perjantai 12. kesäkuuta 2015

Jotain pieniä ajatuksia

Ajattelin kertoa, että olen vähän huolissani kummipojasta. Hän on nyt neljän vanha ja vieraillessan meillä sunnuntaina löi meitä, siis minua ja pienintä ja äitiään. Ei tietenkään kovasti, mutta jo teko on mielestäni tuomittava ja lapsi opetettava hyville tavoille. Ongelmana onkin se, että hän kyllä tottelee kun minä kiellän. Äitinsä kun ei kiellä mitenkään, sanoo vain lempeästi 'Äiti ei nyt tykkää'. Mielestäni hänen pitäisi hieman paremmin ilmaista rajat lapselle.. tosin meillä onkin lapset koulutettu samoilla metodeilla kuin koirat yleensä koulutetaan. (Ja voin sanoa, että ovat niin itsepäisiä, että tulevat kuulemma äitiinsä..)

Sitten taas muihin asioihin.. Kävin tänään jäätelöllä tyttöystävän kanssa, koska loma on alkamassa ja olen vähän huolissani hänestä, nyt kun kissa siirtyi paremmille hiirestysmaille. Siinä istuessamme sanoin, etten oikeastaan tiennyt miten kissa oli loppujen lopuksi menehtynyt. Se kyllä sairasteli aika pitkään. Ystävä kertoi ja hetken istuimme molemmat hieman niiskuttaen ja silmiämme pyyhkien. Omistajan vastuu on raskas.

Kävin hakemassa matkarahat Kampista ja pysähdyin hetkeksi, PKN:n pojat soittivat juuri. Oli hauskaa katsoa heitä ja yleisöä, joka oli mukana.

Aina mun pitää
Olen huomannut töissä, seistessäni työskennellessäni jos musiikki soi, alan tanssia. Ihan hyvää taukoliikuntaahan sekin on :) Kolleega välillä hyräilee myös.

Päivän suru-uutinen oli Christopher Leen kuolema. Olihan herra jo vanha, mutta tuntuu kuin tänä talvena olisi käynyt oikein kato. No, niinhän me kaikki muutumme mullaksi jossain vaiheessa. Isäni tapasi sanoa, että 'Viimeinen ovi on madon suu.'

Keskimmäinen sanoi tiistai-iltana, että hampaissaan on jotain outoa. Yhden taka-rautahampaan viereen oli jäänyt maitohammas kykkimään. Soitin eilen hammaslääkäriin ja tänään poika käväisi näyttämässä sitä. Maitohammas otettiin pois ja samalla saimme lähetteen röntgenkuviin, sillä osa poskihampaista on liian matalalla (sama on odotettavissa nuorimmaisella). Saapa nähdä, saako lapsi raudat. Itse ei haluaisi, mutta olen sanonut, että nyt on helpompi oikaista kuin aikuisena.

Kotiin tullessani kissa oli naapurin pihalla kertomassa vieraalle kissalle, että nyt ei kyllä oikein sovita samaan naapurustoon. Hyvin se puolustaa :)

Ja nyt menen koisimaan. Pitää vielä puhaltaa peffiin viimeisen kerran.





4 kommenttia:

  1. Mä oon sun kans samoilla linjoilla kasvattamisen suhteen: toisen fyysinen koskemattomuus on sellainen juttu, että se opetetaan ihan pienestä lähtien. Eikä se oo mikään "tykkäämisjuttu" josta äiti nyt vähän ei tykkää. Ei purra, ei lyödä, ei potkita... siitä se lähtee, sosiaaliseksi ihmiseksi kasvattaminen.

    Puhallatko sä peffiin kahden tunnin välein vai kevennetysti aamulla, päivällä ja illalla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä juuri. Tämä on osasyy siihen, että emme ihan niin paljon ole enää tekemisissä kuin aiemmin. Se on minusta harmillista.

      Aamuin illoin ja avaavan lääkkeen kera. Pari viikkoa, saan ottaa vehkeen mukaan matkalle.

      Poista
  2. Hyssyttely on pahasta koska siinä kusee omille kintuilleen. Muksuille on opetettava jo pienestä pitäen että sitä saa mitä tilaa eli jos lyöt niin takaisin tulee ja vaikka tämä kuulostaa julmalta, niin maailma on täynnä juttuja joissa teini-ikäiset tai jopa nuoremmat lapset käyvät hakemassa rahaa jopa väkivalloin omilta vanhemmiltaan tai isovanhemmiltaan eivätkä näistä läheskään kaikki ole sortunut huumeisiin vaan kyseessä on se ettei mitään kunnioiteta koska sitä ei ole koskaan opetettu. Siispä Sparta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, ja ne on ikäviä asioita. Mä vaan aina jotenkin ajattelen, että olen liian ankara. Meillä ei saa maata ruokapöydälläkään, koska kissakaan ei saa.. Olen natsikummitäti.

      Poista

Jätähän puumerkkisi, kun tänne asti luit :)