Vihdoin olemme perillä, itse asiassa jo toista kokonaista päivää.
Saatuamme kamamme ja löydettyämme auton kävimme ruokakaupassa. Vihannesosastolla alkuperäisasukas kysyi, mistä olemme jne ja lopulta hetken juteltuamme päädyimme hänen kanssaan siihen lopputulokseen, että kyllä tärkeintä elämässä ovat muistot ja perheen kanssa vietetty aika.
Äsken toisessa ruokakaupassa kassaneiti halusi kätellä meitä, kun olimme saapuneet niin kaukaa. Ihmiset täällä ovat todella ystävällisiä, ehkä sen vuoksi pidämme paikasta.
Eilen nuorimmainen innostui kokeilemaan pientä lautaa, boogie boardia, ja on nyt innokkaasti hinkumassa mereen. Lainasimme nyt aamusta lomakämpän aurinkovarjoa ja rantatuolia ja täytyy sanoa, että rannalla on minustakin varsin mukavaa.
Rupeamme kohta ruoanlaittopuuhiin. Ulkona on +31 ja riikinkukot naukuvat äänekkäästi (aamuyöstä saakka).
Oi, nauttikaa! Mun mittari näyttää kymmentä ;-)
VastaaPoistaRiikinkukosta tuli mieleen eräs keskustelu Korkeasaaressa, jota kävivät kaksi lasta: "Hei, kato, tosson safaani!"
"Eikä ole, ootko sä ihan pöljä, se on kiirinkukko!"
*virn*
PoistaEt viitsisi pakata vähän sitä +31-asteista ilmaa pakettiin ja lähettää tänne...? Pienikin määrä otetaan ilolla vastaan.
VastaaPoistaIkävä tunnustaa, mutta nauroin juuri ääneen lukiessani kotimaan säätiedotetta.
PoistaOi, juurikin niin. Perhe (tai yleensä rakkaat ihmiset) ja muistot. Siksi mä tingin monesta muusta asiasta päästäkseni kokemaan asioita, joita muistella :-).
VastaaPoistaNäin on. Ja vaikka moni nauraa amerikkaisten perhettä ihannoivalle kulttuurille, niin mikä oikeasti on tärkeämpää.
Poista