Ura.. työuraani tässä ajattelin. Joo. Jonkin aikaa olen jo ajatellut valineeni ihan väärän uran. Nyt jos pitäisi valita, niin varmaankin opiskelisin joksikin elokuva-maskeeraajaksi tai -puvustajaksi. Siten voisi päästä jonkun ihanan tähden naisystäväksi.
Ehkä voisin vielä ruveta ammattimaiseksi fanitytöksi? Tosin siihen taidan olla jo liian vanha ja perhekin pistäisi vastaan.
Huomenna en uskalla vielä mennä uimaan. Jalka ei enää ole krampannut eilen eikä tänään, mutta on vielä vähän arka. Eilen ja perjantaina pidin säärystintä koko päivän, ehkä se auttoi.
Kuuntelin päivällä silittäessäni Night Valen jälkeen hetken Hamletia. En ehkä osta äänikirjaa, mutta katkelmatkin riittävät oikean henkilön lukemina.
Loppuun vielä kevätpiisi. Aurinko kun maan lämmittää. Krookukset jo kukkivat pihallamme.
Jalka meni taas pahaan kramppiin. Aamulla se oli suht hyvä, uskalsin jopa imuroida. Ehkä sitten yritin liikaa, mutta juostessani metroon Pienimmän kera leffasta lähtiessä jalka otti nokkiinsa. Nyt pystyn tuskin kävelemään.
Kotiin tultua laitoin siihen Piroxenia ja vedin pari Ibumaxia, lisäksi koivessa on villainen säärystin ja villasukka jalassa. Vituttaa kuin pientä oravaa, jonka käpy on jäässä.
Lisäksi pojat tappelivat siitä, kenen vuoro on siivota kissan yökki ikkunalaudalta ilmoitettuani, että minä en siihen nyt pysty eikä mieskään muilta hommiltaan. Pistinpä sitten nupit kaakkoon Amorphiksen kera. Tapelkoot.
Aamu oli kaunis, tuntui aivan toukokuulta paitsi, että olisi voinut olla hiukan lämpimämpi. Töissä oli kivaa jne jne, kunnes sain Wilmaviestin Pienintä koskien. Säikähdin, että lapsi on taas törttöillyt mutta eipäs.
Opettaja kirjoitti viestissä, että ruokajonossa joku luokan pjista oli sanonut Pienimmälle, että se ei olisi saanut edes syntyä ja tästä oli Pienimmälle tullut kamalan paha mieli. Ope oli heti puhunut poikien kanssa ja asia oli sovittu, mutta hän laittoi viestiä tuon toisen pojan vanhemmille ja meille, että tiedämme, mistä on kyse, jos lapsi puhuu tästä. Minähän tietysti järkytyin tosi pahasti, mutta Pienimmän soittaessa koulun loppuessa kysyin vain, että miten meni ja miltä nyt tuntuu eikä tuo ollut yhtään pahoilla mielin enää, koska ope oli heti jutellut ja selvittänyt asian.
Illalla mies tuli metrolle vastaan ja kysyin sitten autossa, kun vietimme sitä kuuluisaa kahdenkeskistä laatuaikaa sen viisi minuuttia mitä ajomatka kestää, että oliko se jutellut lapsen kanssa ja olihan tuo. Mies oli kysynyt Pienimmältä, että mitä tapahtui ja Pienin oli vastannut, että hänellä on uusi kaveri. Eikä siitä sitten puhuttu sen enempää.
Ihan hyvä, että asia meni näin :)
Minullakin on uusi kaveri, nimittäin erään tosi mukavan luentokaverinaisen kanssa kuljemme aina yhdessä metromatkat. Hän pääsisi useammallakin metrolla kotiinsa, mutta odottaa aina kanssani Mellunmäkeen menevää junaa, että voimme jutella matkalla. Oikein mukavaa :)
Keskiviikkoa siis. Tai voisihan sen käsittää niinkin, että näytän keskaria dieetille, sillä mässytän parhaillaan eilisten leffaherkkujen jämiä. Salmiakkisuklaamanteleita. OI! Ihanat ystävät niistä vinkkasivat jokin aika sitten ja nyt vihdoin olen jo muutaman kerran saanut niitä Kampin K-kaupasta ostettua. Harmillista on vain, että muu perhe myös pitää niistä.. Pitää ottaa aina iso säkillinen, jos aion itsekin saada muutaman.
Saattaa olla, että niitä ilmaantuu myös Kaisaniemen metroaseman karkkikauppaan. Onnistuin nimittäin eilen houreissani menemään Kamppiin ja vasta siellä tajusin, että leffahan on Kaisaniemessä kuten kaverikin. Menin sitten mantelikaupan kautta Kaisikseen, jossa kävimme karkkikaupassa ja esittelin mantelit kauppiaalle (joka on muuten todella mukava herrahenkilö). Hän paljasti meille eräänlaisen ammattisalaisuudenkin; hän ei vie töitään kotiin :P Ilmankos onkin suht hoikka mies edelleen, itse en varmaan pystyisi samaan.
Sain tänään ihanalta ystävältä (eri kuin eilinen leffakaveri) lainaan Spooks-tv-sarjan 7- ja 8- kaudet. Myöhemmin saan vielä 9:nnen kauden, kunhan hän ehtii katsoa sen ensin. Ne ehkä riittävät siksi aikaa, kun odottelen Richardin seuraavaa elokuvaa tulevaksi *krhm*. Elokuvassa on luvassa ilmeisesti melkoista myrskyä, kun isä etsii hurrikaanin viemää poikaansa (tosin koko army odottaa märkiä paitoja.. uuuh..).
Olikohan mulla jotain asiaakin?.. Ainiin, vapaita miehiä olisi muitakin tarjolla. Pepper Potts eli Gwyneth Paltrow ja Chris Martin ovat eronneet ja ilmeisesti myös Johnny Depp on jälleen vapaalla jalalla. Tosin Johnnylle eilinen ystäväni on jo lähettämässä surunvalittelukirjettä, että ei ehkä kannata muiden vaivautua.
Pistetään nyt loppuun vaikka joku piisi eilisestä leffasta.
Minä nimittäin. Istun pitkästä aikaa tietokoneluokassa päivystämässä ja ilmeisesti siivooja oli laittanut patterit melkein kiinni. Minä pistin ne puoliväliin ja laitoin kaikki koneet auki, mitä en yleensä tee. Sormet on siniset.
Tänään menen elokuviin ystäväni Kristiinan kanssa. Hän on se, jonka kanssa harrastan elokuvia aika useinkin ja muuta tyttöjuttua, katselemme koruja ja meikkejä jos sellaisten ohi kuljemme. Kristiina on minulle kuin isosisko (oma siskoni on minulle melko tuntematon, en tiedä hänestä oikein mitään).
Elokuva on 'Only lovers left alive' ja siinä on ihana Tom Hiddleston pääosassa. Oijoi. Kyseessä on siis vampyyritarina, jos en vielä maininnut. Naispääosaa esittää Tilda Swinton, joka on varmasti erinomainen näytteljä (vaikken hänestä niin kovin pidäkään). Mutta Loki vampyyrina.. hmm.
Jalka kramppasi oikein makeasti taas töihin tullessa, tosin pääsin suht hyvin kävelemään kuitenkin. Ehkä tässä vielä on toivoa, että se joskus paranisi.
Ihan näin pikaisesti ajattelin ilmoittaa olevani hengissä, koivetkin toimii jotenkuten. Jätin tosin aamu-uinnin väliin, koska oikea koipi on vielä sen verran muhevan tuntuinen, etten uskaltanut ruveta sitä treenaamaan.
Perjantai meni rattoisasti pienimmän kera asioita hoitaessa. Kävimme nimittäin uusimassa nuoren miehen passia, koska vauvakuvan imulihaksista on jo muutama vuosi mainittu. Kuvauksen ja passin lisäksi kävimme näyttämässä (keski)sormea kivalle lääkärisedälle ihan siksi, että sormessa on edelleen se ihottuma mikä syksylläkin. Saa nähdä auttaako uusi rasva. Lisäksi ostimme lapsiraukalle parit uudet verkkarit ja sukkia vinon pinon, koska tuo rutale kasvaa.
Keskimmäinen oli saanut hylkäyskirjeen valintakoe-yläasteelta, mutta koskapa siinä oli joitain kummallisuuksia mies kysyi asiaa naapurin tädiltä, joka selvittää sen. Joskus on mukavaa, että on suora yhteys kaupungin johtoon.
Viikonloppu meni, neuloin, luin ja katselin töllöä. En siis tehnyt mitään järkevää tai tuottavaa. Tutustuimme uuteen uunimme, jonka mies viime viikolla asensi ja mies muotoili vanhat pellit uuteen sopiviksi laikan kera. Hyvin mahtuu nyt.
Huomenna saan ystävältä lainaan Spooksin kaksi kautta (eli kaudet 7 ja 8). Hmm..hhmmm...hmm. Yritin viikonloppuna katsoa 'Walking dead'iä, mutta pilotti ainakin oli yksi tuskallisimman pitkäveteisistä mitä olen ikuna nähnyt, joten saa nähdä jaksanko katsoa sitä sen enempää.
NIIN ja vielä! Sain kirjallisuuden teoriakurssin proosa-analyysista kolmosen eli nyt saan oletettavasti kolmosen myös kurssin arvosanaksi! Jei! Ja mitään en ymmärrä analysoinneistani :P
Vieton korkeakulttuurisen illan pienimmän kera, kävimme baletissa. Kaunotar ja hirviö. Ihan kiva... joo. Paras oli pikkuhirviö, jota Hesarin arvostelussakin kehuttiin. Toivottavasti pieni tanssija jaksaa jatkaa aikuiseksi. Muutenkin lapsitanssijat olivat mainioita pikkuenkeleinä, joku hetkutti hauskasti huomatessaan siipien tärisevän liikkeen mukana :)
Huvittavinta oli ehkä se, että törmäsimme veljeeni ja hänen vaimoonsa ja kälyynsä juuri ennen esitystä. Minusta oli myös hauskaa, kun vanhemmat herrahenkiltö muutaman kerran utelivat pienimmältä tämän mielipidettä. Kiva, ettei enää olla niin jähmeitä.
Jonottaessamme kohti narikkaa näimme valtavan pitkän miehen, varmasti yli kaksimetrisen. Pieninkin katsoi häntä silmät ymmyrkäisinä ja minä mietin, että jos joskus olisi joutunut tanssimaan niin pitkän miehen kanssa niin se olisi tuskaa, koska hänen vyötärönseutunsa oli suunnilleen meikäläisen rintalastan kohdalla. Järkyttävää. Ja muistan kuitenkin miehen velipuolta, joka oli/on yli kaksimetrinen mutta tämä oli vielä pitempi. Sivumennen sanottuna miehen velipuolella oli ongelmana pituuden lisäksi järkyttävänkokoinen kengännumero. Se oli niinkin siro kuin 56. Juuh..
Mutta se siitä. Suosikki-satubalettini on edelleen Pähkinänsärkijä, ei voi mitään. Nyt taidan keittää itselleni mukillisen teetä ja nautin sen kera palan ruislepiää, jota työkaveri leipoi luomujauhoista ihan itse :)
Ah niin.. esikoinen katsoo Sleepy hollow'n alkujaksoja, joten on pakko säästää viimeinen jakso huomisaamuun. Voi nyyh. Iso kyynel. *haaveilee aamukahvista Ichabodin kera*
Hyvänen aika, mitä löysinkään juutuupista.. Spooksin yhdeksäs kausi. Kokonaisia jaksoja.. oijoi.. Piti aloittaa tenttikirjojen luku.. eeh..
Tiistai iski jälleen. En ymmärrä, miten saatoinkin unohtaa. Varmaankin siksi, että olin kotona.
Lyhyestä virsi kaunis; Pienin tuli koulusta iloisena kuin pieni eläin, koska keskimmäisen kaveri tuli meille kylään ja hän luuli saavansa olla isompien kanssa. Väärä luulo. Tuloksena itkua ja hammastenkiristystä. Josta johtuen minulta irtosi hampaasta kruunu. Siitä takimmaisesta, yksi kaikkein kivuliammista ylipäänsä. Soitin hammaslääkäriin, sain peruutusajan vajaan tunnin päähän. Revin vaatteet niskaan ja lähdin, sanoin lapsille että jossain on ruokaa. Hammaslääkärissä tajusin jättäneeni sen kruunun kotiin... uusi aika huomisillalle. Ravatessani metrolta kotiin pohje kramppasi niin, että melkein itkin (ja itkinkin jossain vaiheessa linkatessani himaan).
Niin, että puhutaanko tiistaista? Ei. Ei puhuta. Se on syvältä ja poikittain.
Menen tästä tunkemaan tippoja silmiini. Ja sitten aion katsoa hetken Ichabod Cranea. Sentään jotain iloa tässäkin päivässä (aamulla katsoin neljä jaksoa Sleepy Hollow'ta).
Nimittäin sairaslomalainen. Ääni lähti lomalle ja sain vaihtokaupassa silmätulehduksen. Kävin sitten työpaikan naapurissa työterveydessä illistelemässä lääkärille. Sain silmätipat ja kolme päivää lepoa. Ihan hyvä, ehdin ehkä lukea kurssikirjoja ja saan tuon halvatun sukan väännettyä johonkin malliin.
Sukasta sen verran, että olen nyt purkanut tuon tekeleen vissiin kolme kertaa. Eilen sain ensimmäisen mallikerran valmiiksi vain huomatakseni, että olin puolivälissä unohtanut tehdä yhdet palmikonsiirrot. Pentele. Ja siis tuohon sukanvarteen tulee sama mallikerta kahdesti... Kohta osaan sen varmasti unissanikin.
Löysin FBstä hupaisan sivun, jossa voi seurata tk-421:n seikkailuja. Tämä ei luultavasti sano mitään sellaiselle, joka ei pahemmin seuraa Star Wars-fandomia :P Minulla on kunnia tuntea ja lukea työ-pikkuveljekseni henkilö, joka omistaa käsittääkseni nykyään Suomen suurimman SW-kokoelman, joten...
TK-421 LeijuKattien kyydissä (HoverCat)
Jalatkin on omituiset. Viikonloppuna vasen koipi, se iskiaskoipi, oli tosi pahana ja tänään sitten oikea pohje kramppaa niin, että ihme kun pääsin lekurista kotiin. Toki vaiva alkoi vasta kotimatkalla.
Ainoa Metallican piisi, jota jaksan kuunnella.
P.S. Ainiinjahei! Se proosa-analyysi lähti eilen iltapäivällä hyvissä ajoin opettajalle, sain jopa venytettyä sen 9 sivuun. JEE.
Eilisen migreenin jäljiltä olen unelias kuin liian aikaisin talviunilta herätetty karhu. Olen sentään saanut jotain kirjoitetuksi analyysiinkiin, vaikken niin paljoa kuin kuvittelin. Kirjoitan myös jatkuvasti väärin kaiken mahdollisen, todella rasittavaa.
Aamulla soitin äidilleni, hän oli koettanut illalla tavoittaa ja mulla oli luuri jäänyt äänettömälle luennon jälkeen. Eipä tuolla oikein mitään asiaa ollut, olisi vain halunnut informoida olevansa sairaalassa.. Sydämessä oli vähän flimmeriä ollut viikolla ja oli sitten muori käppäillyt terveyskeskukseen eilen, josta olivat lähettäneet sairaalaan lepäämään. Kaipa se sydän nyt sitä rauhoittuu, viikonlopun yli on tarkkailussa ja katsovat miten lääkkeet alkavat vaikuttaa. Toiovottavasti ei tarvitsisi käynnistää uudelleen, kun äiti on jo kuitenkin muutamaa kuukautta vaille 84.
Että sellaista. Taidan kuukahtaa petiin kerrankin ensimmäisenä pienimmän jälkeen. Illan piisinä Anssi Tikanmäen iloinen Savolainen metsä. Tikanmäki oli Sleepy sleepersien jäsen (kitaristi?) ja on kyllä varsin hyvä säveltäjä, tykkään tästä koko levystä kovasti. Savolainen metsä jotenkin on vain se, mistä pidän kaikkein eniten, ehkä isäni sudeettisavolaisuuden vuoksi :P
Tänään iski. Nimittäin migreeni, jota odotin eilen tulevaksi. Luulin jo säästyväni siltä kokonaan, mutta tietysti se tuli tänään, kun en mitenkään voinut lähteä kotiin sitä potemaan. Nimittäin oli pakkorako mennä luennolle, koska ensi viikolla en voi mennä sinne erään muun syyn vuoksi.
Migreenin ensihönkäysten tuntuessa silmissäni (juu, ihmettelin hetken miksi en näe lukea tms) vedin pari tavallista särkylääkettä ja kipitin naapuri-Ärrälle hakemaan salmiakkia. Vetäisin pussillisen salmiakkiaakkosia ja johan helpotti, päästä ainakin. Kipu laantui sen verran, että tuntui enää kuin kelluisi jossain. Sekin on tunne, josta en helposti merisairastuvana pidä erityisemmin.
Selvisin luennosta, vaikka olikin tipalla etten nukahtanut sinne. Tulin kotiin ja annoin kävelymatkalla aivoille kunnolla happea. Nyt voisin kellistyä petiin, jotta jaksan huomenna aloittaa sen helkkarin proosa-analyysin vääntämisen. Saa tulla lunta ja ihan mitä vaan, minä pysyn koneen ääressä kirjoittamassa koko viikonlopun.
Laulu, joka allaolevassa videossa on, kuuluu niihin, joista pidän todella paljon. Itse asiassa koko levy on hieno kunnianosoitus nyt jo kadonneelle maailmalle, osittain myös kulttuurille. Mikä sääli.
Hyviä asioita on tapahtunut eilen ja tänään. Eilen oli ensinnäkin pitkästä aikaa tiistai, jolloin pääsin kotiin heti töiden jälkeen. Lisäksi keskimmäinen oli lähi-yläasteen tutustumispäivässä ja ilmeisesti oli ihan ookoo-tapahtuma. Illalla mies meni samaan paikkaan vahnempainiltaan ja tuli kotiin naama loistaen. Hän oli puhunut opon kanssa keskimmäisen hinkumisesta luma-luokalle esikoisen kouluun ja opo oli etsinyt kemianopettajan, joka aikoo ensi syksynä perustaa painotteisin luokan tähän kouluun. Keskimmäinen saattaa siis sittenkin päästä ns. painotteiseen opetukseen ja lähemmäs, kuin kuvittelimme. Poika on todella tyytyväinen ja me myös, tietysti.
Hyviä asioita tänään oli mm. se, että pienimmän opelta tuli viesti hyvästä käytöksestä. Voitte uskoa, että se lämmitti sydäntä. Viime syksyn jälkeen nimittäin pelkään edelleen avata vain pienintä koskevia wilmaviestejä, kun ne olivat aina niin negatiivisia. Nykyään odotan aina hetken, jos tulee pienintä koskeva wilmaviesti, haluan nähdä jos samaan aikaan kilahtaa keskimmäisen wilmasta viesti niin tiedän asian koskevan koko koulua.
Tänään myös nauroimme työkavereiden kanssa vedet silmissä akateemisille nimikkeille. Juu, meillä on halvat huvit :D Kyse oli erään farmakologian tohtorin lyhenteestä, eli Fat. Mietimme, kuinka olisi naurettavan kamalaa aina tulla kutsutuksi läskiksi, kunnes joku sanoi että ajatelkaapa sitä aikaa, kun hän oli vasta kandi ja lyhenne oli FaK. Niin.. me ajattelimme ja ulvoimme naurusta. Voi meitä.
Huonot asiat.. eilen ei tapahtunut kai mitään varsinaista ikävää, vaikka olikin tiistai. Sen sijaan tänään sitten esikoinen oli täyttänyt koulussa Yhteishaku-lomaketta netissä ja viimeisellä sivulla systeemi sanoi, ettei saanut yhteyttä serveriin. Lomake on täytettävä kerran eikä sitä pääse enää muokkamaan... Niinpä niin. Perjantaina on viimeinen hakupäivä, joten minä joutunen huomenna soittelemaan opetusvirastoon tai jonnekin ja selvittämään tätä asiaa. Perskutarallaa, sanon minä.
Loppuun video, joka taisi tappaa juutuupin tänään pariksi tunniksi. Benin hyvä ystävä oli pyytänyt tätä ottamaan 'selfien' U2:n kanssa, näin Ben hoiti asian mallikkaasti.
EDIT Esikoisen hakemus oli mennyt läpi, saimme varmistusviestin. Huh.
Tänään pääsin vihdoin uimisessani kilometrin matkan tasan puoleen tuntiin. Tähän olen tähdännyt edellisysksystä, tavallaan leikkimielellä mutta kuitenkin. Nyt voin jatkaa ajan kitistämistä edelleen. Tämä on ensimmäinen syy merkkipäivän viettoon.
Toinen on vähän karumpi. Muistin äsken (vasta), että tänään on isäni kuolemasta kulunut tasan 20 vuotta. Tämä on ensimmäinen kerta, kun muistin sen vasta näin myöhäisessä vaiheessa. Yksi aikakausi on ehkä ohi? Minua ei edes sureta se sillä tavoin, kuin joskus aiemmin. Olen vihdoinkin päässyt siitä irti.
Olin aivan unohtaa. Tänään meillä kävi se työntekijä, jonka työn jatkajaksi minut palkattiin. Hupaisan sattumuksen vuoksi olimme kollegoja samassa pikkukirjastossa 90-luvun puolivälissä. Vaihdoimme kuulumisia ja juttelimme myös vanhoista työtovereista ja entisestä esimiehestämme/naisestamme. Kuvasin tätä ihmistä joskus sanalla 'mehiläiskuningatar'. Oli kurjaa olla niin huonon itsetunnon omaavan ihmisen alainen.
Kohta voisi kellahtaa ihanaan sänkyyn katsomaan unia. Viime yö meni jotenkin risaiseksi jalkojen krampatessa pahasti.
Ihan ensi alkuun sanon, että keikka oli hieno. Käynnistyi hitaasti, mutta eipä sitten meinannut sammua into millään :) Jared on varsinainen showmies eikä veli ole pekkaa pahempi. Alla pari kuvaa, jotka nappasin kännyllä.
Muuten olen lukenut kirjan, josta pitäisi vääntää analyysi ensi viikonloppuna, palautuspäivä on sunnuntaina. Onneksi kirja oli hauska, vaikka yksi ihminen sanoi sen olevan hieman tylsä. Itse nauroin jopa ääneen muutamassa kohdassa, sitä ei usein tapahdu kotimaisten kirjojen kanssa. Kirjassa oli sarkastista huumoria runsain mitoin ja henkilöt olivat varsin karikatyyrisiä. Ihan hupaisa nopea luettava, yllättävästi Finlandiavoittaja (en yleensä jaksa lukea Finladia-ehdokkaita ollenkaan.)
Sukantekele on edistynyt myös ihan hyvin, kun neljänne (vai viidennen) purkamisurakan jälkeen tajusin laskea mallipiirroksesta, missä ihan oikeasti olen menossa. Johan selkis.
Ja nyt menen katsomaan töllöä tai jotain. Nähdään taas!
PS Unohdin sen kuvan, jota yleisö pyysi jossain aiemmin. Sen näkee tässä alla.
Istuessani töissä päivystelemässä yksi vahtimestareista (se hauskin) poikkesi juttelemaan ja esitteli sellaista metallilangoista tehtyä päänhieronta-vekotinta. En ole koskaan kokeillut sellaista, mutta nyt olen. Hän nimittäin hieroi päätäni sillä ja se oli oikein mukavan tuntuista. Juttelimme siinä sitten kaikenlaisista hieronnoista, joissa olemme käyneet ja kumpikin totesimme, että jäsenkorjaus taitaisi olla seuraavana vuorossa.
Päivä oli muutenkin kummallinen. Uusi työntekijä tuli esittäytymään ja piti katsoa ihan oikeasti pariin kertaan, sillä ihmettelin mistä hän oli tuttu. No.. hän oli Hobitti-leffan Bardin kaksoisveli, ihan kummallista. Siis toisin sanoen Luken, ihan samanlaiset kasvot. Tämä kuva voisi hyvin olla tuo työkaveri.
Kävin luennollakin ja oli ihan mielenkiintoista. On hauskaa, kun nyt kaikki jo uskaltavat jutella keskenään, nyt kun olemme istuneet koko talven yhdessä. Hieman harmittaa, että ainoa miesjäsenemme lopetti tämän kurssin. Hän lukee pääsykokeisiin, joten toivon hänelle onnea ja menestystä siihen koitokseen.
Keskimmäinen neuloo lapastaan ja pienin oli tänään ensimmäistä kertaa laskettelemassa koulun kanssa. Meillä minä en ole koskaan lasketellut ja mieskin tasan ensimmäisen ja viimeisen kerran. Hyvä, kun koulussa on mahdollisuudet tuohonkin kurssien muodossa.
Loppuun haluan vielä linkittää John Finnemoren blogikirjoituksen, jossa hän kiittää faneja kiitoksista :D Sieltä löytyy kiitosvideo, jonka tekemiseen jollain tavalla osallistuin minäkin. Tosin en ole lopullisessa versiossa, mikä on ehkä hyväkin :P
Tämä liittyy Saleihin, yhteen kohtaukseen siellä.
Nyt menen vielä hetkeksi Saleihin. Saatan saada kuudennen luvun valmiiksi jo tänä viikonloppuna, mikä olisi ihanteellista sillä pitäisi ruveta keskittymään proosa-analyysiin. Sitäkään kirjaa en ole vielä päättänyt enkä siten edes lukenut.
Alkuviikko on vilahtanut ohitse rattoisasti. Maanantaina käväisin uimassa ja paransin ennätystäni niin , että nyt pääsin kilometrin 31:een minuuttiin. Sama aika se toki on näin kirjoitettuna kuin viimeksi, mutta minulle se on ilo siksi, että oli tipalla, ettei se ollut tasan 30 minuuttia. Kellonviisari nimittäin heilahti juuri ennen loppuvetoja tuohon, niin olkoon. Tuntui hyvältä.
Tiistaina olin luennolla, viimeinen peruskurssin luento. Enää pitää tehdä se onneton proosa-analyysi enkä ole edes aloittanut analysoitavaa kirjaa lukemaan. Ehtiihän tuota.. Huomenna alkaa seuraava ja samalla viimeinen kurssi.
Olen tavannut tällä viikolla yllättävän määrän vanhoja tuttuja. Siis sekä ihan vuosien vuosien takaisia että uudempia vanhoja. Oikein hauskaa. Eilen tapasin erään rouvan urani alkuvaiheilta ja lopulta hänkin sanoi minulle, että kyllä hänkin alkoi vähitellen muistaa minut. Hän nimittäin oli silloisen työpaikkani lähi-yläasteen äikänopettaja ja teimme aika paljonkin yhteistyötä.
Tänään kävin keskimmäisen kanssa kipsinpoistossa. Kyllä oli mukavaa! Nyt pitää vielä olla hiukan varovainen käden kanssa, minä ja lääkäri olimme hiukan sitä meiltä, että pyöräily ei ehkä ole ihan vielä hyvä ajatus.
Ennen keskimmäisen treffaamista ostin itselleni oikein teinix-korvakorut lauantain keikkaa varten, en erotu niin paljon muista teineistä :) Korvakorut ovat sellaiset höyhenpörhelöt, jotka ulottuvat suunnilleen solisluihini asti :D
Loppuun vielä se tärkein eli sain runo-analyysista arvosanaksi 3/5! Olen ällikällä lyöty. Olin ihan varma-varma, että saan korkeintaa ykkösen ja sitten tuo. Huhhuh. Color me surprised.
Minkähän piisin keksisin.. haa, laitankin tähän Jaredin Oscar-puheen :P Oscarhan tuli tästä roolista.
Minä täällä vain. Tänään olen neulonut aran-kuvioneulesukkia. Tulos oli huono, kunnes tajusin ohjeen kokonaa. Nyt alkaa hieman edistyäkin, sillä olen luultavasti purkanut enemmän kuin neulonut tänään.
Perjantaina kävin kaupungissa sillä aikaa, kun pienin oli koulussa. Kävin ensin parturissa ja sieltä jatkoin Taidehalliin Esko Männikön näyttelyyn, joka oli hieno. Tykkäsin kovasti. Se oli tänään viimeistä päivää auki, joten oli viime hetket nähdä se. Sitten menin lankakauppaan... Hain varaamani langat ja löysin Rowanin Tweed-lankaa alekorista, merensinistä, otin kaikki viisi kerää. Saa nähdä, mitä niistä tulee ja koska :) Kävin vielä ostamassa kuluneet mustat farkut ensi lauantain keikkaa varten ja sitten tulin kotiin, jossa pienin jo odottelikin. Perjantai-ilta menikin sitten ihan hauskasti.
Lauantain vietimmekin rattoisasti muuttaen äitiäni takaisin asuntoonsa putkiremontin jälkeen. Onneksi veljeni oli siellä myös, joten saimme mukavasti harhautettua muoria ja hommat hoidettua. Mies ja veljeni veivät kuusi jätesäkillistä muovikasseja roskikseen. Siis ihan äitini varastoimia muovikasseja. Mieheni sanoin: 'Tämä on asunto eikä varasto'. Selvisimme pakollisine ruokailuineen hommasta neljän ja puolen tunnin ajalla, aika hyvä saavutus. Illalla kotona katselin isompien kanssa 'Grand Torino'-leffan, joka on erinomaisen hieno useammankin katselun jälkeen. Clint Eastwoodin esittämä jäyhä äijänkäppänä on ihana.
Että sellaista tänne. Koitan vielä hetken kirjoitella, sitten ripustan viimeiset pyykit ja kasaan eväät ja uimakamat huomista varten. Tappoviikko edessä, ma iltavuoro, ti ja to luento ja keskiviikkona keskimmäisen kipsin poisto. Perjantaina pitäisi varmaan alkaa pohdiskella analyysia tai edes lukaista se kirja ja sitten tuleekin lauantai!!! Lauantai, jota olen odottanut syyskuun alusta :) Ihanaa ihanaa ihanaa :D
