Torstai on toivoa täynnä

Aamu alkoi hauskasti. Kävellessäni metrolle ihmettelin, miksi yksi setä viheltää ja huutelee koiralleen, kunnes näin kissan menevän varovasti matalana hiipien suojatien yli sedän luo. Tunnistin sedän läheiseksi eläinlääkäriksi ja kissan siksi varovaiseksi otukseksi, josta kerroin Kissakuiskaaja-päivityksessäni. Kissa siis kipitteli eläinlääkärimme perässä ihan nätisti, niin teki meidänkin. Se tosin jäi aina omalle kadulle, eikä tullut esim. leikkipuistoon saakka perässämme.

Töissäkin oli ihan hauskaa muovitin hiki päässä Wiljamin näytelmiä ja liimasin kirjoja kasaan. Lisäksi tapasimme mm. uuden talouspäällikkömme eli hänet, joka tulee sijaistamaan kahvikaveriani Tarjaa noin vuodeksi, kun Tarja on opintovapaalla. Tästä lähtien keitän kahvit vain itselleni, kun tulin taloon niin meitä oli viisi kahvikerhossa. Vähiin käy ennen kuin loppuu.

Juuri ennen kuin lähdin töistä yksi meidän opettajistamme tuli etsimään kirjaa ja katselin sattumalta juuri käsityökirjaa, jossa oli pienistä nukeista tehtyjä taidetekstiilejä. Nukeilla oli vain pää ja käsivarret ja pohdimme yhdessä sitä, miten kamalia sellaiset olisivat esim. tyynynä kotona. Hämärissä alkaisit katsella, kuinka ne liikkuvat. Olisi kamalaa.

Jotenkin päädyimme näistä karmivista nukeista tonttuihin ja siihen, kuinka ne huolehtivat meidän omaisuudestamme täällä.  Esimerkiksi saunatonttu huolehtii siitä, ettei sauna pala ja kotitonttu siitä, että koti on tallessa, kun palaat sinne. Tulimme siihen tulokseen, että  kun  näitä kotihaltioita lahjotaan erilaisialla asioilla (ruoalla june) niin niitä voikin hyvällä syyllä pitää eräänlaisena mafiana. Tonttumafia. Ei kannata yhtään vähätellä tonttuja kuulkaas.

Nämä pojat näen toukokuussa Nosturissa, jei!

Huuhaa

Piti kirjoittaa, mutten taida jaksaa mitään kovin syvällistä. Kävin elokuvissa tyttöystävän kanssa katsomassa 'Talvisen tarinan'. Se oli hyvä, kaunis elokuva, mutta silti kirjasta muutettu aika paljon ja siksi se ei ehkä ollut ihan sitä, mitä odotin. Mutta kaunis se oli, ehdottomasti kaunis. Lisäksi Russell Crowe, josta en pidä, oli jopa hyvä ja Will Smith itse pääpiru Luciferina oli hupaisa. Silti paras kaikista hahmoista oli hevonen, joka on kirjassakin tärkeä hahmo. Toki Beverlyn isää esittävä William Hurt oli myös hieno, hän on yksi ikisuosikeistani aina sen jälkeen, kun näin 'Hämähäkkinaisen suudelman' joskus 80-luvun loppupuolella.

Elokuvan jälkeen tulin kotiin ja luin pienimmälle Katto-Kassista. Aloin itkeä kohdassa, jossa Pikkuveli vihdoin saa oman koiran ja pienin tietysti huolestui kysyen, mikä mulle tuli.  Yritin selittäää, että muistin vain kun itse sain pitkän vonkumisen jälkeen (siis vuosien) lukioaikaan kissan ja sitten se raukka jäi auton alle puolen vuoden päästä. Seuraava kissa olikin sitten tuo nykyinen dementikko, jonka haimme miehen kanssa. Pian taitaa siitäkin aika jättää ja se siirtyy paremmille hiirestysmaille.

Iltaa

Tämä tiistai on ollut kiltti tähän asti. Oletan sen pysyvän sellaisena vielä hetken, noin viisi varttia.

Oikeasti halusin sanoa, että olen uskovainen. Silti puolustan tasa-arvoista avioliittolakia, sillä minusta ihminen saa rakastaa ketä haluaa. Ilmeisesti kuitenkin useimpien ihmisten mielestä ei saa, mikä on sääli. Toisaalta tiedän olevani outo uskomusteni kanssa, en millään sovi luterilaisen kirkon katsomuksiin siitä, millainen kunnon uskiksen pitäisi olla. Uskonhan edellisiin elämiin ja muuhun roskaan, kuten enkeleihin. (Tämä on provo jos joku ei tajunnut.) Minua ihan oikeasti hieman ihmetyttää kansaa edustamaan valittujen henkilöiden älynlahjat. Kuulostavat yhtä älykkäiltä kuin erään tuttavani mies, joka käyttäessään vaaleanpunaista kauluspaitaa kulkee selkä seinää vasten. (Tämän olen kuullut hänen vaimonsa suusta ja uskon sen olevan suurimmaksi osaksi totta.) Säälittävää. Vertautuu minusta suoraan muslimien kaapuihin ja niiden käytön perusteluihin (=mies on niin himojensa orja, että naisen tulee pukeutua kaapuun).

Halusin ottaa kuvakaappauksen tästä, koska se on aika ajatuksia herättävä.

Nyt kuitenkin kurkussa on kuppa tai jokin. En ollut saada syötyä, koska aina joskus käy niin, että suun sisäpuoli tulee yliherkäksi ja kutiaa ihan sairaasti kun yritän syödä. Siis muulloinkin, kuin kuppa-aikaan. Ajattelin kirjoittaa hetken, jos onnistun ja siksi luen keskiajan kansainvaelluksista. Nähdään taas.

Loppuhuomautuksena sanottakoon, että en usko puhuvani enempää uskonnosta tai uskomuksistani tässä blogissa ja  vielä korostan, että minulla on myös homoseksuaaleja ystäviä ja sukulaisia, jotka ovat ihania ihmisiä.

Arki

Arki alkoi taas jälleen. Kävin uimassa ja onnistuin voittamaan itseni eli uin kilometrin 31ssä minuutissa. Aika hyvin meikäläiseltä, jolla ei ole edes minkäänlaista tekniikkaa. Eikä ole koskaan ollutkaan.

Töissä oli ihan tavallista, kuin ei olisi poissa ollutkaan. Ei mitään ihmeellistä. Ostin työmatkalla langat yksiin sukkiin. Vaikken paljonkaan tykkää Novitan langoista, niin sukkiin ne kyllä sopivat erinomaisesti. Huomenna, jos käsi olisi parempi, voisin aloitella taas sukantekoa. Töissä hauskuutinkin itseäni Ravelryn keskustelupalstoilla.

Pitäisi kai lähteä kohta petiin, huomenna on taas luentokin. Pitäisi valita kolmesta kirjasta, minkä analysoi ensi kuun puolivälissä. Pohdin, että lukisin ne kaikki ja sitten päättäisin. Oli neljäskin kirja, mutta sen tuomitsin jo ensivilkaisulla epäkelvoksi.

Alla tämänpäiväinen korvamato. Kärsikää.

Kulttuuria

On tulossa kulttuurikevät. Menen pienimmän kanssa jossain vaiheessa ensi kuuta katsomaan balettiin 'Kaunottaren ja Hirviön' ja huhtikuun alussa vien kaksi nuorempaa Kaupunginteatteriin katsomaan 'Tarzan'ia. Ihan mukavaa. Näitä ennen kahden viikon päästä on Marsin poikien keikka ja toukokuussa Alkaline trio. Jee!

Eilen illalla katsoimem isompien kanssa elokuvan 'V kuin verikosto', joka on hieno. Voisin melkein sanoa, että se kuuluu niihin, jotka kaikkien tulisi katsoa ainakin kerran elämässä. Tänään kävimme katsomassa 'Robocop'in isompien kanssa ja se vertautui aika metkasti tuohon V:hen.

Minulle Robocop edustaa myös tusinaelokuvaa, jolla on syvempi sanoma. Minulle sen sanoma on se, onko ihmisarvon mukaista liittää jonkun aivot osaksi konetta, tai se kuinka pitkälle ihmistä hoidetaan. Asioita, joita voisi pohtia kauankin tulematta hullua hurskaammaksi.

Mutta nyt kaivaudun ihanan lämpimään petiini. Nähdään taas.

Hiihtoloma

Pojat ovat hiihtolomalla, samoin minä. Tänään tosin kävin luennolla, oli ihan kiva päästä välillä ulos talosta vaikka yleensä kyllä viihdyn lomalla kotonakin.

Aloitimme eilen jälleen 'Taru sormusten herrasta'-elokuvien katsomisen. Katsomme siis yhden kolmetuntisen pätkän per päivä, huomenna on viimeinen. Yleensä olemme katsoneet ne joululomalla, mutta nyt olimme matkalla, joten siirsimme ne tähän ajankohtaan.

Vuosi sitten onnistuin säikyttämään miehen, kun huokaisin, että parin vuoden päästä voimmekin sitten katsoa joululomalla ensin Hobitti-trilogian ja sen jälkeen 'Tarut'. Jostain syystä mies ei ollut yhtään niin innostunut kuin minä ja pojat. Kummallinen.

Huhtikuussa tuleekin jo Hobitin kakkososan EE:t myyntiin. Pitää olla tarkkana kuin porkkana!

Valmis

Analyysi nimittäin. Se valmistui joskus illansuussa enkä jaksanut enää katsella sitä, joten laitoin sen samantien opettajalle. Toivottavasti pääsen läpi. Muutaman viikon kuluttua pitää vääntää vielä proosa-analyysi, jotenkin arvelen sen olevan helpompi. Vaikka mistäpä sen tietää.

Istuskelen tässä, lueskelen ficcejä ja neuloin yhdet lapaset peukkuja vaille valmiiksi ja katselen välillä Bafta-palkintojen sivuja tietääkseni, mitkä elokuvat menestyvät nyt.

Esikoinen katsoo Arpinaamaa ja huomenna katsomme jälleen Tarun, koska emme pystyneet katsomaan sitä joululomalla. Viikolla olen ajatellut viedä isommat pojat katsomaan Robocopin remakea, muistan tykänneeni alkuperäisestä Stallone-versiosta mutta saa nähdä kuinka ovat tuon tuhonneet.

Ei irtoa

Ei sitten millään tunnu irtoavan analyyttista ajatusta. Vaikka onhan mulla jo melkein yhdeksän sivua koossa, kymmenkunta pitäisi olla. Jotenkin vain tällainen puolitieteellinen diipadaapa on liian kaukana mun ajatusmaailmasta, varsinkin kun eräs tuntemani runoilija sanoo aina innolla kuulevansa, mitä hänen runoistaan löytyykään. Hän itse kun vain kirjoittaa, eikä ajattele niitä mitenkään sen kummemmin.

Kävimme perheen kera katsomassa Lego-elokuva. Herranjestas, että se oli hauska! Onneksi sentään ehdin käydä vessassa ennen näytöstä, muuten olisi penkki kastunut. Lopputekstien lävähtäessä kankaalle osa aikuisista taputti, se on harvinaista ja hauskaa.

Tässä teillekin vähän legoja :D

Ystävänpäivä

Ystävänpäivä on samanlainen pakkokaupallisuuden ruummilistuma kuin Isänpäivä tai Halloween, minun mielestäni. Minusta on tärkeämpää olla ystävä silloin, kun sinua tarvitaan eikä vain yhtenä nimenomaisena päivänä. Toki toivotan jenkkikavereille hyvää valentinen päivää, koska heidän kulttuurissaan se on ihan eri luokan juttu kuin täällä. 

Minä olen viettänyt tätä päivää vääntäen lyriikka-analyysia. Saa nähdä saanko edes ykköstä. Sen verran vastustaa, vaikka seitsemisen sivua kymmenestä on jo kasassa. Huomenna jatkan yhteen vedolla ja sitten saa tapahtua ihan mitä tahansa. Evvk.

Loppuun laitan yhden suosikkikirjailijani Neil Gaimanin Valentinenpäivärunon. Se oli minusta hauska. Saa nähdä näettekö te tuosta tekstistä mitään... Jos ette, niin tuossa on tuo linkki. ja sen alta löytyy uusin Simon's cat.

Mä mistä kertoisin

Niin... töissä olin ja siellä oli sen verran tylsää, että vietin aikaani luetteloimalla käsityökirjoja, joita saimme ison määrän lahjoituksena. Niiden parissa aika kuluu rattoisasti ja vanha rakkauteni ristisanatehtäviin saa jälleen täyttymyksensä. Ne kun voivat olla melkoisia salapoliisitehtäviä välillä.

Muuten ei olekaan mitään ihmeempää raportoitavaa. Huomenna on perjantai, jonka aion viettää vääntämällä lyriikka-analyysia. Lauantaina menemme koko perheen voimin katsomaan Lego-elokuvan ja sitten ensi viikolla aion hiihtolomailla :D Olen jo suunnitellut kaikenlaista hommaa, saa nähdä mitä loppujen lopuksi saan hoidettua niistä.

Loppuun vanha Bowien piisi ja kuva hänestä Tilda Swintonin kanssa :)

Kumpi onkaan kumpi?

Tajutonta

Eilen oli tiistai, esikoinen heräsi vatsataudissa ja minä päänsäryssä. Esikoinen jäi kotiin, minä en.

Tänään aloitin aamun särkylääkkeillä, päänsärky jatkui siis. Tulin kotiin alkuiltapäivästä, ei ole paljonkaan järkeä istua töissä kun ei pysty lukemaan ruutua ja tuntuu, kuin silmät vuotaisivat verta, kun liikuttaa niitä. Mies vei keskimmäisen tarkastusröntgeniin, luut olivat ihan niin kuin pitikin. Minä katselin Doomin pienimmän kanssa. Tiedän, että sen ikäraja on korkeampi kuin pienimmän ikä, mutta ihan oikeasti leffa on niin huono, että nauroimme melkein jatkuvasti. En usko, että tuo saa painajaisia. Ei hän saanut Terminaattoristakaan vaan piti siitä kovasti. Olen huono vanhempi.

Joka tapauksessa nyt aion kaatua sänkyyn ja yrittää huomenna jälleen kömpiä töihin. Onneksi huomisen jälkeen alkaa hiihtoloma. Perjantaina aion keskittyä lyriikka-analyysiin.

P.S. Tajusin hetki sitten, että edellisestä migreenikohtauksesta on jotakuinkin 29 vuorokautta. Kuinka nautinkaan siitä, etten sentään joudu kärsimään enää siitä tulvasta, mikä aiemmin seurasi näitä kohtauksia. (Naispuoliset lukijani ehkä ymmärtävät viittauksen.)

Neulomisesta

Ajattelin ihan huvikseni kirjoitella lyhyen postin neulomisesta. Se kun on nyt pop näin suomalaisittain ajateltuna. Suomi maailmankartalle ja niin edespäin! Tästä johtuen siis. Ei vaan minusta on hauskaa, että nuori mies osasi neuloa jopa noinkin hyvin, lieneekö aiti tai tyttöystävä auttanut sujuvaan kädentaitoon.

Meillä keskimmäinen hurrasi tajutessaan muutama päivä sitten, että kipsi estää koulun kässässä lapasten neulomisen :D Oli raukka ehtinyt vasta saada silmukat luotua, kun käpälä meni. Esikoinen aikoinaan sai yhden lapasen aikaiseksi lukukauden aikana, joten enköhän minä edelleen jatka tässä perheessä neulomusten teossa.

Olisin kyllä voinut istua hetken kauemminkin käsieni päällä tänään. Onnistuin nimittäin ihan itse aiheutetusti hankkimaan ainakin yhden neuleprojektin sosiaalisen median kautta. Juu, olen ihan hiljaa. Ihan täysin... Pitänee huomenna katsella parit neuleohjeet, jos löytyisi inspis..

Loppuun vielä yksi elokuva, jonka aion katsoa kunhan se tulee tarjontaan.

Sunnuntai-iltana

Tänään olen analysoinut runoa, tai yrittänyt, sillä päässä on särki eikä ajatus oikein kulje silloin. Sain sentään jotain tehtyä, pääkohdat ovat suht selvillä. Ensi viikon loppupuolella voin ruveta kirjoittamaan analyysia, toivon mukaan saan sen sunnuntaina valmiiksi ja lähetettyä opettajalle. Alla kuva asiaan liittyen. Saa ihmetellä.

Pitkästä aikaa saimme leikkiä muovipussien ja teipin kera ennen saunaanmenoa, kun keskimmäisen kipsi piti suojata. Kaikenlaista siis. Muistelin siinä aikaa, kun yksi veljistäni mursi kyynärpäänsä ja ui mökillä järvessä kipsikäsi koholla pään yläpuolella. se se vasta oli näky :)

Illan piisinä PMMP:tä, yksi harvoja heidän kappaleitaan, jossa on minusta kiva tunnelma ja hyvät sanat. (En juuri kuuntele kotimaista poppia.)

Juhlat on juhlittu

Pienin täytti tänään 8 vuotta. Tavallaan se on pitkä aika, mutta samalla kovin lyhyt. Kaikenlaista on mahtunut näihin vuosiin, hänelle olen ollut erilainen äiti kuin vaikkapa esikoiselle.

Pienin 2-vuotiaana

Tämänpäivän kakku

Puhallettu on, virnuileva ja heilahtanut päivänsakari

Keskimmäisen kipsikäpälä

Että näin täällä Kattilassa on tänään juhlittu. Nyt nautimme ihanasta rauhasta. Loppuun vanha kesähitti ihan vain, koska.

Elämäni kirjahylly

Tässä on minun elämäni - oma elämäsi löytyy kirjahyllystäsi. (Alkuperäisessä ei ollut kirjoittajia, mutta teki mieli ne lisätä.)


Olen poiminut kirjat lähimmästä hyllystä, jossa on sekaisin sekä aikuisten että lasten kirjoja (omasta lapsuudesta).

1. Oletko mies vai nainen? Pikku noita (Otfried Preussler)
2. Kuvaile itseäsi. Anna meille siivet (Louise Erdrich)
3. Mitä elämä sinulle merkitsee?  A view from the bridge (Arthur Miller)
4. Kuinka voit? Nukun silmät auki (Arja Tiainen)
5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi. Talvinen tarina (Mark Helprin)
6. Mihin haluaisit matkustaa? The Rain Wilds Chronicles (Robin Hobb)
7. Kuvaile parasta ystävääsi. Heart and soul (Maeve Binchy)
8. Mikä on lempivärisi? The long dark tea time of the soul (Douglas Adams)
9. Millainen sää on nyt? Pimeä elokuun yö (Maria Lang)
10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? Pelon hetki (Gabriel Garcia Marquez)
11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi? Päivien kimallus (Han Suyin)
12. Millainen on parisuhteesi? The garden party (Katherine Mansfield)
13. Mitä pelkäät? Hiroshiman kukat (Edita Morris)
14. Päivän mietelause? The left hand of the God (Paul Hoffman)
15. Minkä neuvon haluaisit antaa? Antakaamme Eemelille anteeksi (Marton Taiga)
16. Miten haluaisit kuolla?Sateenkaarinotko (L. M. Montgomery)

Olkaa hyvä, jos sattuu kiinnostamaan.

***********

Samaan syssyyn voisin kehua 'Dallas Buyers Club'ia. Hieno elokuva. Itkin kotimatkalla. Harvoin jokin elokuva vaikuttaa niin syvästi.

Pikaisesti

Eli keskimmäisen vasemmasta ranteesta on murtunut molemmat luut. Neljä viikkoa kipsissä ja urheilukielto. ensi viikolla tarkistusröntgen, että ovat edelleen oikeassa asennossa. onneksi ei sentään tarvinnut naulata, kuten pienimmällä silloin elokuussa 2012.

Mutta näillä mennään. Nyt voin keskittyä stressaamaan pienintä, jolla on uintia koulun kanssa. Pelkään, että se tulee sieltä kotiin ilman hampaita.

Tiistai näyttää kyntensä

Jos joskus haaksirikkoutuisin autiolle saarelle, jossa asuisi kuitenkin villi-ihminen, ristisin hänet Tiistaiksi. (En tosin ymmärrä, miten autiolla saarella voi asua kukaan, sillä sehän on autio, mutta ei mennä nyt siihen. Todetaan vain, että olen blondi.)

Tämäkin tiistai nimittäin päätti loppujen lopuksi olla jostain syvältä ja poikittain. Tyytyväisenä kahlasin kotiin läpi loskan ja sumun vain kuullakseni ulko-ovea avatessani, kuinka keskimmäinen ulvoi. Ajattelin, että kyse ei voi olla siitä onnettomasta valintakokeesta eikä ollutkaan. Tuo oli laskenut partiossa pulkkamäkeä ja vasen ranne oli mennyt mutkalle. Sitä nyt sitten pohdittiin, mies oli juuri tullut kotiin lapsen kanssa. Sanoin, että kamat niskaan ja ensiapuun ja soitettuaan jonnekin auttavaan puhelimeen mies sanoi samat sanat keskimmäiselle. (Olisivat vain voineet kuunnella minua.)

Mies soitti Peijaksesta , jossa oli kuulemma kolmen tunnin jono, joten mies lähti Kampin Terveystaloon. Soitti matkan varrelta minulle, että partion jäsenmaksuhan kattaa tällaiset partiossa tapahtuneet onnettomuudet ja kaivelin sitten netistä, että asia on niin. Sattumalta löysin myös vakuutusnumerot jne. Nyt sitten odotellaan. Röntgen on tietysti jo tähän aikaa kiinni terveystalossakin, mutta kuitenkaan ei ihan kolmea tuntia tarvitse odottaa.

Toinen asia, mikä lievästi nyt kaivelee, on Flickr-kuvienjakopalvelu. En nimittäin pienillä blondiaivoillani ymmärrä, miten saan sen halvatun tilin maksettua ensi vuodelle asti. En myöskään tiedä, olenko jo mahdollisesti maksanut sen tässä klikkaillessani kaikenlaisia namiskoita. Pitää odotella huomiseen ja katsoa, nimittäin en ole ainoa, joka ihmettelee asiaa. Jotain ihme säätöjä on meneillään.

No.. ehkä tässä vielä tänään pääsee nukkumaan. Mahdollisesti. Huokaus.

Maanantaita

Tuntuu, etten ehdi päivittää. Tai jos pohdin sitä jossain vaiheessa, en ehdi toteuttaa ennen kuin tulee jotain ja unohdan. Nyt siis vuorossa ihan turhaa jorinaa jälleen. Ei minulla mitään asiaa nimittäin ole.

Viikonloppuna katsoin elokuvia pienimmän kera ja itseksenikin. Eilen pienin halusi katsoa pitkästä aikaa 'Mars hyökkää'-elokuvan, joka on taattua Tim Burtonia eli varsin mustaa huumoria. Olemme siis pilanneet tuon viimeisenkin mukulan epäsovinnaisilla kasvatustavoillamme, kuten isoveljensäkin. Itse en oikein enää jaksanut katsoa sitä pätkää kaikkien muiden jälkeen, mutta hyvin tuo tuntui itsekseen viihtyvän hassujen marsilaisten seurassa.

Mitähän muuta.. keskimmäinen oli telttaretkellä muiden partiolaisten kanssa pe-la-välisen yön ja kivaa oli ollut. Lämmintäkin ihan. Väärin kasvatettu on sekin. Niinkuin veljensä.

Huomenna samalla keskimmäisellä on valintakoe. Yritän olla pohtimatta, jos se ei pääsekään sinne mihin haluaa yläasteelle. Mahdollisuudet päästä nimittäin ovat hyvinkin pienet, koska asumme väärässä kaupungissa. Miten lohduttaa lasta, joka on viimeiset kolme-neljä vuotta hinkunut tuonne ja nyt viime tipassa on päätetty, ettei painotteiselle luokalle oteta muun kuntalaisia kuin vasta viimeiseksi. En tiedä. No, kunhan päätös tulee joskus.

Nyt menen nukkumaan. Huolehdin tuotakin jo viime yön. Lisäksi aamullinen uima-allaskeikka tuntuu väsyttävän. Loppuun vuosisadan korvamato, joka iski tänä iltana kotiintullessa.