Lukupäivä

Tänään luin yhden tenttikirjan, mutta olen sitäkin ylpeämpi, että vihdoinkin sain sen luettua. Kirja oli nimittäin 'Putkinotko'. Olen joskus nähnyt jonkin tv-sarjan tai elokuvan, joka siitä on tehty ja voi herranjestas, että kirja oli ihan yhtä kauhea tai pahempikin taapertaa läpi. Mutta nyt se on tehty! Nyt ei tarvitse enää IKINÄ lukea tuotakaan opusta.

Tähän loppuun laitan 'Vihan liekkien' lopussa soineen Coldplayn piisin, sillä se oli minusta kaunis :)

Perjantaiperjantaaaaii

Noin joskus 80-luvun lopulla huuteli General Njassa RadioCityssä. Eipä taida enää huudella, en tosin tiedä, kun en radiota kuuntele. En nimittäin jaksa enää ollenkaan radion kaltaista melusaastetta, mielluummin kuuntelen kullakin hetkellä mielialaan sopivaa musiikkia.

Olin isompien poikien kera elokuvissa. 'Vihan liekit' oli ihan hyvä leffa ja noudatteli kirjaa suht uskollisesti. odotin, että loppu olisi ollut hieman dramaattisempi, kun jatko-osa on kuitenkin tulossa, mutta sekin meni kirjan mukaan eli ihan ok.

Vieressäni istunut mieshenkilö söi koko leffan ajan. Minäkin kyllä mutustin karkkeja, mutta en sentään ihan kokoaikaisesti jaksanut. Tällä miehellä oli ehkä jäänyt lounas ja pari muutakin ruokailua väliin, kun sen verran ahnaasti pisteli eväänsä. Hieman häiritsi.

(Tähän aion laittaa nyt varoituksen sanan eli allaoleva kuva saattaa aiheuttaa sydämen liikalyöntejä tai tajuttomuutta.) Kotiin tultua etsin pienimmälle pyynnöstä ryhävalaan kuvan ja mihin kummaan kuukkeli törmäsikään, ellei tähän kuvaan, jonka näin eräässä ryhmässä aiemmin. Hieman repesin :D

Loppuun vielä hieman joulumusiikkia, johan sunnuntaina saa avata kalenterinkin :)

Mä mistä kertoisin?

Joskus on tosi hankalaa keksiä otsakkeita näihin pölinöihin.

Tänään oli suht normaali torstai. Päivystin tiskillä ja Avoimen yliopiston puhelimessa, muovitin sen seitsemän kirjaa, söin viimeisen lounaan kummipoajan ja hänen äitinsä kanssa, nautin mansikkakakkua ja hämmensin it-tuen printteriongelmalla.

Kadehduin aavistuksen, kun italiainen nettikaveri ilmoitti näkevänsä erään henkilön Lontoossa, mutta sehän on oikeasti ihanaa. Olen iloinen hänen puolestaan :)

Kävin luennolla ja kaupassa ja mies haki metrolta. Innostin esikoisen kiusaamaan  kissaa tyhjällä karkkiputkilolla. Kehoitin kokeilemaan saako esikoinen kissan hännän tungettua siihen, kissa ei tykännyt. Sanoin sille, että hassut pojat kuin kiusaavt noin. Kissa ei uskonut... ehkä siksi, että nauroin sille :D

 Nyt voisin joko kaatua sänkyyn tai kirjoittaa vielä hetken. Huomenna menen katsomaan 'Vihan liekkejä' nuorison kanssa. Loppuun koko viikon päässä soinut korvamato. Mahdoton piisi.

Kepeästi keskiviikkona

Taas yksi päivä lähempänä joulua ja Hobittia. Tuskin maltan odottaa!

Maanantai-ilta tein oikealle ranteelle jotain. Tarkoitus oli siis hieroa sitä, mutta se jotenkin 'sävähti' ja siitä lähtien sitä on särkenyt. Nyt kipu on sen verran jatkuva, että otan huomenna mukaan tukirannekkeen, jonka hankin jännetupentulehduksen aikoihin monta vuotta sitten. Jos tämä jatkuu vielä ensi viikolla, menen työpaikkalääkäriin. Naapuritaloon. Liian pitkä matka :P

Nyt illalla tein Rocky Road-suklaata, yhtäkkiä päivällä ajattelin ilahduttaa kotiväkeä sillä. Ihan hyväähän se on, mutta järjettömän makeaa. Meinasi iskeä paha olo, kun sokerit nousi niin nopsaan. Oli pakko syödä pari juusto-metwursti-ruikkaria. Vähän helpotti.

Väkersin myös eläkkeellejäävälle työkaverille kortin, kahvitilaisuus on huomenna. Vaikein osuus on keksiä sopiva aforismi. Lopulta löysin tämän vanhan Minna Canthin sanonnan:

Hullu työtä tekee, viisas elää vähemmälläkin. Mutta työ se sentään on hauskinta elämässä – ei siitä mihinkään pääse. 

Loppuun piisi, joka soi erään kuppilan tupakkaterassin kajareista ravatessani metrolle. Tiesittekö muuten, että yhtyeen nimi tulee soittajapoikien liikkaopettajan nimestä? Tämän kertoi veljeni joskus, hän näitä enemmän kuunteli :)

Mitä opin tänään

Opin moniakin asioita... tai no monia, mutta ainakin muutamia. Olen oppinut erilaisia asioita esim. taistelukaasuista ja bioaseista, sekä niiden hajoamisesta erilaisissa ympäristöissä,  ihan omasta mielenkiinnosta. Ei käy elämä tylsäksi ;)

Toinen asia, minkä opin ihan tässä hetki sitten, on henkinen suojautuminen muiden tunteilta. Olen koko päivän ollut hyvin herkillä ja se on aika rasittavaa. Kysyin siis henkisesti valistuneelta ystävältä, miten voin suojautua ja hän neuvoi. Heti helpotti. Ihan kuin kaukainen radio olisi sammutettu jossain. Ihana rauha!

Nyt lähden nukkumaan, mutta sitä ennen tarjoilen vielä linkin NY-Timesin lyhytfilmeihin, jotka olivat kauniisti tehtyjä.

Nähdään taas. Loppuun vielä enkeli Islingtonin laulu Neil Gaimanin Neverwhere-kuunnelmasta.

Että voi olla ihminen väsy

Eilen olimme auttamassa äitiäni neljä-viisi tuntia. Onneksi olimme, muuten olisi mummu vieläkin alkutekijöissään remonttipakkaamistensa kanssa. Yhdessä vaiheessa hermostuin jo aika pahasti, mutta onneksi sentään äitini tuntee minut... jokseenkin pitkältä ajalta. Mutta oikeasti niinkuin pitkä huokaus pääsi, kun vihdoin olimme kotona. Ehdin kyllä lukea yhden tenttiin tulevan runokirjankin vielä iltapuhteiksi.

Tänään kaksi kolmesta pojasta meni kouluun kymmeneksi, joten minäkin yritin nukkua vähän pitempään kuin muina maanantai-aamuina. Ensin lähti esikoinen, sitten huusi kissa, sitten lähti mies, sitten huusi kissa.. no loikoilins itten jonkin aikaa ja haaveilin, ennen kuin kello soi. Sekin on muuten yllättävän rentouttavaa, ihan vain haaveilla.

Kävin ennen töihin rientämistä hakemassa elokuvaliput Hobittiin! Meinasin ottaa kuvat mainoksista, mutten sitten kehdannut. Voi minua!

Työpäivä meni, Wilmaa katsellessa... pienimmällä on koulussa muutama kaveri, jotka saavat sen yllytettyä tunnilla elämöimiseen ja siitäpä sitten keskustelimme. Rattoisaa.

Loppuun laitan herätyskellomusiikkini. Kyllä vain on ihana herätä, kun Tillin samettinen ääni hyväilee tärykalvoja. Sanat saatte aivan itse tsekata linkistä, enkunkielinen käännös ei ihan tavoita kaikkia nyansseja :P

Lauantai-illan huumaa

Sitä odotellessa ehtii sanoa pari sanaa jälleen joistain asioista. Ja 'se' lienee esimerkiksi Tohtori Who-pätkä, joka ilmiintyy telkkariin tänään klo 21.50 tjsp. Kymmenettä tohtoria voisin katsella kauankin, samoin kahdeksatta.. jaa niin.

Aamusella heräsin anivarhain ennen kymmentä saadakseni liput elokuviin! Niin kuulkaa! Hobitin kakksoosan 'Smaugin autioittaman maan' liput tulivat verkkomyyntiin tänä aamuna klo 10. En todellakaan mennyt telttailemaan Tennispalatsin ulkopuolelle, niin hullu en ole. Nyt menemme perheen neljän vanhimman voimin katsomaan Bilbon ja kääpiöiden seikkailuja heti 11s päivä iltakuuden näytökseen. Tuskin maltan odottaa!

Leffoista puheenollen kävin eilen katsomassa pienimmän kanssa elokuvan 'Turbo', jossa siis rallihaaveileva kotilo onnistuu voittamaan Indianapolisin rata-ajot. Kovin perinteinen tarina, ihan kiva ja muutama hauska vitsi, eniten näin aikuisnäkökulmasta huvittivat musiikkivalinnat. Itsessään ajatus ralli-kotiloista hieman karmii, en haluaisi sellaisia ainakaan omaan pihaani *eww*.

Mitä muuta olen tehnyt tänään? Lukaisin neljä tenttiin tulevaa kirjaa ja selasin viidennen (koska olen sen joskus lukenut suurella tuskalla), purkasin sen onnettoman kaarrokeosuuden kummpipojan villahaalarista ja olen melkein saanut takakappaleen valmiiksi. Aloitin myös neulomaan huivia Frilla-langasta, saa nähdä mitä siitä tulee.

Niin, että nyt ajattelin hetken aikaa ihan vain kirjoitella ja surffailla ja sen sellaista. Huomenna menemme auttamaan äitiäni pakkaamaan keittiötään putkiremontin alta. Hyvää illan jatkoa.

Valitsin allaolevan videopätkän ihan siksi, että Thorinia näyttelevä Richard Armitage (oi) sanoi tuota repliikkiään koko elokuvan intensiivisimmäksi/seksikkäimmäiksi. Tosin hänen äänellään mikä tahansa on seksikästä (ei myönnä kuunnelleensa kaikenmaailman puhelin-yms. mainoksia). Nih.

Pikaisesti torstai-iltaa

Koska en keksi mitään järkevää sanottavaa tästä päivästä, niin laitan tähän linkin hienoihin lego-Tähtien sota-kuviin, jotka on kuvannut suomalainen kuvaaja. Itse pidin niistä hurjasti enkä voi kuin ihailla, kuinka joku jaksaa paneutua. Upeaa työtä.

Tähän tulisi vielä joku iloinen video, kunhan keksin sen. Hetkonen vain.. Marsin poikien Hurricane sensuroimattomana sopinee tähän päivään. Tuo sensuurikin on minusta jotenkin hassu juttu, mutta ehkä avaudun siitä joku toinen kerta. Nyt ei jaksa. JA huom, piisi alkaa noin 1.20 kohdasta.

Harmistus

Päivä meni suht kivuttomasti, vaikka olinkin aamulla äänetön ja oli kokous. Onneksi ei pahemmin haitannut. Onnistuin auttamaan työkaveria PhotoShopin kera, uskomatonta kun ajattelee, että kävin pikakurssin joskus pari vuotta sitten enkä juuri ole sen jälkeen käyttänyt.

Meillä oli treffit miehen kanssa esikoisen koululla, vanhempainilta 9-luokkalaisten vanhemmille. Ikävä vain, että hermostuin parin takanamme istuvan äidin tapoihin. Tai tavattomuuteen siis. Ensinnäkin ne muijat koko ajan kuiskuttelivat, arvostelivat opoa (teki mieleni sanoa niille, että menkää itse pitämään tuo esitys) ja kiroilivat. Tosi kiva kuunnella. Pari äitiä olisi kaivannut paksuinta rautalankaa.. mutta selvisimme siitä.

Juttelimme tapahtuman jälkeen rehtorin kanssa keskimmäisestä, joka kovasti haluaisi samaan kouluun. Saa nähdä pääseekö, sillä Helsinki on kiristänyt muunkuntalaisten pääsyä Hgin kouluihin. Varaudumme siis plan B:llä, mutta silti kyllä kiukutti niin, että itketti. Ja keskimmäinen itse on ihan maassa, viimeiset kolme vuotta treenannut matikkaa ja fykeä  että varmasti pääsee tuonne. Voi kettu.

Noh, menen tästä hetkeksi rinnakkaistodellisuuteen. Tapaamme jälleen. Mutta ei Ikeassa, varsinkaan Oslossa.

Yllätys

Tämä tiistai on käyttäytynyt hyvin. Suorastaan erinomaisesti. Todella kummallista.

Tänään olimme koko perheen voimin partiolippukunnan juhlassa. Pienin antoi sudenpentulupauksensa ja keskimmäinen seikkailija-lupauksen. En koskaan muista näitä uusia ikäkausia, sillä totuin vanhoihin aikoinaan. Joka tapauksessa kivaa oli ja partiopaitoja on ostettava jälleen.

Voin myös kertoa, että täytin ja tulostin yhden lomakkeen keskimmäistä varten... Minulla on jonkinasteinen lomakelukutaidottomuus, mutta nyt voisin syyttää ihan väsymystä. Vasta neljäs kerta meni oikein! Ensin kirjoitin keskimmäisen nimeksi oikean etunimen mutta pikkuveljen toiset nimet, toisella kertaa onnistuin väärinkirjoittamaan yhden nimistä mutta vieläkin viimeinen nimi oli pikkuveljen, kolmannella kerralla nimet olivat jo oikein mutta yhden kirjoitusvirheen kera. Ei olekaan hetkeen ollut lomakkeiden täyttäminen yhtä hauskaa. Nauroimme miehen kanssa vedet silmissä.

Huomenna on yläasteen vanhempainilta. Lapsen jatko-opinnoista olisi kyse. Joko se on noin iso?

Loppuun aion hävyttömästi laittaa Uuden-Seelannin lentoyhtiön mainosvideon, jo pelkästään Deanon takia :P

Uusi viikko alkamassa

Maanantai alkaa olla lusittu. Aamun aloitin altaassa, tosin oli hiukan ahdasta yhden koululuokan takia ja samalla radalla kanssani ui neljä pappaa. Pääsin silti suht hyvään aikaan eli 34:ään minuuttiin kilsan. Saunassa istuin hetken yksin, kunnes tuli muutama muu nainen ja vanhempi heistä kysyi kuka heittää löylyä ja vastasin hänelle, että se joka kysyy. Tajusin vasta myöhemmin, että siitä olisi joku voinut vetää herneet nenään (tai otsalohkoon asti), mutta tätä rouvaa se onneksi vain huvitti.

Töihin pääsin jo ennen kymmentä ja kotiin kasilta. Aika pitkä päivä.

Eilen luin neljä tämän kurssin kirjoista, se oli aika hyvä saavutus. Hämmästytin itseni jälleen, sillä pidin 'Punaisesta viivasta'. Sehän oli suorastaan huvittava kuvaus ja puhuessani siitä työkaverin (sen, jonka kanssa mulla on suhde) kanssa, hän sanoikin että Kiantohan ihan irvaili siinä köyhää kansaa ja työläisiä, juuri kuten itsekin sen ajattelin.

Tarkistin muuten tänään ne ekan tentin tulokset ja sain nelosen. Vitonen on paras, joten olin ällikällä lyöty. Olin aivan varma, että joudun uusimaan sen tentin, että olen vastannut jotenkin ihan vierestä. Hyvä näin. Odotin ykköstä :P

 Neulomuksesta sen verran, että saan purkaa tuon koko kaarrokeosan taas uudestaan. Pakko se on varmaan nyt sitten tehdä, niinkuin ohjeessa sanotaan. Yritin olla näppärä ja luistaa saumojen ompelusta, jota inhoan ja näin kävi :P

Lavvantai

Eilinen kului kaikenlaisissa riennoissa. Ostin mm. liput yhdelle keikalle, joka on toukokuussa ja kävin leffassa katsomassa uuden Thor-elokuvan. Se olikin huomattavasti parempi kuin aiempi kalkkunaversio ja Loki oli hurmaava. Pätkässä oli myös muutama kohta, joita saattoi naureskella vielä illalla kotona.

Tänään olen lukenut Volter Kilven kirjan 'Bathseba', joka oli yllättävän nautittava kokemus jo pelkän kielen vuoksi. Tosin sain lukemisesta järjettömän päänsäryn, joka talttui vasta kun mies hieroi niskaani. Ystävä kävi kahvilla ja illalla katsoin poikien kanssa Hobitin ykkösosan ee-version, joka oli  varsin nautittava. Ihmettelin jälleen, miksi muutama tarinan kannalta erittäin tärkeä kohta oli jätetty pois teatteriversiosta.

Huomenna taidan keskittyä Jotuniin ja runoihin. Viikolla en juuri jaksa paneutua klassikoihin, sillä ehdin lukea lähinnä metrossa nykyään.

Rapeaa torstaita

Rapeaa ihan siksi, että on ollut varsin rattoisa ja hupaisa päivä. Aamu alkoi ihanilla kuvilla eräästä henkilöstä, melkein sain nestehukan aikaiseksi ja kotiin tullessa oli posti tuonut villasukkapostilleni vastineen.  Tällaisen:

Otin kuvan luurilla heti kun ensijärkytykseltäni pystyin. Hetken aikaa nimittäin harkitsin pyörtymista aitoon fanityttötyyliin.Voi minua! Kotiväki nauroi. Höh.

Näiden välissä ehdin tehdä vähän töitäkin, tavata kummipojan, käydä Kakkoselämässä etsimässä Puljun taloa (vain muistaakseni, että se lopetettiin) ja käydä luennolla.  Eräs luentokaveri väitti, että tenttiarvosanat olivat jo tulleet mutten löytänyt niitä, kun kotiin päästyäni aloin niitä etsimään. Pitää tarkistaa taas huomenna.

Tässä on Pepposen toivoma kuva avattarestani Kakkoselämässä. En tykkää tuosta järkyttävästä fledasta, mutta en voi sille mitään kun hukkasin vahingossa aiemman lyhen kuontalon. Ainakin Pepposen kaipaama häntä näkyy, se kun yleensä istuessa tms. häviää tuolin sisään.

Tässä loikoilen EduFinlandin saarella

 Nyt taidan lähteä petiin. Hiukan unettaisi :P Huomenna aion mennä katsomaan Thoria ja Lokia. *krhm*

Juoksija-Einari ja kissakuiskaaja

Olen muutamana viikkona pannut merkille nuoren miehen, joka juoksee metrolle minun tullessani iltavuorosta. Siis hän tulee vastaani aika lailla puolivälissä matkaa. Maanantaina näin hänet aamusta, hän juoksi takaani ja ohittikin, hihattomassa paidassa ja sellaista tasaista tahtia, jota jaksaa juosta kauemmin kuin sprinttejä. En ymmärrä, miksi hän ei voi lähteä vaikka viittä minuuttia aiemmin, jottei tarvitsisi juosta koko matkaa. Yleensäkin minusta myöhästyminen on vain paha tapa, josta kyllä oppii pois jos tarpeeksi haluaa. Ainakin minä opin.

Juoskoon juoksija-Einari pitempiä matkojaan, minä teen vain pikaspurtteja metroon jos on tarvis.

 Nyt illalla tullessani kotiinpäin eläinlääkärimme seisoi putiikkinsa (talonsa) parkkialueella katselemassa kahta kissa, joista ilmeisesti toinen ainakin oli hänen. Menin hänen ohitseen ja lähestyessäni kissoja kutsuin niitä, jolloin toinen vilahti heti kauemmas toisen jäädessä paikoilleen istumaan. Juttelin sille rauhallisesti ja kyykistyin, annoin kissan haistella kättäni ja sain rapsutettua sitä otsasta hiukan, mutta se oli aika arka. Annoin sen jatkaa käteni haistelua ja yritin rapsuttaa uudestaan, mutta silloin se hypähti kauemmas. Eläinlääkärimme oli seurannut tapahtumia ja sanoi, että tämä kissa ei anna oikeastaan kenenkään koskea itseensä, hyvin harva saa silittää sitä.

Ehkä minä olen kissakuiskaaja, ainakin useimpien kissojen kanssa olen tullut toimeen enemmän tai vähemmän hyvin. Alla piisi, jonka Freddie Mercury teki kissalleen (ja jonka olen varmastikin laittanut tänne jo muutaman kerran aiemminkin)  :)

 

Sanonko mikä?

Sanonko? Tyypillinen tiistai, oikein syvältä sieltä minne ei aurinko paista eikä kuu kumota.

Hetken jo luulin, että tämä tiistai olisi erilainen. Oli ihan mukava päivä töissä ja luennollakin ja vielä ystävä käväisi kahvilla. Mutta sitten jysähti. Voi per***nsuti, kirjaimellisesti. Pienin on onnistunut pyydystämään jostain kihomatoja. Ne ovatkin meille aivan uusi tuttavuus. En kyllä olisi ihan ykkösvaihtoehtona kaivannut niiden tuttavuutta.

Joka paikka kutiaa. Yyh.

Päivittelyä

Tajusin eilen illalla, että viime päivityksestä onkin aikaa jo muutama päivä. Olin illalla sen verran merisairas, että keskityin lähinnä vain olemaan.

Viime keskiviikkona tulin töistä ja metromatka oli varsin hupaisa. Minua vastapäätä istui vanhempi nainen, joka alkoi yllättäen jutella kaikenlaista ja se oli ihan mukavaa. Vieressäni istuva virolaissyntyinen vanhempi rouva sekaantui keskusteluun myös ja aika kului rattoisasti. Tämä ensinmainittu nainen lähti pois Kontulassa ja vieruskaverini sanoi olevansa kehitysvammahoitaja, vaikkei tuntenutkaan juttukaveriamme. Moni luulee kehitysvammaisia juopoiksi tai idiooteiksi, mutta heitäkin on monenasteisia. Tämä nainen pärjäsi itsekseen ihan hyvin.

Torstaina olin poissa töistä, sillä olo oli huono. Pökerrytti ja oksetti yhtäaikaa, keskimmäisen alkuviikosta potema tauti ilmeisesti yritti isekytyä minuun. Onneksi meni ohitse ja perjantaina lähdimme Mariellalla kääntymään naapurimaan pääkaupungissa.

Merimatka oli silkkaa tuskaa meikäläiselle ja jouduin ensi kertaa elämässäni nukkumaan akurannekkeiden kera laivamatkalla. Aamulla istuessani pallomeren laidalla näimme pienimmän kanssa sateenkaaren. Se oli kaunis.

Eilen illalla vielä kissaperkele puri minua vasempaan peukaloon, niin että veri lensi. Kissaparan kynsi oli jäänyt kiinni kylpytakkiini ja yiritn irrottaa sitä, jolloin arvon katti hyökkäsi kiinni peukkuun. Varmaan jokin dementiakohtaus sekin, sillä kissa ei ole koskaan ennen tehnyt moista.

Tänään sitten lähdinkin töistä jo hyvissä ajoin ehtiäkseni kahdeksi pienimmän koululle palaveriin. Palaverissa keskustelimme siitä, mistä aiemminkin eli Pienin on 'haastaa' opettajan. Opettaja kertoi, että Pienin on luokan lahjakkain mutta ei tottele yksinkertaisia käskyjä vaan vaatiii perusteluja. Sitten keskusteltiin siitä ja koulupsykologi ehdotti lisätehtäviä, esim. seuraavan tason juttuja ja palkitsemissysteemiä, johon lapsi piirtää hymynaamoja sen mukaan miten on mennyt ja sitten sovitaan palkinnosta tai jonkun edun tms. menetyksestä. Toivotaan, että se auttaisi. Sanoin mielipiteenäni asiaan sen, että lapsi turhautuu kun on tylsää ja haluaa huomiota jollain tavoin (koska ne huonommin osaavat vievät kaiken huomion nyt) ja psykologi oli samaa mieltä kanssani. 

Äsken peitellessäni Pienintä sanoin, että me kaikki pääsisimme niin paljon helpomalla, jos hän vain tekisi kyselemättä sen, mitä opettaja pyytää tekemään. Vaikka se olisi kuinka tylsää, niin joskus on vain jaksettava sitä tylsääkin. Kyllä sitten välillä on taas ihan kivaakin. 


Nyt olen kaikesta niin äärettömän väsynyt, että menen nukkumaan. Pyysin Esikoista tyhjäämään ja täyttämään tiskikoneen, koska on hänen vuoronsa, ja aloin itkeä kesken kaiken.  Bring on the dancing horses ja hyvää yötä.

Turinoita

Stressasimme turhaan työkaverin kanssa tämän aamuista ruotsin kielen kuullun luulemista, sillä se umpiruotsalainen kolleega oli sairaana ja tämä toinen osaa kyllä ihan rahvastakin. Meillä oli kuitenkin oikein rattoisa tuokio keskustan kulttuurimaisemissa ja pois lähtiessämme sain vielä kadulla opastaa muutamaa turistia kohti erästä kallioon louhittua kirkkoa (jonka katolla lapsena leikin).

Se asia, minkä eilen unohdin, oli eräs persoonallisuustesti. Ystävä kertoi saaneensa lyhenteen INFJ ja minä muistin saaneeni saman. Se on kuulemma harvinaisin noista 16 eri versiosta (kirvesmurhaajaa), mutta ilmeisesti kirjalijat ja bloggaajat ovat tämän kirjainyhdistelmän kärjessä. Joka tapauksessa tein testin pariinkin eri kertaan eri sivuilla ja sain kaikista saman, joten kai se on vain uskottava sitten.

Illalla kotona tein pienimmän pyynnöstä riisimurosuklaata. Hän on parin viikon ajan kaivannut sitä, ihan hyviähän niistä tuli. Muuten en olekaan tehnyt oikeastaan mitään, neulonut ja katsonut erään elokuvan fanitapahtuman streamauksen juutuupista näin jälkikäteen. Tulisipa joulukuun 11s päivä pian, pian!

Nyt taidan mennä neulomaan ja katsomaan töllöstä 'Olipa kerran'-sarjaa. Siis tämä:

Pienehkö rutina

En nyt varsinaisesti aio rutista, mutta olen onneton keksimään ostikoita. Helpointa olisi tietysti vain laittaa aina viikonpäivä, mutta se kävisi tylsäksi ennen pitkää.

Kävin aamulla taas uimassa. Onneksi menin ajoissa, joten olin jo puoliuvälissä urakkaa kun se rata, jolla uin, muutettiin koululaisille varatuksi. Siirryin sitten pappojen sekaan viereiselle radalle ja se meni ihan hyvin. Uin perinteisen kilometrini 32:ssa minuutissa. Hieman nopeammin siis kuin viimeksi ja se vähän tuntuu hartioissa, mutta mukavalla tavalla.

Taaperrettuani töihin tämän aamuisen vedenpaisumuksen lävitse tajusin sentään laittaa tennarit kuivumaan patterin alle. Olin jopa ollut sen verran hereillä, että otin varasukat ja ne olikin mukava vaihtaa märkien tilalle. Laitoin varsinaisen tavaranäyttelyn patterin päälle kuivumaan, sillä myös kangaskassi oli aivan litimärkä. Onneksi sen kassin sisällä oleet uimakamppeet eivät juuri vedestä säikähdä.

Työpäiväkin meni suht kivuttomasti. Saa nähdä huomenna, heti aamusta on kokous toisella kotimaisella enkä tiedä jaksanko keskittyä siihen. Sinällään on pakko keskittyä, koska meitä on yhteensä neljä osanottajaa. Mietin jo sanovani toisille, että 'puhukaa te vain ja minä kuuntelen'. Varsinainen kuullunluuleminen. No, kaipa se siitä.

Jotain piti vielä sanoa, mutten enää jaksa muistaa mitä se oli. Lähdenkin tästä katsomaan mitä 'Once upon a time'-sarjassa tapahtuu.

Mä mistä kertoisin

Joo.. tänään oli esikoisen 15-vuotiskahvit. Ihan vain kummit, mummi ja appiukko. Yhdet kummit puuttuivat ja pienin vieras oli oma kummipoikani.

Ette varmasti usko, mutta rasittavin kaikista on appiukko. Myös poikansa mielestä. Hän saapui ensinnäkin kaksi ja puoli (2+½) tuntia etuajassa, mikä ei todellakaan yllättänyt. Onneksi häntä ei häiritse, että meillä on vielä imurointi kesken ja osa leivonnaisista menossa uuniin. Hän istuu ja jaarittelee omiaan eikä kuule mitä me puhumme, vaikka kuulolaite on täysillä.  Lisäksi hän syö 15:ttä eri lääkettä ja arvelemme niiden yhetisvaikutuksen olevan enemmän terveyttä haittaava kuin edistävä.

Porkkanakakun kanssa oli tulla kriisi, jälleen. Minulla on sen kanssa jonkinlainen kirous, sillä yleensä jokin menee pieleen. Tällä kertaa olin ostanut (mielestäni) tuorejuuston, mutta sitäpä ei ollutkaan jääkaapissa kun aloin sitä kaivata. Kerrankin aloin etsiä sitä hyvissä ajoin, joten kun sitä ei löytynyt eikä ollut kuitissakaan, mies lähti etsimään avoinna olevaa kauppaa ja löysikin.  Kakku pelastui ja jopa onnistui ja minä pyyhin kyyneleet.

Toinen yllätys oli se, että sain puhelinsoiton miehen sedän vaimolta. En ole puhunut hänen kanssaan pariin vuoteen sattuneesta syystä, joten en ollut ihan hirveän ilahtunut. Hän olisi halunnut jutella kauemmmin, mutta olin juuri kaatanut kahvin kuppiin ja sanoin, että nyt ei käy. Silloin hän pyysi anteeksi käytöstään! Olin yllättynyt ja mies oli vielä yllättyneempi, kun kerroin hänelle. En aio kuitenkaan edelleenkään ruveta miksikään sydänystäväksi tämän ihmisen kanssa, mutta on toki mukavaa jos toinen myöntää virheensä ja jopa pyytää anteeksi.

Pienin juoksutti kummipoikaa ja molemmat väsähtivät. Perinteiseen syntymäpäivätapaan kummipoika lähti kotiin väsymyksestä itkien äitinsä sylissä. Olen edelleen onnellinen, että lapset kasvavat eikä minulla ole enää mahdollisuutta lisääntyä. En yksinkertaisesti jaksaisi. Näiden omien ensimmäiset kolme kuukautta ovat täysin hämärän peitossa, en muista kuin joitain välähdyksiä ristiäisistä. Onneksi on valokuvia.

Mies kävi äsken murtautumassa naapuriin parin muun naapurin kera. Viereiseen taloon alkusyksystä muuttanut perhe on reissussa ja koiranhoitaja oli onnistunut lukitsemaan itsensä ulos ilman avaimia tai kännykkää. Onneksi olimme vielä hereillä ja mies lähti katsomaan mitä asialle olisi tehtävissä. Koska asumme tällaisessa kylässä, jossa kaikkia autetaan (meitäkin autettiin sekä rakennusaikana että myöhemmin) oli luonnollista pyytää pari ulkona juoruillutta naapuria mukaan ja hetken kuluttua koiravahti oli jälleen sisällä. Sivuovesta.

Yritän miettiä, minkä piisin valitsisin tähän loppuun. Koska en keksi mitään järkevää, laitan trailerin tv-sarjasta, joka pyöri sinäkin iltana ennen kuin tuli lähtö synnärille.