Tai vapun aattoiltaa vielä toistaiseksi. Meillä on kaikki kotona ja illan ratoksi ajattelin katsoa Rambon kunhan saan pienimmän sammumaan. Rattoisa ilta tiedossa :)
Samalla voin varoittaa kamalasta uutuudesta eli Fazerin uusi appelsiinisuklaa. Hyi helkatti, että oli kamalaa. YYYH. En varmasti ikinä koske siihen töhkään hanskat kädessä talikollakaan. Hyi. Yök. En. Syö.
Lisäksi feissari (naamakirja) pääsi taas yllättämään. Entinen työkaveri linkitti kaverinsa haastattelun tms, johon kommentoin. Kommentoi sitten joku muukin, toinen ex-työkaveri ja heidän yhteinen ystävänsä, jolla yllättäen onkin kaverina minun vanhin veljeni. Nyt yritän pohtia pääni puhki onko tämä kommentoija serkkuni poika vai muuten saman (serkkuni) sukunimen omaava.
Yöunet ovat olleet tällä viikolla muutenkin huonot. Syynä niinkin typerä asia kuin Cats-musikaali. Niin. Se on suosikkimusikaalini, voisin katsoa sen vaikka kuinka monesti (=kissoja siis). Nyt on niin, että Richard Armitage (mm. Thorin Hobitista) on tanssinut Cats-musikaalissa Macavity-kissan roolin vuonna 1994. Sunnuntai-iltana katselin harjoitusvideota ehkä neljä kertaa, jonka seurauksena Richard on hypähdellyt kissamaisesti pari yötä meikäläisen unissa. Hän on se pisin tanssija sinissä trikoissa, jos ketä kiinnostaa. Voi Macavity, kurja rontti!
Vastapainoksi saatte hiukan uudempaa punk rockia. Tykästyin tähän.
Keskiviikko viimeisine iltavuoroineen humahti ohi, enkä ehtinyt päivittää. Eilen taas melkein pyörryin töissä. Kirjaimellisesti, onneksi työkaveri osui paikalle ja kävi ostamassa naapurikioskista salmiakkia ensiavuksi. Tulin kotiin aiemmin kuin piti ja ostin kaupasta jättilastin salmiakkia, helpotti iltaa kohti.
Tänään meillä oli osaston lopettajaislounas ja sen jälkeen tapasin ystävän keskustassa, menimme katsomaan IronMan 3:sen elokuviin ja se oli todella hyvä. Robert Downey Jr on kehittynyt huomattavasti AllöMäkbiilin ajoista, luultavasti osittain syynä lienee huumeista irtipääsy ja perheen perustaminen.
Olin kuolla nauruun tämän videon vuoksi. Harvoin mainokset ovat näin hervottomia.
Tiistai on minulle huonoin viikonpäivä, ollut aina. Tänään kuitenkin päivä on sujunut suht hyvin, ilman suurempia ongelmia.
Ensin töissä lueskelin kustantajien kirjaläpysköitä ja Tammen lehdessä mainostettiin Sara la Fountainin uutta syksyllä ilmestyvää keittokirjaa. Repesin totaalisesti. Mainoslause kuuluu: 'Sara palaa keittiöön'.
(Yksi mielestäni parhaita vitsejä kautta aikojen on seuraava: Pyromaanin suosikkielokuva: Lassie palaa kotiin. Tiedän, olen ilceä ihminen.)
Kotona nauroin pitkästä aikaa niin, että hyvä kun pysyi housut kuivana. Mies nimittäin laittoi kissan olkapäilleen, mutta kissa ei tykännyt. Sillä on hiukan liian pitkät kynnet ja jäi sitten kiinni miehen päänahkaan. Herranjestas että nauroin. Mies jo kysyi, pitääkö elvyttää kun en enää pystynyt hengittämään.
Huh.. No nyt menen hetkeksi katsomaan jotain kehittävää elokuvaa. Työkaveri lainasi 'Atonement'-elokuvan, taidan aloittaa sillä. Ainakin kirja oli upea.
Loppuun 30 Sekkaa Marsista-poikien upea video 'Up in the air'. Tykkään :)
Viimeinen maanantain iltavuoro siis, ensi viikolla siirrymme kesäaikoihin täällä meidän pienessä laitoksessamme. Tai onhan tämä maailman suurin. Asioissa on useampia puolia.
Lauantaina en kirjoittanut, koska se ilta oli suoraan helvetistä. Pienin sai mut suututettua niin perusteellisesti, että itkin. Sitä ei tapahdu usein, itken kaikenlaisista muista syistä paitsi kivusta ja vihastuksesta.
Sunnuntaina en kirjoittanut, koska vietin neljä (4!) tuntia kirkolla enkä enää sen jälkeen jaksanut kuin silittää valtavan läjän vaatteita. Olimme siis esikoisen rippikoulun vanhempientapaamisessa, jossa myös infottiin vaelluksesta ja mitä siihen liittyy. Rippikoululaisemme sen sijaan vahti pikkuveljiään kotona sillä aikaa, kun me vietimme parisuhdeaikaa kirkossa ja jaarittelemassa papin yms muiden henkilöiden kera. Railakasta menoa.
Tänään aloitin päivän uimalla ja allas olikin tosi täynnä. Olisin kuvitellut, että mummot ja papat alkavat rapsuttaa pihojaan heti, kun se on mahdollista mutta sielläpä ne olivat uimahallilla. Koko talvena ei ole radat olleet yhtä täynnä.
Ettei ihan menisi valittamiseksi, niin olen katsonut 'North and south'-tv-sarjaa uudestaan. Voin sanoa, etten ole ihastunut Richard Armitageen, mutta Mr. Thornton on mies makuuni. Mikä ylpeys ja ulkokuoren säilyttäminen! Ja sitten.. Margaret tapahtuu. Voi.
Ainiin, olen koukkuuntunut Bondlock-ficceihin. Taisin ehkä mainitakin jo aiemmin. Tosin olen päässyt Hobitti-ficeissä jo nykyaika-versioihin. Joo... siis jooo... niih..
Päivän korvamato. Bondlockit saatte etsiä itse ;)
PS eräs tuttava kertoi saaneensa Makuunista Hobitti-julisteita ja ilmoitin olevani kovin kade. Hän vastasi ottaneensa niitä kolme, jotta minä saisin yhden. Maailmassa on vielä ihania ihmisiä. Kuten te kaikki :)
Aatami ja Eeva olivat juuri nussineet, kun Jumala tuli paikalle.
- Missä Eeva on, Jumala kysyi.
- Joella pesemässä pillua, vastasi Aatami.
- Voi vittu, se haju ei lähde kaloista ikinä, huokasi Jumala.
Sori, jos loukkaa jotakuta. Loppuun hiukan Princeä, koska en ikinä löydä juutuupista sitä yhtä piisiä häneltä, jonka tiedän olevan siellä. Blogger ei vain löydä.
Lupasin Marjaanalle pienen anekdootin sananmuunnoksista. Tällä alalla ne ovat jokseenkin suosittuja, ehkä kirjastolaiset vain ovat outoja ja leikkivät kielellä. (Tulipa kaksimielistä tästäkin.)
Aikoinaan edellisessä työpaikassani tehtiin remonttia eli palvelutiskit muutettiin hieman erilaisiksi ja koskapa se oli mahdollista, pidimme alakerran lukusalia auki asiakkaille. Muita palveluita ei ollut, paitsi palautuksia otimme vastaan. Niiden kanssa saimmekin sitten sählätä, sillä toki kuorma kulki meillekin päin. Alakerrassa sijaitsi myös kaunokirjallisuus ja niinpä kuormankärryjä tuli yläkerrasta aina kun kuorma oli purettu. Alakerta on siis kellarikerroksessa ja kuormalaituri maanpinnan tasolla.
Eräänä aamuna olimme juuri avanneet alakerran lehtisalin ja olin alakerrassa tiskillä päivystämässä, kun yläkerrasta kehoitettiin painamaan hissi alas kirjakärryineen. Meillä oli paha tapa huutaa hissikuiluun, sillä se kuului paremmin alatiskille kuin portaikon kautta (ja kukapa soittaisi moisesta asiasta puhelimella).
Työtoveri, katsomatta kelloa, karjahti
'Hilaa tissi!'
Asiakkaat hyppäsivät vajaan metrin ja katsoivat järkyttyneinä kohti hissiä, jonka luona painoin nappia kaksinkerroin naurusta. Huh, se oli hauskaa :D
Sananmuunnoksia meillä käytetään myös lehtien nimikkeinä. On paljon hauskempaa laittaa hyllyyn Kuukautisliitettä, Keskaria, Mullikkaa, Kikkelikelloa ja paria erilaista Kuivalehteä sun muita kuin niitä tavanomaisia.
Tässä postissa en puutu väärinluettuihin kirjannimiin. Päivän piisinä olkoon väärinkuultu Nightwish, johon en enää edes muista alkuperäisiä sanoja.
Ponnistin äsken jokapuolikuisen laskujenmaksun, voi kuinka nautin katsoessani senttien hupenevan tililtäni! NOT! Ilahtuisin jos ne sentit häviäisivät vyötäröltä. Nou kän duu. Pakko on maksaa.
Ponnistin tänään myös uimahallille. Ensi kertaa neljään viikkoon pääsin altaaseen ja olipa mukava veto. Piti hiukan varoa kinttua sen taannoisen kaatumisen vuoksi ja siksi aika jäi huonoksi, sain sivallettua kilometrin 32:een minuuttiin. Kaatumista edeltävällä viikolla tein henk.kohtaisen ennätykseni ikinä ja vetäisin saman matkan 30 minuuttiin, mutta ehkä se tästä vielä iloksi muuttuu.
Ponnistelin tänään, ettei tämä maanantai olisi edeltäjiensä kaltainen. En onnistunut telomaan itseäni, eli ponnistukset tuottivat tulosta.
Parhaillaan ponnistelen ollakseni kyynelehtimättä katsellessani kääpiötäni. Pelkään olevani kohta pehmustetussa pyöreässä huoneessa etsimässä nurkkia. Sitten voin tietysti lopettaa ponnisteluni ja uuvahtaa pahnoille.
Loppuun Ismon piisi, joka pulpahti mieleeni puhuessani laskujenmaksusta. Olkaatten hyvät.
En ole kovin jaksanut kirjoitella, kun ei ole mitään sen kummallisempaa sanottavaa. En tiedä, onko lukijoideni mielestä kovin kiinnostaa saada tietää, että kävin parina päivänä Stockan Keltaisten kassien invaasiossa (ostin kengät ja lankaa), purin yhden puolivalmiin neuleen ja aloitin saman mallin, mutta eri langasta (siitä juuri ostamastani), siivosin keittiötä eilen puolitoista tuntia.. ja katsoin illalla Hobittia ja nyt äsken kaikki videoblogit samasta leffasta.
Eilen illalla katsoimme Chaplinin 'Diktaattorin' koko perheen voimin ja se oli edelleen hauska ja ihana. En ehkä ole kertonut, mutta teini-ikäisenä olin kova Chaplinfani. Olen lukenut herran elämäkerran varmaan viidesti, pidin esitelmän hänestä yläasteella ja olen nähnyt kaikki elokuvat plus lyhytfilmit. Meillä on ne myös kotona, osa VHS-kasetteina, osa DVDllä ja osa serverillä. Niin, että puhutaanko vielä jotain pakkomielteistä. Meikä kun fanittaa, niin se on sitten täysillä tai ei mitään.
Voi, mite haluaisinkaan olla nyt Melbournessa, mutta enpä ole. Ja se siitä. Loppuun pari päivää kiusannut korvamato. En edes ollut DD-fani.
Tänään katsellessani lounaalla rytkymainoksia jonkin kauppaketjun läpyskästä aloin pohtia ensi kesänä koettavia rippijuhlia. En usko, että esikoinen haluaa änkeytyä pukuun ja se olisi oikeastaan aika turhakin, kun lapsi kasvaa vielä. Ellei sitten ostaisi vain puvun housut.
Nyt en jaksa enempää kirjailla, joten laitan illan piisiksi Devendraa.
Elämä tapahtui taas tänään. Kaikki meni ihan hyvin aamulla, sain Hobitti-DVDn kaupasta varmaan ensimmäisenä ja sitten hurautin ratikalla sorvin ääreen.
Siellä sorvin ääressä onnistuin sohaisemaan Hesarin (sanomalehden) kulmalla vasempaan silmään ja se tuntuikin ikävältä. Hetken pohdiskelin ja lähdin sitten silmälääkäriin.Silmälääkäri oli sitä mieltä, että silmä kaipaa lepoa vaikkei siinä ollut kunnollista haavaumaa ja passitti meikäläisen kotio.Sain myös rasvaa silmään laitettavaksi.
Kotona lepuutin silmiä katsomalla ensin North and south-sarjan loppuun ja sitten perheen kotiuduttua katsoin pienimmän kera Hobitti-elokuvan. Sen loputtua kolmen tunnin kuluttua pienin kysyi, missä se toinen osa on ja sai lievän huutokohtauksen, kun selitin että se tulee vasta syksyllä ulos. Onkohan se tullut äitiinsä?
Aloitin tänään myös North and south-romaanin. En koskaan lue kirjojen loppuja etukäteen, mutta nyt oli pakko tarkastaa, ettei Margaret päästänyt Mr. Thorntonia karkuun. Joskus tekisi mieli kuristaa fiktiivisiä hahmoja heidän idioottimaisissa ratkaisuissaan. Onneksi Margaret oli järkevä nainen. Täytyy myöntää, että pienet onnenkyynelet pääsivät karkuun katsoessani tv-sarjan loppua. Tv-sarjassa oli myös eräs Higgins eli Downton Abbeyn Bates, joka on myös ihana.
Mies mainitsi jotain paperiviilloista silmässä. En suosittele :P
Peppone heitti tällä 11-kohdan haasteella, joten koitan haastella. En kyllä haasta ketään, koska en jaksa etsiä 11 bloggajaa, jotka eivät olisi tätä tehneet. Voin keksiä kysymykset ja niihin saa sitten vastata se joka tykkää.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.
*******************
Kysymykset:
1. Uskotko omaan itseesi?
2. Elämäsi ehdottomasti paras päivä?
3. Vihaatko jotain sukulaistasi erityisesti?
4. Kumpi ohjaa päätöksenteossasi, järki vai rakkaus?
5. Kuinka pitkälle olet valmis menemään saadaksesi haluamasi?
6. Kaunisteletko asioita blogissasi?
7. Kuinka usein sana rakkaus tulee mieleesi?
8. Paljonko olisit valmis tunnustamaan asioita blogissasi jos sinun ei tarvitsisi miettiä mitä muut ajattelevat?
9. Miksi sinä olet unohtanut sotaveteraanit?
10. Mikä on pahin (rehellisyys maan perii) pakkomielteesi?
11. Kuinka paljon uskot minun puhuvan paskaa?
(Keksi 11 uutta kysymystä)
*****************
11 Asiaa meikäläisestä
1. En astu kaivonkansien päälle, jos on mahdollista välttää se. Ihan siksi, että kansi voi aueta ja sitten tipahdan jonnekin Kiinaan asti.
2. Matala verenpaineeni aiheuttaa ihmetystä kanssakulkijoissa. Alimmillaan paineeni ovat olleet noin 75/54 ja olen toimintakykyinen.
3. Paineista johtuen syön paljon salmiakkia.
4. Myös paineista johtuen minut on ollut vaikea saada hereille leikkausten jälkeen.
5. En syö kovin paljon suklaata. Se maistuu rasvalta.
6. En pelkää lentämistä. Kone tulee joka tapauksessa alas.
7. Olen kätevä käsistäni.
8. Haaveilen piirtämisestä. Haluaisin joskus mennä piirustuskurssille, mutta en oikein tiedä. Ehkä jatkan posliininmaalausta joskus.
9. En juurikaan osta vaatteita itselleni, ainakaan täältä. Ostan suurimman osan matkoilta, esim. kaikki farkut ovat ameriikoista sillä sovin juuri sopivasti yhden sikäläisen ketjun malleihin. Tällä hetkellä kaikki juhlamekkoni ovat itsetekemiäni.
10. Kirjahyllyni ei ole aakkosissa, saan niistä tarpeekseni töissä. Sen sijaan olen järjestänyt kirjani aiheen tms mukaan kotona. Tiedän itse, missä ne ovat.
11. Olen aloittanut cd-levyjen kopioimisen kotiserverille, huonolla menestyksellä. Vasta viidesosa on kopioitu. Niitä kun on muutama ja ostan lisää sellaisia, jotka haluan omaksi. Näihin lukeutuvat Prince, Ismo ja Thirty seconds to Mars.
*****
Pepposen kysymyksiin vastaukset:
1. Joo, useimmiten.
2. Hääpäivä. Luulisin.
3. eeh.. Yhtä miehen tädeistä.
4. Molemmat, sopivasti
5. Riippuu asiasta ja miten se vaikuttaa muihin
6. En kovin paljon :)
7. Jatkuvasti, sillä elämä on rakkautta
8. Tuskin nykyistä enempää
9. Enkä ole!
10. Eräs kääpiö (tästä ei sen enempää)
11. Fifty-sixty
Ja 11 uutta kysymystä. Saa vastata ken haluaa.
1. Ken söi kesävoin?
2. Kissa vai koira?
3. Villasukilla vai ilman?
4. Minkä elokuvan näit viimeksi?
5. Ketä filmitähteä panisit?
6. Minkä kirjan luit viimeksi?
7. Kenen fiktiivisen henkilön kanssa voisit kuvitella asuvasi?
8. Kuinka monta suklaapääsiäismunaa söit?
9. Mistä näit unta viimeksi?
10. Kuinka paljon jäätelöä syöt vuodessa?
11. Mikä on ollut sinulle vaikeinta elämässä?
Loppuun Ismon piisi Vanha nuori uudelta levyltä. Tykkään :)
Käväisin tänään ennen afrotanssikurssille menoa Stockan musaosastolla nappaamassa mukaani Ismon uusimman levyn. Aion ottaa sen haltuun huomenna eli kuunnella sitä koko päivän.
Siinä maksaessani varmistin kassatytöltä (no oli se varmaan mun ikäinen), että Hobitti on varmasti saatavilla maanantaina ja hän myönsi iloisena asian. Sanoin nähneeni leffan viisi kertaa ja hän oli kovin positiivisesti yllättynyt. Tunnen itseni friikiksi.. mutta eipä se haittaa kyllä mitenkään. Olen ohittanut jonkin huomaamattoman merkin enkä enää ajattele yhtään sitä, mitä muut mahtavat minusta ajatella. (Se on jotenkin kummallista, kun suurimman osan lapsuuttani ja teini-ikää muistutettiin siitä, että pitää ajatella mitä muut ajattelevat sinusta. Miksi ihmeessä pitäisi?)
Kuva meikäläisen tämänhetkisestä mielentilasta
Ja illan piisi on koko perheen suosikki :P Mahtava korvamato!
Kuten Nollis jo sanoi, Mozartin Requiem lienee tunnetuin. Minuun teki aikoinaan suuren vaikutuksen Amadues-elokuva ja tuohon sielunmessuun liittyvät tapahtumat. Tom Hulce oli ihana Amadeuksena.
Äsken aloittaessani tätä päivitystä mielessä muljahti jokin, mutta sekin katosi jo ajatusten sameisiin vesiin (=lue Keski-Maahan). Aamulla vietin tovin Hobitin videoblogien parissa jälleen kerran, onneksi dvd tulee ensi viikolla kauppoihin. Ja nyt en uskallakaan sanoa sen enempää tässä...
Mitähän laittaisin loppupiisiksi.. ehkä Kolkyt sekkaa Marsin uuden sinkun? Joo. Se on kiva :) ja kuvat on otettu avaruusasemalta. Kaunista.
Aloitan näin päivän jäljessä nämä Huhtikuun horinat ..eikun mikähän se oli. No eniveis.
Hyvä mieli tuli aamulla kävellessämme pienimmän kera eskariin. Erityisen hyvä mieli tuli siitä, että oli kaunis ilma eikä ollut kiirettä, joten pienin saattoi rikkoa lätäköiden pintoja mielin määrin. Se oli aina lapsena minusta parasta syksyn ja kevään koulumatkoissa. Paitsi sen kerran, kun ystäväni Sussu mulahti takalistolleen lätäkköön ja joutui juoksemaan kotiin vaihtamaan vaatteet ja minä selitin opettajalle mitä oli tapahtunut. Vaikka oli se sittenkin hauskaa. Olimme ekalla silloin, vielä jotain muistaa meikä-dementikkokin.
Vähemmän hyvä mieli on nyt kuitenkin siitä, että pienin on nyt kuumeessa. Aamulla oli hiukan matala ääni, mutta nyt nousi kuume ja meikä on sitten huomenna kotona herran kera. No, eipä se haittaa onneksi. Kuume menee ohi sairastaen.
