torstai 20. syyskuuta 2018

Yövieras

Aamulla, kun mies oli lähtenyt eikä kello ollut vielä soinut, ihmettelin rapinaa sänkymme päädyn takaa. Sängyn ja seinän välissä on sellainen parinkymmenen sentin rako, jossa kulkee erilaisia jatkojohtoja ja sen päällä oleva hyllyntapainen muodostaa samalla yöpöytätason.

Siinä unenpöpperössä menin ensin eteiseen tarkastamaan Siriuksen olinpaikkaa, mutta en nähnyt kissaa missään, joten menin takaisin makkariin ja laitoin oven kiinni perässäni. Tässä vaiheessa rapina oli siirtynyt makuuhuoneen isoon ikkunaan ja tajusin, että lintu räpisteli siivillään ikkunaa.

Otin tirpan käteeni (sanoin sille, että odotahan nyt) ja avasin ikkunan ja sinne se paineli. Lensi suoraan pensasaitaan eikä edes kiitosta sanonut.

Pyyhin lattialta linnun yölliset jätökset ja nousin ylös herättääkseni nuorimmaisen kouluun. Hän ei ollut uskoa, kun kerroin yövieraasta.

Sirius oli illalla tuonut yhden paistin sisälle ja kuulemma eteinen oli ollut ihan sulkaisa. Miehen kanssa pohdimme, että onko lintuja ollut sittenkin kaksi vai onko toinen vain lentänyt sisälle ja eksynyt meidän huoneeseen. Tosin se on ollut melkoisen tainnoksissa, kun suunnilleen 12 tuntia on mennyt ennen virkoamista.

Olin illalla pienimmän kanssa elokuvissa katsomassa Ocean's 8-leffan, jonka nuorimmainen valitsi ihan itse. En tiedä, tajusiko hän ennen leffaa, että siinä on Richard vai onko hän salaa fani.

Tiistai-iltana tein pitkästä aikaa kaura-omenapaistosta, se olikin aika namia jäätelön kanssa. Pitänee tehdä uudelleenkin, onneksi esikoisen kummi on tulossa kylään lauantaina niin voin tarjota lisää omenaherkkuja.


Luen parhaillaan ehkä kolmatta kertaa Ray Bradburyn novellikokoelmaa 'Illustrated man', viimeksi olen lukenut sen varmaan parikymmentä vuotta sitten. Löysin uudestaan muutaman suosikkitarinani ja osan olin aivan unohtanut. Voin lämpimästi suositella.

Mulla on iskenyt joku kummallinen into/hinku ruveta tekemään nukkekotia itselleni. yritän istua käsieni päällä ja toivon, että hinku menisi ohitse.

Saattaa olla, että olisin poikkeamassa Jyväskylässä joskus syysloman aikoihin, mahtaisiko muita kuin Marjaanaa kiinnostaa tavata? :)


maanantai 17. syyskuuta 2018

Niitä näitä

Kävimme eilen Ikeassa ostamassa yhden fleecehuovan mun ompeluhommia varten. Siinä hortoillessa toki mukaan tarttui myös joitain esikoisen toivomia tavaroitakin.

Kävelimme erään lapsiperheen ohitse. Äiti ja isä sekä kaksi poikaa, joista pienempi istui kärryissä ja hiukan itkeskeli. En voinut olla kuulematta, kuinka äiti sanoi ihmettelevällä äänellä: "Miksi sinä sen sinne laitoit?" ja tarkasteli lapsen sormia. Sanoin miehelle, että tuo mahtaa olla yksi kaikkien äitien klassikkolauseista ja meitä molempia hiukan huvitti.

Aamulla raahautuessani metrolta työpaikallepäin bongasin Jussi Lammen Piritorin nurkalla. Piti katsoa ihan muutamaankin kertaan, kun oli niin huonon näköinen hän. Pituudesta hänet tunnistin kyllä nytkin. En tiedä onko yksistään vanhuus vienyt ennen niin komean miehen.

Tein viikonloppuna keskeneräisiä ompeluhommia valmiiksi ja nyt on kaksi hihatonta toppia valmiina ja yksi ahdistava t-paidan kaulus fiksattu niin, että sitä voi pitää kuristumatta. Olen myös jatkanut kuusikulmioiden neulomista ja katsonut samalla Jessica Jonesia.



Kohta on taas jouluahjojen aika, Börjellä on hyvä idea :)



 

torstai 13. syyskuuta 2018

Poisto

Liittyen Pöllön poistohaasteeseen löysin tällaisen rasian laatikostani, jossa se on majaillut useamman vuoden. Ehkä jopa yli kymmenen.

Kaktus-kuvioisia muistilappuja sävyyn sopivan kuulakärkikynän kera.

Yllättäen taas blogger päätti kääntää kuvan ihan ominpäin, mutta tässä se ei ehkä haitanne.

Yritän jatkaa raivoamista viikonloppuna, kun ilmeisesti on taas sadetta luvassa.

Maanantaikatti

tiistai 11. syyskuuta 2018

Tiistain oikea karva

Muutama vuosi meni siinä, että tiistait esittivät olevansa pääsääntöisesti ihan yhtä mukavia päiviä kuin kaikki muutkin viikonpäivät, mutta tänään se iski taas.

Aamulla ensitöikseni kopioin tapahtumatiedotetta sata kappaletta, kun kopiokone oli kerrankin vapaa ja niitä nyt menee tähän aikaan vuodesta. Iltapäivällä kuulimme, että yksi päivystäjä onkin kaikki syksyn tiistai-illat muualla.

Tästäkin oli varmistettu viimeksi pari viikkoa sitten, että kaikki ajat sopivat niille, jotka listassa olivat ja juu kyllä kyllä. Tämä päivystäjä ei ole nyt syyllinen, vaan sormi osoittaa vastuuhenkilöön, jonka olisi pitänyt ilmoittaa asiasta meillekin. Hän muisti sen tänään. Jee.

Pääsen mustaamaan sadasta tapahtumatiedotteesta tiistain iltapäivystyksen yli. Yksi kanta-asiakas kävi jo märisemässä ja pohdimem voisiko hänet osoittaa tämän vastuuhenkilön työhuoneeseen. On nimittäin meidän ainoa todella v***umainen asiakas, joka yllättäen on tosi kiltti tälle tiistai-illan ihmiselle :)

Illan kunniaksi olemme myös etsineet nuorimmaisen enkunvihkoa, joka on kadonnut mystisesti. Eilen se vielä pyöri täällä.

Että sellaista. Normaalit tiistait ovat palanneet.


maanantai 10. syyskuuta 2018

Poikanen lensi pesästä

Esikoinen muutti nyt sitten melkolailla kokonaisvaltaisesti kimppakämppään. Joitain vaatteita on vielä meillä, samoin joitain tavaroita, mutta nyt hän on periaatteessa lentänyt pesästä. On aika hieno tunne, kun tietää onnistuneensa kasvatuksessa. Tarkoitan siis sitä, että yllättäen sieltä on kuoriutunut ihan järkevä ja suht aikuinen ihminen, joka osaa toimia itsenäisesti.

Viikonloppu meni muutenkin jotenkin hassuissa merkeissä, sillä lauantaina keskimmäinen lähti isosen rooliinsa kirkon hommiin puku päällä ja palasi vasta puoliltaöin. Minä puolestani kävin ystäväni sekä pienimmän kanssa elokuvissa katsomassa Jasper Pääkköstä eli Spike Leen leffan BlacKkKlansman. Oli aikast vaikuttava, huumoriakin oli ja Jasper oli oikeasti aika pelottava. Hyvin leffassa vertautui mennyt ja nykyaika, se jopa alkoi pätkällä Tuulen viemästä.

Sunnuntaina pienin kävi ystävänsä kanssa SuperParkissa pomppimassa, keskimmäinen lähti tyttöystävää odottelemaan Stockalle ja mies ja esikoinen ajelivat pitkin ja poikin. Olin siis yksin kotona, kissakin juoksi ulkona ja ollessani ripustamassa pyykkejä eräs työtoveri ilmaantui pihalle. Hän asuu Hakunilassa ja oli päättänyt lähteä päiväkävelylle. Joimme kahvit yhdessä ja oli oikein rattoisaa. Sirius kävi myös esittäytymässä.

Tänä aamuna kävin uimassa ensimmäisen kerran tälle syksylle ja olikin aika mukavaa. Tosin lähdin pienimmän kouluunmenon mukaan ja sepä ei ollutkaan hyvä idea, sillä väkeä oli aika paljon alkuun. Pitänee ensi kerralla lähteä varttia aikaisemmin.

Nyt lähden kotiin, työpäivä alkaa olla pulkassa.


torstai 6. syyskuuta 2018

Kaikenlaista

on taas tapahtunut enkä edes kaikkea muista.

Tärkeimpiä asioita tällä hetkellä:

-pienin viihtyy koulussa ihan eri tavalla kuin ennen ja wilmasta tulee VAIN positiivista palautetta.

-keskimmäiselle käytiin varaamassa frakki. Kyllä vain vaatteet tekevät miehen.

-esikoisen yliopistohommat ovat käynnistyneet ja muutto sekä -remontti alkavat olla tehtynä.

Sitten niihin toisiin asioihin. Ystävä valitteli Fbssä sitä, että Boy George tulee Tukholmaan, mutta kukaan ei lähde keikalle seuraksi... *köh*. Avasin siten suuni ja sanoin, että voisin lähteä, jos se käy perheelle. Nyt on sitten keikkaliput ostettu joulukuun alkuun :D

Saatamme (hyvin iso ehkä) päästä samalla reissulla 'uuden Nobel-palkinnon' juhliin eli Nya Akademiens Nobelpris-juhlat. Jos muistatte vielä sen keikan, kun lähdin tämän ystävän kanssa Göteborgiin tapaamaan Alexandra Pascalidouta.. nyt Alexandra kutsui ystävän noihin juhliin, jotka osuvat samalle viikonlopulle Boy Georgen kanssa. Alkaa ihan jänskättää. Tiedotan asiasta lisää, kunhan selviää :D

Mitähän vielä.. Olen täysin kyllästynyt puhelinzombeihin metrossa ja muualla. Ihan oikeasti ihmiset! Koittakaa edes vähän katsoa mihin menette. esimerkiksi työpaikalla katselin, kun kaksi asiakasta seisoskeli portaikossa luurejaan tuijottaen täysin kuuroina ympäristölle. Siinä kun olisivat astuneet hassusti portaissa, niin kaupunkihan sen olisi maksanut.

Olen käynyt jo pilateksessakin kahdesti, tiistaina vanhassa ryhmässäni ja tänään kesken työpäivän. Molemmat kerrat puolitoista tuntia, hiukan tuntuu mukavasti eri puolilla kehoa että on jotain tehty.





 

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Sinne meni

Kesä nimittäin.

Eilen vietimme Elojuhlia jo ehkä 22:nnen kerran. En ole varma vuosista enää. Sukupolvenvaihdoskin näyttää olevan käynnissä, sillä viime vuonna oli esikoisen kavereita mukana ja nyt keskimmäisen.

Elojuhla-ohjelma on lähinnä live-seurustelua vanhojen ystävien kanssa sekä saunomista ja syömistä. On todella mukavaa tavata ihmisiä, jotka tuntevat minut ala-asteelta asti tai joihin olen tutustunut miehen myötä, aloittaessamme seurustelun. Aina on joku, joak ei pääse tulemaan kuka mistäkin syystä, mutta sitten taas toisaalta tapaamme heidät ehkä seuraavana syksynä. Joku sanoinkin joskus, että muuten ei pysyisi ollenkaan yhteyksissä näiden vanhojen ystävien kanssa kuin meidän elojuhlissa tapaamalla.

Tällä kertaa tutustuimme myös uuteen henkilöön, nimittäin esikoisen kummitädin uuteen miesystävään. Viime vuonna hän ei vielä uskaltautunut seuraamme ja silloin olikin esikoisen kummisedän uuden avokin vuoro tulla esittäytymään. (On oikeasti aika helpottavaa, kun eronneet ihmiset tulevat keskenään toimeen vielä eron jälkeenkin, ihan näin sivuhuomautuksena.)

Tässä voisin samalla esitellä ensimmäisen päivän saldon Pöllön tavaranpoistohaasteen nimissä. Sain tämän kosteusvoiteen ystävältä lahjaksi, pulloon kuuluu myös pumppuosio. En ole käyttänyt tätä, sen verran avannut, että huomasin tuoksun olevan mulle sopimaton. Jos joku haluaa, niin hihkaiskoon. Mielelläni lähetän tarvitsevalle tänne kotimaahan. Jos kelleen ei kelpaa, niin pistän sen poisto-osastolle.

Agent Provocateur L’Agent Silk Body Elixir is a sensual moisturising lotion that glides softly over the skin leaving it feeling ultra smooth, silky and scented with a provocative potion, dark and mysterious that captures your senses.
The luxurious Agent Provocateur L’Agent Silk Body Elixir contains a moisturising blend of nutmeg and babassu oil together with the aphrodisiac epidedium, also known as horny goat weed, to leave your skin feeling sexy and irresistibly smooth.

Ja vielä sanon, että nyt voisi olla viimeinen ähkyolo ennen joulua. 

Omena ja sen kaveri.
Vielä mainostan ystäväni tyttären duon ensimmäistä musavideota.



keskiviikko 29. elokuuta 2018

Syksy saa

Saa hyvinkin, nimittäin ihmiset sairastumaan. Viime viikon olivat pojat ja mies flunssassa ja nyt se iski minuun, olen tänään ollut kotona sairastamassa ja eilen läksin töistä jo puolenpäivän aikaan. Eilen käytinkin sitten tilaisuutta hyväkseni ja silitin kaikki viikonlopun pyykit ja ompelin kaksi paitaa melkein valmiiksi. Aion jatkaa ne huomenna loppuun, tänään en ole jaksanut/htinyt.

Lauantaina iski migreeni, mutta kauppareissu oli tehtävä. Lähinnä seisoin kärryjen vieressä niistä kiinnipitäen ja mies haki mitä tarvittiin. Sunnuntaina sentään olin jo päänsärytön ja tein keskimmäisen kanssa amerikkalaistyylisen omenapiirakan, johon freesattiin omenanpalat pannulla. se oli oikein hyvää.

Tänään kokeilin ensimmäisen kerran ikinä Sarlotkaa ja se oli myös oikein hyvää. Lisäksi erittäin helppo resepti, mikä on aina plussaa.


Olen huomisenkin kotona, ääni ei kestä ollenkaan puhumista.