Joku henkilökunnasta kaipasi kirjaa, joka piti hakea Kallion kirjastosta ja niinpä kipitin sinne. 'Uhrauduin', koska päivä oli kaunis ja tiesin saavani istua sisällä iltaan asti. Olin menossa lainaamaan kirjaa ja kuljin portaita alas henkilökunnan työhuoneen ohi ja huvikseni katsoin jos joku tuttu olisi ollut töissä siellä.
Miehen täti seisoi ikkunan toisella puolella tekemässä sisähommia :D Koputin ikkunaan ja hän päästi minut työhuoneeseen ja juttelimme vartin verran kaikenlaista, sekä sukulaisista että työstä. Hän oli aiemmin toisessa kirjastossa, mutta on nyt vaihtanut tänne joten saatamme nähdä toisenkin kerran.
Pääsin takaisin töihin kirjoineni ja ehdin hetken hengähtää, kun tuli palohälytys.
Ei muuta kuin kaikki ulos pihalle. Eräskin kanta-asiakas meinasi, että hän menee vain tuonne nurkkaan jonne hälytys ei niin pahasti kuulu, mutta ikäviä olimme ja komensimme kaikki ulos. Aika kiltisti ihmiset lähtivät.
Pihalla juttelimme sekä asiakkaiden että muiden työntekijöiden kanssa ja oli ihan mukava vaihtaa muutama sana niidenkin ihmisten kanssa, joiden kanssa ei ihan joka päivä tule juteltua. Olemme eri kerroksissa ja 'suljettu osasto' on vähän jokapäiväisen reittini ulkopuolella.
Hetken päästä pääsimme takaisin sisälle ja loppuillasta kuulin sitten, mikä hälytyksen oli aiheuttanut. Erästä isoa naulakkoa oli oltu siirtämässä toiseen paikkaan. Kyseinen naulakko on melkein mattotelineen kokoinen ja sen toisessa ylänurkassa on koukku. Se koukku oli painanut palohälyttimen nappulaa ja siitä siis tämä paloharjoitus. Ilmeisesti olivat soittaneet paloasemalle (siihen melkein nurkan taakse), koska kesti melkein 10 minuuttia palomiesten tulo ja heitäkin oli vain kolme palomestarin autossa.
Tein illan ratoksi vielä suklaamarenkeja, koska limettipiirakasta jäi valkuaiset yli. Kuvan saatte huomenna, jos on vielä kuvattavaa jäljellä.
