Otsikko tähän

Jeps.. hivenen lagaa mun ajatukset. Kunhan tee jäähtyy ja saan sen kitaani, niin kellistyn petiin. Juuri sen aikaa voin päivitellä :)

Mietin, mitä eilen tapahtui.. Menin töihin, iloitsin uudesta työpöydästä, pohdimme prosessikaavioita ja mies toi isänsä tavaroita, jotka olin luvannut eteenpäin työkavereille. Ollaan päästy aika mukavasti kamoista eroon, mutta vielä on joitain.. Kai ne saa Konttiin tai johonkin tungettua.

Eilen kävi eräs asiakas, joka sai meidät nauramaan. Hän kertoi, että 'Bulgarian romanit' olivat varastaneet hänen fillarinsa ja hän meni Kamppiin katsomaan, jos löytäisi sen heiltä myynnistä. No, ei löytynyt sitä, mutta joku toinen pyörä ja hän oli sanonut ottavansa sen koeajoon ja ajeli sitten meille ja aikoi ajella fillarin poliisiasemalle illempana. Minusta erinomaista 'kansalaistottelemattomuutta', ehdottomasti hyvä toimintatapa :P

Otin parit kuvat töipaikan seinistä.. Rappaukset irtoilevat vähän joka kerroksessa. Kuulin myös, että pukuhuoneissa (jumppa-) on selkeät rajat näkyvissä. Jei. Aamupäivällä juttelin hetken aikaa aulan ilmoitustaulun läheisyydessä yhden ihmisen kanssa ja ääni hävisi melkein kokonaan ja kurkkuun sattuu vieläkin.

Aulan seinä

Rappusseinä 1 krs

2 krs ilmoitustaulun alta

Rappusseinä 2-3-krs

Tänään kävin työkaverien (myös työpaikkasuhteeni) kanssa Pelastuslaitoksella syömässä, olikin tosi hyvä ruoka.. Söin ihan liikaa :P Toisaalta se ei haitannut, koska sillä oli selvittävä iltaan asti. Tein nimittäin tänään varsinaisen kotiseutumatkan Jorvin sairaalaan. En ole koko ikänäni (~45v) sinne jalallani astunut ja nyt sitten oli pakko. Kävin siis tervehtimässä plastiikkakirurgia tissioperaation tiimoilta. Olihan melkoinen etsintäretki, kun koko pulju on remontissa, mutta katselin kuukkelin street viewsta vähän osviittaa jo edeltäkäsin.

Lääkäri oli nuori mies ja aivan järkyttävä 'kaappi', siis oikeasti ladonovet jää kakkoseksi. Oli siellä myös tosi mukava nuori sairaanhoitajanainenkin ja olin huoneessa ehkä max. kymmenen minsaa. Lopputuloksena olen nyt sitten jonossa, jossa kestää noin kuusi kuukautta. Saa nähdä, mutta joka tapauksessa pyörät pyörii. Päästyäni lääkärin pakeilta itkin hetken (onneksi) tyhjässä käytävässä, koska olin niin helpottunut, että vihdoinkin a) uskalsin ruveta tähän ja b) mut otettiin todesta. Joskus tuntuu, että toisten ihmisten (ei-lääkärien) mielestä moinen leikkaus olisi ihan turha juttu. Ja nyt korostan, että mies on koko ajan kannustanut ja sanoi nytkin, että hieno juttu.

Joka tapauksessa nyt sitten odottelen kutsua mammografiaan ja muihin kivoihin tyttöjuttuihin! Iih!! (Toivon vain, ettei tule sähkökatkoa juuri kun olen kiinni laitteessa, kuten röntgenhoitajakaverilleni oli käynyt asiakkaan kanssa.. :P)

Loppuun vielä kuva pion(e)ista, jotka ostimme maitokaupasta. Halusin ne omiksi valmistumiskukikseni :)

Hyvää yötä, teekin loppui.

Migreenimaanantai

Ei kovin hyvä päivä, kuten otsikosta voi päätellä.

Aamulla jo oli iso särki päässä, mutta vedin nappeja ja lähdin reippaana töihin. Olinkin jo ennen kahdeksaa kustannuspaikalla, koska mies tipautti metrolle matkan varrella. Varttia yli kahdeksan uusi pöytäni saapui ja lähdin kahvinkeittoon pois jaloista. Ennen kuin pääsin keittiöön asti (jäin suustani kiinni yhden ihmisen kanssa) pöytämiehet olivat jo kasanneet pöydän ja marssivat matkoihinsa. Nopeaa toimintaa..

Sitten sainkin odottaa tietokoneen paikalleenasentamista puolille päivin, mikä tarkoittaa sitä, että on parin päivän hommat huomenna edessä. Lähdin nimittäin ennen yhtä kotiin, en enää pystynyt olemaan pääni kanssa.

Kotona asettauduin sohvalle ensin lukemaan. Sitten kokeilin syömistä ja särkyläkkeitä, jotka kaikki melkein tulivat paluupostissa takaisin. Onneksi kuitenkin sain pidäteltyä ja yllättäen nukahdinkin sohvalle pariksi tunniksi. Nyt on suht ihmisellinen olo, mies vielä hieroi niskoja äsken ja se helpotti. Ikävä vain, että hänellä alkaa aina kädet krampata, kun mun niskat on niin jumissa. Pitäisi varmaan mennä ihan oikealle hierojalle joskus.

Joo, että sellaista tänne tänään. Nyt taidan lähteä iham oikeaan sänkyyn koisimaan. Iltapiisin sijaan saatte kuvatuksen ompun kukista.

Juhlien jälkeen

Sunnuntai-iltaa arvoisat lukijat.

Taas olemme selviytyneet yhdestä kouluvuodesta, vaikka tiukkaa teki joskus. Minulle nimittäin.. tuntuu, että nuoriso jaksoi paremmin. Esikoinen on saanut ekan lukiovuoden sujuteltua, keskimmäisen lukuaineiden keskiarvo on 9,7 ja kaikkien aineiden 9,4. Pieninkin sai melkein kaikki rastit A ja B-sarakkeisiin ja hyvä niin :)

Olimme lisäksi yksissä valmistujaisjuhlissa ja olikin tosi kivaa. Ihme kyllä sää suosi, mitä nyt tuuli oli aika kalsa ja istuimme kolmisen tuntia ulkona. Kotiin tultumamme keitin teetä sulatellakseni itseni ja tein poppareita pienimmän pyynnöstä ja katselimme uudemman Robocop-elokuvan. Samalla sain sen yhden vauvannutun nappeja vaille valmiiksi.

Tänään isommat pojat lähtivät taas softaamaan ja koskapa ei ollut minkäänlaista muuta tekemistä (esim. opiskelujen suhteen) kellahdin sohvalle kuuntelemaan pyykkikonetta. Mies tuli kotiin ja ihmetteli, olenko sairas kun sohvalla makaan. Itse asiassa vasen käsivarsi on ollut aivan järkyn kipeä koko viikonlopun, luultavasti koska esikoinen tuuletti huonetta, jossa hän nukkuu ja minä olen koneella ja olin siinä vedossa perjantai-iltana ehkä vartin verran.

Nukahdinkin jossain välissä hetkeksi herättyäni ripustelimme miehen kera pyykit ulos. Leivoin raparperipiirakan omista raparpereista ja kun sain sen uuniin, aloin katsella että kohta sataa. Pyykit olivatkin ehtineet kuivahtaa ja saimme ne juuri sisälle, ennen kuin alkoi sadella. Sitäpä sitten jatkuikin, softaajat haettiin kotiin ja tein piirakan seuraksi maapähkinävoi-suklaahippu-kaurakeksejä. En aio edes koettaa kertoa, miten hyviä ne ovat :P
 

Rapanperipiirakka

Keksit

Ennen saunaa ehdin vielä silittääkin kaikki pyykit, joten nyt on helppo mennä makuuasentoon.  SiiJuu sitten huomenna, aamu koittaakin aikaisin tälle katille.. Pitää mennä ajoissa kustannuspaikalle katsomaan, missä vaiheessa pääsen omiin hommiini käsiksi. Saan nimittäin uuden nostettavan työpöydän ja sen altahan pitää ensin purkaa koneet jne ja ennen kuin koneet jne on takaisin.. noh. Toivossa on hyvä elää, sanoi jo se muinainen lapamato.

Mahtavaa

Selviydyin tänne asti. Siis torstaihin. Huomenna nautin kolmanneksi viimeisestä vapaasta perjantaista. Mutta nyt aion kertoa teille jännittävän tarinan.

Olin töissä palaamassa lounaalta, kun pysähdyin vaihtamaan pari sanaa pääisäntämme Henkan kanssa uudesta työpöydästäni, joka saapuu maanantaina. Isäntämme seisoi ilmoitustaulun edessä huolestuneen näköisenä ja kysyin, että mikäs hätänä.

No kun uusi taulu tulee myös maanantaina ja pitäisi asentaa samantien.. mutta kun nuo rappaukset tippuivat.

Siis seinässä ilmoitustaulun alla meidän pääaulassa on nyt paljas betoni (tjsp) näkyvissä, koska rappaukset tipahtivat Henkan katsoessa seinää vähän raskaammin. Seinä on aivan kostea, eikä siihen mitään voi ainakaan nyt asennella. Kosteus on ilmeisesti saanut valua rauhassa hissikuilua pitkin ja nyt se on sitten imeytynyt sen verran mittavasti rakenteeseen, että rappaukset alkavat tipahdella hissikuilun ulkopuolella. Porrasseinät ovat kuplineet jo kauan.

Minä kun en ole mikään rakennushenkilö, niin en uskalla sanoa mitään, mutta minusta seinä oli varsin musta. Pelkäänkin, että mikähän rutto sieltäkin nyt sitten pölähtää ilmoille. En tietenkään muistanut itse ottaa kuvaa lähtiessäni töistä tänään, oli niin turkasen kiirus taas. Se näytti hieman tältä, tuosta kuvan mustimmasta osiosta, johon piirsin ympyrän (kuva netistä).

Kaiken tämän rattoisuuden lisäksi meille on ilmiintynyt uusi asiakas. Muuten mukava naisihminen, mutta hän julistaa kovaan ääneen olevansa home-ongelmainen ja kertoi, kuinka hänen viereensä aina "aivan tahallaan" istuvat juuri ne kaikkein eniten oireita aiheuttavat ihmiset esim. yleisötapahtumissa.

Nyt sitten meillä oli asiakkaana samaan aikaan eräs vanha rouva, jolla kieltämättä on hajuvettä usein hiukan enemmän (ei kuitenkaan järkyttävästi) ja tämä uusi ihminen alkoi huutaa, kuinka hän ei voi olla samassa tilassa tämän hajuvesimummon kanssa. Yritin sanoa, että ymmärrän häntä, mutta en voi asialle juuri nyt mitään, koska he molemmat odottivat it-opettajaa neuvomaan heitä asioissa plus että se hajuvesi nyt on meillä aikalailla se pienin paha (ilmeisesti). Tämä henkilö jatkoi huutoaan, jossa vaiheessa minulla paloi käämi ja sanoin, että kiitos ja näkemiin. Hän alkoi urputtaa perääni, että mihin minä nyt menen  ja vastasin, että menen pois, koska hän ei kuuntele minua vaan huutaa omaa asiaansa enkä viitsi alkaa kilpahuutoon. Jos hän ei halua kuunnella, niin en minäkään halua huutaa. Onneksi se it-ope tuli saman tien ja minä lähdin. En todellakaan ala huutaa asiakkaan päälle omaa kantaani. Lisäksi muut asiakkaat alkoivat häiriintyä (paitsi hajuvesimummo, jolla on onneksi aika huono kuulo) ja moittia tätä huutajaa.

Joka tapauksessa se siitä. Koulun juhlissa oli ihan kivaa, rehtori on ihana ja kuulimme, että esikoisen entinen eka-tokaluokan ope lähtee eläkkeelle. Menimme toivottamaan hänelle hyvää eläkettä ja hän nauroi tulevansa jo elokuussa sijaistamaan :)

Nyt menen nukkumaan. Näen unta homesienistä ja satamahinaajista.

Kekeke

Keksiviikkoa!

Olen aivan ryyd! Töiden jälkeen huristelin bussilla Haagaan treffaamaan miestä siivouksen merkeissä ja meinasi tulla huono olokin jo ennen kuin sinne asti pääsin. Hyvänen aika, etten enää tykkää istua dösässä. Ihan tuskaa oli se.

Vietimme miehen kera parisen tuntia parisuhdeaikaa luuttuamalla appiukon vanhaa kämppää. Mies ehti pestä koko muun asunnon sillä aikaa, kun minä hinkkasin keittiön kaapit puhtaiksi. Voi elämä sentään.. Mutta nyt on tehty. Olimem niin väsyjä, että vasta kotona tajusimme jättäneemme appiukolla Apuvälinelainaamosta lainassa olleen suihkujakkaran sinne rappukäytävään. No, ei voi mitään.. jos se on hävinnyt niin sitten on.

Veimme kotimatkan varrella avaimet miehen tädille, joka kertoi että vuokrayhtiöstä oli jo kyselty milloin asuntoa voiis mennä katsomaan. Täti oli sanonut, että eihän sinne nyt voi ketään laittaa, kun siellä on kylppäriremontti juuri alkanut ja yhtiön täti oli kuulostanut hieman nololta. Ihmettelimme.

Päivän uutisiin sanon vain sen, että kummallisinta on se, ettei mitenkään yllättänyt tuo keski- ja pienituloisilta leikkaaminen. Kepu pettää aina. Niin se vain on. Muistaakseni olen sanonut myös jotakin siitä, että yritysjohtaja valtion ruorissa ei ole ihan paras mahdollinen juttu, mutta minkäs teet. Kansa on valinnut.

Nyt menen nukkumaan, sammun jo pystyyn. Ainiin, ja äänikin katosi siellä appiukon kämpillä. Mahdollisesti pesuaine tai sitten jokin muu.. itse epäilen sitä jotain muuta.

Tiistaiki

Huhuu? Nukahdan juuri pystyyn, mutta ajattelin ensin hoidella päivittelyä.

Eilen taisi olla maanantai. Ajelin töihin fillarilla 48 minsaa ja takaisin iltasella menikin vain 41 minsaa, yhteensä kuitenkin noin 26 kilsaa. Itse syytän vastatuulta, mutta töissä heitin työkaverille jotain työpaikan vetovoimasta ;) Joka tapauksessa saa nähdä ehdinkö vielä jonkin kerran pyöräillä töihin ennen lomaa. Sateella ja pakkasella en pyöräile.

Kävimme toimiston tyttöjen kanssa Palolla syömässä ja olin lukenut  työpostit aika lennokkaasti, sillä nyt vasta aukeni yhden viestin sisältö. Meidän tulee täyttää tietomme excel-taulukkoon, josta sitten vännetään ilmeisen hulvaton esite. Haahaah..

Eilen illalla väänsin yhden decon ja tietysti muistin sen kuvaamisen vasta kun olin juuri teippaillut kuoren kiinni.. Plaah. Tyypillistä.

Aamulla oli hiukan kankea, mutta kyllähän taas käynnistyi lihaksetkin, kun metrolle käppäsin.  Kävin syömässä työkaverin kanssa, joka tuli muualta meidän kulmilla käymään. Kotiinkin tulin ajoissa, sillä oli oltava Uutelassa klo 17. tapaamassa muita pienimmän luokkalaisia vanhempineen.

Maisema

Joutsen

Kaarnalaiva

Aiomme tehdä tästä luokan perinteen, sillä meistä on aika hauskaa nähdä näin epävirallisesti. Lisäksi selvisi, että pienimmän ope on asunut pikkutyttönä samassa talossa mieheni kanssa, tosin hän oli silloin jo intissä. Mutta löytyi muitakin yhteisiä tuttavia heiltä ja parilta muulta, kaikki tietysti kamalasta Itä-Helsingistä kotoisin.

Joka tapauksessa olen saanut raitisilmamyrkytyksen ja jahka saan kissaan viimeisen antibiootin ja pyykit narulle kuukahdan petiin. Huomenna töiden jälkeen on vuorossa appiukon kämpän kuuraus. Jeee.

Laitanpa tähän vielä iloksi ja illanratoksi kuvan leikkisästä tiikeristä, pienin otti sen viikko sitten maanantaina Korkeasaaressa. Kuulemma valkoposkihanhet olivat tosi räyhähenkiä tällä visiitillä, opettajat olivat olleet aika kauhuissaan lasten puolesta, mutta kaikki meni hyvin ja lapset olivat toimineet esimerkillisesti.

Niin.. ja loppuun vielä päivän korvamato. Ihan siksi, että tapasimme kahvila Kampelan edustalla Uutelassa.

******

Unohdin kertoa lauantaiaamun lintuhavainnosta.

Istuin pienimmän kera vielä pöydän ääressä nauttimassa aamukahviani, kun naapurin kirjosieppopariskunta istahtaa isoon pajuun - suora näköyhteys keittiön ja puun välillä.

Pienin kysyy: "Äiti, miksi noi siepot istuu päällekkäin?"
Minä: "Krääh.. ne tekee poikasia."
Pienin: " Aha, okei."

huhhuh.

Sunnuntai ja sunnuntai

Tulipa vain mieleen vanha mainos, Kari Suomalainen noin saneli joskus 80-luvulla Napakymppi-aikoinaan.

Eilinen meni reippaasti. Aamulla keskimmäinen lähti vartion kanssa Suomenlinnaan katsomaan, kuinka merellä tuulee.. No ei, kunhan käppäilivät ympäriinsä. Onneksi ei pahemmin satanut. Minä puolestani kirjoittelin asiantuntijaprofiiliani siihen saakka, kunnes tuo tuli partioimasta ja sitten lähdimme kummipojan luo viettämään hänen 4-vuotissynttäreitään.

Oli ihan mukavaa, kummipojan eno on myös entisiä partiokavereita ja heilläkin on kolme poikaa, joista kaksi vanhinta on samanikäiset meidän vanhimpien kanssa. Hassua. Meidän valitsemamme lahja (Lego roskisauto) oli tosi suosittu, kummipoika ja paras ystävänsä melkein tappelivat siitä.

Kuten Marjaanalle kommentoin, ilmeisesti olemme miehen kanssa molemmat aiak herkkiä, sillä meillä kummallakin meni ääni vierailun loppuvaiheessa. Kummipojan kotona yleensä on sellainen maakellarin haju, mutta nyt sitä ei tuntunut. Hiukan minua ihmetyttää, ettei ystäväni itse huomaa sitä, mutta toisaalta hänellä on jatkuva nuha... 

Kotimatkalla teimme kiepauksen appiukon kämpillä ja tyhjensin sieltä viimeisetkin tekstiilit kaapeista. Osa menee työkaverilleni ja osa meni jo Uffaan. Tänään mies kävi siellä ja vei viimeiset kalusteet Kivikkoon. Nyt pitää vielä mennä siivoamaan ennen ensi viikonloppua, sillä perjantaina pitää viedä avaimet pois.

Tänään sain viimeisetkin kirjoitettua ja palautin sen onnettoman profilointini jo. Ei siinä loppujen lopuksi mennytkään niin pahasti aikaa, kuin etukäteen pelkäsin. Sain jopa yhdeksän sivua mittaa kaikkineen, josta kuutisen sivua on itse asiaa. Aika hyvin mielestäni. Nyt se olisi ohitse sitten, jos vain tuo menee läpi (miksi ei menisi?) ja pian voin pyytää todistuksen opintojen suorittamisesta. Jännittävää.

Leivoin myös sitruunakakkua, jonka ohje oli viimeisessä Glorian ruoka & viini-lehdessä. Olipa se hyvää, kermavaahdon kera nautimme sen. Olin hieman epävarma paiston suhteen, joten se aavistuksen lässähti, mutta onpahan syy tehdä uudestaan. Limoncello sopi hyvin kakkuun ;)

Pesin pari koneellista pyykkiä ja silitin kuivat pois. Pyykinpesu ja vaatehuolto on homma, jonka ilomielin ulkoistaisin. 

Ensi viikosta tullee aika kiireinen. Kaikki muut päivät, paitsi maanantai, perjantai ja sunnuntai on jo ohjelmoitu. Väsyttää valmiiksi. Huomenna pitäisi olla säällinen keli, jos nyt vihdoin pääsisin pyörällä ja tiistaina pitää tunkea kissalle viimeiset pillerit kitaan.

Ainiin. Minun mielestäni Australian olisi pitänyt voittaa Euroviisut. Oli sen verran hyvä piisi.

Sitä sun tätä

Tänään olen ollut erinomaisen ahkera. Aamulla pienimmän ja keskimmäisen lähdettyä kouluihinsa jumppasin pitkästä aikaa Tracyn kanssa. Sen jälkeen annoin kissalle antibiootit. Voin kertoa, että katti ei tykännyt. Käärin hänet pyyhkeeseen ja aina kun tuo sylki pillerin ulos, laitoin sen takaisin. Ilmeisesti viesti meni vihdoin perille ja kissa alistui kohtaloonsa nielaisten pillerit. Tämän kisailun jälkeen pesin vielä anturat jodilla, alkavat näyttää aika hyviltä jo.

Koska olin hikinen ja kissankarvainen, menin suihkuun, jonka jälkeen söin aamiaiseni ja sitten imuroin talon, pesin käsitiskit ja sitten pesin vielä alakerran ja keittiön lattiat. Pestyäni kodinhoitohuoneen lattian huomasin kissan silmäilevän vessaansa epäluuloisesti, ehkä hän pelkäsi minun tehneen sillekin jotain?

Tässä vaiheessa kaksi poikaa tulikin jo kotiin lisättynä keskimmäisen kaverilla. Hänet ja sisaruksensa olemme tunteneet tarhasta asti, oikein mukavia ihmisiä (vaikkakin hieman liian urheilullisia). Keskimmäinen ystävineen lähti sitten ulkoilemaan pitkin kaupunkia ja me pienimmän kera lähdimme myös kaupungille. Kävimme ostamassa kummipojan synttärilahjan ja syömässä ja sitten menimme leffaan katsomaan Thoria ja kumppaneita kahden ystäväni kera. Oli kyllä hauska leffa jälleen, mutta saa nähdä kuinka monta osaa Marvel saa vielä kehitettyä noista tyypeistä.

Leffan päätyttyä avasin luurini ja huomasin, että keskimmäinen oli koettanut soittaa. Soitin takaisin ja tuo oli unohtanut avaimet kotiin sillä seurauksella, että joutui odottamaan kaksi tuntia pihalla. Mies nimittäin lähti esikoisen kanssa tyhjäämään isänsä kämppää ja he tulivat kotiin noin viisi minuuttia ennen meitä. No, loppu hyvin kaikki hyvin..

Muihin asioihin. Miehen täti oli ollut yhteyksissä miehen velipuolten ja melkein-veljen kanssa, syynä heidän näkymättömyyteensä hautajaisissa oli kuulemma se, ettää pelkäsivät 'jos joku sanoo jotain'. Että niinku mitä? Olimme aivan ällikällä lyötyjä. Huhhuh.. on aivopestyä porukkaa (velipuolten sisar on todellakin lohikäärme).

Toinen asia, josta on pitänyt kertoa, on esikoisen pääsy CERN-kurssille eli fysiikkaa, jota tuo rakastaa. Ylimääräinen fysiikan kurssi, jossa on luentoja ja ensi keväänä tutustutaan viikon ajan CERN-laboratorioihin Sveitsissä. Viime kuussa piti vääntää hakemus ja ensin esikoinen ei päässyt, koska unohti sanoa jatkavansa fysiikanopintoja lukion jälkeen, mutta nyt oli saatu ilmeisesti lisää opettajia ja hänkin oli päässyt. Tosi kiva juttu minun mielestäni :)

Kolmas asia.. Sain kutsun Allergiasairaalan keuhkopolille tutkimuksiin. Ok, ei siinä mitään. Ensimmäinen on kesäkuun 10s päivä, joka sekin on ihan hyvä, mutta toinen on sitten heinäkuun alussa.. Tietysti ajan siirtäminen varmaankin onnistuu, mutta se pitäisi soittaa arkisin klo 9-11 välisenä aikana. Pitää laittaa hälytys, että muistan.

Nyt Hyveli yöteli. Minä lähden Höyhensaarille. Allaoleva traileri sisältää myös hurmaavan Richardin :)