Todella pikainen päivitys, koska olen menossa töllön ääreen kerrankin, kun ei tarvitse odottaa pienimmän petiytymistä. Ai miksi? No kun se on metsässä, koulun yöretki-kurssilla. Kaikki muut ovat kolmasluokkalaisia, mutta tuttuja tarhasta ja partiosta. Joskus nuorimmainen yllättää sosiaalisuudellaan minut.. mistä lie perinyt.. Saa helposti kavereita ja tulee toimeen aika lailla kaikkien kanssa.
Olemme saaneet kämpän siihen kuntoon, että tänne uskaltaa päästää vanhoja sukulaisia sisälle. On pesty lattiat ja raivattu tasot. Aamulla vielä loppurutistus ja sitten on valmista. Eilen leivoin kuivakakun ja tänään tein sirtuunapiirakkaa pellillisen. Kaikkien vaatteet on pukemista vaille valmiina ja naulakko tyhjennetty vieraiden pomppia varten.
Tällaisen Lassi Nummen runon valitsin korttiin, ehkä pystyn jopa lukemaan sen arkulla.
Yhtäkkiä metsä on korkea ja aivan hiljaa.
Sydämeni lyö,
sydämeni lyönti on ainoa,
ei edes
koivu, ei
edes haavat, ja
kuusikon hiljaisuus on niin musta
että kun tulen aukiolle, pilvien loputon harmaus
on valoa. Pelkkää valoa.
Nyt menen. Hiukan stressaan huomista, mutta sen lisäksi pitäisi kirjoittaa kuutisen sivua oppimispäiväkirjaa maanantaiksi.. kai se tästä. Lauantaina tulee kummipoika äitinsä kera visiitille.. huhhuuh.
Tänään on tiistai ja on ollut ihan mukavaa. Ehkä tiistain kirouksissa on tauko? tai jospa koko kirous olisi ohitse? No, ehkä en aivan niin pitkälle vielä oleta.
Sunnuntai sujahti ja vasta illalla tajusin, kuinka paljon olinkaan saanut aikaiseksi. Laiska töitään luettelee, mutta aion silti laittaa ne tähän. Raivasin kämppää ja siivosin työpöytäni plus huoneen lattian erilaisista kasoista, kirjoittelin analyysin Fennovoiman esitteestä suht valmiiksi, korjasin yhden rinkan ompelukoneella, ompelin jakkua, tein ruokaa ja leivoin, kävimme tukkuilemassa, pesin pyykkiä ja leikkasin kahden pojan päät ja ehdin vielä katsoa töllöäkin. Aika hyvin.
Maanantaina menin töihin ja töistä kotiin. Kävin kolleegan kera Palolaitoksella lounaalla, töiden jälkeen käväisin ostamassa esikoiselle mustan kravatin ja pienimmälle tummansinisen rusetin ja illalla katselin pienimmän kera Die Hard-elokuvan. En muistanutkaan, että Brucella oli 80-luvulla niin paljon tukkaa. (Tekstille tapahtui jotain omituista, en saa sitä millään ilveellä koko sivun leyiseksi mutta anti olla.)
Kotipihan narsissit
Tänään oli tosiaan ihan kiva päivä, vaikka kuulinkin taas erään suru-uutisen; erään kolleegan ystävän pieni poika (~4v) oli hukkunut parisen viikkoa sitten ollessaan hetken yksinään pihamaalla, jonka lähistöllä virtasi jonkinlainen vähän isompi puro. Todella surullista.
Pääsin töiden jälkeen lähtemään suoraan kotiin, sain katsottua kaksi ensimmäistä jaksoa Fortitude tv-sarjasta Areenasta ja ommeltua vihdoin jakun kaikki systeemit käsin loppuun. Tv-sarja vaikutti mielenkiintoiselta ja onneksi kaikki jaksot onkin jo Areenassa, niin voin jatkaa sitä kunhan ehdin. Pari muutakin pikkuhommaa vielä tälle viikolle tiedossa..
Ruusu on ruusu on ruusu
Nyt lähden hetkeksi vielä Jerusalemiin.. neulomishetki :) Päivän piisi on valikoitu tämän kuvan aiheuttaman korvamadon vuoksi.
Vappu nimittäin. Nyt ollaan jo lauantai-illassa. Tänä aamuna tuntui aivan sunnuntailta, koska perjantaina koko porukka oli kotona toisin kuin minun tavanomaisina perjantainani.
Torstaina eli vappuaattona kävimme työpaikalla katsomassa erään Prinsessa Ruusus-näytelmän, jossa kaikki esiintyjät olivat jonkinasteisesti kehitysvammaisia. He olivat upeita, suoriutuivat hommasta hienosti ja lopuksi olivat niin hurjan ylpeitä saadessaan kukat. Lisäksi yleisö osallistui varsin mukavasti, koska siellä oli paljon samanlaisia ihmisiä. Minun oli vaikea olla, ei siksi etten pitäisi kehitysvammaisia ihmisiä yhtälailla oikeutettuina elämään kuin muitakin, vaan siksi, että se rakkauden määrä sai minut itkemään aivan hillittömästi. Jopa nyt sitä muistellessani alkaa taas silmänurkka kostua (tai suorastaan valua). Onneksi sain itkuni naamioitua flunssaksi, vaikka taisi kolleega silti arvata. Ei se haittaa. Nykyään itken usein rakkauden määrää tällaisissa kokoontumisissa, aiemmin en edes kiinnittänyt huomiota. Joskus tuntuu vain, että on liian herkillä.
Torstaina minua itketti myös se seinäjokinen tyttö, joka tappoi luokkakaverinsa. Tuli aivan liikaa mieleeni se ysiluokan aamu, kun keskusradiossa rehtori ilmoitti rinnakkaisluokkalaisen tytön kuolleen junaonnettomuudessa. Hän oli ollut jo täysi-ikäisen poikakaverinsa kanssa ajelulla ja olivat saaneet jonkun kuningasidean ajaa Tapanilassa kävelysillan kautta radan ylitse. kaiken huipuksi oli pitänyt tehdä U-käännös keskellä siltää, jolloin auto tippui raiteille. Olivat lähteneet siitä ajamaan asemaa kohti raiteita pitkin ja sitten.. niin. Juna tuli vastaan. Vaikka se tyttö kuuluikin yhteen kiusaajaporukkaan, en silti olisi halunnut hänen kuolevan. Siihen aikaan ei tällaisia asioita käsitelty mitenkään koulussa, ei meille kukaan mitään kriisiapuja tarjonnut. Aikuisena puhuin siitä erään Rosen-terapistin kanssa ja se auttoi kyllä.
Mutta iloisempiin asioihin eli Vappuun. Onneksi meille ei ollut kukaan tunkemassa, olin nimittäin aivan poikki. Ostin kotimatkalla kaksi foliopalloa ja kotona nautimme simaa donitsien kera. Munkit oli syöty jo aikaisemmin. Illalla katselin vielä pienimmän kanssa Madagascarin pingviinit toiseen kertaan, yritimme bongata lisää nimi-vitsejä ("Nicholas, gace them", "Helen, hunt them down", "Hugh, Jack, man the stations")
Mistähän saisi ihan elävän minionin?
Kalaonnea
Kerrankin muistimme laittaa siman ajoissa
Eilen ompelin itselleni jakun hautajaisia varten, sain sen melkein valmiiksi. Enää puuttuu alavarojen kiinnittäminen. Ommellessani kuuntelin vihdoinkin loppuun richardin lukeman uuden version Hamletista, se olikin varsin mainio. Piti raivata kämppää, mutta jotenkin emme jaksaneet. Söimme pitkästä aikaa kotitekoista pitsaa, joka olikin niin hyvää, että loppuillan istuin vatsani vieressä..
Jakku. Laitan kuvan koko ensemblestä, jahka valmistuu.
Pienin väitti iskeneensä sormiinsa vasaralla :)
Tänään sitten olenkin kirjoittanut nelisen sivua PR-analyysiä Fennovoiman mainosläpykästä. Alkuun ei meinannut irrota mitään, mutta sitten sain puppulausegeneraattorin käyntiin. Kyllä se tästä.. Maanantai-iltana olisi palautusaika. Hyvin ehtii..
Tämän päivän iloisiin uutisiin luen Englannin pikkuprinsessan syntymän. Sen vastapainoksi tosin on ilmoitettu kirjailija Ruth Rendellin sekä balettitanssija Maya Plisetskajan kuolemasta. Tasapaino säilyy.
Tiistai vilahti mukavasti ohitse kerrankin ja nyt olemme jo keskiviikkoillassa.
Sää tänään oli jäätävä. Tuntuu, että olen tänä talvena palellut enemmän kuin koskaan ennen. Vappusää on herättänyt keskustelua ja tänään erään kantismummelin toivottaessa hyvää säätä vapuksi repesimme molemmat, sekä minä että hän, ja totesimme, ettei ehkä sittenkään. Vaikka mistäpä sitä tietää.
Kävin töiden jälkeen hakemassa keskimmäisen lyhennetyt farkut ja sen jälkeen naamarasvat luottokosmetologilta. Siinä vanhoilla lapsuuskulmilla pyöriessä otin kuvan vanhasta kotitalosta. Tuosta keltaisesta vasemmalla. En enää millään muista asuimmeko kolmannessa vai toisessa kerroksessa, mutta edelleen eräitä onnellisimpia muistoja on leikkiminen kirkon katolla :)
Kaikenlaista asiaa oli mielessä, mutta nyt en oikeastaan enää muista. Sitä paitsi on pakko lähteä nukkumaan, koska aamulla on aikainen herätys, kun pienin menee kouluun kahdeksaksi.. uaah.
Nyt se on täytetty, tämä kirjain-runoelma nimittäin. Oli ihan riittävän hankala. Piti käyttää hiukan apuna sekä synonyymisanakirjaa että urbaania sanakirjaa. Ei vain aivot taivu.
Tämä päivä on joka tapauksessa mennyt ihan mukavasti. Keskimmäinen haki minut töistä ja menimme kangaskaupan kautta Forumiin ostamaan pojalle farkkuja. Teimme pienen mutkan Stockan kautta ja lopuksi kävimme tsekkaamassa Kampin K-kaupan karkkihyllyt.. JA voi mitä minä löysin!! Uusi ihastukseni, Salmiakki-Finlandina voittaja!! On aivan täysin maineensa veroinen! Onneksi ostin kaksi pussillista, sillä tietysti testiryhmän muut jäsenet halusivat myös. Hekin ihastuivat. Mmh.. Olen rakastunut :)
Kampin K-kaupan kassalla onnistuin jälleen kerran osumaan sen yhden aika söpön hurmaavan tatuoidun partaniekan jonoon. Tällä kertaa vihdoin uskalsin puhuakin hänelle, ostimme nimittäin niitä paukahtavia vappunaruja ja sanoin, että on pakko ostaa niitä heti eikä vasta loppuviikosta, jos vaikka loppuvat ja hän oli samaa mieltä kanssani. Että sillä nuorella miehellä on kauniit silmät... ja jos minä olisin parikymmentä vuotta nuorempi.. no joo. Hahhaa. Mutta on se söpö..
Jaa.. Mies haki meidät metrolta ja kotimatkalla kävimme kääntymässä kukkakaupan ovella. Pitää tilata hautajaisvihko, mutta kukkakauppa oli mennyt kuudelta kiinni. Pitää mennä uudelleen myöhemmin, vaikka keskiviikkona.
Kotona laitoin pyykkikoneen pyörimään, autoin esikoista yhden hakemuksen kirjoittamisessa, maksoin laskuja ja luin Kissasotureista yhden luvun. Olemme jo viidennessä kirjassa. Olen sanonut pienimmälle, että kuudennen jälkeen loppuu tai hän saa lukea loput itsekseen, sillä minä alan jo hiukan kyllästyä :P
Pyykinripustusreissun jälkeen piirsin yhdet kaavat loppuun ja nyt menen petiin. Huomenna pienimmällä on suuhygienistin tapaaminen, onneksi se on vasta neljältä, joten ehdin suht hyvin töistä eikä tule aivan järjettömästi miinusta.
Taidan alkaa laittaa loppupiisiksi joitain vanhoja Euroviisuja nyt, kun nekin kisat alkavat taas lähestyä. Hyveli yöteli.
Tänään en ole tehnyt oikein mitään. Aamupäivä kului lukiessa ja katsoessa, kun isommat pojat pullottivat siman. Sitten mittailin helman pituutta miehen kanssa ja ompelin vuorin sopivaksi. Päällyskangas pitää ommella käsin, tykkään siitä enemmän kuin koneella vedetystä saumasta. Leivoin keskimmäisen kanssa raparperipiirakkaa, kun tuo äkkäsi raparperia kaupassa. Hyvää tuli :)
Se mekkokangas, jonka purkasin, ei kelpaa siihen mihin ajattelin. Menen huomenna keskimmäisen kanssa keskustaan, ensin ostamaan kangasta ja sitten ostamaan pojalle hautajaisiin sopivat mustat farkut. Oh joy.
Ensi viikonloppuna pitää raivata kämppä ja kirjoittaa yksi vain 5-sivuinen kurssipaperi.. Mutta onhan tässä vielä aikaa.
Niinpä kului multa lauantai.. Olen jo pitemmän aikaa hinkunut keittiön ikkunoiden kimppuun, mutta aina viikonloppuna on ollut joko huono ilma tai jotain opiskeluhommia, ettei ole ehtinyt ruveta. Nyt sain keittiön ikkunat pestyä ja mies pesi olkkarin ison 'kirkko-ikkunan' ulkopuolelta. Se on hiukan hankala, kun pitää seistä kuistin vinokatolla.
Vanhan silkkimekon helman sain myös purettua loppuun. Vanhat olkatoppaukset olivat muuttuneet ällöksi jauheeksi ja vaikka irrotin ne, niin niistä ripisi jauhetta pitkin. Oli mukava kokeilla yläosaa.. yyh. Pesun jälkeen näyttää kyllä siistiltä. Nyt vain pohdiskelen, mitä teen sille loppujen lopuksi... Luultavasti pätkäisen rinnan alta boleromittaiseksi ja siinä se. Silloin sen ei tarvitse mennä edes kiinni. Plus se olisi helpoin ratkaisu.
Odottaessani paloja koneesta silittelin parin edellisen viikon pyykit, niillekään en ollut ehtinyt aiemmin tehdä mitään. Nyt on suht järjestyksessä alakerta. Ensi viikonloppu kuluukin raivatessa ja leipoessa, jossain välissä pitää ehtiä kirjoittaa kurssiraporttiakin.
Pienesti poikkesin puljussa porisemassa. Paakelssin poskeen pulisin
puljutoverin parissa. Pian paitakaupoille piipahdin perheen pydessä,
päräytimme pöperömyyntiin. Pohdinnoissa pinnalla pehmeä peite, perin
peittelisin pönäkän pepun.
*******
Kuten surkeasta sanoittelusta käy ilmi, olin tänään töissä parisen tuntia kokouksessa. Kokous käsitteli Kunta10-tuloksia eli työhyvinvointiin liittyviä asioita, jotka pitää käydä läpi joka virastossa henkilökunnan kera. Jos sanon, että oli mielenkiintoista, niin valehtelisin. Tosin oli mukavaa nähdä ihmisiä osastolta, sillä meitä on ympäri kylää Vuokista Kantsuun.
Kokouksen jälkeen kävin (työ)kaverin kanssa vetäisemässä salaattia ja kakkua ja purimme samalla omalta osaltamme asioita sekä työpaikkaa että kotielämää koskien. Totesimme, että Pulju on aika pahassa kohdassa tällä hetkellä.. Hallinnon suuntaa pitäisi muuttaa, sillä tällä hetkellä suuri osa porukasta etsii töitä muista virastoista. Meidän kohdallamme asettaa lisäksi haasteita terveys, olemme molemmat altistuneet työpaikalla. Hän on eri paikassa kuin minä, siellä henkilökunta ei saa olla talossa kuin pari tuntia kerrallaan koska parikymmentä vuotta jatkunut vesivahinko on saanut tehdä tuhojaan rauhassa. (Saman talon toisessa päädyssä olevassa kirjastossa ei ole mitään ongelmaa, mutta nuorisotalon puoli on käyttökiellossa ja päiväkoti toimii edelleen ihan siksi, ettei kaupunki pysty osoittamaan lapsille toista paikkaa!)
Aikamme turistuamme erkanimme ja tapasin miehen ja kaksi nuorempaa poikaa Itiksessä paita- ja housukaupoilla, josta jatkoimme ruokatukkuun. Voin sanoa, että nyt on hyytelö. Jalat ja ristiselkä ovat hajoamispisteessä ja siksi aionkin mennä katsomaan, miten Jasonille käy Jerusalemissa. Dig on sarjan nimi, aloitin sen eilen... hmm..
