Vankilapäivä

Katajanokan vankila oli oikein kaunis ja jos tulisin Helsinkiin turistina, saattaisin jopa yöpyä siellä. Ruokakin oli hyvää ja oli hyvää seuraa. Ennen lähtöä nauroimme töissä, kun työpari sanoi puolikkaallemme: 'Jos tulee iso hätä, niin soita meille'. Nauroimme ehkä vartin. Halvat huvit :P

Luennollekin ehdin ajoissa, vaikka kävin moikkaamassa yhtä kirjastolaista, vein hänelle yhdet tekemäni kämmekät ja kävin ostamassa villatakin matkalla ratikalle. Kirjastoystävä oli kultainen, juttelimme lasten erilaisuudesta ja sen sellaista. Luento meni kivasti ja vihdoin parin kuukauden istumisen jälkeen tuntuu, että ihmiset alkavat (muutkin kuin minä ja vanhin) jutella keskenään. Olen jo siis ylittänyt sen rajan, että uskallan puhua tuntemattomillekin :)

 Kotona kysyin mieheltä, mitä viimeisin Wilma-viesti koski. Nyt ollaan nimittäin siinä pisteessä, etten oikeine nää uskalla avata Wilma-viestejä, elleivät ne ole tulleet myös keskimmäiselle, jolloin tiedän niiden koskevan kaikkai koulun oppilaita. Mies sanoi, että tämä viesti oli kaikille ekaluokkalaisille ja koski sekä joulujuhlaa että lisäksi joitain oppilaita uudelleensijoitetaan toisille ekaluokille. Toivon nyt kovasti, että pienin pääsisi eri luokalle, esim juuri tämän musaopen luokalle, koska hän tuntuu olevan jokseenkin järkevä ihminen. Sanoi moiteviestissään viime perjantaina, että on ihanaa kun lapset ovat erilaisia <3

Ja nyt menen tästä jonnekin... tuota.. Keski-Maahan. siis. juu.. ahhuh. Hee. Aivotoiminta pysähtyi jonkin kuvan jälkeen. Nähdään huomenna.

Uusi viikko alkaa

Uima-altaassa alkoi, kilsa meni 32 minuutissa. Se on jotakuinkin oma henk.koht. ennätykseni. Olen siihen kyllä tyytyväinen, vaikka varmasti pääsisin vielä nuo pari minuuttia tiukempaan aikaan jos saisin muutaman kilon pois painolastista. Mutta kun en saa, ne näyttävät olevan ihan kiinni. Niin.. Pullaa on tullut syötyä ja leipää myös. Tiedän, että ainakaan nyt ennen joulua en pysty olemaan syömättä leivonnaisia, joten ehkä sitten tammikuussa voin kiristää taas itseäni. Varsinkin kun sitten on reissukilojakin varmasti poistettavana.

Elämään ei juuri nyt kuulu ihmeitä, sillä odottelen fanisaittien räjähdystä, koskapa huomenna/ensi yönä on Los Angelesissa DOSin ensi-ilta.

Huomenna en juuri ehdi töissäkään katsella kuvia siitä, sillä menemme koko porukan kera Katajanokan vankilaan. (Ehkä joku jääkin sinne :P) Meillä on tyhy-iltapäivä ja sen jälkeen minun on vielä mentävä kuuntelemaan luentoa. Jei.

Aargh, muistin juuri luvanneeni toimittaa yhdelle tuttavalle kämmekkäät huomenna jossain välissä. Niistä on vielä langat päättelemättä ja ne pitäisi ehtiä prässäämäänkin. Ei muuta kuin toimeen! Näkyillään!

Lukupäivä

Tänään luin yhden tenttikirjan, mutta olen sitäkin ylpeämpi, että vihdoinkin sain sen luettua. Kirja oli nimittäin 'Putkinotko'. Olen joskus nähnyt jonkin tv-sarjan tai elokuvan, joka siitä on tehty ja voi herranjestas, että kirja oli ihan yhtä kauhea tai pahempikin taapertaa läpi. Mutta nyt se on tehty! Nyt ei tarvitse enää IKINÄ lukea tuotakaan opusta.

Tähän loppuun laitan 'Vihan liekkien' lopussa soineen Coldplayn piisin, sillä se oli minusta kaunis :)

Perjantaiperjantaaaaii

Noin joskus 80-luvun lopulla huuteli General Njassa RadioCityssä. Eipä taida enää huudella, en tosin tiedä, kun en radiota kuuntele. En nimittäin jaksa enää ollenkaan radion kaltaista melusaastetta, mielluummin kuuntelen kullakin hetkellä mielialaan sopivaa musiikkia.

Olin isompien poikien kera elokuvissa. 'Vihan liekit' oli ihan hyvä leffa ja noudatteli kirjaa suht uskollisesti. odotin, että loppu olisi ollut hieman dramaattisempi, kun jatko-osa on kuitenkin tulossa, mutta sekin meni kirjan mukaan eli ihan ok.

Vieressäni istunut mieshenkilö söi koko leffan ajan. Minäkin kyllä mutustin karkkeja, mutta en sentään ihan kokoaikaisesti jaksanut. Tällä miehellä oli ehkä jäänyt lounas ja pari muutakin ruokailua väliin, kun sen verran ahnaasti pisteli eväänsä. Hieman häiritsi.

(Tähän aion laittaa nyt varoituksen sanan eli allaoleva kuva saattaa aiheuttaa sydämen liikalyöntejä tai tajuttomuutta.) Kotiin tultua etsin pienimmälle pyynnöstä ryhävalaan kuvan ja mihin kummaan kuukkeli törmäsikään, ellei tähän kuvaan, jonka näin eräässä ryhmässä aiemmin. Hieman repesin :D

Loppuun vielä hieman joulumusiikkia, johan sunnuntaina saa avata kalenterinkin :)

Mä mistä kertoisin?

Joskus on tosi hankalaa keksiä otsakkeita näihin pölinöihin.

Tänään oli suht normaali torstai. Päivystin tiskillä ja Avoimen yliopiston puhelimessa, muovitin sen seitsemän kirjaa, söin viimeisen lounaan kummipoajan ja hänen äitinsä kanssa, nautin mansikkakakkua ja hämmensin it-tuen printteriongelmalla.

Kadehduin aavistuksen, kun italiainen nettikaveri ilmoitti näkevänsä erään henkilön Lontoossa, mutta sehän on oikeasti ihanaa. Olen iloinen hänen puolestaan :)

Kävin luennolla ja kaupassa ja mies haki metrolta. Innostin esikoisen kiusaamaan  kissaa tyhjällä karkkiputkilolla. Kehoitin kokeilemaan saako esikoinen kissan hännän tungettua siihen, kissa ei tykännyt. Sanoin sille, että hassut pojat kuin kiusaavt noin. Kissa ei uskonut... ehkä siksi, että nauroin sille :D

 Nyt voisin joko kaatua sänkyyn tai kirjoittaa vielä hetken. Huomenna menen katsomaan 'Vihan liekkejä' nuorison kanssa. Loppuun koko viikon päässä soinut korvamato. Mahdoton piisi.

Kepeästi keskiviikkona

Taas yksi päivä lähempänä joulua ja Hobittia. Tuskin maltan odottaa!

Maanantai-ilta tein oikealle ranteelle jotain. Tarkoitus oli siis hieroa sitä, mutta se jotenkin 'sävähti' ja siitä lähtien sitä on särkenyt. Nyt kipu on sen verran jatkuva, että otan huomenna mukaan tukirannekkeen, jonka hankin jännetupentulehduksen aikoihin monta vuotta sitten. Jos tämä jatkuu vielä ensi viikolla, menen työpaikkalääkäriin. Naapuritaloon. Liian pitkä matka :P

Nyt illalla tein Rocky Road-suklaata, yhtäkkiä päivällä ajattelin ilahduttaa kotiväkeä sillä. Ihan hyväähän se on, mutta järjettömän makeaa. Meinasi iskeä paha olo, kun sokerit nousi niin nopsaan. Oli pakko syödä pari juusto-metwursti-ruikkaria. Vähän helpotti.

Väkersin myös eläkkeellejäävälle työkaverille kortin, kahvitilaisuus on huomenna. Vaikein osuus on keksiä sopiva aforismi. Lopulta löysin tämän vanhan Minna Canthin sanonnan:

Hullu työtä tekee, viisas elää vähemmälläkin. Mutta työ se sentään on hauskinta elämässä – ei siitä mihinkään pääse. 

Loppuun piisi, joka soi erään kuppilan tupakkaterassin kajareista ravatessani metrolle. Tiesittekö muuten, että yhtyeen nimi tulee soittajapoikien liikkaopettajan nimestä? Tämän kertoi veljeni joskus, hän näitä enemmän kuunteli :)

Mitä opin tänään

Opin moniakin asioita... tai no monia, mutta ainakin muutamia. Olen oppinut erilaisia asioita esim. taistelukaasuista ja bioaseista, sekä niiden hajoamisesta erilaisissa ympäristöissä,  ihan omasta mielenkiinnosta. Ei käy elämä tylsäksi ;)

Toinen asia, minkä opin ihan tässä hetki sitten, on henkinen suojautuminen muiden tunteilta. Olen koko päivän ollut hyvin herkillä ja se on aika rasittavaa. Kysyin siis henkisesti valistuneelta ystävältä, miten voin suojautua ja hän neuvoi. Heti helpotti. Ihan kuin kaukainen radio olisi sammutettu jossain. Ihana rauha!

Nyt lähden nukkumaan, mutta sitä ennen tarjoilen vielä linkin NY-Timesin lyhytfilmeihin, jotka olivat kauniisti tehtyjä.

Nähdään taas. Loppuun vielä enkeli Islingtonin laulu Neil Gaimanin Neverwhere-kuunnelmasta.

Että voi olla ihminen väsy

Eilen olimme auttamassa äitiäni neljä-viisi tuntia. Onneksi olimme, muuten olisi mummu vieläkin alkutekijöissään remonttipakkaamistensa kanssa. Yhdessä vaiheessa hermostuin jo aika pahasti, mutta onneksi sentään äitini tuntee minut... jokseenkin pitkältä ajalta. Mutta oikeasti niinkuin pitkä huokaus pääsi, kun vihdoin olimme kotona. Ehdin kyllä lukea yhden tenttiin tulevan runokirjankin vielä iltapuhteiksi.

Tänään kaksi kolmesta pojasta meni kouluun kymmeneksi, joten minäkin yritin nukkua vähän pitempään kuin muina maanantai-aamuina. Ensin lähti esikoinen, sitten huusi kissa, sitten lähti mies, sitten huusi kissa.. no loikoilins itten jonkin aikaa ja haaveilin, ennen kuin kello soi. Sekin on muuten yllättävän rentouttavaa, ihan vain haaveilla.

Kävin ennen töihin rientämistä hakemassa elokuvaliput Hobittiin! Meinasin ottaa kuvat mainoksista, mutten sitten kehdannut. Voi minua!

Työpäivä meni, Wilmaa katsellessa... pienimmällä on koulussa muutama kaveri, jotka saavat sen yllytettyä tunnilla elämöimiseen ja siitäpä sitten keskustelimme. Rattoisaa.

Loppuun laitan herätyskellomusiikkini. Kyllä vain on ihana herätä, kun Tillin samettinen ääni hyväilee tärykalvoja. Sanat saatte aivan itse tsekata linkistä, enkunkielinen käännös ei ihan tavoita kaikkia nyansseja :P