Metka maanantai

On ollut omituinen maanantai. Yleisestikin minun maanantaini ovat hyvinkin hyvinkäyttäytyviä verrattuina tiistaihin, jotka ovat useimmiten tempaistu jostain Pelsepuupin alimmista komeroista, mutta tämä maanantai on ollut oikein erityisen mukava.

Lähdin aamulla yhtämatkaa pienimmän keralla, tavan mukaan eroamme omille teillemme ensimmäisessä kadunkulmassa ja siitä hän kävelee takaperin heitellen lentosuukkoja niin kauan kuin olen näkyvissä, samoin nytkin. Käännyin viimeisen vilkutuksen jälkeen ja hänkin kääntyi vihdoin kävelemään oikein päin opinahjoonsa. Siinä pakkasen vuoksi puolijuoksua vetäessäni tajusin eräään sauvakävelijämummon olevan naapurin rouva ja ehdin vain henkäistä Huomenet ennen kuin olin jo ohitse hänestä. Sitten juoksin viimeiset sata metriä metroon, asia jota en koskaan tee, ja ehdin. Enkä edes pahasti hengästynyt.

Vihdoin päästyäni maanpinnalle ja vaihdettuani kaupan tädin kanssa kiihkeimmät kuulumiset tapasin työpaikan nurkalla entisen työkaverin kirjastosta, jossa olin remonttievakossa kuukauden ajan esikoista odottaessani. Vaihdoin pikaisen huomenen ja muutaman sanan hänenkin kanssaan ja marssin kustannuspaikalle, jossa vietin suht rauhallsien työpäivän. Kehitimme työkaverin kanssa parikin uutta suomenkielenkurssia, joiden nimet voisivat olla 'kliffaa hei' ja 'suksi kuuseen', ensimmäinen ohjaisi puhumaan nykysuomea sujuvasti ja jälempi taas olisi enemmän kulttuuria avaava.

Töiden jälkeen menin kolmannen kerran viikon sisään käymään DesignForumissa, sillä sain viime viikolla käytettäväkseni suurehkon rahasumman uskollisesta palveluksestani Kaupungin palveluksessa sen kapeaa leipää jyystäen. Ostokseni (huom! Lokakuun sanalista) käsitti sormuksen, johon iskin silmäni viime viikolla. Oi, se on kaunis (Niisku-neidin äänellä sanottuna). Ja niin kovin minua :) Kuten huomaatte.  

Kotiin saavuin vihdoin juuri pienimmän lähtiessä miehen saattamana partiokokoukseen, joka olikin peruttu syysloman vuoksi. Ilta on ollut mahdottoman hyväntuulinen ja postikin toi verohallitukselta terveiset, että olen maksanut ihan liikaa veroja, mutta sehän ei haittaa vaan päinvastoin.

Nyt voisin kellistyä petiin.  Mitähän kivaa keksisin tähän loppuun.. ehkä Smithsiä tai Housemartinseja..

  P.S. Ehdin sopia lounastärskytkin työpaikkasuhteeni kanssa :D

Haastemies

Nimittäin Apotti luostarista lätkäisi minua tällä ihanista ihanimmalla 11 kohdan haasteella. En tosin aio jatkohaastaa ketään, koska en yksinkertaisesti jaksa ja luultavasti kaikki mahdollisen bloggaajat on jo haasteltu.

Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään.

Jokaisen haastetun pitää vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut.

Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

Haastajan tulee valita 11 blogia joissa on alle 200 lukijaa.

Sinun tulee kertoa, kuka sinut on haastanut ja kenet sinä haastat. 

Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta

1. En pidä erityisemmin lapsista. Muiden siis. Poikkeuksina kummpojat sekä ystävien lapset, jotka olen tuntenut heidän vaippaiästään asti. 

2. En kestä jatkuvaa taustahälyä, se saa minut pahalle päälle.

3. Nykyään palelen helposti.Jalat on aina olleet kylmät, mutta nykyään myös kädet.

4.  Harkitsen rintojen pienennysleikkausta, mutta pelkään sen kivuliaisuutta.

5. Kestän huonosti hajuja, olivat ne hajuvesiä tai ihan sitä ihteään.

6. Luovuttaisin useammin verta, jos paineet olisivat hiukan enemmän koholla.

7.  Olisin antanut pienimmälle yhdeksi nimeksi Lucius, jos mies ei olisi pistänyt vastaan. (Kummallinen!)

8. Minulla on kahdeksan (8) action figuuria. Kaksi on lainassa pienimmällä. 

9. Minulla on laskematon määrä huulipunia.

10. Haluaisin (ehtiä) tehdä enemmän käsilläni kuin nykyisin teen.

11. Tarvitsisin kodinhoitajan.

Apotin kysymykset:

1.Ne neljä piirrettä vastakkaisessa sukupuolessa jotka herättävät mielenkiintosi?

Silmät, huumorintaju, sopiva karvaisuusaste, älykkyys

2.Entäpä ne neljä jotka saavat sinut kaihtamaan?

Tyhmyys, raakuus, juoppous, haju

3.Tumma ja tulinen vai vaalea ja rauhallinen? 

Riippuu persoonasta

4.Tunnusta tällä viikolla tekemäsi juttu mitä et paljastanut kenellekään? (oikeesti: se helpottaa ja minä haluan tietää).

 Olin ilahtunut huomatessani Stupido-levykaupan ilmiintyneen työmatkan varrelle, pääsen taas kartuttamaan levyvarantojamme. Varsinkin LPitä.

5.Paljonko haluaisit rahaa siitä, että adoptoisit minut loppuiäksesi?

Pitäisi arvioida eliniänodote ja korreloida se ruokalaskujen suhteen.

6.Todella salainen paheesi (eikä mitään diipadaapa-juttuja sitten,vaan oikea addiktio)

Nukahdan parhaiten kuvitellessani kulloisenkin ihastuksenkohteen nukkuvan takanani selkäni hänen rintaansa vasten. 

7.Kerro kolme asiaa jotka saa sinulla sukat pyörimään jaloissa?

Sydämestä nouseva hyvyys, älykkyys (toistan itseäni), viihtyy omassa itsessään

8.Olet kahvilassa ja täysi kuppi kahvia kaatuu syliisi hetkellä jolloin olkapäähäsi koputetaan ja vastakkaista sukupuolta oleva unelmiesi täyttymys pyytää lupaa istua samaan pöytään. Mitä teet?

Kiroan kuin merimies samalla kun sanon, että toki saa istuutua seuraan ja kuivailen housujani serveteillä. 

9.Pahin jäynä mitä olet tehnyt elämäsi aikana? 

Minä olen aina ollut niin kovin kiltti, etten kerta kaikkiaan keksi tähän mitään. Sitä ei lasketa kun autoin isääni maalaamaan ikkunanpuitteita tai vakoilin ihmisiä Temppeliaukion kirkon ristin takaa, molemmat alle kouluikäisenä.

10.Kerro heti mitä sinulla on yöpöydän laatikossa/tms.?

Ei ole yöpöytää, mutta sängyn yläpuolisella tasolla on kelloradio ja nenäliinoja. 

11.Kuinka usein manipuloit ihmisiä?

Joka päivä. Miten muuten saisin mitään aikaiseksi?

Tähän pitäisi varmaankin keksiä nyt ne 11 kysymystä, mutta koska en aio haastaa ketään niin olkoon.  

 

Lahjottu

Vihdoinkin se tapahtui hiukan itse avittamalla. Sain siis vihdoin vain vuoden myöhässä olleen virkalahjani kaupungilta parinkymmenen vuoden kakusta palveluksesta. Uusi lähiesimieheni sanoi, että muistuta häntä s-postilla ja minä mmuistutin ja eilen sain sitten maksulapun itse valitsemaani tuotteeseen.

Olen tässä pohdiskellessani tullut siihen tulokseen, että vaikka keittiömme kaipaisikin yhtä Artek-tuolia lisää niin silti taidan sijoittaa itseeni ja ostaa ihan turkasen kalliin sormuksen, jota en ikunamilloinkaan ostaisi omilla rahoillani. Eikä siinä edes ole kiveä, ihan vain silkkaa hopeaa on se. Laitan kuvan kun saan sen hankittua.

Että vaikka leipä on pitkä ja kapea niin kyllä siitä joskus on iloakin.

Kävin eilen jopa kahdesti Tukkimiehen Pöljillä päivillä (Aku Ankka-nimitys). Aamulla oli ihan järjettömästi ihmisiä Itiksessä jo kello kahdeksalta, mutta iltaseiskalta keskustasa oli jo väljää. Omituinen juttu oli se. Tänä aamuna metro oli täynnä kuin Turusen pyssy jo kolmannella pysäkillä ja paheni vain, mitä lähemmäs keskustaa päästiin. Onneksi ei tarvinnut mennä sinne asti.  

Löysin yhden uuden sukkamallinkin, jota taidan kokeilla. Kunhan ehdin. Viikonloppu kulunee kuitenkin Järnefeltin ja Tavastjernan herrojen parissa. Loppuun pätkä Simonin kissaa, varsin vekkuli otus on hän.

EDIT
Näin lopuksi mainostan vielä hivenen veljentyttären blogia, se on tuo ranskankielinen otsake tuossa mun blogivirrassa oikeassa reunassa. Että jos haluatte vilkaista niin olkaatten hyvät.

Makuupussi

Kuten olen parikin kertaa tainnut mainita, väkersin uudelle puhelimelleni makuupussin. Siis tuollaisen virkatun pussukan suojaamaan sitä elämän kolhuilta. Olen tyytyväinen siihen, miten hyvin se onnistui vaikka viimeisestä virkkuukerrasta taitaa olla lähemmäksi 30 vuotta. Tapasin pikkutyttönä virkata nukeilleni vaatteita, mutta jossain välissä virkkuut jäivät kuten neulomisetkin.

Pussi on oikeasti oliivinvihreä, nappi anoppivainajan nappirasiasta.

Ehkä jossain välissä saan virkattua erään heijastimen, jota olen pari vuotta pohtinut. Jos onnistun, laitan senkin kuvan tänne.

Kotiinpäin kävellessäni eräs orava pelasti minut pyrskähtämästä nauruun vastaantulijan kohdalla. Vastaantulija oli keski-ikäinen pulleamahainen mies, jolla oli varsin hevarikamppeet yllään (moottoripyörä-nahkatakki, mustat farkut ja bootsit) MUTTA hänen tukkansa! oli puna-musta irokeesi! Kuulin toisella puolen katua kulkevan kahden teinipojan sanovan hiljaa Wau ja se sai hymyni levenemään korvasta korvaan, mutta vasta kun herra oli turvalliseti mennyt ohitseni. Hymyni näki vain orava, joka luikki pakoon.

Nyt taidan vielä hetken neuloa kummipojan villahaalarin toista lahjetta ja sitten kaadun petiin. Aamulla menen töihin Hullujen päivien kautta, aion hamstrata hammastahnaa. Lisäksi vilkaisen paria takkia, miltä näyttävät. *teroittaa kyynärpäitä*

Loppuun ihanaihana Queenin piisi :)

Raunioruntti

Ihan teidän kiusaksenne laitan otsakkeeksi erään pikkulinnun nimen savolaisittain äännettynä. Iisalmenmummini sitä kutsui noin ja nyt Aho romaanissaan. Ilmeisesti kyseessä on jonkinlainen pohjoissavon oma sana sievälle pikkulinnulle, joka paremmin tunnetaan nimellä kivitasku.

Tänään lueskelin jälleen Amppareita (netin paras uutissivu, jos ette tiedä) ja sieltä menin jotain kautta lukemaan Metro-lehden kolumnin. Se oli minusta jokseenkin hyvä, vaikken edelleenkään ymmärrä ihmisen viiden perustunteen olevan pelko, suru, viha, ilo ja inho. Melko negatiivista vai? Mutta eniveis piti kertoa anekdootti viime syyslomalta. Olimme Lontoon kaupungissa ja siinä maailman maineikkaimmassa tavaratalossa eli Harrodsilla. Käppäilimme jouluosastolla, sehän on siellä aina paikoillaan ja katselimme mitä löytyy. Pienin katseli lasipalloja ja tietysti tipautti yhden, joka meni tuhannen säleiksi lattialle. Menin hakemaan myyjän ollen melko varma, että pääsen maksamaan tästäkin huvista, mutta myyjä vain lakaisi tyynesti ja hymyillen(!) sälät pois lattialta pienimmän ulvoessa vieressä. Olin hämmentynyt, mutta en nolo saati että olisin hävennyt. Olen nimittäin huomannut, etten nolostu tai häpeä enää juuri mitään. Kaikkein vähiten siitä, jos lapsen kanssa sattuu jotain pöljää.

Tässä töistä ja luennolta saavuttuani pikaisesti vilkaisin uutisotsikoita ja totesin, että onpa onni, etten ole Helsingin Pelastuslaitoksella töissä. Siellä on pitänyt kiirettä. Sörkassa joku jäi metron alle (oli tajuissaan kun viety amppariin :/), joku tippunut mereen Kaivarissa ja asunto palanut Töölössä. Ihan noin kaiken muun kivan lisäksi. Juu, ei käy kateeksi oikeasti. Poikaparat.

Siitä piti vielä mainita, että pienimmällä oli tänään ensi kertaa luokkakaveri  vieraana. Minusta oikein kiva juttu. Kotiin tultuani kysyin pienimmältä, mitä olivat tehneet. Tuo vastasi 'pelasimme shakkia'. Voi elämä.. lapseni eivät todellakaan ole minun. 

Nyt taidan mennä koisimaan. Viime yön viisi tuntia kaipaavat jo seuraa. Loppuun suosikkini Bunny Movies-klipeistä. Arvatkaa vain miksi (vihaan kys. leffaa) :P

Sunnuntai-illan huumaa

Taas on vierähtänyt pari päivää päivittelemättä. En oikein aina muista kirjoittaa mitään enkä jaksa inspiroitua joka päivä.

Marjaanalta luin, että Neuloosi on vallannut sielläkin talon. Meikäläisellä on työn alla kummipojan villahaalari ja lisäksi virkkaan uudelle luurilleni kännykkäpussia. Ihme kyllä siitä näyttää tulevan suht hyvä, vaikken ole vuosikymmeniin virkannut minkäänlaista mitään. Virkkuuinnostuksesta voisin syyttää vaikka Apottia, joka esitteli omia (kurkun)lämmittimiään Luostarissa.

Eilen katsoin kahden nuoremman kanssa Star trek Into darkness-leffan, koska pienin ei ollut sitä vielä nähnyt. Olipa se jälleen hyvä, melkein olin unohtanut. Nyt meidän täytyy vain katsoa Star Trekin original series loppuun... ja varmaan ne kaikki vanhat elokuvat jälleen kerran. Ei lopu katsottavat. Onneksi samalla voi neuloa.

Neulomisen ohella olen lukenut Ahoa ja Pakkalaa koko viikonlopun. Ovathan ne mielenkiintoisia, ihan jo historian kannalta ja naisasialiikkeenkin kannalta. Tiesittekö, että Minna Canthin 'Työmiehen vaimo' vaikutti paljon siihen, että säädettiin laki jonka mukaan mies ei automaattisesti saanutkaan vaimon omaisuutta itselleen? Niinpä. Kunpa nykyinenkin kirjallisuus vaikuttaisi jotenkin yhteiskunnallisesti, mutta eipä siltä tunnu. Esimerkiksi Markus Nummen 'Karamellipäivä'stä odotin enemmänkin keskustelua, turhaan.

Eilen koin jälleen blondiuteni. Ruokapöydässä mies ja kaksi vanhempaa kävivät keskustelua suhteellisuusteoriasta, kuinka helppotajuinen se on. Juu.. että sellaista.

Jotta hyvää yötä vain sinnekin puolen ruutua. Loppuun yksi pienimmän ja minun suosikeista :)

P.S. Vaihdoinhan jälleen muutaman sanan twitterissä yhden kääpiön kanssa. Eräs ystäväni sanoo meillä olevan nettikaveruuden. En menisi aivan niin pitkälle vielä :D

Kevyesti torstaina

Ei siis keskiviikkoa vaan torstaita.

Aamulla ravatessani metrolle mielessä läikähti iloinen hyvä mieli. Osuin kahlaamaan vaahteranlehtiin ja ne olivat niin kauniista ja kahisivat hauskasti siinä hilapistessani niiden läpi. Tuli muistuma lapsuuden syksyihin ja lehtikasoihin.

Hetkeä myöhemmin kuulin jonkun tulevan pyörällä takaani ja pyörän sujahtaessa ohitseni alkoi jälleen naurattaa. Pyörää polki mies ja pakkarilla istui ehkä ekaluokkalainen poika. Isä polki mäkeä ylös ja lauloi samalla hiljaa jotain, jota en tunnistanut. Hyvä aamuhetki.

Sitä kyllä tarvitsinkin, sillä eilen illalla iski se 'Laiha lohtu' jota en keksinyt tätä blogia päivitellessäni. Nimittäin etsin Hobitti-dvd:tä työkaverille lainaan enkä löytänyt. En millään ilveellä. Kävin kaapit kolmeen kertaan läpi, samoin mies katsoi kaikki dvd-pinot läpi ainakin kahdesti eikä missään. Kyllä pannutti! Melkein itkin nukkumaanmennessä. Laiha lohtu oli se, että Extended edition tulee ensi kuussa ulos ja vaikka sen hankinkin, niin olisin nyt kuitenkin halunnut löytää tuon aiemmankin dvd:n.

Nyt tullessani kotiin mainitsin kadoneesta levystä keskimmäiselle, joka meni dvd-kaapille ja katsoi pinoja. Niin.. siinähän se onneton levy istui ja illisteli heti ensimmäisessä läjässä, minkä keskimmäinen otti käteensä. Ilmeisesti se oli käynyt yön aikana Keski-Maassa, muutakaan selitystä en keksi. Nyt on siis kaikki taas hyvin :)

Leija on allaolevassa kuvassa. Pari vuotta sitten Santa Monica Beachillä. (teidän pitää vain luottaa sanaani, siellä se on otettu.) Keskimmäinen hinkui leijaa, se oli metka pakata matkalaukkuun.

Loppuun vielä vähän punkahtavaa musaa.

Laiha lohtu

Olen tässä pitkin päivää pohdiskellut laihoja lohtuja keksimättä minkäänlaista mitään siitä asiasta. Ihan täysin lohdutonta on elo. Ei laihaa eikä lihavaa lohtua.

Tällä hetkellä ei liiku päässä yhtään mikään, paitsi silmät, joten ehkä on parasta jättää liiempi päivittely. Muistan, että oli jokin hassu asia minkä aioin kirjoittaa, mutta sekin katosi.

Siksi saattekin kärsiä vitsistä, jonka näin/kuulin pari päivää sitten. Olen naureskellut sille tässä väsymyksessäni aika rattoisasti :)

-Miksi Neumann juoksi keksihyllylle?
-Hänelle tuli levoton Tuc-himo.

Loppuun hieman Coldplaytä. Yksi meidän perheen suosikkivideoista.