Lapset

Joskus pohdin, ovatko nuo mukulat oikeasti puoliksi minun perimästäni aikaansaatuja.

Pienin oppi eilen kävelemään puujaloilla. Asia, mitä minä en ole koskaan hallinnut. Liian blondi olen.

Keskimmäinen saa helposti ystäviä ja menestyy koulussa, varsinkin englannissa. Minä olin ujo ja syrjäänvetäytyvä, mieluummin yritin sulautua seiniin.

Esikoinen veti fysiikan ja matematiikan kokeista kympit lukematta yhtään niihin, kuten yleensäkään. Minäkään en lukenut kokeisiin, muuten meni hyvin mutta kemiasta meinasi tulla nelonen. En vain oikeasti tajunnut sitä ollenkaan.

Ehkä pojasta polvi paranee :P Loppuun hieno cover-versio, komentaja Hatfield taisi palata Maahan tänään.

Äitienpäivä

Viimeinen päiväkoti-äitienpäivälahja saatu, melkein voisin sanoa onneksi. Vaikka ovathan ne hauskoja, lasten itsetekemät kapistukset mutta usein ne valitettavasti vain täyttävät laatikoita ja kaappeja. Nykyään kun tavaraa tulee joka tuutista, niin en oikein ole ihastunut näihin 'pakko'-lahjoihin. Pelkkä kortti riittäisi eikä sekään ole välttämätön, sydämestä sanottu onnittelu tai suukko on aina paras vaihtoehto.

Kävimme puutarhakaupassa hakemassa kesäkukat parvekelaatikoihin ja yhden syreenin sekä multaa. Istutimme kaikki  samantien, kerrankin ja laitoin pinaatin siemenet maahan. Saa nähdä mitä niistä tulee.
Äidiltäni sain raparperin taimen, veljeni toi sen ohikulkiessaan ja sai palkaksi mutakakkua.

Sellainen oli äitienpäivä täällä. Loppuun vielä yksi koko perhen suosikeista.

Tapaus

Hiljaisen elämäni tapauksiin kuuluu myös silloin tällöin ystävien ja kavereiden tapaamiset. Tänään tapasin viisi opiskeluaikaista luokkakaveriani. Meillä oli oikein hauskaa.

Kävimme Amos Andersonin taidemuseossa katsomassa Art Deco-näyttelyn, voin suositella. Se oli hyvä ja samaan hintaan sai katsoa myös Metsäretki-näyttelyn. Sen kiertoreitiltä saimme poimia nallet mukaan ja harjoitella moottorisahan käynnistämistä ja meillä oli erinomaisen hauskaa. Olemme kaikki jo siinä iässä, ettemme osaa enää hävetä käytöstämme. Museon oppaatkin nauroivat meille.

 Sitten menimme syömään Virgin Oiliin, jossa olen viimeksi käynyt sen ollessa BioBio. (Elokuva, jonka siellä näin, saattoi olla jopa Staying alive. En ole varma.) Mutta ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Seura oli mitä mainiointa ja naurumme saattoi olla hieman kovaäänistä. Ilo ilman viinaa on hauskempaa :)

Seuraavaksi ohjelmassa on nappien ompelua ja töllön tuijotusta. En aio kylläkään katsoa allaolevaa sarjaa, vaan jotain aivan muuta.

Perjantai

Nyt on kaikki ikkunat pesty. Siis sellaiset ns. näkyvät ikkunat, esmes autotallin ikkunoita en jaksa.

Sain myös yhden pipon neulottua. Alkoi olla jo viime hetket ennen neulomisen kesätaukoa. En nimittäin pysty neulomaan kesäisin, koska käpälät hikoaa niin helkkaristi. Siinä ei silmukka liiku mihinkään suuntaan, kun lanka on märkänä puikolla. Huomenna laitan pipon postiin (eräälle kääpiölle).

Huomenna tapaan opiskeluaikaisia luokkakavereita. Siihen liittyen allaoleva piisi.

Ikkunoista

Aloitin tänään alakerran ikkunoiden pesu-urakan. Makkarin ikkunat on nyt pesty. Ehkä haasteellisimmat siinä mielessä, että ikkunaa ei pysty avaamaan kokonaan elllei halua sängyn kastuvan. Mutta homma hoitui.

Kuuntelen nykyään kuunnelmia siivotessani ja silittäessäni. Mies väittää, että äkilliset naurunpurskahdukset välillä säikäyttävät. Pysyypähän varpaillaan :D

Hyvän päivän ilta

Tänään oli hyvä päivä. Oli kaunis ilma ja mukava työrupeama.

Istuessani metrossa se sitten tapahtui. Mies soitti. Sitä ei usein tapahdu, sillä inhoan puhua puhelimessa metrossa. Tai varsinaisesti maksimaalinen vitutus alkoi vasta kotona. Joka tapauksessa mies siis ilmoitti, että esikoisen pyörä oli varastettu koulun pihalta yhdessä joidenkin muiden pyörien kanssa. Mies oli tehnyt rikosilmoituksen, sillä pyörän runkonumero on tiedossa.

Mutta siis oikeasti. Vituttaa niin, ettei veri kierrä. Millainen ihminen menee koulun pihalle pihtien kanssa ja napsii lasten pyörät pakettiautoon? Joo, tiedän. Valitettavasti en ole kovin iloinen ollut aiemminkaan EUn rajojen avonaisuudesta ja nyt vielä vähemmän.

Esikoisen koulumatka on viiden kilometrin mittainen. Onneksi rehtori oli antanut pari euroa bussia varten.

Menen neulomaan. Ehkä se tästä.

Sivubisnes

Hoitelin tänään tavallisten hommien lisäksi, joita oli luvattoman vähän postin lakosta johtuen, yhden pikku sivubisneksen. Nimittäin Kadonneitten henkilöiden paikannusta.

Nykyiset työkaverit huolestuivat eräästä, johon ei saatu yhteyttä ja muistivat, että olin kadonneen henkilön veljen kanssa tuttu aiemmasta työpaikastani. Lupasin metsästää veljen luurin päähän ja onnistuinkin, pienten hankaluuksien jälkeen. Veli oli hieman hämmästynyt soitostani, mutta lupasi välittää viestin kadonneelle. Toivottavasti kadonnut nyt soittaa sitten asianosaisille.

Voisin melkein sanoa, että kirjastotyö on suhteellisen mielenkiintoista ja vaihtelee päivästä toiseen yllättävästikin. Jotta jos joskus harkitsette alan vaihtoa.


Loppuun hieman kunnollista diskoa.

Iltoja

Kävin aamusella vanhalla työpaikalla aamukahvilla. Ihan siksi, että nykyisen työpaikan eräs kokous oli samassa talossa ja oli tunti aikaa tapettavana ennen sitä. Ennen aamukahvitapaamista ehdin käydä myös lankakaupoilla.

Työpaikkakokouksesta sen verran, että varmasti taas saivat huhut minun ja työkaverin suhteesta roimasti ilmaa siipien alle. Hän nimittäin saapui hieman myöhässä, bongasi minut ja istui viereeni. Kokouksen jälkeen lähdimme kustannuspaikalle yhdessä, hän jopa odotti minua ettei minun tarvinnut mennä yksin. Voin vain kuvitella, kuinka ovat kielet laulaneet. Minua se lähinnä huvittaa suuresti ja tiedän, että niin myös häntä.

Menen tästä jatkamaan neuleprojektia töllön ääreen. Kättä kyllä särkee ihan törkeästi, mutta pitäähän erään kääpiön saada pipo... uuh. Siellä kun alkaa olla jo talvi. Siis Keski-Maassa.

Jospa olisin nyt ihan hiljaa. Ja kuuntelisin, mitä Vickyllä on asiaa.