Ikkunoista

Aloitin tänään alakerran ikkunoiden pesu-urakan. Makkarin ikkunat on nyt pesty. Ehkä haasteellisimmat siinä mielessä, että ikkunaa ei pysty avaamaan kokonaan elllei halua sängyn kastuvan. Mutta homma hoitui.

Kuuntelen nykyään kuunnelmia siivotessani ja silittäessäni. Mies väittää, että äkilliset naurunpurskahdukset välillä säikäyttävät. Pysyypähän varpaillaan :D

Hyvän päivän ilta

Tänään oli hyvä päivä. Oli kaunis ilma ja mukava työrupeama.

Istuessani metrossa se sitten tapahtui. Mies soitti. Sitä ei usein tapahdu, sillä inhoan puhua puhelimessa metrossa. Tai varsinaisesti maksimaalinen vitutus alkoi vasta kotona. Joka tapauksessa mies siis ilmoitti, että esikoisen pyörä oli varastettu koulun pihalta yhdessä joidenkin muiden pyörien kanssa. Mies oli tehnyt rikosilmoituksen, sillä pyörän runkonumero on tiedossa.

Mutta siis oikeasti. Vituttaa niin, ettei veri kierrä. Millainen ihminen menee koulun pihalle pihtien kanssa ja napsii lasten pyörät pakettiautoon? Joo, tiedän. Valitettavasti en ole kovin iloinen ollut aiemminkaan EUn rajojen avonaisuudesta ja nyt vielä vähemmän.

Esikoisen koulumatka on viiden kilometrin mittainen. Onneksi rehtori oli antanut pari euroa bussia varten.

Menen neulomaan. Ehkä se tästä.

Sivubisnes

Hoitelin tänään tavallisten hommien lisäksi, joita oli luvattoman vähän postin lakosta johtuen, yhden pikku sivubisneksen. Nimittäin Kadonneitten henkilöiden paikannusta.

Nykyiset työkaverit huolestuivat eräästä, johon ei saatu yhteyttä ja muistivat, että olin kadonneen henkilön veljen kanssa tuttu aiemmasta työpaikastani. Lupasin metsästää veljen luurin päähän ja onnistuinkin, pienten hankaluuksien jälkeen. Veli oli hieman hämmästynyt soitostani, mutta lupasi välittää viestin kadonneelle. Toivottavasti kadonnut nyt soittaa sitten asianosaisille.

Voisin melkein sanoa, että kirjastotyö on suhteellisen mielenkiintoista ja vaihtelee päivästä toiseen yllättävästikin. Jotta jos joskus harkitsette alan vaihtoa.


Loppuun hieman kunnollista diskoa.

Iltoja

Kävin aamusella vanhalla työpaikalla aamukahvilla. Ihan siksi, että nykyisen työpaikan eräs kokous oli samassa talossa ja oli tunti aikaa tapettavana ennen sitä. Ennen aamukahvitapaamista ehdin käydä myös lankakaupoilla.

Työpaikkakokouksesta sen verran, että varmasti taas saivat huhut minun ja työkaverin suhteesta roimasti ilmaa siipien alle. Hän nimittäin saapui hieman myöhässä, bongasi minut ja istui viereeni. Kokouksen jälkeen lähdimme kustannuspaikalle yhdessä, hän jopa odotti minua ettei minun tarvinnut mennä yksin. Voin vain kuvitella, kuinka ovat kielet laulaneet. Minua se lähinnä huvittaa suuresti ja tiedän, että niin myös häntä.

Menen tästä jatkamaan neuleprojektia töllön ääreen. Kättä kyllä särkee ihan törkeästi, mutta pitäähän erään kääpiön saada pipo... uuh. Siellä kun alkaa olla jo talvi. Siis Keski-Maassa.

Jospa olisin nyt ihan hiljaa. Ja kuuntelisin, mitä Vickyllä on asiaa.

Klik

Piti jo aiemmin tällä viikolla kirjoittaa siitä, kun kuuluu 'klik'. Siis kun tapaa jonkun ihmiset, jota ei juuri edes tunne ja alkaa jutella ja kuuluu 'klik'. Sellainen sukulaissielu-klik.

Maanantaina juttelin erään ihmisen kanssa lounaalla elokuvista (juu, Hobitistakin) ja totesimme olevamme samanlaisia. Seuraavaksi pienen sattumuksen kautta puheeksi tuli matkapahoinvointi. Olimme niiin onnellisia löytäessämme toisistamme tämänkin sukulaissieluuden. Aivan uskomattoman hupaisaa!

Joskus löytää ihmisen, jonka kanssa voi puhua ummet ja lammet helposti. Useimpien kanssa ei voi.

Lauantai

Tämän viikon urakka on hoidettu. Suunnitelmissa nimittäin oli, että pesen kaikki yläkerran ikkunat ja se on nyt tehty. Kamalin homma oli siirtää tämä kirjoituspöytä pois ikkunan alta, sillä ensinhän pöytä piti tyhjentää. Ensi viikolla aion hoidella alakerran ikkunat. Sitten ei tarvitsekaan kuin pestä verhot ja mankeloida ne ja sitten on kaunista.

Muuten eilinen ja tämä päivä ovat kuluneet lähinnä seuratessa Star Trek Into darkness-elokuvan Lontoon ensi-iltasäpinöitä. Karl oli jälleen oma hurmaava itsensä, kuten toki muutkin. Tuskin maltan odottaa näkeväni Karlin jälleen Bonesina, varsinkin kun hän on varsinaine trekkie itse. Ystävälleni sanoin Benedict Cumberbatchista, että mahtavat amerikkalaiset kolleegat olla hieman ihmeissään hänen suosiostaan rapakon tällä puolen. 

Niin, eipä tässä muuta kuin

Särki päässä

Mokoman särjen vuoksi en jaksakaan kirjoittaa sitä mitä piti.

Olen tänään aloittanut ikkunanpesu-urakan, joka jäi syksyllä aloittamatta saatanallisen sateen takia. Aloitin keittiön ikkunoista, koska ne ovat helpoimmat. Lisäksi imuroitsin koko haussin ja nyt on näiden aktiviteettien vuoksi särki päässä.

Nähdään taas.

Hyvää vappua

Tai vapun aattoiltaa vielä toistaiseksi. Meillä on kaikki kotona ja illan ratoksi ajattelin katsoa Rambon kunhan saan pienimmän sammumaan. Rattoisa ilta tiedossa :)

Samalla voin varoittaa kamalasta uutuudesta eli Fazerin uusi appelsiinisuklaa. Hyi helkatti, että oli kamalaa. YYYH. En varmasti ikinä koske siihen töhkään hanskat kädessä talikollakaan. Hyi. Yök. En. Syö.

Lisäksi feissari (naamakirja) pääsi taas yllättämään. Entinen työkaveri linkitti kaverinsa haastattelun tms, johon kommentoin. Kommentoi sitten joku muukin, toinen ex-työkaveri ja heidän yhteinen ystävänsä, jolla yllättäen onkin kaverina minun vanhin veljeni. Nyt yritän pohtia pääni puhki onko tämä kommentoija serkkuni poika vai muuten saman (serkkuni) sukunimen omaava.

Yöunet ovat olleet tällä viikolla muutenkin huonot. Syynä niinkin typerä asia kuin Cats-musikaali. Niin. Se on suosikkimusikaalini, voisin katsoa sen vaikka kuinka monesti (=kissoja siis). Nyt on niin, että Richard Armitage (mm. Thorin Hobitista) on tanssinut Cats-musikaalissa Macavity-kissan roolin vuonna 1994. Sunnuntai-iltana katselin harjoitusvideota ehkä neljä kertaa, jonka seurauksena Richard on hypähdellyt kissamaisesti pari yötä meikäläisen unissa. Hän on se pisin tanssija sinissä trikoissa, jos ketä kiinnostaa. Voi Macavity, kurja rontti!

Vastapainoksi saatte hiukan uudempaa punk rockia. Tykästyin tähän.