Eräs veljeni ystävä meni naimisiin muutama vuosi sitten, toista kertaa kuten heidän kaveripiirissään on ollut trendinä. Vaimon numero 2 vihkisormuksessa lukee kuulemma Best before ja vihkipäivä.
Minun huumorini ei olisi riittänyt. Entä sinun?
Allaoleva soi huiluversiona häissämme, ensi elokuussa 17v sitten.
Tietyssä väsymysasteessa alan pulista. Voin kertoa ihan mitä tahansa kenelle tahansa. En tarvitse siihen alkoholia, vain sopivan väsyneen flow-tilan. Kaikkein vaarallisinta on, jos ihminen vain kuuntelee vastaamatta mutta tarkkaavaisena. Pahinta on, etten useinkaan tiedä milloin lopettaa. Onneksi sitä ei tapahdu usein (vaikka olenkin nykyään usein todella väsynyt).
Se päivän aiheesta ja sitten Kikin viiden piisin haasteeseen, johon lupauduin osallistumaan. Kyseessä on siis julkisesti esitellä viisi suosikkipiisiä. Nämä minun ovat satunnaisessa järjestyksessä enkä takaa laatua mihinkään suuntaan.
Rammstein on Rammstein ja Till.. huh. (Ei mennä tähän, eihän?)
Pink Floyd: Comfortably numb. Yksi maailmankaikkeuden parhaita piisejä ikinä.
Yksi Princen parhaista. Teininä tapasin kuunnella Princeä perheen olohuoneessa, enkä oikein jaksanut aina käsittää miksi äitini huokaili lyriikoille. Ihan kaikkea en silloin vielä käsittänytkään :)
Progen kuningas. Yes ja Jon Anderson, aikoinaan yksi maailman korkeimpia tenoreita.
Queen ja David Bowie. Tarvinneeko sanoa enempää?
Ja bonusraitana kevätpiisi In Extremolta. Omnia sol temperat iskee vanhaan latinistiin ja roomalaishitorian rakastajaan :) Lisäksi säkkipillit. Oi.
Aika raskaita taitavat olla enkä saanut yhtään suomalaista mahdutettua mukaan.
Sivuääniä kuuluu milloin mistäkin. Tällä kertaa alkaa olla uunin vuoro. Johan se on kestänytkin pian 15 vuotta. Yhtä kauan kuin talo. Kestäisi nyt vielä hetken..
Muuta ei nyt kyllä irtoa. Katsoin eilen illalla Downton Abbeyn viimeisen jakson ja ihan suoraan voin sanoa, että tuollaisia kauden lopettajaisia EI SAA kirjoittaa!! Se oli ihan tyhmä enkä tykännyt yhtään :'(
Tänään katsoin taivaalle ja pohdin, loppuuko lumentulo ikuna. Alkaa olla se aika vuodesta, kun lunta vielä saadaan mutta sitä ei oikeastaan enää kovin kaipaisi. Ensi kuun lopulla tällainen lumisadepäivä on suorastaan katastrofi, silloin alkaa olla jo niin kevät. Nyt tämä vielä menee.
Lopuksi Pepposelle aiemmin tänään lupaamani korvamato.
Jotain sinistä tavataan pukea ylle häihin, morsian siis. Kerron kuitenkin, etten aio mennä siihen tässä. Sen sijaan kerron teille, että pienimmän syntyessä hänellä (kuten veljilläänkin) oli napanuora kaulan ympärillä. Tällä kertaa olin tottelematon, enkä uskonut kätilöä hänen sanoessaan, etten saa työntää. Halusin vauvan vain ulos, että näkisin hänet vihdoin. Onneksi ei käynyt sen pahemmin, ainut muisto ovat olleet siniset posket aina viidenteen ikävuoteen asti. Luultavasti vain minun silmääni siniset.
'Lemmen liekki leimahtaa kerran vain'. Mitä arvelette?
Minusta on aivan hassua väittää moista. Mielestäni ihmiset ovat moniavioisia, mutta yhteiskuntarauhan säilyttämisen vuoksi suositaan yksiavioisuutta (ainakin länsimaissa pääsääntöisesti ja nykyään kai muuallakin suurimmaksi osaksi).
Tämä oli minun tämän päivän panokseni. Olen ollut hieman stressaantunut erinäisistä asioista, mutta kaipa ne alkavat seljetä. Kunhan selviän ensi viikosta pienimmän synttäreineen ynnä muineen niin pitäisi jo helpottaa.
