Vihdoinkin minusta tuntuu, että olen valmis. Ainakin yhden asian suhteen, vaikka moni muu onkin puolitiessä.
Viime vuoden loppupuolella netissä puhuttiin Lasinen lapsuus-sivujen videosta, joka on todella herättävä. Minua se ahdisti kovasti, itken vieläkin kun ajattelen/katson sitä. Leikkipuistokohta on se kaikkein vaikein, en ensin edes tajunnut miksi se olikin niin paha, kunnes muistin lapsuuteni/nuoruuteni ainoan painajaisen. Painajaiseni liittyi isäni delirium-kohtauksiin minun ollessani ehkä 3-vuotias, häntä hoidettiin Lapinlahdessa. Videon ansiosta voisin sanoa päässeeni yli tuosta painajaisesta. Hänen ongelmansa ei ollut minun ongelmani.
Isä kuoli vuonna 1994, maaliskuussa. Vihdoinkin tuntuu, että olen valmis antamaan hänen mennä.
Loppuun kevennys.. Yksi pahimmista tietämistäni korvamadoista.
Useimmiten mielessä on montakin asiaa, mutta tänään on ollut lähinnä kaksi.
Ensimmäinen oli edessä heti aamusta eli ilmoitin pienimmän kouluun. Ihanaa, kun lapsi kasvaa eikä meidän enää tarvitse huolehtia aivan yhtä paljon päiväkodin hakuajoista kuin tähän asti. Varsinkin, kun lapsi pärjää jo suht hyvin isoveljien kanssa muutaman tunnin. Toki pieni koululainen on vielä pieni, mutta vähitellen ottaa lisää vastuuta kuten kuuluukin.
Toinen asia (älkää heittäkö kananmunilla tai tomaateilla)... vai olisinko sittenkin hiljaa..
Ei auta, pakko sanoa se ääneen. Haluan mennä katsomaan 'Hobitin' neljännen kerran. Voisin itkeä riemusta, jos pääsisin. Nyt joku kysyy, miksi en pääsisi, sen kuin menet. No toki niinkin, mutta mies saa varmaankin jonkinlaisen halvauksen kohta. Tosin onhan tuo aiemminkin selvinnyt vaimon fanityttöilyistä :D
Loppuun piisi, jonka aion laittaa jo Keltaiseen, mutta se sopii tähänkin :)
Tavallinen hetki tässä talossa on jokailtainen kahvihetki yhdessä. Kahvihetki siksi, että vaikka olisin iltavuorosta kotona klo 9 (kuten maanantaisin on asianlaita), niin juomme kahvit.
Eilisillan kahvihetki oli mielenkiintoinen. Mies ja kaksi isompaa poikaa juttelivat alkuaineista ja pienin kuunteli innoissan, sillä eskarissa oli juuri tutustuttu lumeen ja sen käyttäytymiseen. Minä olin hiljaa, selvisin juuri ja juur lukion pakollisista kemian kursseista läpi hyväksytysti.
Vastaavasti viikonlopun kahvihetket ovat käsitelleet Tolkien-triviaa, joka taas ei juurikaan kiinnosta miestä ja silloin hän kuunteli meidän jutteluamme.
Näin meillä vietetään päivisin ainakin yksi hetki yhdessä :)
Jostain syystä assosioin sanan 'keltainen' tällä kertaa Itiksen uimahalliin. Erään työkaverini mielestä se on ankea ja siellä on hirveä meteli, mutta minusta tuntuu aina kuin uisin kesäiltana järvessä. Uimahallin (=väestönsuojan) katto on muotoiltu kumpuilevaksi ja siniset, punaiset ja keltaiset valot tekevät siitä minusta kauniin. Meteliäkään siellä ei minusta ole sen enempää, kuin muissakaan uimahalleissa.
Tietysti sinne voisi laittaa jotain linnunlaulua soimaan, ehkä äänimaisema hieman paranisi. Tässä kuitenkin laulu, joka saa minut aina hyvälle tuulelle ja odottamaan kevättä ja voikukkia.
Haaveilen aina jostakin ja haaveita on erilaisia, toiset ovat totaeuttamiskelpoisia ja toiset eivät. Osa ei todellakaan. Tällä hetkellä yksi isohko haave olisi päästä jatko-opintoihin, mutta saa nähdä kuin käy, ehdinkö ilmoittautua annetussa aika-ikkunassa.
2. Millainen oli vuosi 2012? Aika kiireinen, joka suhteessa. Hyvä, mutta tosiaan kiireinen.
3. Oletko aamu- vai iltaihminen? Ilta. Mielestäni yhteiskunta toimii kummallisella aikataululla.
4. Minne haluaisit matkustaa nyt? Tällä hetkellä kaipaisin kovasti Death Valleyhin, siellä oli mukavasti lämmin (+47C). Hawaijikin kävisi.
5. Minkä asian tekisit toisin menneisyydessäsi jos voisit? Ehkä jättäisin rakastumatta yhteen ihmiseen, toisaalta sekin kokemus oli tarpeellinen myöhemmän kehityksen kannalta.
6. Lempiruoka ja kuka sen valmistaa? Maksapihvit, mies.
7. Miten haluaisit viettää eläkepäivät? Jossain muualla kuin täällä.
8. Elämäsi eläin? Tämänhetkinen elämäni eläin on Sysi-kissamme, melkein kokonaan kuuro vanharouva (toukokuussa 17v). Pelkään jo valmiiksi sitä hetkeä, kun siitä on luovuttava.
9. Sielunmaisemasi? Oletan tämän tarkoittavan sitä maisemaa, jonka etsin mieleeni rentoutuessani. Se on näkymä mökin laiturilta järvelle.
10. Tärkein esine kotonasi? Vaikkapa tietokone. Meillä on sellainen joka huoneessa (paitsi saunassa). Kotiäitivuosista en olisi selvinnyt ilman tietokonetta, olisin varmaankin muuttunut teletapiksi.
11. Syötkö elääksesi vai elätkö syödäksesi? Yritän kovasti syödä vain elääkseni, mutta valitettavasti huonolla menestyksellä. Neulominen auttaa.
Ja se Ympyrä tarkoittaa minulle ikuista elämää, ikuista rakkautta. Päättymätöntä olemusta/olemassaoloa, ehkä aineetonta mutta olevaista. Liian syvällistä?
Loppuun laulu, jonka löysin tänään ja jäin koukkuun. Kuunneltava suht isolla volyymilla.
Olen yllättynyt viimeaikaisten kommenttien vähyydestä. Lieneekö syynä arvon lukijoideni löytämä Elämä vai meikäläisen kääpiöhulluus?
Viime yönä näin unta leirinuotiosta. Jostain syystä sen pohja piti kaivaa syvälle maahan, ettei tuli olisi näkynyt maanpinnan ylle ja paljastanut (jotain?). Kerroin ystävälleni Unientulkitsijalle tästä, hän kysyi haluanko minä piilottaa tuleni joltakulta vai suojata sitä? Vaikea kysymys, en tiedä. Sekin yllätti.
Aiemmin olin kuivahko ihminen enkä edelleenkään ole mitenkään kovin kostea. Siis iholta. Veri vissiin jotenkin mönkii etiepäin. Olen aiemmin ollut huono juomaan vettä, mutta piti sekin ihan opetella suunnilleen kymmenisen vuotta sitten. Kärsin nimittäin matalasta verenpaineesta ja paineet pysyvät paremmin tasaisina, kun muistaa nesteyttää välillä. Nykyään juon suunnilleen kolmisen litraa pelkkää vettä per päivä, siihen vielä kahvit lisäksi.
Tulimme juuri elokuvista. Joskus aiemmin naureskelin salaa pissisten juomapulloille, kunnes itsekin aloin huomata että vesi on ihan hyvää. *juo iltakahvia*
Väsyttää hieman. Löytyihän se vesiaiheinen laulukin :P
Tasan 60 minuuttia puolenpäivän jälkeen en muistanut painaa mieleeni, mitä mahdoinkaan tehdä tänään. Luultavasti istuin työpöytäni ääressä vahtimassa asiakkaita ja surffasin huoletta netissä. Kuukkeloin kuvia hakuasanoilla 'majestic thorin' ja nauroin itseni tärviölle. Äänettömästi.
