Tavallinen hetki tässä talossa on jokailtainen kahvihetki yhdessä. Kahvihetki siksi, että vaikka olisin iltavuorosta kotona klo 9 (kuten maanantaisin on asianlaita), niin juomme kahvit.
Eilisillan kahvihetki oli mielenkiintoinen. Mies ja kaksi isompaa poikaa juttelivat alkuaineista ja pienin kuunteli innoissan, sillä eskarissa oli juuri tutustuttu lumeen ja sen käyttäytymiseen. Minä olin hiljaa, selvisin juuri ja juur lukion pakollisista kemian kursseista läpi hyväksytysti.
Vastaavasti viikonlopun kahvihetket ovat käsitelleet Tolkien-triviaa, joka taas ei juurikaan kiinnosta miestä ja silloin hän kuunteli meidän jutteluamme.
Näin meillä vietetään päivisin ainakin yksi hetki yhdessä :)
Jostain syystä assosioin sanan 'keltainen' tällä kertaa Itiksen uimahalliin. Erään työkaverini mielestä se on ankea ja siellä on hirveä meteli, mutta minusta tuntuu aina kuin uisin kesäiltana järvessä. Uimahallin (=väestönsuojan) katto on muotoiltu kumpuilevaksi ja siniset, punaiset ja keltaiset valot tekevät siitä minusta kauniin. Meteliäkään siellä ei minusta ole sen enempää, kuin muissakaan uimahalleissa.
Tietysti sinne voisi laittaa jotain linnunlaulua soimaan, ehkä äänimaisema hieman paranisi. Tässä kuitenkin laulu, joka saa minut aina hyvälle tuulelle ja odottamaan kevättä ja voikukkia.
Haaveilen aina jostakin ja haaveita on erilaisia, toiset ovat totaeuttamiskelpoisia ja toiset eivät. Osa ei todellakaan. Tällä hetkellä yksi isohko haave olisi päästä jatko-opintoihin, mutta saa nähdä kuin käy, ehdinkö ilmoittautua annetussa aika-ikkunassa.
2. Millainen oli vuosi 2012? Aika kiireinen, joka suhteessa. Hyvä, mutta tosiaan kiireinen.
3. Oletko aamu- vai iltaihminen? Ilta. Mielestäni yhteiskunta toimii kummallisella aikataululla.
4. Minne haluaisit matkustaa nyt? Tällä hetkellä kaipaisin kovasti Death Valleyhin, siellä oli mukavasti lämmin (+47C). Hawaijikin kävisi.
5. Minkä asian tekisit toisin menneisyydessäsi jos voisit? Ehkä jättäisin rakastumatta yhteen ihmiseen, toisaalta sekin kokemus oli tarpeellinen myöhemmän kehityksen kannalta.
6. Lempiruoka ja kuka sen valmistaa? Maksapihvit, mies.
7. Miten haluaisit viettää eläkepäivät? Jossain muualla kuin täällä.
8. Elämäsi eläin? Tämänhetkinen elämäni eläin on Sysi-kissamme, melkein kokonaan kuuro vanharouva (toukokuussa 17v). Pelkään jo valmiiksi sitä hetkeä, kun siitä on luovuttava.
9. Sielunmaisemasi? Oletan tämän tarkoittavan sitä maisemaa, jonka etsin mieleeni rentoutuessani. Se on näkymä mökin laiturilta järvelle.
10. Tärkein esine kotonasi? Vaikkapa tietokone. Meillä on sellainen joka huoneessa (paitsi saunassa). Kotiäitivuosista en olisi selvinnyt ilman tietokonetta, olisin varmaankin muuttunut teletapiksi.
11. Syötkö elääksesi vai elätkö syödäksesi? Yritän kovasti syödä vain elääkseni, mutta valitettavasti huonolla menestyksellä. Neulominen auttaa.
Ja se Ympyrä tarkoittaa minulle ikuista elämää, ikuista rakkautta. Päättymätöntä olemusta/olemassaoloa, ehkä aineetonta mutta olevaista. Liian syvällistä?
Loppuun laulu, jonka löysin tänään ja jäin koukkuun. Kuunneltava suht isolla volyymilla.
Olen yllättynyt viimeaikaisten kommenttien vähyydestä. Lieneekö syynä arvon lukijoideni löytämä Elämä vai meikäläisen kääpiöhulluus?
Viime yönä näin unta leirinuotiosta. Jostain syystä sen pohja piti kaivaa syvälle maahan, ettei tuli olisi näkynyt maanpinnan ylle ja paljastanut (jotain?). Kerroin ystävälleni Unientulkitsijalle tästä, hän kysyi haluanko minä piilottaa tuleni joltakulta vai suojata sitä? Vaikea kysymys, en tiedä. Sekin yllätti.
Aiemmin olin kuivahko ihminen enkä edelleenkään ole mitenkään kovin kostea. Siis iholta. Veri vissiin jotenkin mönkii etiepäin. Olen aiemmin ollut huono juomaan vettä, mutta piti sekin ihan opetella suunnilleen kymmenisen vuotta sitten. Kärsin nimittäin matalasta verenpaineesta ja paineet pysyvät paremmin tasaisina, kun muistaa nesteyttää välillä. Nykyään juon suunnilleen kolmisen litraa pelkkää vettä per päivä, siihen vielä kahvit lisäksi.
Tulimme juuri elokuvista. Joskus aiemmin naureskelin salaa pissisten juomapulloille, kunnes itsekin aloin huomata että vesi on ihan hyvää. *juo iltakahvia*
Väsyttää hieman. Löytyihän se vesiaiheinen laulukin :P
Tasan 60 minuuttia puolenpäivän jälkeen en muistanut painaa mieleeni, mitä mahdoinkaan tehdä tänään. Luultavasti istuin työpöytäni ääressä vahtimassa asiakkaita ja surffasin huoletta netissä. Kuukkeloin kuvia hakuasanoilla 'majestic thorin' ja nauroin itseni tärviölle. Äänettömästi.
Tajusin, että kaupan olisi erilaisia Hobitti action figuureja. Kaipaisikohan Lucius seurakseen kääpiöitä... hmm.. Ainiin ja ne legot myös.. Onneksi on poikia.
Pitäsi vain päättää ketkä kaikki haluan. Vaikeata vaikeata.
EDIT
JesusChristSuperstar mitä hintoja. Lucius saa odottaa kesälomaan seuralaisiaan.
Ensiksi eilisen arvauskilpailun lopputulos: Rantakasvi on voittaja!! Se poikaystävän mökkitien kummitus.. en edelleenkään tiedä, mikä se oli. Poikaystävä ei havainnut mitään, mutta siellä oli jokin/jotain. Se ei pelottanut, kävi lähinnä sääliksi, mutta esim autolla ohi ajettaessa minä tunsin sen energian. Silloin nuorena en vielä kehdannut näistä etiäisistä ja unista yms. juuri muille puhua ja poikaystävä piti aivan hassuna, kun 'uskoin' hänen satuunsa :P
Kakkoskohdasta sanoisin, että on hyvä saavutus jos meillä menee vuodessa miehen kanssa yhteensä kolme pullollista viiniä. Tosin niistäkin minä juon suurimman osan, tuo ei tykkää juoda. Kolmoskohdasta tosiaan muistan sen hetken. Sen, kun ymmärsin että ihan oikeasti kirjasto on pullollaan tarinoita. Sen energian, mikä niistä syntyy. Kuvitelkaapa mielessänne se hetki, kun kirjasto suljetaan, koneet menevät pois päältä ja kirjat huokaavat hyllyssä. Tunnetteko sen? Se on maaginen.
Ja sitten Paperiin. Olette varmaankin kuulleet termin 'paperiton toimisto'? Suuri kusetus. Tuntuu, että nykyään paperia generoituu kotiinkin aivan järjettömät määrät vaikka emme edes tilaa sanomalehtiä ja aikakauslehtiäkin tulee vain yksi. Mainokset olemme kieltäneet jo aikaa sitten. Silti paperilaatikkomme on täynnään kaikenlaista paperia, tosin en uskalla kuvitella tilannetta sanomalehtien kera (jos sellaisia tulisi).
Tähän mennessä olen kuullut yhdestä ihmisestä, joka otti termin tosissaan. Kuulemma työpaikkansa siirtyessä toiseen osoitteeseen hänellä oli mukanaan vain salkku, ei yhtään paperia. Kunpa joskus tilanne olisi sama meillä :P Raporttia sun muuta paperia pyörii pöydillä etkä koskaan löydä sitä, mitä olit etsimässä.
