Ketä kiinnostaa?

Otsikko viittaa tämän päiväiseen James Bond-päivittelyyn. Ketä ihan oikeasti kiinnostaa jonkun kuvitellun vakoojan seksuaalinen suuntautuminen? Käsi ylös! Hedvekki sentään. Kai nyt jo kyseisen tyypin kansalaisuus on pieni vinkki, sisäoppilaitoksissa henkilön oletetun lapsuuden/koulunkäyntivuosien aikaan varmaan poikarakkaus oli ihan yleistä ja siksi siitä ei juuri puhuta. Näin olen antanut itseni ymmärtää joistain historiallista tosihenkilöiden muistelmista.

Mielestäni Bond on sen tyyppinen hahmo, joka vetoaa sekä miehiin että naisiin eikä se haittaa mitenkään, melkein päinvastoin.  Itse luen suht paljon fanfictionia ja nimenomaan slashejä. Siis miespareista kirjoitettuja tarinoita, yksi suosikkiparini on StarTrekin Kirk/McCoy. Parhaat tarinat ovat usein niitä, joissa ei kerrota yksityiskohtaisesti sänkyhommista. Olenpa itsekin sellaisen kirjaillut :P

Ylipäätään minusta tällainen kohu on ihan älytön. Minulla on homo- ja lesbotuttavia, eikä tulisi pieneen mieleenkään mennä kysymään, että mites muuten sänkyhommissa panee? En kysele sellaisia heteroystäviltänikään. Koko seksikeskustelut alkavat vähitellen riepoa, esim. ip-lehdissä kysellään kaikenlaista typerää ihmisiltä aivan kuin ei muuta elämään mahtuisi.

Ehkä ei mahdukaan, mistäpä sen tietää.

Loppuun vielä päivän korvamato, syyttäkää keskimmäistä joka vaati kuunnella moista sontaa muutama viikko sitten.

Loma lusittu

Huh. Syyslomakin sitten vilahti ohi. Tuosta noin vain. Hyvä, että huomasi.

Torstaina siivosin talon ja ompelin serkulle kirjasta käsilaukun. Perjantaina serkku tuli kylään eli aamukahville, sai laukkunsa ja minä läksin pienimmän kera saattelemaan kaupunkiin saakka, sillä menimme pienimmän kera elokuviin katsomaan Niko 2:ta (ei ollut kummoinen aikuisen mielestä mutta 6v tykkäsi). Lauantai meni lorviessa, latasin osan kesälomakuvista Flickriin. Sunnuntaina (=tänään) jatkoin kuvahommia ja appiukko paukahti kylään... Puuh.

Rauha maassa taas ja huomenna töipäivä. Altaan kautta iltaan.

Työrauha

Opinahjossamme on tällä viikolla syysloma, ei kursseja eikä asiakkaita häiritsemässä rauhaisaa työntekoa. Onneksi meillä riittää ns. sisähommia kuitenkin, ettei tarvitse aivan istua peukaloita pyörittelemässä keskenämme. Eilen meitä muisti kirjakauppias ja saimmekin ison laatikollisen uusia kirjoja. Ehdin tosin luetteloida ne jo ennen töistälähtöä, joten tänään pääsin suosikkihommaani eli muovittamaan.

Oi, miten pidänkään muovittamisesta! Puhdas lappu uutuuttaan nitisevän kirjan selkään, puhdas uusi muovi  ja askartelua. Ah, mikä nautinto! En sentään ehtinyt aivan kaikkia vielä muovittaa, vaan säästin huomiseksi ne kurjimmat eli kansipaperilliset ja yhdeksän kappaletta samaa laulukirjaa :P Tuskin maltan nukkua ensi yönä!

Lisäksi huomenna illalla menemme koko perheen voimin Sirkus Finlandiaan katsomaan esitystä. Mies ja pojat olivat hieman nyreissään, kun muistelin lapsuuteni sirkuskokemusta. Ollessani 3- tai 4-vuotias vei kahdeksan vuotta vanhempi veljeni minut pummilla sirkukseen norsuteltan kautta. Vieläkin muistan sen norsunlannan hajun, muuta en siitä päivästä muistakaan. Pitäsikin kysäistä, muistaako veli?

Luopumista

Moni tuttava ja ystävä on tänä syksynä menettänyt läheisiään tai hieman kauempiakin sukulaisiaan. Osittain siksi haluan nyt laittaa tähän tämän Lassi Nummen kauniin runon.

Kuiskaus

Kun maailma on ohi, otan pienen, luisen pääsi,
ja hiekan lävitse ohimoni tuntevat hyväilysi.
Niin nukumme, ja mäntyjen ääni valvoo
ja hiekka valvoo ja nukkuu ja hyväilee valkein käsivarsin.
Me nukumme hiekan ja hiekan ja veden ja hiekan
lävitse maailman pohjaan, nukumme pohjaan.
Me nukumme kaiken hiekan ja kaiken itkun ja kaiken meren.
Me nukumme männyt, pienen majan ja kynttilän sammuksiin.

Maailma yhä (1988) 

Lopuksi kuitenkin vielä pieni kevennys. Eräs asiakkaamme kertoi tavanneensa ihmisen, joka harrasti kulttuuria muttei tuntenut Pentti Saarikoskea nimeltä eikä tuotannolta. Tämä henkilö oli kysynyt asiakkaaltamme, että millaista runoutta Saarikoski kirjoitti. Asiakkaamme oli muistanut vain tämän Tuula-Liina Varikselle omistetun rakkausrunon:

Hampaasi ovat niin harvat että kun hymyilet, tuuli tekee minut mustasukkaiseksi. 

Pentti Saarikoski: En soisi sen päättyvän (1968) 



 

 

Yhtä juhlaa

Tämä viikko on ollut melkeinpä pelkkää juhlaa.

Sunnuntaina ikävuodet karttuivat jälleen, mikä ei minua haittaa yhtään. Minulle sisäinen ikä merkitsee enemmän ja voinen kertoa, että minun henkinen ikäni taitaa olla jossain siellä parinkymmenen korvilla.

Tiistaina tuli 20 vuotta siitä, kun aloin ihan vakituisesti Kaupungin virkanaiseksi. Hyvin olen viihtynyt, leipä on kapea mutta riittoisa. Kuulemma saan jonkin palkkionkin tästä uhrautumisestani, en pelkkää lämmintä kättä. Jään odottelemaan.

Kaiken tämän kunniaksi vanhat Converse-koristossuni sanoivat työsopimuksensa irti, joten käytin tilaisuutta hyväkseni ja ostaa paukautin Marimekko-kankaiset Converset. Ne vain olivat niin mehevät.

Mehevyydestä puheenollen tykästyin aika lailla tähän Marinan videoon ;)

Vuosipäivä

Vuosi sitten aloitin tämän blogin pitämisen ja enemmän tai vähemmän tiiviisti on tullut kirjoiteltua. Lasken tämän vuosipäivän syksyn ensimmäisestä iltavuorosta, jottei nyt kenellekään tule ongelmaa matikkapään kanssa. Se olisi varmaankin kovin kalanhajuista touhua. (Hahhaah mikä vitsi)

Aloitin tänään uuden elämän, elintasokumpua on pienennettävä. Kävin siis aamulla vetäisemässä uimalla kilometrin Itiksen altaassa. En ollutkaan niin rapakuntoinen, kuin kuvittelin, sillä suoritin matkan 35ssä minuutissa. Aika hyvin.

Näin iltapuolella en aio kumminkaan mainita mitään siitä, kuinka käsivarsia särkee tai jalat on niin jäykät, etten meinaa kyykkyyn päästä Kyllä ne siitä vertyvät. Jossain vaiheessa.

Anti-Puuma

Uunituoretta Imagea selaillessani iskeytyivät silmäni typerässä muotikuvajutussa ihanan komean miehen sivuprofiiliin. Katseltuani sitä hetken tajusin tuijottelevani Ville Virtasta. En aavista, miksi ihmeessä hän oli jossain rytkykuvauksissa miehenä kahden naisen välissä, mutta kuola kyllä valui. Minulta siis.

Tässä väsymystilassa aloinkin sitten pohdiskella kuinka kävisi, jos sattuisi yhtäaikaa Ismo Alangon ja Ville Virtasen kanssa jonnekin. Varsin levotonta menoa, eikä ihan levottomuuskaan riittänyt vaan tuli jo muutamat aika hotit lukemani fanfikit mieleen. Pitäisi varmaankin lopettaa tähän tämä avautuminen :P

Järjetön väsymys

Eilen illalla 12 tunnin sairaalapäivystyksen jälkeen väsytti. Nukkumatti iski suorastaan hiekkasäkillä takaraivoon, kun viimein pahnan oljille kellahdin. Noin yhdentoista tunnin unien jälkeen ajattelin nousta ylös vain todetakseni, että olisin voinut kyllä vielä nukkua hetken. En kuitenkaan ottanut päiväunia vaan katselin pienimmän kera Saapasjalkakissaa dvd:ltä ja laitoin pyykkikoneen jylläämään (sarjassamme asiat, jotka eivät lopu tekemällä).

Kahden elokuvan jälkeen (toista en enää katsonut vaan silitin viime viikon pyykit) pienin tuli valittamaan, että on tylsää niin. Onneksi vasuri toimii kuitenkin.