Eilen laskeuduimme kotikentälle ja esikoisen kyydillä pääsimme minä ja nuorimmainen sekä laukut kotiin. Muut ei mahtuneet autoon, joten tulivat taksilla ja olivatkin sitten jo meitä odottelemassa taksissa portilla, koska perjantairuuhka Kehä III:lla.
Sirius oli iloinen, että palasimme ja saatuaan pannan kaulaan paineli ovesta ulos häntä suorana nuorimmaisen pieneksi harmiksi, kun oli ollut jo ikävä. Onneksi se palasi jo tänään kotio.
Kissa oli kuulemma juhannuksen kunniaksi ja esikoisen kavereiden (=juhannusvieraiden) iloksi tuonut jo toisen jäniksenraadon kotiin. Sanoinkin kotiväelle, että jos lihansyöntiä/ostoa pitää ruveta tulevaisuudessa rajoittamaan, niin on kyllä kiva, kun katti metsästää ihan luomulihaa.
Kotimatkasta ja loppulomasta sen verran, että su-ma välisenä yönä oli aivan järkyttävä ukkonen. Ehkä kerran olen täällä kokenut vastaavan, mutta silloin en hypännyt kesken unien metriä sängystä ryminän vuoksi. Vesisade oli melkoinen, maanantaipäivä oli kuitenkin suht selkeä, mutta tiistaina satoi oikeastaan koko päivän. Kävimme kyllä molempina päivinä vielä lähirannalla uimassa, mutta emme viipyneet kovin pitkään, tiistaina näytti alkavan keräämään ukkospilviä rannan läheisyyteen joten siirryimme kämpälle pakkaamaan.
Tiistai-iltana satoi niin, että puhelimiin tuli jo flash flood-varoitukset ja paikallisissa uutisissa varoitettiin menemästä lähimmälle isommalle ostarille tai Honolulun keskustaan tulvan vuoksi. Mies haki sitten pitsat lähiostarilta ja kertoi tullessaan, että siellä oli ollut sähköt poikki. Onneksi oli ollut käteistä taskussa ja kaksi pizzaa valmiina, joten sai ne sitten meille.
Keskiviikkona heräsimme ajoissa ja laitoimme loput kamat kasaan, sanoimme heipat riikinkukoille ja lähdimme kohti kenttää. Oli hyvä, että olimme ajoissa liikkeellä, sillä tietyöiden ja turvatarkastuksen jälkeen meillä oli juuri sopivasti aikaa syödä ja katsoa kaupat ennen koneeseen pakkautumista. Lento meni hyvin, katsoin kolme elokuvaa enkä nukkunut (yritin kyllä). Illalla olimme perillä Tokiossa ja koska oli hetkinen aikaa, niin teimme tärkeimmät tuliaisostokset (esikoiselle vihreällä teellä maustettuja Kit-Kat-patukoita) jo tässä vaiheessa. Löysimme lentokenttähotellin bussin ja karautimme sillä yöpuulle.
Nukuttuamme makoisat unet kivipaaden kaltaisilla japanilaissängyillä nautimme hotelliaamiaisen ja lähdimme taas bussilla kentälle, matka kesti tasan viisi minuuttia ja aikaa oli taas ihan kivasti, varsinkin kun lentomme myöhästyi noin tunnin. Ehdimme siis ostaa taas joitain tuliaisia, sillä turvatarkastus oli ehkä nopein ikinä. Japanilaiset ovat kyllä aika tehokkaita, se täytyy myöntää. Mies pitää tällaisesta erityisesti :)
Kymmenen tuntia vierähti suht kivuttomasti leffoja katsellen taas, torkahtelin ehkä tunnin verran kunnes luovutin. Edellen aivan järkyttävän väsy olo.
