Korjaus edelliseen eli sen ravintolan nimi on todellakin PANEMA. Työkaveri valisti, kun ihmettelin I-kirjainta.
Tässä illansuussa kävimme miehen kanssa viettämässä laatuaikaa keskimmäisen vanhempainillassa. Tapasin entisen luokkakaverini Ellu, jonka poika on samassa ryhmässä keskimmäisen kanssa. Vaihdoimme muutaman sanan ennen tilaisuuden alkua ja myöhemmin kaupassa totesin miehelle, että meillä oli ihan yhtä paljon puhuttavaa Ellun kanssa nyt kuin lukioaikoina. Eli eipä juuri yhtään.
Sanoin huomanneeni fasesta, että hänen kavereissaan on hammaslääkärini vaimo ja Ellu kertoi, että he olivat kurssikavereita tämän kanssa. Ihmettelimme Suomen pienuutta :D
Huomasin, etten olekaan melkein viikkoon kirjoittanut tänne, vaikka kovasti piti.
Torstaina kävin Kampissa Terveysladossa kilpirauhaslääkärillä, joka oli tosi mukava ja asiallinen. Kerroin, että haluan sisäilma-altistuksen vuoksi tarkistuttaa, onko todellakin kilpirauhasen toiminta kunnossa, kuten työterveys on mieltä. Hän tutki tarkkaan ja otatti pari verikoetta, joista hän soittaa perjantaina. Alustavasti hän on sitä mieltä, että kaikki on kunnossa kilpirauhasessa. Tuntui tosi hyvältä saada toisenkin lääkärin mielipide ja vaikka se ei ehkä olekaan se, mitä odotin, olen silti tyytyväinen.
Lääkärikäynnin jälkeen kävin miehen kanssa lounastreffeillä Kampin Factoryssa ja sen jälkeen pyörin ratikkaan ja takaisin töihin. Huh. Onneksi oli muutama tunti ennen pilatesta, että vatsa ehti vähän laskea.
Lapsuuskodin nurkilla voi törmätä hirveen
Perjantaina aloitin aamun JHLn luottamusmiesten tapaamisella, jossa ensinnäkin varaamamme kokoushuone oli tuplabuukattu ja piti etsiä uusi paikka ja toiseksi olikin kerrankin ihan oikeita asioita, mm. tulospalkkiolisien henkilökohtaisuus. Eli esimiehet eivät todellakaan saa jakaa listaa kaikille s-postitse.
Kokouksen jälkeen jäin lounastamaan JHL-naisten kanssa. Olin ensin aikonut lähteä Kuntatalolle, mutta selvisi louaan olevan halvempi tuolla (ammattioppilaitos) ja lisäksi ajattelin vähän sosialisoitua näiden naisten kanssa, kun emme oikeastaan tapaa muuten kuin näissä kokouksissa.
Menin takaisin töihin puuhastelemaan jotain ja neljän maissa lähdin työ-ystäväni kanssa kaupunkiin ja syömään sekä leffaan. Matkan varrella kävimme myös kangaskaupassa.
"Three billboards outside Ebbing, Missouri" oli hyvä, näyttelijät ovat Oscarinsa ansainneet. Leffan varsinainen viesti oli myös hyvä eli kuinka päästää irti vihasta ja alkaa elää jälleen, kun on kokenut trauman tai on erilainen.
Lauantaina olin kaksi tuntia pihalla haravan varressa ja Sirius ulkoili itsekseen käyden aina välillä tarkastamassa omia nurkkia. Hyvin se selviytyi. Samoin eilen se oli ehkä kuusi tuntia itsekseen ulkona, piti käydä jo hakemassa takaisin kotiin (kuistilta asti) ja sitten tuli kauhea valitus, kun ei pääse ulos. Nukkui se kuitenkin koko illan ja yön ihan sikeästi.
Ihan hyvä on tuo puhelimen kamera
Sunnuntaina luin yhden törkeän pitkän Drarry-ficin enkä muuta tehnytkään :P
Ja tänään kävin uimassa ja sitten menin töihin. Kohta pääsen nukkumaan. Kaikki jäsenet särkee uinnin vuoksi, joten pitänee doupata kunnolla särkkäreillä, että saa nukuttua.
Aah joo. Otsikko tulee siitä, että työmatkan varrella on kapakka nimeltä Ipanema, mutta I-kirjain on joko sammunut tai ruuvattu pois. Samassa korttelissa sijaitseva Riviera saa ihmettelemään maailman pienentymistä.
Ihan normaalien asiakaskohtaamisten lisäksi tänään oli aika hauskoja sattumia parikin.
Joku henkilökunnasta kaipasi kirjaa, joka piti hakea Kallion kirjastosta ja niinpä kipitin sinne. 'Uhrauduin', koska päivä oli kaunis ja tiesin saavani istua sisällä iltaan asti. Olin menossa lainaamaan kirjaa ja kuljin portaita alas henkilökunnan työhuoneen ohi ja huvikseni katsoin jos joku tuttu olisi ollut töissä siellä.
Miehen täti seisoi ikkunan toisella puolella tekemässä sisähommia :D Koputin ikkunaan ja hän päästi minut työhuoneeseen ja juttelimme vartin verran kaikenlaista, sekä sukulaisista että työstä. Hän oli aiemmin toisessa kirjastossa, mutta on nyt vaihtanut tänne joten saatamme nähdä toisenkin kerran.
Pääsin takaisin töihin kirjoineni ja ehdin hetken hengähtää, kun tuli palohälytys.
Ei muuta kuin kaikki ulos pihalle. Eräskin kanta-asiakas meinasi, että hän menee vain tuonne nurkkaan jonne hälytys ei niin pahasti kuulu, mutta ikäviä olimme ja komensimme kaikki ulos. Aika kiltisti ihmiset lähtivät.
Pihalla juttelimme sekä asiakkaiden että muiden työntekijöiden kanssa ja oli ihan mukava vaihtaa muutama sana niidenkin ihmisten kanssa, joiden kanssa ei ihan joka päivä tule juteltua. Olemme eri kerroksissa ja 'suljettu osasto' on vähän jokapäiväisen reittini ulkopuolella.
Hetken päästä pääsimme takaisin sisälle ja loppuillasta kuulin sitten, mikä hälytyksen oli aiheuttanut. Erästä isoa naulakkoa oli oltu siirtämässä toiseen paikkaan. Kyseinen naulakko on melkein mattotelineen kokoinen ja sen toisessa ylänurkassa on koukku. Se koukku oli painanut palohälyttimen nappulaa ja siitä siis tämä paloharjoitus. Ilmeisesti olivat soittaneet paloasemalle (siihen melkein nurkan taakse), koska kesti melkein 10 minuuttia palomiesten tulo ja heitäkin oli vain kolme palomestarin autossa. Silloin yksi kaunis kesäpäivä tuli sentään koko letkuauto.. *krhm*
Tein illan ratoksi vielä suklaamarenkeja, koska limettipiirakasta jäi valkuaiset yli. Kuvan saatte huomenna, jos on vielä kuvattavaa jäljellä.
Kävellessäni aamulla metrolle takaani huristeli herrahenkilö akkukäyttöisellä pyörätuolilla. Melkein alkoi naurattaa, sillä pyörätuoli oli merkiltään Karma. Mietin, kuka on mahtanut moisen nimen ylipäätään keksiä pyörätuolille?
Päästessäni työpaikan lähettyville näin suht siististi pukeutuneen herrahenkilön nojaavan toisella kädellään talon seinään ottaakseen tukea laatoittaessaan jalkakäytävää. Lovely.
Ystävä palautti pari kirjaa ja toi tullessaan kahvit ja pienet makeat, jotka kävimme nauttimassa työpaikan keittiössä. Oli kiva :)
Ruuhka-aikaan metrossa oli tunnelmaa. Lähinnä siksi, että tänään oli avustusten maksupäivä, joten meno oli melkoinen sekä metrossa että Kontulassa. Onneksi emme asu kovin lähellä ostaria.
Päästessäni kotiin puin kissalle valjaat ja menin sen kanssa pihalle. Nautimme molemmat auringonpaisteesta.
Veljeni tuli ensimmäisenä ja hänen jälkeensä toiset kummit ja sitten vielä esikoisen kummi poikansa kanssa (joka on mun kummipoika). Oli oikein mukavaa näin pienellä porukalla, enempää en olisi kaivannutkaan. Toki kysyin vanhempaa veljeäni ja siskoani, mutta he olivat sattumalta kumpikin tahoillaan nyt samaan aikaan Levillä, hassu sattuma :)
Narsissi, jonka voin heittää pihalle. Nyt se majailee parvekkeella.
Juuri, kun mies oli lähdössä viemään esikoista takaisin Santikseen, soi ovikello ja siellä oli Yhteisvastuu-setä. Sama setä on käynyt parikymmentä vuotta keräämässä ja on aina hauska vaihtaa kuulumisia, nyt hän tenttasi esikoiselta tämän lomapuvun merkkejä :)
Kävin eilen katsomassa pienimmän kanssa Ready Player One-leffan ja sepä olikin varsin hauska pätkä. Hurja määrä viittauksia muihin leffoihin (138 mies sanoi lukeneensa jostain), ensimmäisiä videopeleja ja kasarihittejä. Ihan parasta, varsinkin kun tarinakin oli aika kelvollinen :)
Tänään olemme valmistautuneet pineimmän huomisille synttärikahveille eli siivonneet, käyneet tukussa ja raivanneet kämppää. Leivoin Key Lime-piirakan ja lisäksi sulatan pakastimesta Herrasväen pikkuleipiä, jotka tein esikoisen yo-juhliin. Virallisesti pienimmän synttärit olivat jo helmikuussa, mutta yleisen sairastelun vuoksi saimme nyt vasta kummit kiinni.
Nyt aion mennä katsomaan jotain ja samalla lopettelen yhden villasukan, enää kärkikavennukset jäljellä.
Tartun nyt nämä leffan korvamadot teillekin vähitellen. Tässä yksi.
Sinne meni, päästäinen. Tänä vuonna en uskaltanut laittaa pääsäistipuja enkä noitaa esille, niistä olisi luultavasti ollut muistot jäljellä seuraavana aamuna.
Emme tehneet oikeastaan mitään, vaan nautimme ihan vain olemisesta. Minäkin enimmäkseen luin ja pidin nettitaukoa, jota olen yhä enemmän ja enemmän harrastanut arki-iltaisin. Alkoi ahdistaa kaikenmaailman asiat, kun ensin surffailin päivät töissä ja sitten vielä illalla kotona, nyt on ollut parempi tilanne korvien välissä ja sukkarintamalla, olen myös lukenut aika rankasti erilaista fantasiaa ja kerrannut jo parikin Robin Hobbin trilogioista.
Kävin melkein joka päivä Siriuksen kanssa pihalla seisoskelemassa auringossa sillä aikaa, kun neiti läträsi lätäköissä eli sadevesikaivossa. Lauantaina kävimme lisäksi miehen ja pienimmän kanssa leffassa katsomassa Nick parkin uusimman nukkeanimaation The Early man, joka olikin aika hauska huolimatta jalkapalloteemasta. Päähenkilön äänet esittää Eddie Redmayne ja konnana on Tom Hiddleston *onihanhiljaajapyyhkiikuolaavaivihkaa* ..että juu.. Kiva oli leffa :)
Kotona pienimmän kanssa vedimme Hobitti-maratonin (Fílin lettiviikset saivat minut jälleen pauloihinsa ja Richard.. uuh..) ja lisäksi katsoin sunnuntaina Life of Brianin.
Eikä niin hyvää ettei jotain ikävääkin, nimittäin pitkäaikainen keskustelupalstalta tuttu ihminen menehtyi influenssan jälkitautina saamaansa keuhkokuumeeseen yllättäen. Siskoni ikäinen, 57-vuotias nainen, jolla on vielä parikin alaikäistä lasta kotona. Lupasin palstalaisten puolesta hommata adressin ja kukat ja kävin tänään ostamassa ensimmäisen. Meitä on noin 40 henkeä muistamssa, joten laitan adressiin lisälehden jossa olisi kaikkien nimet.
Siinäpä se. Tämä päivä meni töissä koomatessa ja keräillessä ajatuksia.
Ja vielä lopuksi: tämä leffa tulee toukokuun alussa ja tuskin maltan odottaa!! Kuulemma Jasonin kenraali vie kaikki pojot :D
Kaksi vuotta sitten oli se Pääsiäissunnuntai, kun äiti ei tullutkaan meille syömään. Olin tehnyt elämäni ensimmäisen semifreddon, en tiedä vielä jääkö se ehkä myös viimeiseksi.
Vuosi sitten oli Sysi Nokisuu Kat-Tiaisen viimeinen ilta kotona.
