Londonium

Ajattelin ensin kirjoittaa vain yhden päivittelyn, johon olisin kertonut sekä Lontoon että mökkireissun kuulumiset, mutta totesin helpommaksi kirjoitella kaksi.

Lähdimme siis Lontooseen työ-ystäväni Heidin ja pienimmän kanssa tsekkaamaan, miten Heidin tytär Mira on sinne asettunut. Mira lähti kesäkuun alussa muusiikkiuraa luomaan ja ainakin tähän asti on mennyt hyvin. Hän ja kaksi ystäväänsä vuokrasivat asunnon Hackneyn kaupunginosasta Iggy Poppin basistin suosituksesta, paikka on luonteeltaan kuin Kallio täällä eli täynnä hipstereitä ja vegaaniravintoloita :) Oikeasti hyvin mukavan tuntuinen kylä.

Tiistai-aamuna muutaman kommervenkin jälkeen pääsimme siis Lontooseen ja kolmen junanvaihdon jälkeen olimme perillä Hackneyssa. Miran ja kumppaneiden asunto oli tyypillinen kapeaportaikoinen nelikerroksinen pikkutalo, jossa tietysti nuoret asuivat ylimpänä. Matkalaukku, jossa oli lisää vaatteita yms Miralle, oli hilattava portaissa siten, että Heidi veti etupäästä ja minä työnsin laukkua takapäästä. Voin kertoa, että hiki tuli pintaan. Hengähdystauon jälkeen jätimme reput odottamaan ja lähdimme katsomaan Hackneyta lähemmin.

Iltapäivällä jätimme Miran ja lähdimme etsimään yöpaikkaamme Tate Modernin edestä. Muutaman harha-askeleen jälkeen löysimmekin itsemme oikeasta paikasta ja huokaisimme hetken, kunnes lähdimme etsimään iltapalaa.

 

Iltapalakävelyllä päädyimme Victorian asemalle, jossa ihailimme hetken kauppoja ja joimme kahvit. Pienin huomasi, että pulujen karkoittamiseen tarkoitetuissa piikeissä oli hurjasti pölyä sekä ainakin yksi linnunraato ja höyheniä. Yyh.

Muistelin kolmen vuoden takaista teatterireissua ja Richardin tapaamista. IIH.

Seuraavana päivänä ostimme ensi töiksemme liput Matilda-musikaaliin samalle illalle ja sitten seikkailimme Doctor Who Shop'iin Barkingiin. Varsin rattoisa retki ja löysimme melko hyvin perille. Ihmetellessämme Barking Roadin risteyksessä suuntaa, eräs mies kysyi etsimmekö kyseistä kauppaa ja myönnettyämme viittoi meille oikean suunnan. Ilman hänen apuaan olisimme lähteneet juuri päinvastaiseen suuntaan.

Doctor Who-kauppa oli ihana, nörttiyden Pyhä Paikka. DW:n lisäksi sieltä löytyi erilaista StarTrek ja StarWars-kamaa plus muuta.  Ostin itselleni DW/Tardis-mekon, jota voin käyttää WorldConissa, kun pienin haluaa pukeutua 11neksi Tohtoriksi. (Pienin osti fezin tätä tarkoitusta varten ja se herätti hilpeyttä illalla metrossa.)

Lähdimme jatkamaan matkaa kohti Forbidden Planet-kirjakauppaa keskustassa, jossa tapasimme taas Miran. Varmaan aivan turha mainita, mutta olimme siellä tunteja enkä ehtinyt katsoa kuin kirja-osaston läpi, katutason osasto oli täynnä mm. GoT yms. fanikamaa. 

Olimme kirjakaupassa sen verran kauan, että ehdimme juuri sopivasti teatterille. Kipusimme ostoskassiemme kanssa teatterin kakkosparvelle, jossa muut valittivat parven jyrkkyyttä ja minusta oli oikein mukavat näkymät lavalle.Punnan kolikolla sai edessäolevan tuolin selkänojasta irti teatterikiikarit, jotka olivat pienimmän mielestä erinomaiset.

Musikaalin lapsinäyttelijät olivat todella hyviä eikä aikuisissakaan ollut moittimista. Teatterin jälkeen kävimme vielä syömässä varsin hyvän kokoiset tacot ja burritot ja sitten matkasimme metrolla taas majapaikkaan.

Seuraavana päivänä seikkailimme jälleen Hackney'in. Pienin osti ensimmäisenä päivänä löytämästämme kaupasta lisää spinnereitä (ne olivat puolet halvempia kuin keskustassa) ja kävimme myös Miran sekä ystävien suosikki-vegaaniruokapaikassa juomassa pirtelöt. Paikka vaikutti oikein mukavalta ja annokset olivat hyvän kokoiset.

Otimme Miran mukaamme ja lähdimme keskustaan. Kävimme uudelleen Forbidden Planetissa, jossa nyt keskityin katsastamaan yläkerran. Siinäkin meni melkoisesti aikaa. Pienin olisi halunnut Funko-nuken, mutta juuri sitä ei ollut mikä olisi ollut paras.

Ostin pari t-paitaa toisesta kaupasta ja kävimme syömässä HonestBurger-ketjun paikassa. Olikin todella hyvät luomuburgerit.

Sen jälkeen Heidi ja Mira lähtivät omille teilleen ja me lähdimme pienimmän kanssa viettämään rauhallista koti-iltaa majapaikkaan. Olin unohtanut Lontoon ruuhka-ajan ihmismassat, mutta selviydyimme. Ostimme iltakahvia varten maukkaat cupcaket Victorian asemalta, vaikka melkein piti tapella päästäksemme kojun luo vastavirtaan.

Heidi tuli illempana, hurjan vesisateen vuoksi hän oli testannut Uber-taksin ja se olikin ollut hauska reissu. Hackneystä meille matka maksoi 11 puntaa ja matkustajia oli tullut kaksi lisää matkan varrella.

Lähtöpäivänä jätimme reput majapaikkaan odottamaan ja lähdimme vielä käymään keskustassa. Kävimme Liberty-tavaratalossa sekä Hamleys'-lelukaupassa.

Niiden jälkeen menimme vielä katsomaan BigBeniä. Siitä kävelimme rantaa pitkin majapaikkaamme hakemaan reput ja syömään vielä Miran kanssa ennen lähtöä lentokentälle.

Loppukevennys :D

Retki

Huomenna minä ja pienin lähdemme työ-ystäväni kanssa Lontooseen katsomaan, miten työ-ystävän tytär on asettunut suurkaupunkiin.

Talo jää melko tyhjilleen, keskiviikkoaamuna keskimmäinen lähtee Lappiin vaellusrippiksen isoseksi ja mies jää yksinään kotimieheksi. Työt haittaavat ikävästi.

Tulemme perjantai-iltana takaisin ja lauantaina lähdemme mökille, minä ja pienin.

Nähdään.

Leffoja ja muuta

Olen tällä viikolla käynyt kolmena peräkkäisenä päivänä keskustassa oltuani ensin loman alkupuolen melko erakoituneena.

Keskiviikkona kävimme pienin, minä ja mies katsomassa Itse ilkimys 3:sen, joka oli  oikein hauska. Minionit vie edelleen pisteet kotiin, mutta oli se muutenkin hupaisa. Kasarihittejä riitti myös, koska pahis oli juuttunut 80-luvulle olkatoppauksineen ja takatukkineen :)

Torstaina kävin kampaajalla aamupäivällä ja kun tulin kotiin puoliltapäivin, ihme kyllä jopa keskimmäinen oli jo noussut ylös. Kampaajalle oli pakko mennä, että sain kuontalon Lontoo-malliin. Eihän sitä kehtaa mennä ulkomaille asti, jos on tukka huonosti.

Illalla kotona katsoin Richardin uusimman leffan Pilgrimagen, joka oli ihan hyvä.. Tom Holland oli erinomainen, tarina oli ennalta-arvattava mutta kuvaus kaunista. Niin että joo. 

Tänään kävin kahden ystäväni kanssa katsomassa BabyDriver-leffan ja voi, että se oli hieno. Olen tykännyt aina Edgar Wrightin leffoista, esmes Cornetto-trilogia on ihan mahtava ja kuten sen ekassa osassa Shaun of the deadissä niin myös tässä oli musiikkia käytetty kerronnan välineenä. Musiikki on päävälineenä tässä, hyvin tärkeä sekä tarinallisesti että koreografian kuljettajana (esim yhdessä ammuskelukohtauksessa). Tykkäsin siis tosi paljon.

Asia, josta en ole tykännyt, on Chester Bennigtonin kuolema. Ihan oikeasti kyllä itku pääsi eilen illalla. On surullista, että ihminen on niin masentunut, ettei näe muuta ulospääsytietä kuin oman käden ja kun ajattelee, että hänelläkin olisi ollut mahdollisuus saada ammattitaitoista apua hinnasta riippumatta. Niin turha kuolema.

Aaargh

Katse ja tanssiinkutsu.

Kirjaimellisesti.

Tässä sitä nyt ollaan.

 Siis ihan aikuisten oikeasti? Vessapaperirunous vain paranee, verenpaineet nousee joka vessareissulla ihan uusiin ulottuvuuksiin. Ne on varmaan kuolleet nauruun siellä paperitehtaalla eikä laadunvalvonnassa ole kiinnitetty huomiota teksteihin.

En KESTÄ. Voi v****, mitä paskaa.

Hupsista

Kerrankin pääsin tyhjälle lomakkeelle nopeasti, ei tarvinnut odotella minuutteja.

Olen edelleen lomalla, pää on ihan viikkopöllö ja kuuntelen musaa. Siinäpä se oikeastaan.

Esikoinen oli lomalla viikonlopun, keskimmäinen tuli vihdoin eilen kotiin partioleiriltä ja miehellä alkoi työt tänään. 

Säät on olleet aika huonot, mutta olen saanut värin pidettyä nahassa istumalla ulkona lukemassa kun se on ollut mahdollista (ilman vaaraa jäätymisestä pystyyn).

Jep.

Lomalla

Olen niin lomalla, että olen melkeinpä viikkopöllö. Maanantaina keskimmäinen lähti partioleirille Helsingin edustan saareen ja viipyy siellä koko viikon. Nyt siis olemme kolmisin kotona minä, mies ja pienin.

Parveke alkaa olla laseja vaille valmis. Kävimme tänään Ikeassa ostamassa parvekekalusteet ja kahdessa rautakaupassa tiedustelemassa led-puuta, jollaisen haluan. Niitä tosin kuulemma tulee vasta syksyllä, kun joulumyynti alkaa... :D

Piti vielä käydä lopuksi hakemassa maitoa, mutta sen lisäksi tuli mm. kolme pussia salmiakkia allekirjoittaneelle. Ihan liikaa ihmisiä liikenteessä, kun olen ollut hyvää vauhtia erakoitumassa. Tulin oikeasti aika kiukkuiseksi, sentään löysin mini-pilatespallon jollaista olen kaivannut.

Perjantaina alokas tulee lomalle. Pitänee ehkä keksiä jotain ruokiakin, nyt olemme eläneet lähinnä leivällä koska ei ole ollut nälkä.

Synttäreitä ja Santista

Eilen vietimme keskimmäisen 16-vuotissynttäriä eli päivänsankarin toiveesta tein pellillisen mustikkapiirakkaa. Yöksi hän lähti ystävänsä luo ja palautui tänä aamuna. Itse katselin illalla hupaisan elokuvan The Losers itsekseni.

Tässä myös yksi kuva Poppiuksestamme, joka vihdoin kukkii. Tuoksu on huumaava.

Olimme siinä käsityksessä, että Santahaminan vierailupäivä olisi ollut huomenna (esikoinen ei koskaan korjannut miehen käsitystä) ja mies jatkoi parvekkeen kimpussa, kunnes esikoinen soitteli, missä olemme. Onneksi olemme nopeasti liikkellepääsevää sorttia ja puoli tuntia soiton jälkeen olimmekin jo Santiksessa alokkaan luona.
 

Siellä kävimme tsekkaamassa tuvan ja kalustoesittelyssä (aseita) sekä Perinnetalossa. Ase-esittelystä oli pakko mennä ulos odottelemaan, koska alkoi käydä henkeen ja museossa tarvitsinkin jo avaavan lääkkeen.

Mannerheimin auto

Saimme myös lounaan sekä omakustanteiset kahvit Sotkussa, mies osti myös lankkia pari putkiloa. Esikoinen vaikutti ihan tyytyväiseltä oloonsa ja tullee viikon päästä ensimmäiselle lomalle.

Loppuun vielä Christopher Walken tanssimassa.

Hiljaiseloa

Kävimme tiistaina ystävän luona kahvilla, nuorimmainen ja minä. Nuorempi kissa kaipasi leikittämistä ja sitä saikin runsain mitoin, pienin onnellisena leikki sen kanssa samalla kun minä ja ystävä joimme kahvia ja juttelimme tulevasta Lontoon matkasta.

Tänään kävimme saman ystävän ja hänen tyttärensä kanssa (+ nuorin) katsomassa uuden Hämis-leffan ja voi että se oli hyvä! Niin hauska ja vitsikäs :) Lisäksi Michael Keatonin esittämä pahis oli aika inhimillinen loppujen lopuksi ja toisaalta tuli pieni muistuma herran Birdman-elokuvaan.

Tänään olen pohdiskellut mm. sellaista asiaa, että nykyään näyttelijät joutuvat treenaamaan kuin kilpaurheilijat. Tämäkin nuori mies on treenannut kaksi vuotta Hämishyppyjä yms. Vaikka hänellä onkin tanssijatausta, en silti usko sen olevan aina helppoa. Myös suomalaisnäyttelijät ovat aina  Turkan päivistä lähtien ihan erilaisia kuin aiemmat näyttelijäpolvet ja ilmeisesti myös terveemmät elämäntavat ovat pop. Aika vähän (minusta) näkee enää otsikoita, että joku näyttelijä tai artisti olisi heilunut kännissä pitkin baareja tappelemassa, toista oli Kaurismäkien Helsingin-aikoina :P Kirjailijat lienevät edelleen oma lukunsa :D

Tästä tulikin taas mieleeni Richardin uusin elokuva, jota odottelen saapuvaksi postilaatikkoon hetkenä minä hyvänsä. Siinä esiintyy myös tämä Hämiksen näyttelijä Tom Holland ja Richard varoitti jo twitterissä, että leffa voi olla aika raaka. Mielenkiinnolla siis odotan.

Huvitukseksi laitan Tom Hollandin LipSync-kilpailuesityksen. Voisi sanoa, että tykkään ja arvostan :)

Olen tänään katsonut melkoisen määrän näitä LipSync-pätkiä, hauskojahan ne ovat mutta kyllä tämä on ehkä paras tähän asti. Ihan omassa lajissaan.