Sunnuntaita

Torstaina en jaksanut mennä pilatekseen, hyvä kun selvisin töistä kesken päivän kotiin. Nukuin jopa päiväunet, mitä en usein tee. Lämmöt olivat taas laskeneet alle 36:en ja olo oli jotakuinkin huono. Nyt alkaa olla melkein terve olo, ainut ongelma on korva joka tuntuu edelleen olevan lukossa. Pitäisi varmaan mennä näyttämään sitä taas.

Pienimmälle ostettiin testimielessä pari omenaa ja päärynää. Omena kuorittiin ja hetken päästä pienin ilmoitti, että kurkku kihelmöi ja huulet turposivat kaksinkertaisiksi. Diagnoosina on siis siitepölyallergia, johon viime keväänä saatiin silmätippoja. Ilmeisesti se on nyt vahvistunut. 

Perjantai meni toipuessa ja katselin muutaman leffan sohvalla samalla neuloen vauvasukkia haasteeseen. Lauantaina jaksoin jopa imuroida kämpän, koska oli pakko. Leivoin myös banaanileipää ensimmäisen kerran ikinä, se oli varsin onnistunutta.

Pyykkejä ripustaessa tajusin, että oli maaliskuu kun isä kuoli ja oli maaliskuu, kun äiti kuoli. Luultavasti kissa on pakko viedä ihan lähitulevaisuudessa piikille, sitten sekin liittyy maaliskuun kerhoon.  Tänään kissa ei päässyt sohvalle itse, joten nostin sen. Myöhemmin se jaksoi taas. Se ei ole juuri syönyt koko viikonloppuna, mutta toisaalta ei se näytä kovin kärsivältä. Milloin olisi paras aika viedä se sitten? Se on se vaikein kysymys.

Nyt tuntuu taas siltä, että huomenna menen töihin sairastumaan lisää. Masentaa sekin. En ole koko alkuvuonna käynyt uimassakaan, enkä todella tiedä uskallanko mennä huomenna kun olen juuri parantunut flunssasta.

Katsoin pienimmän kanssa Independence Day 2-leffan. Se oli parempi kuin ykkönen ja Brent Spiner hulluna tohtorina oli hauska. Mutta muuten aika heikko :P

Päivän kohokohta oli Ryan Reynoldsin jakama Deadpool-video, joka kuulemma esitetään joissa maissa Logan-elokuvan alussa (tosin ei Suomessa). Nyt voin jäädä odottelemaan Deadpool 2:sta.

Ylläri

Mies kävi maanantaina työpaikkalääkärin lähettämänä sydänultrassa ja tuli sen jälkeen hakemaan mut töistä. Sanoi, että "älä säikähdä, mutta" (tosi hyvä aloitus..)  Juu. Sydämestä oli siis löytynyt sivuääni, jonka perusteella siihen ultraan laitettiin ja ultraava kardiologi oli sitten löytänyt ihan synnynnäisen sydänvian. Kuulemma hyvin pieni sivuääni, joten ihme että löytyi ylipäätään.

Ei se kummempaa kuin että yksi läppä puuttuu*. Niitä kun on yleensä kolme, mutta miehellä on vain kaksi. Lääkäri kielsi kilpaurheilun, mutta muuten saa jatkaa kuten ennenkin. Kerran vuodessa seurataan. Oli katsonut kaikki suonetkin ja kaikki oli oikein kaunista, miehellä on yhteiskolesterolitkin olleet aina jotain kahden pinnassa.

Noh, eipä se sillä tavalla haittaa tämä uutinen, kun mikään ei oikeastaan muutu. En osaa sitä huolehtia. Eri asia olisi ollut joku diabetes tms, joka vaatisi muutoksia esimerkiksi koko perheen ruokavalioon.

Asiasta kukkaruukkuun; eräs oikein tosi mukava työkaveri on palannut polvileikkauksen jälkeen taloon ja onpa ihan NIIN helkkarin kivaa, kun voi taas sen kanssa jutella. Siis oikeasti jutella. Ihan parasta :)

Tänään aloin katsella vihdoin taas opintojen jatkamista. Kaksi seuraavaa tenttikirjaakin löytyi jo työpaikalta. Ainoa huonompi puoli on se, että tentti on mahdollisen tulevan loman jälkeen heti maanantai-iltana. Toisaalta se olisi verkkotentti ja jos luen etukäteen opukset, niin saattaisin päästä läpi hiukan huonommallakin lukemisella. Kokeillaan nyt sitäkin.

Enää kituvartti jäljellä! Jeee!

*korjaus Nollavaimon kommentin jälkeen eli kyseessä on aorttaläpän kolmannen sivupurjeen puute. (Kun tarpeeksi väsyneenä ja parin päivän tauon jälkeen kirjoittaa, käy näin. Asiat saattavat unohtua :) )

Arki iskee

Takaisin kotona ja töissä.

Matka meni oikein hyvin. Sää suosi perjantaina ja tuntui oikein keväiseltä, vaikka kanaalin pinnalla lokit käppäilivät jäällä.

Göteborgin keskustan kanaali

Nautimme auringonpaisteesta käveleskelemällä pitkin Göteborgin keskustaa ja katselemalla ihmisiä ja nauttimalla lounasta pienessä kuppilassa. Ystävä oli jo valmiiksi puhunut levykaupasta, jonne halusi tehdä etsintäretken ja siellä aikaa kuluikin. Ostin ajankulukseni kaksi ruotsinkielistä pokkaria. Päästyämme vihdoin ulos levykaupasta raahasin ystävän puolestaan ScienceFiction-kirjakauppaan, josta ostin neljä kirjaa ja joitain pieniä tuliaisia.

Saalis

Vanha tuttu

Veimme ostokset hotellille ja etsimme kivan ruokapaikan, joka löytyikin ihan naapurista. Oikein herkullista italialaista, mutta ikävä kyllä hiukan liikaa suolaa oli kokilta lipsahtanut. Syötyä tuli silti, koska se oli niin hyvää ettei voinut olla syömättä.

Lauantai-aamuna aurinko jatkoi paistamista. Lähdimme tutustumaan viereiseen rakennukseen eli Göteborgin pääkirjastoon. Todella kaunis, valoisa ja avara tila.

Karin Boye vahti kirjaston edustalla kulkijoita

Valoisa ja rauhallinen lukupaikka (Mareetan ottama kuva)

Kattoikkunoista tulvi valoa lehtialueelle

Näkymä henkilökunnan tilojen läpi ulos

Aarteita

Jatkoimme kirjastolta matkaa takaisin keskustaan, jossa teimme muutamia löytöjä. Sitten menimme takaisin hotellille ruokakaupan kautta ja ostimme lounassalaatit mukaan. Päästyämme hotelliin ja syödessämme alkoikin sitten sataa. Rentouduimme pari tuntia ihan rauhassa huoneessa ennen teatteria. Teatteri oli myös aivan lähellä, meni viisi minuuttia kun sinne räntäsateessa kiiruhdimme. Kappale oli mielenkiintoinen, sen oli käsikirjoittanut ja ohjannut Aleksandra Pascalidou, joka myös esitti yhtä pääosista.

Tapasimme Aleksandran sunnuntaiaamuna hotellissa aamupalalla ja meillä oli oikein mukava jutteluhetki hänen ja hänen anoppinsa kanssa. Selviydyin mielestäni ihan hyvin ruotsiksi, vaikka pari kertaa ystävä joutuikin auttamaan kun sana hukkui. Aleksandra oli haltioissaan Anelmista ja sanoi, että jos haluan alkaa myymään sukkia Ruotsissa niin hänellä on Tukholmassa tuttu, jonka liikkeeseen saisin niitä myyntiin :P

Ystäväni Mareetta, Aleksandra ja minä

Oli kiva reissu, mutta on ihanaa olla kotona taas. Lisäksi huomaan, kuinka paljon helpompaa on matkustaa oman perheen kera :P

Jännitys tiivistyy

Alan olla melkein kunnossa. Pää on vielä vähän tukossa, mutta muuten ihan hyvä olo. Kävin tänään työterveydessä ja sain sairaslomatodistuksen vielä näille kahdelle päivälle. Hoitajan kanssa juttelimme nykyisestä rakennustekniikasta ja sisäilma-altistumisista jonkin aikaa, hän oli kovin kiinnostunut.

Sitten kävin töissä tekemässä check-in-hommat ja tulostin kaikki paperit. Kotimatkalla kävin vielä Itiksessä vaihtamassa naapurimaan rahaa kaiken varalta ja tulin kotiin. Kohta tuli matkakaverilta viesti, että ihan kivat boarding-passit, mutta hänen eka nimi on väärin kirjoitettu. Mä olin että APUVA.

Illan mittaan sitten ystävä kyseli Finskin chatistä, pitääkö lippu vaihtaa ja koska häneltä alkoi akku loppua niin mä sitten soitin Finskin aspaan. Siellä sanottiin, varmistettuna vielä toiselta virkailijalta, että koska kyseessä on noin lyhyt lento Pohjoismaihin, niin lippu kelpaa oikein hyvin eikä tarvitse huolehtia mistään. Huhhuh. Tuli oikeasti jo se kuuluisa kylmä rinki, kun aattelin että ystävä, jonka toivioretki tää on, ei pääsisikään koneeseen MUN virheen takia. Me molemmat käytetään siis toista (tai kolmatta) etunimeä eikä ensimmäistä ja siksi olin kirjoittanut sen ekan nimen väärin :P

Mutta nyt siis laitan kamat valmiiksi, hammasharjan pakkaan aamulla ja kymmeneltä tulee ystävä hakemaan, pääsen kyydissä kentälle :) Nähdään sunnuntaina!

Anelmaiset Aleksandralle

Sivuhuomautus

Ihan vain pikaisesti ilmoitan, että en ole kuollut (vielä).

Miehen kammoflunssa iski minuun ja olen nyt maannut sohvalla kohta kolme päivää räkimässä aivoja ulos. Eilen kävin töissä toiveissa, että pääsisin työterveyteen lääkärille, mutta päästessäni vihdoin läpi ajanvaraukseen kaikki lääkäriajat olivat jo menneet. Juttelin mukavan hoitajan kanssa, joka käski minut heti kotiin ja sanoi, että altistuksen vuoksi pysyttelen kotona koko viikon, torstaina käyn hakemassa sairaslomatodistuksen niin sekin on hoidettu. Onneksi en ehtinyt anoa mitään vapaapäiviä vielä tälle viikolle.

Toivon perjantaihin mennessä olevani sen verran kunnossa, että pääsen Göteborgiin ystävän kanssa. Eiköhän siihen mennessä ole pahin ohi (kuuluisat viimeiset sanat).

Nyt menen takaisin sohvalle. Johan tässä kymmenen minuuttia istuksin.

Ainiin, Abi tuli hengissä Ruotsista ja sanoi, että oli ollut kivaa. Oli nukkunut kahtena yönä noin 7h yhteensä. Normaali nuori siis.

Aika

"Muut vanhenevat, itse pysyy aina samanikäisenä" tapasi äitini sanoa ja tänään sen taas huomasi, kun katseli penkkareita. Viimeksi olen penkkareita seurannut itse auton lavalla olleena, muuten olen istunut tiukasti työpaikalla. Nyt kävimme miehen kanssa ensin lounaalla ja siitä jatkoimme Vanhaan kirkkopuistoon, jossa oli jo muutama muukin. Minua sieppasi niin, kun eskariryhmän apuope haki ajoradalta karkkeja..aargh. No siis juu, vihdoin odotus palkittiin ja autot saapuivat ja kaikkein viimeisimpinä tulivat Hellun autot ja esikoinen toiseksi viimeisessä :P  Sain pysyteltyä kuivin silmin, vaivoin kyllä.

Pitkän päivän ilta

Sattuneesta syystä (työkaverin sairastuminen) meni sitten matkatoverin tapaaminen mönkään. Sitä varten tulin aamuun ja koska toinen ihmisemme oli menossa viideksi myös jonnekin, sovimme, että jään iltavuoroon.

Nyt siis tapaan matkatoverin vasta maanantaina, mutta se on ihan hyvä niin. Lisäksi saan tästä päivästä monta tuntia plussaa ja voin ensi viikolla olla rauhassa pari päivää pois, kunhan saan tuntisaldon korjattua meidän työaikaihmisen kanssa. Työaikaohjelma nimittäin napsaisi mun sairaspäivät miinuksina pois kun nyt teen tätä lyhennettyä työviikkoa ja se pitäisi oikaista.

On ollut melko rauhallinen ilta, yksi kantismummeli ja eräs outo ukkeli, jota en ole ennen nähnyt. Mummeli halusi väen väkisin vaihtaa s-postiensa salasanat ja nyt siis minäkin tiedän ne, koska oli autettava kädestä pitäen. Ukkelin puolestaan epäilen hiukan olevan yhden, josta työpari valitti kerran aikaisemmin (ihminen, joka ei koskaan valita asiakkaista..). Nyt tuo oli ainakin kunnolla.

Metrossa kotimatkalla eräs intialaissyntyinen nainen huusi puhelimeen omalla kielellään koko matkan ajan, sentään jäi yhtä pysäkkiä aiemmin pois. En oikeasti ymmärrä, miksi hankkii puhelimen jos siihen pitää huutaa.

Yksi ihana työkaveri tuli takaisin polvileikkaus-lomalta, tosi kiva :)

Nyt menen juomaan iltakahvin ja neulomaan. Hassu olo, mutta johtunee noin 11 tunnin altistumisesta.

Aamukuu

Ystävät

Kiitos teille näin Ystävänpäivänä siitä, että käytte lukemassa ja/tai kommentoimassa, vaikka en itse aina jaksa vastavierailuillani kommentoida. Olette tärkeitä <3