Mies kävi maanantaina työpaikkalääkärin lähettämänä sydänultrassa ja tuli sen jälkeen hakemaan mut töistä. Sanoi, että "älä säikähdä, mutta" (tosi hyvä aloitus..) Juu. Sydämestä oli siis löytynyt sivuääni, jonka perusteella siihen ultraan laitettiin ja ultraava kardiologi oli sitten löytänyt ihan synnynnäisen sydänvian. Kuulemma hyvin pieni sivuääni, joten ihme että löytyi ylipäätään.
Ei se kummempaa kuin että yksi läppä puuttuu*. Niitä kun on yleensä kolme, mutta miehellä on vain kaksi. Lääkäri kielsi kilpaurheilun, mutta muuten saa jatkaa kuten ennenkin. Kerran vuodessa seurataan. Oli katsonut kaikki suonetkin ja kaikki oli oikein kaunista, miehellä on yhteiskolesterolitkin olleet aina jotain kahden pinnassa.
Noh, eipä se sillä tavalla haittaa tämä uutinen, kun mikään ei oikeastaan muutu. En osaa sitä huolehtia. Eri asia olisi ollut joku diabetes tms, joka vaatisi muutoksia esimerkiksi koko perheen ruokavalioon.
Asiasta kukkaruukkuun; eräs oikein tosi mukava työkaveri on palannut polvileikkauksen jälkeen taloon ja onpa ihan NIIN helkkarin kivaa, kun voi taas sen kanssa jutella. Siis oikeasti jutella. Ihan parasta :)
Tänään aloin katsella vihdoin taas opintojen jatkamista. Kaksi seuraavaa tenttikirjaakin löytyi jo työpaikalta. Ainoa huonompi puoli on se, että tentti on mahdollisen tulevan loman jälkeen heti maanantai-iltana. Toisaalta se olisi verkkotentti ja jos luen etukäteen opukset, niin saattaisin päästä läpi hiukan huonommallakin lukemisella. Kokeillaan nyt sitäkin.
Enää kituvartti jäljellä! Jeee!
*korjaus Nollavaimon kommentin jälkeen eli kyseessä on aorttaläpän kolmannen sivupurjeen puute. (Kun tarpeeksi väsyneenä ja parin päivän tauon jälkeen kirjoittaa, käy näin. Asiat saattavat unohtua :) )
keskiviikko 1. maaliskuuta 2017
maanantai 27. helmikuuta 2017
Arki iskee
Takaisin kotona ja töissä.
Matka meni oikein hyvin. Sää suosi perjantaina ja tuntui oikein keväiseltä, vaikka kanaalin pinnalla lokit käppäilivät jäällä.
Nautimme auringonpaisteesta käveleskelemällä pitkin Göteborgin keskustaa ja katselemalla ihmisiä ja nauttimalla lounasta pienessä kuppilassa. Ystävä oli jo valmiiksi puhunut levykaupasta, jonne halusi tehdä etsintäretken ja siellä aikaa kuluikin. Ostin ajankulukseni kaksi ruotsinkielistä pokkaria. Päästyämme vihdoin ulos levykaupasta raahasin ystävän puolestaan ScienceFiction-kirjakauppaan, josta ostin neljä kirjaa ja joitain pieniä tuliaisia.
Veimme ostokset hotellille ja etsimme kivan ruokapaikan, joka löytyikin ihan naapurista. Oikein herkullista italialaista, mutta ikävä kyllä hiukan liikaa suolaa oli kokilta lipsahtanut. Syötyä tuli silti, koska se oli niin hyvää ettei voinut olla syömättä.
Lauantai-aamuna aurinko jatkoi paistamista. Lähdimme tutustumaan viereiseen rakennukseen eli Göteborgin pääkirjastoon. Todella kaunis, valoisa ja avara tila.
Jatkoimme kirjastolta matkaa takaisin keskustaan, jossa teimme muutamia löytöjä. Sitten menimme takaisin hotellille ruokakaupan kautta ja ostimme lounassalaatit mukaan. Päästyämme hotelliin ja syödessämme alkoikin sitten sataa. Rentouduimme pari tuntia ihan rauhassa huoneessa ennen teatteria. Teatteri oli myös aivan lähellä, meni viisi minuuttia kun sinne räntäsateessa kiiruhdimme. Kappale oli mielenkiintoinen, sen oli käsikirjoittanut ja ohjannut Aleksandra Pascalidou, joka myös esitti yhtä pääosista.
Tapasimme Aleksandran sunnuntaiaamuna hotellissa aamupalalla ja meillä oli oikein mukava jutteluhetki hänen ja hänen anoppinsa kanssa. Selviydyin mielestäni ihan hyvin ruotsiksi, vaikka pari kertaa ystävä joutuikin auttamaan kun sana hukkui. Aleksandra oli haltioissaan Anelmista ja sanoi, että jos haluan alkaa myymään sukkia Ruotsissa niin hänellä on Tukholmassa tuttu, jonka liikkeeseen saisin niitä myyntiin :P
Oli kiva reissu, mutta on ihanaa olla kotona taas. Lisäksi huomaan, kuinka paljon helpompaa on matkustaa oman perheen kera :P
Matka meni oikein hyvin. Sää suosi perjantaina ja tuntui oikein keväiseltä, vaikka kanaalin pinnalla lokit käppäilivät jäällä.
 |
| Göteborgin keskustan kanaali |
Nautimme auringonpaisteesta käveleskelemällä pitkin Göteborgin keskustaa ja katselemalla ihmisiä ja nauttimalla lounasta pienessä kuppilassa. Ystävä oli jo valmiiksi puhunut levykaupasta, jonne halusi tehdä etsintäretken ja siellä aikaa kuluikin. Ostin ajankulukseni kaksi ruotsinkielistä pokkaria. Päästyämme vihdoin ulos levykaupasta raahasin ystävän puolestaan ScienceFiction-kirjakauppaan, josta ostin neljä kirjaa ja joitain pieniä tuliaisia.
 |
| Saalis |
 |
| Vanha tuttu |
Veimme ostokset hotellille ja etsimme kivan ruokapaikan, joka löytyikin ihan naapurista. Oikein herkullista italialaista, mutta ikävä kyllä hiukan liikaa suolaa oli kokilta lipsahtanut. Syötyä tuli silti, koska se oli niin hyvää ettei voinut olla syömättä.
Lauantai-aamuna aurinko jatkoi paistamista. Lähdimme tutustumaan viereiseen rakennukseen eli Göteborgin pääkirjastoon. Todella kaunis, valoisa ja avara tila.
 |
| Karin Boye vahti kirjaston edustalla kulkijoita |
 |
| Valoisa ja rauhallinen lukupaikka (Mareetan ottama kuva) |
 |
| Kattoikkunoista tulvi valoa lehtialueelle |
 |
| Näkymä henkilökunnan tilojen läpi ulos |
 |
| Aarteita |
Jatkoimme kirjastolta matkaa takaisin keskustaan, jossa teimme muutamia löytöjä. Sitten menimme takaisin hotellille ruokakaupan kautta ja ostimme lounassalaatit mukaan. Päästyämme hotelliin ja syödessämme alkoikin sitten sataa. Rentouduimme pari tuntia ihan rauhassa huoneessa ennen teatteria. Teatteri oli myös aivan lähellä, meni viisi minuuttia kun sinne räntäsateessa kiiruhdimme. Kappale oli mielenkiintoinen, sen oli käsikirjoittanut ja ohjannut Aleksandra Pascalidou, joka myös esitti yhtä pääosista.
Tapasimme Aleksandran sunnuntaiaamuna hotellissa aamupalalla ja meillä oli oikein mukava jutteluhetki hänen ja hänen anoppinsa kanssa. Selviydyin mielestäni ihan hyvin ruotsiksi, vaikka pari kertaa ystävä joutuikin auttamaan kun sana hukkui. Aleksandra oli haltioissaan Anelmista ja sanoi, että jos haluan alkaa myymään sukkia Ruotsissa niin hänellä on Tukholmassa tuttu, jonka liikkeeseen saisin niitä myyntiin :P
 |
| Ystäväni Mareetta, Aleksandra ja minä |
torstai 23. helmikuuta 2017
Jännitys tiivistyy
Alan olla melkein kunnossa. Pää on vielä vähän tukossa, mutta muuten ihan hyvä olo. Kävin tänään työterveydessä ja sain sairaslomatodistuksen vielä näille kahdelle päivälle. Hoitajan kanssa juttelimme nykyisestä rakennustekniikasta ja sisäilma-altistumisista jonkin aikaa, hän oli kovin kiinnostunut.
Sitten kävin töissä tekemässä check-in-hommat ja tulostin kaikki paperit. Kotimatkalla kävin vielä Itiksessä vaihtamassa naapurimaan rahaa kaiken varalta ja tulin kotiin. Kohta tuli matkakaverilta viesti, että ihan kivat boarding-passit, mutta hänen eka nimi on väärin kirjoitettu. Mä olin että APUVA.
Illan mittaan sitten ystävä kyseli Finskin chatistä, pitääkö lippu vaihtaa ja koska häneltä alkoi akku loppua niin mä sitten soitin Finskin aspaan. Siellä sanottiin, varmistettuna vielä toiselta virkailijalta, että koska kyseessä on noin lyhyt lento Pohjoismaihin, niin lippu kelpaa oikein hyvin eikä tarvitse huolehtia mistään. Huhhuh. Tuli oikeasti jo se kuuluisa kylmä rinki, kun aattelin että ystävä, jonka toivioretki tää on, ei pääsisikään koneeseen MUN virheen takia. Me molemmat käytetään siis toista (tai kolmatta) etunimeä eikä ensimmäistä ja siksi olin kirjoittanut sen ekan nimen väärin :P
Mutta nyt siis laitan kamat valmiiksi, hammasharjan pakkaan aamulla ja kymmeneltä tulee ystävä hakemaan, pääsen kyydissä kentälle :) Nähdään sunnuntaina!
Sitten kävin töissä tekemässä check-in-hommat ja tulostin kaikki paperit. Kotimatkalla kävin vielä Itiksessä vaihtamassa naapurimaan rahaa kaiken varalta ja tulin kotiin. Kohta tuli matkakaverilta viesti, että ihan kivat boarding-passit, mutta hänen eka nimi on väärin kirjoitettu. Mä olin että APUVA.
Illan mittaan sitten ystävä kyseli Finskin chatistä, pitääkö lippu vaihtaa ja koska häneltä alkoi akku loppua niin mä sitten soitin Finskin aspaan. Siellä sanottiin, varmistettuna vielä toiselta virkailijalta, että koska kyseessä on noin lyhyt lento Pohjoismaihin, niin lippu kelpaa oikein hyvin eikä tarvitse huolehtia mistään. Huhhuh. Tuli oikeasti jo se kuuluisa kylmä rinki, kun aattelin että ystävä, jonka toivioretki tää on, ei pääsisikään koneeseen MUN virheen takia. Me molemmat käytetään siis toista (tai kolmatta) etunimeä eikä ensimmäistä ja siksi olin kirjoittanut sen ekan nimen väärin :P
Mutta nyt siis laitan kamat valmiiksi, hammasharjan pakkaan aamulla ja kymmeneltä tulee ystävä hakemaan, pääsen kyydissä kentälle :) Nähdään sunnuntaina!
 |
| Anelmaiset Aleksandralle |
tiistai 21. helmikuuta 2017
Sivuhuomautus
Ihan vain pikaisesti ilmoitan, että en ole kuollut (vielä).
Miehen kammoflunssa iski minuun ja olen nyt maannut sohvalla kohta kolme päivää räkimässä aivoja ulos. Eilen kävin töissä toiveissa, että pääsisin työterveyteen lääkärille, mutta päästessäni vihdoin läpi ajanvaraukseen kaikki lääkäriajat olivat jo menneet. Juttelin mukavan hoitajan kanssa, joka käski minut heti kotiin ja sanoi, että altistuksen vuoksi pysyttelen kotona koko viikon, torstaina käyn hakemassa sairaslomatodistuksen niin sekin on hoidettu. Onneksi en ehtinyt anoa mitään vapaapäiviä vielä tälle viikolle.
Toivon perjantaihin mennessä olevani sen verran kunnossa, että pääsen Göteborgiin ystävän kanssa. Eiköhän siihen mennessä ole pahin ohi (kuuluisat viimeiset sanat).
Nyt menen takaisin sohvalle. Johan tässä kymmenen minuuttia istuksin.
Ainiin, Abi tuli hengissä Ruotsista ja sanoi, että oli ollut kivaa. Oli nukkunut kahtena yönä noin 7h yhteensä. Normaali nuori siis.
Miehen kammoflunssa iski minuun ja olen nyt maannut sohvalla kohta kolme päivää räkimässä aivoja ulos. Eilen kävin töissä toiveissa, että pääsisin työterveyteen lääkärille, mutta päästessäni vihdoin läpi ajanvaraukseen kaikki lääkäriajat olivat jo menneet. Juttelin mukavan hoitajan kanssa, joka käski minut heti kotiin ja sanoi, että altistuksen vuoksi pysyttelen kotona koko viikon, torstaina käyn hakemassa sairaslomatodistuksen niin sekin on hoidettu. Onneksi en ehtinyt anoa mitään vapaapäiviä vielä tälle viikolle.
Toivon perjantaihin mennessä olevani sen verran kunnossa, että pääsen Göteborgiin ystävän kanssa. Eiköhän siihen mennessä ole pahin ohi (kuuluisat viimeiset sanat).
Nyt menen takaisin sohvalle. Johan tässä kymmenen minuuttia istuksin.
Ainiin, Abi tuli hengissä Ruotsista ja sanoi, että oli ollut kivaa. Oli nukkunut kahtena yönä noin 7h yhteensä. Normaali nuori siis.
torstai 16. helmikuuta 2017
Aika
"Muut vanhenevat, itse pysyy aina samanikäisenä" tapasi äitini sanoa ja tänään sen taas huomasi, kun katseli penkkareita. Viimeksi olen penkkareita seurannut itse auton lavalla olleena, muuten olen istunut tiukasti työpaikalla. Nyt kävimme miehen kanssa ensin lounaalla ja siitä jatkoimme Vanhaan kirkkopuistoon, jossa oli jo muutama muukin. Minua sieppasi niin, kun eskariryhmän apuope haki ajoradalta karkkeja..aargh. No siis juu, vihdoin odotus palkittiin ja autot saapuivat ja kaikkein viimeisimpinä tulivat Hellun autot ja esikoinen toiseksi viimeisessä :P Sain pysyteltyä kuivin silmin, vaivoin kyllä.
keskiviikko 15. helmikuuta 2017
Pitkän päivän ilta
Sattuneesta syystä (työkaverin sairastuminen) meni sitten matkatoverin tapaaminen mönkään. Sitä varten tulin aamuun ja koska toinen ihmisemme oli menossa viideksi myös jonnekin, sovimme, että jään iltavuoroon.
Nyt siis tapaan matkatoverin vasta maanantaina, mutta se on ihan hyvä niin. Lisäksi saan tästä päivästä monta tuntia plussaa ja voin ensi viikolla olla rauhassa pari päivää pois, kunhan saan tuntisaldon korjattua meidän työaikaihmisen kanssa. Työaikaohjelma nimittäin napsaisi mun sairaspäivät miinuksina pois kun nyt teen tätä lyhennettyä työviikkoa ja se pitäisi oikaista.
On ollut melko rauhallinen ilta, yksi kantismummeli ja eräs outo ukkeli, jota en ole ennen nähnyt. Mummeli halusi väen väkisin vaihtaa s-postiensa salasanat ja nyt siis minäkin tiedän ne, koska oli autettava kädestä pitäen. Ukkelin puolestaan epäilen hiukan olevan yhden, josta työpari valitti kerran aikaisemmin (ihminen, joka ei koskaan valita asiakkaista..). Nyt tuo oli ainakin kunnolla.
Metrossa kotimatkalla eräs intialaissyntyinen nainen huusi puhelimeen omalla kielellään koko matkan ajan, sentään jäi yhtä pysäkkiä aiemmin pois. En oikeasti ymmärrä, miksi hankkii puhelimen jos siihen pitää huutaa.
Yksi ihana työkaveri tuli takaisin polvileikkaus-lomalta, tosi kiva :)
Nyt menen juomaan iltakahvin ja neulomaan. Hassu olo, mutta johtunee noin 11 tunnin altistumisesta.
Nyt siis tapaan matkatoverin vasta maanantaina, mutta se on ihan hyvä niin. Lisäksi saan tästä päivästä monta tuntia plussaa ja voin ensi viikolla olla rauhassa pari päivää pois, kunhan saan tuntisaldon korjattua meidän työaikaihmisen kanssa. Työaikaohjelma nimittäin napsaisi mun sairaspäivät miinuksina pois kun nyt teen tätä lyhennettyä työviikkoa ja se pitäisi oikaista.
On ollut melko rauhallinen ilta, yksi kantismummeli ja eräs outo ukkeli, jota en ole ennen nähnyt. Mummeli halusi väen väkisin vaihtaa s-postiensa salasanat ja nyt siis minäkin tiedän ne, koska oli autettava kädestä pitäen. Ukkelin puolestaan epäilen hiukan olevan yhden, josta työpari valitti kerran aikaisemmin (ihminen, joka ei koskaan valita asiakkaista..). Nyt tuo oli ainakin kunnolla.
Metrossa kotimatkalla eräs intialaissyntyinen nainen huusi puhelimeen omalla kielellään koko matkan ajan, sentään jäi yhtä pysäkkiä aiemmin pois. En oikeasti ymmärrä, miksi hankkii puhelimen jos siihen pitää huutaa.
Yksi ihana työkaveri tuli takaisin polvileikkaus-lomalta, tosi kiva :)
Nyt menen juomaan iltakahvin ja neulomaan. Hassu olo, mutta johtunee noin 11 tunnin altistumisesta.
 |
| Aamukuu |
tiistai 14. helmikuuta 2017
Ystävät
Kiitos teille näin Ystävänpäivänä siitä, että käytte lukemassa ja/tai kommentoimassa, vaikka en itse aina jaksa vastavierailuillani kommentoida. Olette tärkeitä <3
maanantai 13. helmikuuta 2017
Erilainen ihminen
Sanoin tänään vahingossa ajatukseni suoraan asiakkaalle, joka lainasi Albert Einsteinia käsittelevän teoksen, jonka kannessa Einstein fillaroi tukka putkella jonnekin. Onneksi asiakas otti huumorilla, kuten minäkin.
Erilainen ihminen oli myös se isä, joka tänä aamuna oli lähdössä liikkeelle kahden pojan (noin 10 ja 14 v) kanssa pakettiautolla. Nuorempi poika hyppeli iloisesti ties missä, kunnes he pakkautuivat autoon ja ennen kuin vanhempi poika ehti saada autonoven kiinni, kuulin isän karjaisevan pienemmälle "Vitun ääliö, lopeta heti!". Tuli jotenkin ihan hurjan paha mieli, kun ajattelin lapsen päivän varmaan menevän aika pilalle. Ellei se sitten heillä ole normaalia huutaa toiselle vittua päin naamaa.
Itse olin varmaankin se erilainen ihminen viikonloppuna, kun kävin pienimmän kaverisynttäreitä viettämässä elokuvissa. Pienin + neljä kaveria ja minä katselimme Lego Batman-elokuvan ja olihan se hauska. Meikä nauroi niin, että penkkirivi hytkyi ja pienimmän kaverit varmaan vähän ihmettelivät. No, se ei haittaa.
Olen myös ihmetellyt ystävää, jonka kanssa lähden ensi viikolla Göteborgiin. Ei muuten, mutta hän halusi meidän menevän yhdessä hankkimaan tuliaisen sille ruotsalaiselle toimittajalle, jonka tapaamme. Kaksi vuorotyöläistä.. No, ehdotin perjantaita kun olin menossa työpaikalle kokoukseen ja hänellä oli vapaapäivä, mutta se ei käynyt, koska hän ei jaksa lähteä vapaapäivänä aamulla kaupoille, koska on ip menossa Espooseen (omalla autolla ovelta ovelle). Joten näemme nyt sitten keskiviikko-iltana, kun sain vuoron vaihdettua. (Minulla on nyt kolme aamua putkeen plus tänään tulin yksikkökokouksen vuoksi iltavuoroon jo aamulla puoli kymmenen.)
Mutta me olemme siis kaikki erilaisia.
Erilainen ihminen oli myös se isä, joka tänä aamuna oli lähdössä liikkeelle kahden pojan (noin 10 ja 14 v) kanssa pakettiautolla. Nuorempi poika hyppeli iloisesti ties missä, kunnes he pakkautuivat autoon ja ennen kuin vanhempi poika ehti saada autonoven kiinni, kuulin isän karjaisevan pienemmälle "Vitun ääliö, lopeta heti!". Tuli jotenkin ihan hurjan paha mieli, kun ajattelin lapsen päivän varmaan menevän aika pilalle. Ellei se sitten heillä ole normaalia huutaa toiselle vittua päin naamaa.
Itse olin varmaankin se erilainen ihminen viikonloppuna, kun kävin pienimmän kaverisynttäreitä viettämässä elokuvissa. Pienin + neljä kaveria ja minä katselimme Lego Batman-elokuvan ja olihan se hauska. Meikä nauroi niin, että penkkirivi hytkyi ja pienimmän kaverit varmaan vähän ihmettelivät. No, se ei haittaa.
Olen myös ihmetellyt ystävää, jonka kanssa lähden ensi viikolla Göteborgiin. Ei muuten, mutta hän halusi meidän menevän yhdessä hankkimaan tuliaisen sille ruotsalaiselle toimittajalle, jonka tapaamme. Kaksi vuorotyöläistä.. No, ehdotin perjantaita kun olin menossa työpaikalle kokoukseen ja hänellä oli vapaapäivä, mutta se ei käynyt, koska hän ei jaksa lähteä vapaapäivänä aamulla kaupoille, koska on ip menossa Espooseen (omalla autolla ovelta ovelle). Joten näemme nyt sitten keskiviikko-iltana, kun sain vuoron vaihdettua. (Minulla on nyt kolme aamua putkeen plus tänään tulin yksikkökokouksen vuoksi iltavuoroon jo aamulla puoli kymmenen.)
Mutta me olemme siis kaikki erilaisia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)