Etukäteiskesäloma

Siltä on tuntunut tämä neljän päivän vapaaputki. Ihan kuin olisi jo kesälomalla. Pojatkin ovat valitelleet, kuinka vielä voi olla neljä viikkoa koulua jäljellä., mutta kaipa nämä kelit tästä vielä kylmenevät.

Huomenna onkin rattoisa päivä töissä tai oikeammin töistä luistamisessa. Menen puoliltapäivin Allergiasairaalaan tapaamaan lääkäriä, koska olen kohta käyttänyt pari kuukautta keuhkoja hoitavaa lääkettä enkä tiedä, miten jatkaa. Sitten menen hetkeksi töihin, kunnes menen kolmeksi keskimmäisen kanssa Pasilaan passitoimistoon. Se oli ainoa suht sopiva vapaa aika ennen kuun loppua.. ja sitten menen taas takaisin töihin, sillä miehen pitäisi tuoda pari tuolia sinne odottamaan uusia omistajia.

Ai niin ja yksi kruunu halkesi. Eli jossain välissä pitää soittaa (ja mennä) hammaslääkäriinkin. Onneksi se on viiden minuutin kävelymatkan päässä työpaikalta, mutta kuitenkin. Kaikenlaista.

Näiden lisäksi pitäisi ehtiä vielä jossain välissä käydä pankissa hoitamassa Äidin pankkiasiat loppuun. Ehkä sen voisin laittaa keskiviikolle.. Sitten onkin jo viikko täynnä, kun torstaiksi varasin pilates-tunnin. Huhhuh.

Aagh.. tenttikirjat pitää hoitaa.

Nyt menen hetkeksi katsomaan Poldarkia, se voitti BAFTAn yleisön suosikki-kategoriassa :)

Auringossa

Sitä sun tätä

Onkin vilahtanut aika jälleen, mutta en ole vain jaksanut päivitellä. Aina ei jaksa enkä ala nyt kertaamaan kaikkea tämän viikon aikana tekemääni.

Eilen oli ihana kesäpäivä, tuntui jo aivan lomalta tai ennakko-sellaiselta. Istuin ulkona lukemassa Neljäntienristeyksen loppuun samalla käräyttäen dekolteeni mukavan punaiseksi. Kirja ei mielestäni ollut ihan sen hypetyksen arvoinen, mitä olen siitä lukenut. Minusta se oli surullinen kertomus ihmisistä, jotka eivät uskaltaneet tai saaneet olla omia itsejään kuka mistäkin syystä. Ihan alkoi harmittaa.

Iltapäivän lopuksi grillasimme ja söimme päivällisen ensimmäistä kertaa ikinä näin aikaisin vuodenaikaan nähden pihalla. Kissakin oli ihan pihalla.

Tänään sitten kävimme Porvoossa saattamassa Äidin viimeiselle matkalleen. Haimme uurnan Honkanummelta ja ajoimme Porvooseen. Täytyy tunnustaa, etten jaksanut pitää uurnaa sylissä, ihan painon vuoksi mutta myös siksi, että se oli aika raskasta.

Hautausmaalla tapasimme äidin hyvän ystävän, Porvoon entisen rovastin Aino Mäki-Punton, joka oli halunnut tulla uurnanlaskuun sekä veljeni Kimmon perheensä kanssa. Haudalla lauloimme Suvivirren ja Aino luki Daavidin psalmin.  Laskimme kukkaset, sytytimme kynttilät ja sanoimme hyvästit. Äitienpäivästä voi tulla hankala.

Saimme kauniit kukkaset unohtuneen arkkulaitteen tilalle

Siunaustilaisuuden kukat oli laitettua haudalle, ne olivat säilyneet yllättävän hyvin.

Me lähdimme Kimmon perheen kanssa syömään Jokikadun Gabriel-ravintolaan, joka olikin mukava uusi tuttavuus meille, ja sen jälkeen ajelimme Brunbergin tehtaanmyymälän kautta kotiin. Tosin leikimme turisteja ja kävimme kirkossa ennen ruokaa.

Olen lapsesta asti pitänyt tuosta yksisarvisesta

Porvoon joki

Vanhaa kaupunkia

Esikoinen tuli melkein yhtäaikaa meidän kanssamme, hän nimittäin oli koulussa, ja lähti illansuussa ystävälleen yöksi. Katsoin pienimmän kanssa 10nnen Tohtorin ekan kauden loppuun, taidamme huomenna aloittaa seuraavaa jos jaksamme.

Ilmoittauduin maanantaina alkavalle verkko-opintoina suoritettavaan Viestinnän perusopintojen ensimmäiseen luentosarjaan.  Jos vain jaksan, niin jatkan syksyllä muilla viestinnän pertsaan kuuluvilla kursseilla. Mies ei vastustanut pahasti ja niistä voi olla hyötyä työelämässä.

Olen katsellut kaavoja uutta shortsikangasta sormeillen ja samalla miettinyt, tekisinkö sittenkin 'puolikello'hameen mekkooa varten ostamastani kankaasta. Saa nähdä.

Pitkät piuhat

Olen jo muutaman vuoden (!) ajan katsellut kahta neglantilaista herraa, jotkä käyvät aika usein meillä syömässä. Tänään he osuivat taas samaan aikaan minun kanssani ja toisella korvalla kuuntelin, kun he vaihtoivat kuulumiset kahvilanpitäjän kanssa. Yhtäkkiä tajusin, että a) he ovat kaksoset ja b) heidän firmansa on tuossa ihan työpaikkani vieressä ja c) toinen heistä on yhden opiskelukaverini mies!

NIIN! Eikä mennyt kuin ..ööh.. kolme vuotta? No, menin sitten kysymään heiltä, että oletteko te ne-ja-ne ja he vastasivat olevansa ja sanoin sitten, että olen toisen heidän vaimon tuttuja. Seurasi ihan hauska rupatteluhetki :D

Kotona

Eilen aamulla totesin, etten jaksa enää sen päänsäryn kanssa käydä töissäkin ja soitin työterveyteen. Pääsin iltapäivän alussa hoitajalle, joka antoi loppuviikon sairaslomaa.

Eilen istuin koko illan sohvalla pienimmän kanssa, katselin Tohtoria ja pienin katseli osittain. Taidan kohta jatkaa ainakin 9nnen Tohtorin loppuun, sitten pääsisin 10:n seuraan.

Tänään soitti se kiinteistönvälittäjä, jonka veljeni on valinnut. Yksi virkatodistus puuttuu eli Muonion. Olimme naiivisti kuvitelleet, että äiti oli ollut Porvoossa kirjoilla siihen asti, kunnes muutti Helsinkiin. Vähän pelkään, että joudun vielä soittelemaan sinne Englantiinkin, enkä yhtään tiedä minne siellä (tai tiedän, että asinakin Sussexiin). Voi sanonko mikä. En tiedä, milloin pääsen hoitamaan pankkiasiat.

Yksi hyvä puoli; emme joudukaan menemään ainakaan tänään enää Porvooseen. Veljeni tuovat loput huonekalut meille välivarastoon. Huh. En olisi kestänyt nähdä sitä surullista leopardin nahkaa enää uudelleen.

Etsi leopardi

Tadaa

Aloitin vihdoin työviikkoni, vain yhtä päivää myöhässä. Sunnuntai-iltana nimittäin iski sellainen migreeni, ettei paremmasta (vai pahemmasta) väliä. Sen jäljiltä olen vieläkin hiukan epämääräisessä olotilassa, mutta jo paremmassa kunnossa kuin eilen.

Olin siis eilen kotona. Koska pystyin jopa istumaan koneella, kirjoitin kauan tekeillä olleita kirjeitä ja kuuntelin Princeä kovaa. Illalla katsoin pienimmän kanssa elokuvan, jossa 8s tohtori teki ensiesiintymisensä ja sen jälkeen aloitimme 9nnen tohtorin seikkailut. Harmillisesti emme ehtineet katsoa kuin kaksi jaksoa, mutta pitänee jatkaa tänään. Ymmärrän hyvin, miksi ihmiset jäävät koukkuun Tohtoriin.

Itse asiassa tälle Tohtori-sarjan seuraamiselle on syynsä; aion nimittäin vuoden päästä elokuusa mennä Helsingissä pidettävään Wolrdconiin ja harkitsen cosplaytä. En mitään ihmeellistä, mutta siksipä esimerkiksi juuri Doctor Who-sarjan kumppanit olisivat helppoja cossaamiseen.

Mutta nyt ajattelin katsella hiukan työasioitakin. Ehkä. Jos jaksan. Nähdään.

Tynkä

Tämä on jonkinlainen tynkäposti, koska yritän keksiä asiaa.

Olen ihmetellyt, kun luuri on toiminut miten sattuu ja ollut muutenkin huonokäytöksinen ja epäluotettava. Eilen aamulla mies avasi sen ja katsoi akkua, joka olikin iloisen pullistunut. No, mies irrotti akun ja lähti sen kanssa Giganttiin ostamaan samanlaista tilalle. Kuulemma myyjät olivat heti pyytäneet laittamaan vanhan akun paloturva-roskikseen ja hamuilleet sammuttimia lähemmäs. Ihme, ettei koko luuri ole syttynyt tuleen.

Nyt on uusi akku. Aion huomenna hakea lisää muistiakin luuriin, siinä on vähemmän kuin pienimmän luurissa.

Tänään mies ja pojat pelasivat pari erää Monopolia sillä aikaa, kun minä siivosin kirjoituspöytääni ja kuuntelin Princeä. Olen myös kammannut kissasta isoimmat villakasat, se ei oikein tykännyt. Ilmeisesti villahousut olivat tiukassa. Ehdin myös silittää pari koneellista pyykkiä ja kuunnella samalla Richardin lukemaa David Copperfieldiä. Taisin kyllä lähinnä kuunnella Richardia, enkä kirjaa :P

Väsyttää aivan törkeästi, mutta kohtahan voi kellistyäkin petiin. Tosin meinasin katsoa Hobitin ekan osan loppuun tänään :P

Jää hyvästi, Äiti!

Siinä se, koko päivä kiteytettynä. Oli haikeaa ja oli hauskaa. Oli kaunista ja kylmää.

Pikkuserkkuni sanoin: 'Äidit eivät katoa meistä koskaan.'

Villi luonto tervehti meitä

Äidin suvun hauta puun alla

 

Lepää rauhassa, Äiti

Näkymä Honkalan pihalta

Oli oikeasti ihan mukavat juhlat aiheen surullisuudesta huolimatta.

Kohta liikaa

Nimittäin kuolemaa. Alan tykätä tästä vuodesta yhä vähemmän ja vähemmän. Odotan kauhunsekaisella mielenkiinnolla, kuinka tämä jatkuu.



"Dearly beloved
We are gathered here today
2 get through this thing called life
Electric word life
It means forever and that's a mighty long time
But I'm here 2 tell u
There's something else
The afterworld
A world of never ending happiness
U can always see the sun, day or night"

Prince oli ensimmäinen suuren fanityttöyteni kohde. Kesällä 1984 kuulin radiosta 'When doves cry'-piisin ja maailma pysähtyi, muistan liikuttuneeni. Luin jopa saksalaisia nuortenlehtiä pysyäkseni mukana häntä koskevista uutisista.

Onneksi ehdin nähdä hänet livenä Helsingissä.

**********

Kiitos Marjaanalle hauskasta yllätyksestä, se piristi :)

Vihdoin pienimmälle taisi iskeä mummin-ikävä, nukkumaan mennessä. Istuin vieressä ja silitin selkää, kunnes rauhoittui.