Aika

Mihin se meni? Tällainen posti saapui tänään esikoiselle. Alan tuntea itseni vanhaksi. 

Olin töissä ihan loppuun asti, nyt on kaikki plussavapaat tehty sisään.

Keuhkolääkäri ei soittanut. Jos arvaan oikein, puhelu ei taaskaan yhdistynyt. Asia, jota en ymmärrä. Mies väittää, että mun luuri on useimmiten syöty kun siihen yrittää soittaa, mutta tosiasia on se, että meillä on töissä ihan helkkarin huono kenttä. Pitää katsoa Kannasta, onko siellä joku viesti asiasta.

Mutta nyt ajattelin kyllä mennä petiin. Huomenna on uusi päivä.

Jännittäviä aikoja

Elämme jännittäviä aikoja. Ihan yleisellä tasolla eli työmaailmaan liittyen yhteiskuntasopimus aiheuttaa jonkin verran keskustelua. Kävin eilen vanhassa työpaikassa ja tietysti juutuin juttelemaan sinne juurikin tästä asiasta. Hiukan meitä ihmetytti, että JHL on hyväksymässä tämän ehdotelman, jossa nimenomaan matalapalkka-alojen työntekijät joutuvat kärsimään eniten. Hiukan on petetty olo ja muistin, miksi erosin JHLlästä aikoinaan.. Tietysti ymmärrän sen, että he haluavat näyttää olevansa muuntautumiskykyisiä ja nykyaikaisia, mutta jotenkin aina ne pienipalkkaisimmat ja naisvaltaisimmat alat ovat kovimmilla. Saapa nähdä, mitä muut SAKn liitot sanovat. Voisin lyödä vetoa, että AKT ei ainakaan hyväksy eikä ehkä PAMkaan.

Lisää jännittäviä aikoja: Esikoisen CERNin matka lähestyy eli lähtö on ensi tiistaina. Nyt poika on kuumeessa kotona. Toivon, että se ei ole influenssaa ja menisi ohi viikonlopun aikana. Muuten on pakko lähettää lapsi sairaana reissuun, on niin odottanut tuota. (Enkä tietenkään influenssapotilasta lähetä minnekään, mutta jos se on ihan tavan kuume.)

Ystäväpariskunnan poika (esikoisen luokkakaveri) oli saanut jo kutsuntakirjeen. Sitäkin odotamme nyt kovasti, saa nähdä milloin se tipahtaa luukusta. Mies arveli, ettei ihan vielä tule, vaan porrastetusti syntymäpäivän mukaan.

Keskimmäinen on myös kotona sairaana, vatsa oli illalla todella kipeä ja aamullakin jatkui. Pohdinkin tässä, että jos lykkää kovan kuumeen niin se voisi olla umppari.

Minullakin on jännittäviä aikoja, sillä en ole vieläkään saanut päätettyä menisinkö tänään olevaan isoon koko talon infotilaisuuteen, vai lähdenkö kotiin kun talo menee kiinni klo 16. Väsyttää niin, etten tiedä jaksanko istua siellä, jos vaikka nukahdan.

Allergiasairaalan keuhkolääkärin pitäisi soittaa tänään, sitä odotellessa..

Postiärsy

Kylläpä jotenkin nyt kasautuu näitä ärsyjä, mutta siis mies soitteli mulle töihin, että oli tullut Postin ilmoituslappu. Minulle oli tullut pikakirje, jonka saisi hakea postikaupasta ja mies lupasi tulla vastaan metrolle.

Ajelimme sitten postikauppaan (ensin tietysti haimme sen onnettoman lapun kotoa, jonne se oli unohtunut) ja jonotimme muiden paketinhakijoiden kanssa. Ojensin lappusen kassapojalle, joka sanoo ettei pikakirjettä löydy mutta tarkistaa vielä.. No ei löydy vieläkään, koska poika huomauttaa, että se on noudettavissa HUOMENNA klo 11 jälkeen. (Kuten olisimme itsekin voineet lukea.)

Mutta oikeasti? Pikakirje, joka on haettava itse seuraavana päivänä? Mikä pika se on?

Ihmettelin kotimatkalla miehelle, miten ihan oikeasti joskus olin hiukan kade eräille maille, joissa posti jaettiin arkisin kahdesti ja lauantaisinkin kerran. Nykyään olisin onnellinen, jos posti ihan oikeasti joskus tulisi kuten joskus ennen (vielä 10 vuotta sitten).

Loppukevennys: Pienin rakastui hiihtämiseen. Lupasin lähteä viikonloppuna kävellen katsomaan, kun hän hiihtää..

Laiskan vaimon mies oli vinkannut tästä coverista, on oikein onnistunut.

Aamuärsy

Ehdin metroon, vaikka se oli tipalla. Nimittäin ne hienot rullaportaat, jotka ovat useammin pois käytöstä kuin 'rullaamassa', seisoivat taas ja tietysti yksi mummo perässävedettävänsa kanssa onnistui tuuppaamaan itsensä siihen mun ja yhden teinin edelle.  MIKSi jos tietää olevansa hidas, ei voi mennä hissillä? HÄH?

No, muuten aamu on ollut suht mukava, mitä nyt migreeni yrittää iskeä. Siksi pyydänkin anteeksi, jos on kirjoitusvihreitä, en hahmota niitä migreenissä. Särkylääkkeitä ei ole kuin pari tabua mukana, pitäis lähteä naapuritaloon apteekkiin ja arvatkaa kiinnostaako.

Pienimmällä on tänään hiihtoa, toivottavasti menisi hyvin. Opetin sen jo eskarikeväänä, sen jälkeen ei olekaan ollut lunta tarpeeksi. Kävellessäni metrolle huomaisn, että erään omakotitalon pihassa hiihteli mummeli. Ovat laittaneet ladun pihan reunoja myötäilemään. Vähän hassultahan se näyttää, mutta toisaalta pitäisi sitten lähteä automatkan päähän enkä tiedä, onko sillä vanhalla parilla edes autoa enää.

Nyt muovittamaan! Nähdään!

Erityisesti ärsytti tänään

Otsikon mukaisesti illalla metron portaissa alatasanteelle seisoksimaan jäävät pissikset erityisesti nyppivät. Miksi oi miksi sitä kaveria on pakko jäädä odottamaan ryppäänä heti siihen, missä portaista astutaan pois? Olen alkanut käyttäytyä keski-äkäisen tädin tavoin ja ryysin pissislauman läpi, vähän ne naureskelivat ihmeissään.

Samaa taktiikkaa oli pakko käyttää juuri ennen lomaa aamumetrossa, kun erään huivirouvan käsveska oli niin jumalattoman kokoinen, että tukki kulkureitit vaikka oli hänen olkapäällään. En käsitä.

Yksi erityinen kypsyyskoe on myös liikenteessä nykyään liikkuvat zombit. Siis ihmiset, jotka tuijottavat luuriaan niin, etteivät yhtään tiedä mitä tekevät.

Niin ja sitten vielä. Ääni meni taas iltaa kohti, töissä. Että sillein. Ihme kyllä ikkunalauta työpöytäni edessä oli imuroitu, siinä olikin todella komeat pallerot.

Mutta nyt siirryn Lewisin pariin sohvalle. Heippa.

Lorun loppu

Eli siis loman loppu. Kävimme kääntymässä länsinaapurin pääkaupungissa, onneksi sattui kaunis päivä ja muumiotkin olivat vitriineissään esillä :P

Aamiaisnäkymä

Meri <3

Tipusia

Anubis

Sarkofagi

Sarkofagi ja muumioita, takana lattialla poikittain n10-vuotiaan pojan muumio, kiinnosti kovasti pienintä

Matkalla kotiinpäin

Ihme kyllä nykyään viikonloppulaivatkin ovat melko siistit, ei juurikaan ole sellaista kamalaa kännistä möykkämatkailua kuin joskus ennen. Tai sitten osuimme sopivaan hiihtolomapaattiin.

Lomalla

Ihan tuntuu lomalta tämä viikko, kun melkein joka päivä on ollut jos jotakin. Eilen sain vihdoin olla ihan rauhassa kotona, mutta illalla kävi Yhteisvastuusetä ovella. Hän on käynyt meillä kohta 20 vuotta, niin kauan kuin olemme tässä asuneet ja aina vaihdamme kuulumiset. Mukava ihminen.

Katsoin 'Les Miserables'-elokuvan, sen missä on Hugh Jackman Jean Valjeanina. Ihan oli hyvä, vaikka Russell Crowe etookin jostain syystä. En ole koskaan oikein sietänyt häntä. 

Tänään keskimmäinen meni enonsa kera Messilään koko päiväksi ja kivaa oli ollut. Me sen sijaan kävimme pankkiasioilla (uusi korttini ei ollut vielä saapunut konttoriin) ja samalla kertaa veimme ex-työpaikalleni monta kassillista kirjoja, osa kierrätyshyllyyn ja osa tiskin taakse tsekattavaksi, jos haluavat. Pistäkööt loput kierrätyshyllyyn, jos ei kelpaa. Kunhan ovat minun nurkistani poissa.

Nyt illalla katsoimme pienimmän kanssa ensin 'Muumio'-elokuvan ja sitten vielä 'Siepatun'. Hohhuh. Jälemmässä on Jason, mutta hän kuolee aika alkumetreillä.

Olen tähän asti lukenut Saku Timosen blogia mielenkiinnolla, siellä on yleensä ihan hauskaa kommentointia ja Saku kirjoittaa hyvin asioista. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut vältellä sitäkin. Minun on alkanut tehdä pahaa (ihan fyysisestikin) ne jutut, joita kritisoidessaan Saku on ottanut kuvakaappauksia näiden ns. maahanmuuttokriittisten henkilöiden kommentoinnit vaikkapa uutisista. Maahanmuuttokriittisiä voisin kuvailla sanoin "tyhmä saa olla, muttei idiootti". Ilmeisesti en vain ymmärrä.

Onneksi voin mennä halimaan kissaa.

Kurvit kuntoon

Kävimme tänään miehen ja pienimmän kanssa kahvilla Kissakahvilassa. Sattumalta osuimme ruoka-aikaan, joten ohjelmaa riitti. Pidän kahvilan tunnelmasta, joskus toisissa kahviloissa tulee tietynlainen; sellainen, että pitäisi vapauttaa pöytä heti kun on kahvin kaatanut kitusiinsa. Tuolla saa seurustella vapaasti sekä asiakkaiden että kissojen kanssa, kaikki keskustelevat keskenään siinä kissoja seuratessaan.

Matkalla kotiinpäin kävimme Stadiumissa ostamassa pienimmälle parit uudet verkkarit. Noista joulukuussa(?) ostetuista verkkareista tulee polvet läpi. Liian terävät polvet?

Lähempänä kotia kävimme postikaupassa hakemassa esikoisen odottamat radiopuhelimet. Yllätykseksemme esikoisen pakettiin oli kuminauhoin kiinnitetty vähän isompi paketti minulle. Ne oli merkattu samalla koodilla ja tiedustellessamme myyjätytöltä tätä hän sanoi vain, että ne ovat molemmat kirjeitä eli siksi niitä ei ole laputettu erikseen. Meistä hiukan ontuva selitys, mutta olkoon. Ikävä kyllä neulekaverini minulle Chicagosta lähettämä muki oli mennyt postissa niin pahaan kuntoon, ettei edes liima pelastanut. Sitä en aio hänelle kertoa, vaan kiitän nätisti. Aion katsoa, saisinko tuon tilattua netitse jostain.

Juttelin päivällä myös veljeni kanssa, keskimmäinen patisteli koska hän haluaa päästä laskettelemaan. Mies kun ei sitä lajia harrasta enkä minäkään, en ole koskaan edes kokeillut ja mieskin 'ensimmäisen ja viimeisen kerran'. No, veljeni lähtee sitten keskimmäisen kanssa torstaina Messilään. Yritän tässä selvittää messilän sivuilta, jos varusteet saisi varattua valmiiksi, mutta jos saan sanoa, niin onpa ihan helvetilliset sivut löytää yhtään mitään jos ei ole alan harrastaja.

Pitääkseni kurvit kunnossa olen leiponut tänään '15 minuutin suklaapiirakan' ja marenkeja, kun jäi valkuaisia tuosta piirakasta. Minusta marengit ovat yksi helpoimpia leivottavia ja nyt pääsin harjoittelemaan pursotteluakin samalla. Pieninkin harjoitteli.Odotellessamme marenkeja uunista ja suklaapiirakan hyytymistä katselimme 'Stand by me'-leffan, jota en ole koskaan nähnyt vaikka se aikoinaan olikin jonkinlaisen kulttielokuvan maineessa. Hyvähän se oli, en kiellä.

Sitten pienin sekä  minä saimmekin sellaisen sokerihumala-hihityskohtauksen, että mies tuli huolestuneena katsomaan mikä meillä oli. Melkein tuli pissat housuun :D