Sielunsisko ja muita asioita

Työpäivän jälkeen olin sopinut tapaavani ystävän, jonka olen viimeksi nähnyt monta monta vuotta sitten. Oikeastaan ihan siksi, että hän asuu Lapissa (siellä, mihin melkein lähdin poromiehen vaimoksi) ja siksi, että kummallakin on ollut perhe ja työ jne jne.

Aikoinaan tutustuimme englannin kielikurssilla Cambridgessa ja olimme kaikki ne viisi viikkoa erottamattomat. Pidimme yhteyttä myöhemminkin, minä kävin Lapissa ja hän meillä ja hän tuli vieläpä Helsinkiin opiskelemaankin. Voi miten meillä oli aina hauskaa yhdessä!

Ja nyt! Puhuimme kaikesta mahdollisesta kuin olisimme nähneet ihan äsken. Tai kuin emme olisi ollenkaan olleetkaan erossa. Kenenkään muun kanssa ei ole samanlaista yhteyttä.

Kävimme vielä ennen eroamistamme Kampin K-kaupassa ostamassa salmiakkisuklaamanteleita. Onnistuin myös osumaan sille kassalle, jossa istui vuorossa se hurmaava suloinen syötävänihana hipsterikundi. Ihan paras ilta :)  

Muihin asioihin eli hetkeä ennen kuin lähdin lounaalle ja olin vielä hyllyttämässä hiljaa, yksi työkaveri tuli kirjastoon. Hän etsi hiljaista tilaa voidakseen huutaa ja hyppiä turhautumisensa ulos, joten annoin luvan. Hänen saatuaan pahan olon purettua halasimme ja keskustelimme talon asioista. Iltapäivällä hän kävi vielä kiittämässä. Oli mukava kokemus :)

Huomen

En illalla ehtinyt kirjoittaa mitään ennen esikoisen nukkumaanmenoa, koneeni on samassa huoneessa jossa hän nukkuu, mikä joskus aiheuttaa tällaista lievää haittaa.

Kävin eilen aamulla hammaslääkärissä tarkastuksessa, kun kaipailivat. Ensitöikseen hammaslääkärini Kai käski röntgeniin ja hoitaja otti kuvat. On helppoa, kun ne menevät koneesta suoraan tietokoneelle, josta sitten tutkailimme kalustoa yhdessä Kain kanssa ja hän totesi, että missään ei näy mitään kummallista (paitsi yhden takahampaan matalat juuret).

Onneksi aikoinaan osuin häneen implanttia halutessani. Kai laittoi hammaskaluston kuntoon parin vuoden kuluessa ja nyt ei olekaan vuosiin tarvinnut tehdä muuta, kuin hammaskiven poisto aina silloin tällöin. Viimeiset kruunut laitettiin muutama vuosi sitten, se olikin viimeinen isompi homma. Olen ollut todella tyytyväinen.

Juttelin vielä pienimmän mahdollisesti tulevista raudoista ja Kai sanoi, että kannattaa seurata tuleeko niistä lapselle päänsärkyä. Usein kuulemma oikomishoitajat eivät katso ollenkaan sitä, miten hampaat osuvat yhteen jolloin seuraa tuskallisia päänsärkyjä, kun pääkallon lihakset jumittavat väärien leuan asentojen johdosta.

Työpäiväkin sujui rattoisasti. Illalla meillä oli eräs Halosen rouva pitämässä yleisöluentoa, mikä aiheutti valtaisan hiljaisen illan muuhun taloon. Kuulemma tupa oli niin täynnä, ettei varttia vaille saliin enää mahtunut muurahaistakaan. Hyvä niin. Onpahan mainosta :)

Luimme pienimmän kanssa hänen saamaansa Delikouraksen 'Nörtti'-kirjasarjan ensimmäistä osaa. Se on nuortenkirja, ehkä aavistuksen liikaakin pienimmälle, mutta hauska. Koska luemme sitä yhdessä, yritän karsia pahimipa kirosanoja pois ja pienin kikattelee.

Nyt leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, joita tiistailla on tarjolla. Ensimmäinen tuli jo, nimittäin pienin saa outoja viestejä kaverin puhelimesta eikä kaveri tunnusta mitään. Jos luuri lähettelee niitä itsekseen, niin on syytä tarkistaa virustorjunta. Jei.

Tapaan töiden jälkeen ystävän, jonka olen viimeksi nähnyt livenä noin 14 vuotta sitten! Tuskin maltan odottaa!

Hyvää ystävänpäivää

Halusin vain vielä näin iltamyöhällä toivottaa Hyvää Ystävänpäivää teille kaikille :)

Vähän vielä altistuksesta sun muusta

Eilen töissä kuulin, että kirjavarastosta ei ollut löytynyt hometta. Sen sijaan siellä on ilmeisesti liian kuiva ilma, joka aiheuttaa kirjapölyn 'pöllyämistä' enemmän, kuin jos siellä olisi vähemmän kuivaa. Tämä on melkoisen hyvä uutinen sikäli, että ainakaan kirjat eivät ole vaarassa tuhoutua.

Sain torstaina postitse lääkärinlausunnon allergiasairaalasta. Lääkäri toteaa siinä, että keuhkoissa ei ole mitään vikaa, mutta verikokeiden tuloksia odotellaan vielä ja kevät mennään nyt siten, kuin hän oli ajatellut eli maaliskuussa alkaa parin kuukauden avaavan lääkkeen otto ja seuranta. Hyvä että tutkitaan.

Loppulauseena oli, että olisi vältettävä työtiloja, joissa oireita ilmenee. Toki siihen yritän tähdätä ja se meilläkin onneksi ymmärretään ja sen mukaan toimitaan. Tosin ensi viikon lopulla ja maaliskuun alkuun asti joudun olemaan puolikkaan työkaverimme sairasloman vuoksi joka päivä tilassa, jossa silmät alkaa kutista, mutta ehkä selviän siitä. Onneksi on loma välissä.

Muihin asioihin.. Olen tänään lukenut puolitoista kirjaa Routasisarukset-trilogiaa. Aikoinaan jäi viimeinen osa lukematta ja ajattelin sitten lukea koko sarjan uudelleen, kun sain kaikki osat kirjastosta helposti. Ensimmäistä osaa lukiessa alkoi häiritä kielioppivirheet ja kankeat lauseet, joita en ollenkaan muistanut. Kakkososassa on edelleen kankeita lauserakenteita ja huomaan alkavani helposti korjailla niitä mielessäni.

Saatuani ekan osan loppuun imuroin kämpän ja illansuussa leivoin mustaksi menneet banaanit kuivakakuksi ja muffinseiksi. Aloitin imuroidessani uuden äänikirjan, outo naislukija vähän häiritsee enkä ole ihan varma jaksanko loppuun, mutta toisaalta teos kestää noin puolitoista tuntia.

Sain nuorimmaisen itkemään nukkumaanmennessään. Nykyään hänellä kestää noin puoli tuntia ensimmäisestä hammaspesu-käskystä itse toimintaan ja koska olen erinomaisen kyllästynyt siihen, en sitten suostunut enää lukemaan hänelle. Yksi syy kestoon on se, että hän on nyt koukkuuntunut uuteen peliin (Piano tiles). Sanoin, että olen huolestunut siitä, että hän ennen nukkumaanmenoa katselee peliä, jossa valkoiset ja mustat neliöt vilkkuvat silmissä, että se ei minusta ole hyvä unenlaadulle eikä aivoille. Aloin itsekin itkeä taas sitä, että olen niin huono äiti kun en vain aina jaksaisi komentaa.

Loppukevennys

Laitan vielä loppukevennyksen, kun se ei oikein sopinut edelliseen.

Aivastin tässä istuessani jokin aika sitten ja satutin kyynärpääni :D Niin, nimittäin tuolin käsinojaan löin kyynärpään heilahtaessani aivastuksen voimasta :P

Jei. Nyt nukkumaan, silmät tipahtaa kohta näppikselle.

Pienet asiat

Huomasin aloittaessani tämän kirjoittamisen, että se liittyykin mukavasti Marjaanan aiemmin tällä viikolla asiakaspalvelua koskevaan kirjoitelmaan. Ajattelin nimittäin kertoa ihan pienesti siitä, miten minulle pienellä hommalla saa tyytyväisiä asiakkaita.

Eilen kävin läpi meille töihin unohtuneita muistitikkuja ja löysinkin kaikista paitsi yhdestä, henkilötiedot joiden avulla sain omistajan selville. Ilmoitin sitten näille ihmisille sekä puhelimitse että s-postitse, mistä tikun voi hakea. Ensimmäinen rouva oli unohtanut meidän hoiviimme kuusi tikkua kamerapussissa ja oli erinomaisen onnellinen niiden löytymisestä ja kiitteli vuolaasti. Samoin seuraava asiakas hihkui riemusta jo puhelimessa ja kolmas haki tikkunsa tänään. Häntä olin ensin koettanut saada kiinni puhelimitse ja sitten laitoin s-postin, kun hän ei vastannut. Myöhemmin hän soitti ja kerroin mitä asia koski ja todellakin tänään hän vielä kertoi, miten oli hetken ehtinyt harmitella ettei tiennyt miten olemme auki, kunnes oli avannut s-postinsa jaa nähnyt sieltä meidän aukioloaikamme.

Puhuin näistä tänään lounaalla työ-ystävän kanssa ja totesimme, että tällaisilla meille pienillä asioilla saa niin helposti asiakkaan tyytyväiseksi, mutta kaikilta se ei vain luonnistu. Arvelin, että se on tavallaan myös ammatillista osaamista, jonka oppii työn myötä jos on sellainen ihminen.

Toisaalta taas on sellaisiakin asiakaspalvelijoita, jotka vähättelevät asiakasta ja moittivat tätä avun kysymisestä. Meillä on yksi tällainenkin henkilö töissä (oppisopimuskoulutuksessa), joka itkettää mummoja ihan silkkaa ilkeyttään.

 Kirjastoalan opinnoissa eräs professori sanoi, ettei ymmärrä niitä ihmisiä, jotka hakeutuvat alalle siinä luulossa, että voivat hautautua jonnekin hyllyjen väliin hiljaa eivätkä halua osallistua asiakaspalveluun. Se ei vain enää onnistu missään ja sellaisen ihmisen oikea paikka ei ole kirjasto. Olen samaa mieltä asiasta.

Unetus

Väsyttää ihan törkeästi. Olen tämän viikon aikana tehnyt noin neljä tuntia plussaa ja ensi viikolla pitäisi tehdä vielä saman verran, että voin pyytää hiihtolomaviikon kolmen lomapäivän kaveriksi kaksi plussapäivää. En ole ihan varma, miten jaksan vielä ensi viikon pusertaa, mutta toisaalta sitten on viikon loma. Sillä palkkiolla jaksaa kyllä paahtaa aika paljon, varsinkin kun pääsen hetkeksi pois ja lepuuttamaan elimistöä talon pöpöiltä.

Kävin tänään ensimmäistä kertaa tänä vuonna pilateksessa, uudessa paikassa. Se olikin aika tehokas 45-minuuttinen, teimme liikkeet kuminauhan kanssa ja sehän olikin makea. Huomenna menen saman ohjaajan joogatunnille, jos vain millään jaksan. Sitten onkin taas parin viikon tauko, tosin voisin lomalla tehdä kotonakin jumppaa. Saa nähdä.

Onnistuimme tänään työpaikan sosiaalitilassa käräyttämään sulakkeen. Kaikki vekottimet ovat kiinni samalla seinällä ja niinpä kun yhtäaikaa oli päällä kahvinkeitin, vedenkeitin ja mikro ne yhtäkkiä sammuivat. Kävin sanomassa vakseille ja yksi heistä käväisi naisten vessan eteisessä sulakekaapilla (mikä oivallinen paikka!) ja taas vekottimet toimivat! Talo vain on niin vanha, että välillä käy tällaisia yllätyksiä :)

Kylähullu

Minä.  Ensin herätin pahennusta Postissa, kun meidän oikeassa lähiPostissa on tapana jonottaa yhdessä jonossa, josta sitten mennään vapautuneelle kassalle. Tänään yksi täti yritti mennä suoraan kassalle, josta oli joku kohta lähdössä ja sanoin sitten, että täällä on vain yksi jono ja virkailijakin myönsi. Täti tuli sitten jonon päähän, mutta mitkä katseet sain muilta jonottajilta! Ihan muistui mieleeni se kerta, kun alle parikymppisenä odotin bussia Sörkassa ja eräs kännikala oli tulossa juttelemaan häirittyään ensin muut naispuoliset ja sanoin, että älä tule nyt, kun mä en nyt jaksa ja hän meni ihan siivosti pois, mutta ne katseet muilta naisilta. Voi hyvän kerran.

Ihan fanityttöasialla olin Postissa.. Yleisön pyynnöstä  yllytyksestä neuloin Richardille pipon ja pistin sen pakettiin pienen kortin kanssa. Korttiin kirjoitin, että kiitoksena kovasta työtahdistaan tässä pieni lahja ja että se ei nyt ehdi Valentineksi, mutta kun täällä Suomessa vietämme Ystävänpäivää, niin sitähän voi viettää milloin tahansa.

Harmaa meni postitse ja punainen on nuorimmaisen uudelleenneulottu Costeau-pipo

Mä olen hullu. Lisätodisteena tästä aion kuunnella yli 30 tuntia äänikirjaa, josta olen sanonut etten ikinä enää koske siihen tekeleeseen pitkällä tikullakaan. Mutta pakkohan se on, kun R lukee sen.

Allaoleva adjektiivitarina oli meistä hurjan hyvä, mutta kuulemma pienin oli lisännyt adjektiivit eri järjestyksessä kuin ne olisi pitänyt laittaa. Minusta tarina on paljon parempi tällaisena. (Minäkö puolueellinen?)

Nuorimmaisen adjektiivitarina

 Ja koska nyt oli puhetta, niin tässä lyhyt haastattelu ja pari näytettä Kuparikentän Taavetista.

 

Ainiin, sain aivan ihanan virkatun kirjanmerkin Laiskalta vaimolta. En taida uskaltaa käyttää sitä :)