Käväisimme länsinaapurissa katsomassa, näkyykö sukellusveneitä, mutta eipä osunut yhtään silmään. Sen sijaan poikkesimme Tekniska Museetissa katsomassa Digital revolution-näyttelyn, joka oli ihan kiva katsaus tietotekniikan historiaan. Tekniskan jälkeen kävimme pienoismallikaupassa (poikien toiveesta) ja SciFi-bokhandelnissa minun toiveestani. Ilman sitä on Tukholman reissu yhtä tyhjän kanssa. Sainkin sieltä mukaani hinkumani Hobitin DoS-leffan EE:n ja ensi vuoden seinäkalenterin sekä yhden kirjan, jota en tiennyt tarvitsevani. Oli vain niin kamala päänsärky, etten oikein jaksanut sen enempää katsella hyllyjä tällä kertaa.
Tänään töissä meidän kerroksesta olivat kattovalot pois. Siis rikkipois. Meiltä, pääpomolta ja toimistosta sekä opehuoneesta. Oli pakko laittaa kirjaston ovi kiinni puoli kuuden maissa, kun ei asiakkaita pystynyt ottamaan sisälle siinä pelossa, että joku mummo taittaa koipensa pimeydessä. Pääsin siten hiukan aiemmin töistä, mutta kotimatkalla hain yhden varauksen toisesta kirjastosta, jotta varaaja saa sen heti huomenna. (Tätä kutsutaan asiakaspalveluksi ;) )
Kuva otettu klo 16.
Tämän kuvan lupasin Marjaanalle vastineeksi hurjasta viikinkikuvasta :) Tämä on vanhimman veljeni piirtämä isompien sisarusteni käyttämään koulu-Kalevalaan. Vanhin veljeni on jonkinasteinen taiteilija ollut aina ja aikoinaan kuvitti mm. Hesarin nuorten palstaa ja piirsi jotain sarjakuviakin.
Lemminkäinen?
Nyt kuitenkin taidan kohtapuoliin siirtyä Höyhensaarille. Laivalla oli menomatkalla naapurihytissä aikamoinen meno, mutta paluumatkalla olivatkin sitten hiljaista poikaa. Yksi jätetiin laivayhtiön toimesta Tukholmaan, yksi löysi tytön ja siirtyi tämän matkaseurueeseen ja jäljellejääneet kaksi tunsivat kai itsensä orvoiksi ja olivat siivosti.
Loppuun vielä Ylvis-poikien pikkuveljen mahtava video. Ihana :)
Tämä torstai on ollut aika epätoivoinen suoraan sanottuna. Ei oikeastaan minun suhteeni, minä pääsin vihdoin joogaankin ja kampaajalle, mutta mies ilmoitti joutuvansa lomautetuksi kolmeksi kuukaudeksi alkaen 15.11. Lisäksi johto on ruotsinkielinen, joten yllättäen yksikään alempi ruotsinkielinen työntekijäkään ei ole joutunut lomautetuksi. In Finland we have this thing called reilu meininki (ja sitten ihmiset ihmettelevät, miksi emme ihan hirveästi pidä svenskatalandebättrefolkista. Voisin kertoa lisääkin hämmentäviä tarinoita).
Tämän ilouutisen lisäksi huomasimme jokin aika sitten, että oravat olivat repineet reiän vesikatteseen ja mies korjasi sen. Nyt kuitenkin huomasimme, että vettä on tullut myös toisesta kohdasta ja sisäseinän rappaus alkaa murentua. Kai tuossa kohta kasvaa jotain levää.
Ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!, kuten Aku Ankkakin sanoo. Alla vielä tänään julkaistu Hobitin viimeisen osan traileri. Turha kai sanoa, että itkin jo sitäkin kuin pieni eläin.
On aika tyhjiin puristettu olo. Viime yönä heräsin yhtäkkiä siihen, etten ollut varma läheitnkö viime torstain tenttivastauksia perille ollenkaan. Tarkistin asian aamulla ja olivat ne siellä opiskelupaikan kansiossa, ihna kuten kuuluikin. Vissiin jonkinasteinen stressi siitä, että viikon sisällä on ollut kaksi suht tärkeää tenttiä. Onneksi seuraava tentti on joulukuussa, mutta ennen sitä ja joululomaa on tehtävä muutama isohko kirjoitushomma. Kai se tästä.
Kävellessäni töistä metrolle eräs kuppila, jonka kaiuttimet ovat kadulle päin, onnistui säikäyttämään. Pistivät juuri musiikin pauhaamaan, kun olin kohdalla. Melkein hyppäsin nahoistani tämän alkaessa raikaa :D
Vatsa on oikutellut taas ja viime yö meni varsin vähillä unilla sen vuoksi. Nyt tuntuu jokseenkin kuumeiselta, mutta taitaa olla taas vain alilämpöä.
Olen koettanut lukea huomiseen tenttiin, jonka aiheena on Informaatiolainsäädäntö ja etiikka. Ihan uksomattoman tylsää, paitsi se osuus joka koskee kirjastoja.. eli tekijänoikeudet. No onhan siellä toki muutakin, mutta kun ne ovat oikeastaan minusta aika maalaisjärjellisiä juttuja niin ei niin hirveästi kiinnosta. Ihan suoraan sanottuna hyppäsin yli mm. kokonaisen luvun, joka käsitteli (netti)pornoa ja etiikkaa (luku oli vielä jumalattoman pitkäkin).
Kunhan saan nuorimman petiin menen itsekin. Olen ihan sekaisin väsymyksestä. Alla maailman rikkain kissa ensimmäisessä elokuvassaan :P
P.S. Teimme päivän/viikon/kuukauden hyvän työn viemällä viikonloppuna löytyneen kapineen poliisilaitokselle. Kuulemma pääsimme TOP10:in, tällaisia kun ei juuri sinne tuoda. Mies sai kuitin ja nyt odotamme, jos vekotin on meidän kolmen kuukauden päästä. Saa nähdä.
Kuusitoista vuotta sitten olimme menneet nukkumaan vähän puolenyön jälkeen (Babylon 5 tuli todella pöljään aikaan), kun aamuyöstä heräsin outoon oloon. Hyppäsin sängystä ylös ja olin aikeissä syöksyä vessaan, mutta lapsivedet ehtivät ensin. No, sitten lähdimmekin kohti Naistenklinikkaa (mies luuttusi lattian ensin ja minä etsin pyyhkeitä autoa varten). Noin kahdentoista tunnin jälkeen maanantai-iltapäivällä minusta vihdoin tuli äiti. Seuraavana aamuna katselin 6:nnen kerroksen ikkunasta ensilumen tuloa vauvan kanssa :)
Nyt tuo rontti on siis 16-vuotias. Paljon olen oppinut häneltä, hänestä
ja itsestäni. Aina ei ole ollut helppoa, mutta aina on selvitty.
Nyt taidan mennä neulomaan hetkeksi töllön ääreen. Olen lukenut koko päivän tekijänoikeudesta kirjastojen näkökulmasta ja keskiviikkona kun tentti on ohi, voin huokaista. Toki poikkean täälläkin vielä ennen sitä, mihinkäs kissa karvoistaan pääsisi :)
En ole tänään tehnyt yhtään mitään järkevää. Päivän tärkein tuotos lienee tässä:
In The Murky Woods art deco
Saanen decon postiin ensi viikon alussa. Sen lisäksi tein ruokaa, makaroonia ja jauhelihakastiketta. Piti alunperin tehdä makaroonilaatikkoa, mutta joku oli syönyt kaikki laatikkomakaroonit.. Kyllä tuokin upposi. Mies kävi taistelemassa raadollisesti kaupoissa, jotta saamme viikonloppunakin ruokaa. Sunnuntaina nimittäin esikoinen täyttää huimat 16 vuotta ja hänen toivomuksestaan piti hakea Sans Rival-kakku.
Nyt illalla katsoin kahden pojan eli vanhimman ja nuorimman kanssa 'Hot fuzz'-elokuvan (siinä on 15v ikäraja kielenkäytön vuoksi) ja nauroimme vatsamme kipeiksi. En muistanutkaan, että se on niin hervoton. Vedet valuivat silmistä. Samalla sain neulottua boleron takakappaleen valmiiksi ja aloitettua ensimmäisen hihan.
Olen tänään myös päivitellyt äärimmäisen typerää uutista, nimittäin Warner Bros ei kuulemma aio kustannussyistä maksaa uusseelantilaisten Hobitti-elokuvan näyttelijöiden matkaa Lontoon ensi-iltaan! Jopa on, sanon minä. Todella maittava kiitos tärkeimmille työn tekijöille, varsinkin kun kaikki tietävät kyseisen elokuvan tuottavan miljoonia ja miljoonia tuotantoyhtiölle. Uskomatonta pölkkypäisyyttä.
Pää tuntuu tyhjältä näin tentin jälkeen. Arvelen sen menneen suht hyvin, vaikka varmahan siitä ei voi olla. Esseekysymys oli hankala ja luettelointitehtävä sisälsi melkoisen määrän sössimismahdollisuuksia, saa nähdä kuinka kävi.
Töissä oli taas yllättävän kiva päivä. Yksi viime talven parhaista työkavereista (=ystävä-tasoa) tuli käymään vapaapäivällään, hän istuu nykyään Oulunkylässä, joten näemme harvoin. Kävimem yhdessä lounaalla talon kuppilassa ja saimme seuraa muistakin ihmisistä. Löysimme taas yhden yhteisen tuttavan! Uskomatonta.. ja jaoimme parhaat imurointivinkit huvittaen samalla muita :) On oikeasti haikeata, etten näe häntä enää joka päivä/viikko, mutta kaikkeen tottuu sanoi irlantilainen hirsipuussa.
Nyt menen, nähdään huomenna :) Älkää välittäkö piisistä, oli eka joka osui silmään juutuupista. Vähän outo sanoma ehkä..
Aamulla heräsin ajoissa ja ehdin käydä suihkussa ja pukeakin ennen nuohoojan saapumista. Onneksi mieskin oli kotona, niin hän sai avata pellit. Minä en (eikä nuohoojat) saa niitä ikinä auki.
Ehdin töihin mukavasti ja sain hommatkin hoidettua oikein näppärästi, mm. luetteloitua ne satamiljoonaa kässänkirjaa loppuun vihdoin viimein.Jouduin myös yllättäen poseeraamaan työpaikan virallisia (mainos- yms.) kuvia varten, koska asiakkaita ei ollut.
Menin ratikalla eiskoisen lukioon vanhempainilttaan, jossa mies jo odotteli ja tapasimme heti aulaan astuttuamme erään vanhan partiokaverini, joka on tuossa lukiossa opona. Oli hauskaa, kun hänkin heti tunnisti minut vaikka siitä on varmaan kaksikymmentä vuotta, kun olemme viimeksi tavanneet. Joka tapauksessa itse asiatkin olivat ihan mielenkiintoisia, esikoisen ryhmänohjaaja on oikein kiva ja lopuksi vaihdoimme vielä muutaman sanan tuttuni kanssa.
Tulimme kotiin, söin, luin Harry Potteria pienimmälle ja nyt kohta kellistyn petiin. Itse asiassa kirjoitin tämän koko jutun vain siksi, että voin jakaa hupaisan videon teidän kanssanne. Ihana Sir Ian (=Gandalf) :)
Niin ja koska olen inhottava ihminen, olen aikalailla samaa mieltä Ulla Appelsinin kanssa. Tosin ihan oikeasti ajattelen vain, että se joka voisi kertoa ratkaisunsa taustoista, on nyt kuollut. Ihan turhaa spekulointia on kaikki muu.
