Vauhtia riittää

Olimme tänään, minä ja pojat, koko päivän Linnanmäellä. Torstaina fillaroituani kotiin ja niinollen aivan katkipoikki sain itseni melkein kiihdytettyä itkupotkuraivareihin siksi, että esikoinen ei halunnut lähteä minun ja pikkuveljien kanssa Lintsille. Ehdin hetken selvittää hänelle näkemystäni asiasta kunnes mies otti asian hoitaakseen ja hetken päästä ilmoitti esikoisen lähtevän ihan mielellään kanssamme.

Tänä aamuna heräsimme siis melkein-kukonlaulun aikaan ja löysimme itsemme huvipuistosta hieman avaamisajan jälkeen. Aloitimme päivän riennot Vekkulalla ja kahdella vuoristorata-ajelulla ja siten en enää muistakaan, missä järjestyksessä menimme. Joka tapauksessa iltapuolella neljännen kerran vuoristoradasta hypätessäni (vielä liikkuvasta vaunusta.. ai minäkö huono esimerkki?)  kompuroin ja vedin lipat ja nyt on vasen puoli suht kipeä, varsinkin varpaat.

Pienin vähän säikähti ja pidimme kahvitauon, jonka jälkeen aloimme hivuttautua kohti portteja. Loppujen lopuksi olimme kotona yhdeksän aikoihin, kun mies tuli hakemaan meidät metrolta. Popcorneja ja erilaisia arvonnasta voitettuja rojuja sekä karkkia löytyi kasseista.

Ollessani juuri sulkemassa luuriani eräässä vaiheessa olin ilokseni saanut s-postin, jota jo hieman osasin kaivatakin tsekattuani erästä kurssi-ilmoittautumista alkuviikosta. Näyttää pahasti siltä, että minusta(kin) tulee vihdoin kirjastonhoitaja sillä pääsin informaatiotutkimuksen aineopintokokonaisuuden verkkokurssille, joka järjestetään ensi syksyn ja kevään kuluessa. Täytyy sanoa, että olen tosi onnellinen. Toivon vain, että selviän siitä kunnialla.

Nyt lähden petiin oikomaan särkeviä koipiani. Allaoleva video siksi, että muistaisin maanantai-aamuna ostaa Katyn maaliskuiselle keikalle liput :P Hyvää yötä!

Pahatar

Kävin leffassa isompien poikien ja ystäväni kanssa vilkaisemassa Pahattaren (Maleficent) ja täytyy sanoa, että tykkäsin. Eihän se ollut kovin ihmeellinen varsinaisesti, mutta silti hyvä näkökulma sadun toiselta puolen. Erityisesti pidin Angelina Joliesta ja Diaval-korppia näyttelevästä Sam Rileysta, joka sai korppimieheen syvyyttä.

Totesimme ystäväni kanssa, että Pahatar on aina ollut meidän suosikkimme Disneyn pahiksista.

Töissä alkoi lomaa edeltävä kiire. Pitäisi ehtiä luetteloida viisi isoa banaanilaatikollista käsityökirjoja, joista useimpia ei löydy kotimaisista tietokannoista. Onneksi on Worldcat <3

Loppuun vielä Lana Del Rayn esittämänä Pahattaren teemapiisi. Tykkään.

Työmatkaliikuntaa

Menin fillarilla töihin ja meninkin lujaa, ylitin aiemmat aikani ja pääsin töihin 40 minuutissa. Ehkä se johtui raikkaasta ulkoilmasta tai alamäistä, mutta kuitenkin. Takaisintulo olikin sitten tuskaa ja kesti 46 minuuttia, vastatuuli oli melkoinen ja pelkäsin toisen jalan alkavan krampata. Tosin Viikissä pääsin yhden mäen helpommin kuin viimeksi ja samoin Kivikossa siinä kamalassa tappomäessä pääsin hiukan pitemmälle ennen kuin oli pakko luovuttaa ja kävellä ylös.

Oli hauskaa, kun Hermannissa odotin valojen vaihtumista päästäkseni ylitse ja eräs samaan suuntaan menevä huppelissa oleva herrahenkilö sanoi minulle, että 'Kuule nainen! Mahtavaa, että vedät ittes kondikseen!' ja sitten hän pyysi anteeksi, mutta sanoin, että ei haitannut ja kiitos :) Minusta se oli varsin kannustavaa (mutta olenkin hassu).

Nyt lähden oikaisemaan kankeat koipeni yöksi, mutta tässä vanha tanssipiisi, joka edelleen huvittaa minua.

Paluu arkeen

Eilen tosiaan juhlimme oikein olan takaa. Mehut menivät aika tehokkaasti ja katkaisin 9kk jatkuneen alkoholittoman kauden kolmella lasilisella kuohuviiniä. Järkyttävää. Enkä tullut edes hiprakkaan. Hukkaan meni siis sekin. Muutenkin pidin varani ja söin lähinnä salaatteja ja kakkua, riittivät hyvin.

Eilen olin juuri sanomassa yhdelle äititutulle, jonka kanssa istuin, että meidän perheessä ie ole koskaan ollut yhtään stipendiä ja samassa rehtori huusi keskimmäisen nimen. Hän sai Lionseilta parikymppiä ja esikoinen sai samalta järjestöltä reaaliaineista viisikymppisen. Paistaa se päivä risukasaankin siis.

Tänään olen ihan vain ollut. Pesin pari koneellista pyykkiä ja tein Keyn limettipiiraan, mutta muuten ollut tosiaan vain. Ta siivosin kyllä keittiön.

Huomenna, jos keli on yhtään suotuisa, ajattelin fillaroida töihin. Kaikkien kakkujen jälkeen ihan hyvä idea :)

Alla pari kuvatusta katkeen takana.

Juhlan tuntua

Taas yksi lukuvuosi loppuu koululaisilla. Meillä on ykkösluokan, kutosen ja ysin päättäjäiset. Näiden lisäksi kolmet yo-juhlat, kun ystäväpariskuntien esikoiset kirjoittivat ylioppilaiksi. Huhhei. Tänä keväänä jakaannun vain kutosen ja ykkösen luokkiin, mies menee yläkoulun juhliin. Esikoinen halusi yllättäen hankkia puvun, vielä viime kesän rippijuhliin sellainen ei käynyt.

Eilen kävi keskimmäisen kummitäti lainaamassa meiltä kuoharilaseja. Lisäksi leivoin eilen illalla porkkanakakun, tosin ilman päällistä koska ei ollut tuorejuustoa varastossa.

Tänään olen imuroinut kaikki ne järkyttävät villapallerot, jotka imeytyivät sisälle viime viikonloppuna, kävin kaupassa pienimmän kanssa ja tein makaroonilootan. Olen myös leiponut kaksi kuivakakkua tarkoituksena antaa yksi keskimmäisen opelle. Ensimmäinen versio hiukan kärähti pinnasta, joten syömme sen itse. Olen myös tehnyt erilaisia kortteja opettajille, ylioppilaille kirjoitan vain jonkin lauseen lahjakortin kanteen. Ei jaksa muuta.

Viikonloppuna olin aikeissa tehdä Keyn limettipiirasta ihan esikoisen peruskoulun päättämisen kunniaksi. Yleisön pyynnöstä siihen pitäisi tehdä marenkipäällys, mutta taidan tehdä pieniä marenkeja joita kukin voi laittaa oman palasensa päälle.

 Pitäisi varmaankin kohta kellistyä petiin, esikoisen juhlat alkavat kahdeksalta ja alakoulun yhdeksältä. Uaah. Ainiin.. ensimmäiset promokuvat erään henkilön kesän näytelmästä Lontoossa tulivat esille. Aloin jälleen pohtia loppukesälle kulttuurimatkaa suosikkikaupunkiini.

Puoli viikkoa

Puoli viikkoa on taas vilahtanut. En ole jaksanut iltaisin juuri kirjoittaa tänne, varhaiset aamut tappavat minut. Tarkoitan siis sitä, että pojat ovat menneet kasiin koko viikon ja koska lähden yhtämatkaa pienimmän kanssa, joudun heräämään aikaisin ja niin edelleen. Pidän työssäni nimenomaan tästä kaksivuorosta, jota teen/olen tehnyt yli 20 vuotta. Olen kokeillut tarpeeksi normaalia työpäivää, jotta tiedän sen olevan minulle sopimaton pitemmän päälle.

Kävin tänään lounaalla työpaikkasuhteeni kanssa ja meillä oli oikein rattoisaa. Hänen onnekseen ja minun epäonnekseni hän ilmoitti saaneensa opiskelupaikan ja suorittaa siis ensi talven kuluessa opettajan pätevyyden muiden tutkintojensa jatkeeksi. Toki olen hyvin tyytyväinen hänen puolestaan, mutta samalla hiukan mietin miten selviän ensi talvesta ilman häntä. On ollut ilo silloin tällöin poiketa vaihtamaan muutama sana mistä milloinkin, nyt en voi sitä tehdä enää.

Toinenkin asia, josta tulin todella iloiseksi tänään; nimittäin kolleegani meitä pienemmästä organisaatiosta oli Tukholman Kulturhusetissa kuuntelemassa Neil Gaimanin haastattelua. Olisin niin halunnut itse päästä sinne, sillä Gaiman on suosikkikirjailijoitani, mutta tajusin asian liian myöhään enkä siten siis päässyt Tukholmaan nyt. Mutta on melkein kuin olisin itse ollut paikalla, kun tuttava oli :)

Fairy tales are more than true:

 Not because they tell us that dragon exist,

but because they tell us that dragons can be beaten" 

 Neil Gaiman  (Kulturhuset, Stockholm, 28.5.2014)

Kävellessäni kotia kohti tuulessa ja tuiskussa ja sateessa totesin näppieni olevan niin kylmät, että koko vasen käsi särki. Varsinkin kun pääsin sisälle, auts.

Valitin eräälle tutulle ainaista palelua jne ja hän kysyi onko minulta tutkittu kilpirauhasen vajaatoimintaa. Eipä ole, oireet sopisivat kyllä. Aion syksyllä ottaa asian esille työterveydessä, en viitsi nyt kolme viikkoa ennen lomaa alkaa siihen ruljanssiin.

Löysin erästä linkkiä seurattuani erinomaisen mielenkiintoisia palapelejä.. taidan paneutua niihin loppuviikon :P Loppuun vielä piisi, joka silloin tällöin soi päässä. Varmaan ne lohikäärmeet.

Helleväsymys

Eilen esikoinen paineli metsään siksi aikaa, kun me menimme kummipojan synttäreille hikoilemaan. Oli ihan mukavaa, kaikilla osapuolilla. Olisimme ehkä viihtyneet vielä hetken pitempäänkin, mutt metsäläinen soitti hakemaan. Oli sen verran kuuma, etteivät jaksaneet taistella kauempaa minkä kyllä ymmärsi.

Tänään kävimme äänestämässä ja sieltä puutarhakaupassa. Hankimme laatikkokukat ja ostin joitain siemeniäkin. Kotiin päästyämme mies ja esikoinen jatkoivat parvekeprojektia ja minä istutin rehut, perkasin maustepenkin (myös kotiloista, jotka saivat kuuman kylvyn) ja pienimmän avustamana iskin siemeniä multaan.

Ehdin myös pestä pyykkiä ja silittää niitä. Sen sijaan saunaa emme jaksaneet enää lämmittää, voihan se laittaa viikolla sitten.

Taidan kellahtaa petiin kohta, ensi viikon kaikki kolme päivää on koululaisilla kasiin meno. Huomenna pulahdan altaaseen luultavasti viimeistä kertaa tänä keväänä.

Hellemellakka

Ollut mukavan lämmin päivä tänään, josta johtuen keskustelupalstalla joku pohti kuinka ihmeessä mellakkapoliisit jaksavat kaikkien kamojensa kanssa tässä säässä painaa Arkadianmäellä. Niin.. lienee olisi työsuojeluasia?

Eilen menin fillarilla töihin ja takaisin, sujui yllättävän kivuttomasti eli jaksoin paremmin kuin viime vuonna kaikki 26 kilometriä. Jopa ne Viikin tappomäet menivät aika hyvin, toki Kivikon järkyttävän mäen puolivälistä kävelin jälleen. Se on aivan mahdoton.Minulle.

Illalla olin aivan poikki, jaksoin juuri lukea muutaman sivun Azkabanista pienimmälle, joka leikki kotiloa sängyssään hetken ajan. Katsoimme Simon's cat-videota kotiloiden nopeuskilpailuista ja siitä juontui tämä idea.

Esikoinen oli eilen ja tänään kotona tekemässä projektiaan eli maalaamassa parvekkeen aluslautoja, joista raportoi kouluun ja saa sitten numeron. Aamulla, lähetettyäni pienimmän ja keskimmäisen kouluun, menin takaisin petiin ja heräsin puoli yksitoista samoin kuin tuo. Puolenpäivän maissa sain esikoisen jatkamaan projektiaan ja itse imuroin talon. Kylläpä tuli lämmin siinä puuhassa. Iltapäivällä lähdin pienimmän kanssa käymään postikaupassa (se onneton paketti tuli takaisin rapakon takaa ja piti hakea), joka on menossa remonttiin ja niinpä piti hakea jätskit toisesta paikasta.

Pienin huomautti, että tämä oli ensimmäinen kerta kun fillaroin hänen kanssaan mihinkään ja niin olikin. Aiemmin olen juossut kävellyt hänen vierellään tarhaan, mutten fillaroinut. Se meni ihan mukavasti kyllä ja laitoin jopa kypärän päähäni.

Loppuun pätkä, josta tulee aina hyvä mieli. Muistaakseni joku kys. henkilöistä kertoi, että olivat nauraneet itsensä tärviölle tätä kuvattaessa. Jostain ymmärsin, että tämä elokuva oli tänään töllössä.