Ihan ensi alkuun sanon, että keikka oli hieno. Käynnistyi hitaasti, mutta eipä sitten meinannut sammua into millään :) Jared on varsinainen showmies eikä veli ole pekkaa pahempi. Alla pari kuvaa, jotka nappasin kännyllä.
Muuten olen lukenut kirjan, josta pitäisi vääntää analyysi ensi viikonloppuna, palautuspäivä on sunnuntaina. Onneksi kirja oli hauska, vaikka yksi ihminen sanoi sen olevan hieman tylsä. Itse nauroin jopa ääneen muutamassa kohdassa, sitä ei usein tapahdu kotimaisten kirjojen kanssa. Kirjassa oli sarkastista huumoria runsain mitoin ja henkilöt olivat varsin karikatyyrisiä. Ihan hupaisa nopea luettava, yllättävästi Finlandiavoittaja (en yleensä jaksa lukea Finladia-ehdokkaita ollenkaan.)
Sukantekele on edistynyt myös ihan hyvin, kun neljänne (vai viidennen) purkamisurakan jälkeen tajusin laskea mallipiirroksesta, missä ihan oikeasti olen menossa. Johan selkis.
Ja nyt menen katsomaan töllöä tai jotain. Nähdään taas!
PS Unohdin sen kuvan, jota yleisö pyysi jossain aiemmin. Sen näkee tässä alla.
Istuessani töissä päivystelemässä yksi vahtimestareista (se hauskin) poikkesi juttelemaan ja esitteli sellaista metallilangoista tehtyä päänhieronta-vekotinta. En ole koskaan kokeillut sellaista, mutta nyt olen. Hän nimittäin hieroi päätäni sillä ja se oli oikein mukavan tuntuista. Juttelimme siinä sitten kaikenlaisista hieronnoista, joissa olemme käyneet ja kumpikin totesimme, että jäsenkorjaus taitaisi olla seuraavana vuorossa.
Päivä oli muutenkin kummallinen. Uusi työntekijä tuli esittäytymään ja piti katsoa ihan oikeasti pariin kertaan, sillä ihmettelin mistä hän oli tuttu. No.. hän oli Hobitti-leffan Bardin kaksoisveli, ihan kummallista. Siis toisin sanoen Luken, ihan samanlaiset kasvot. Tämä kuva voisi hyvin olla tuo työkaveri.
Kävin luennollakin ja oli ihan mielenkiintoista. On hauskaa, kun nyt kaikki jo uskaltavat jutella keskenään, nyt kun olemme istuneet koko talven yhdessä. Hieman harmittaa, että ainoa miesjäsenemme lopetti tämän kurssin. Hän lukee pääsykokeisiin, joten toivon hänelle onnea ja menestystä siihen koitokseen.
Keskimmäinen neuloo lapastaan ja pienin oli tänään ensimmäistä kertaa laskettelemassa koulun kanssa. Meillä minä en ole koskaan lasketellut ja mieskin tasan ensimmäisen ja viimeisen kerran. Hyvä, kun koulussa on mahdollisuudet tuohonkin kurssien muodossa.
Loppuun haluan vielä linkittää John Finnemoren blogikirjoituksen, jossa hän kiittää faneja kiitoksista :D Sieltä löytyy kiitosvideo, jonka tekemiseen jollain tavalla osallistuin minäkin. Tosin en ole lopullisessa versiossa, mikä on ehkä hyväkin :P
Tämä liittyy Saleihin, yhteen kohtaukseen siellä.
Nyt menen vielä hetkeksi Saleihin. Saatan saada kuudennen luvun valmiiksi jo tänä viikonloppuna, mikä olisi ihanteellista sillä pitäisi ruveta keskittymään proosa-analyysiin. Sitäkään kirjaa en ole vielä päättänyt enkä siten edes lukenut.
Alkuviikko on vilahtanut ohitse rattoisasti. Maanantaina käväisin uimassa ja paransin ennätystäni niin , että nyt pääsin kilometrin 31:een minuuttiin. Sama aika se toki on näin kirjoitettuna kuin viimeksi, mutta minulle se on ilo siksi, että oli tipalla, ettei se ollut tasan 30 minuuttia. Kellonviisari nimittäin heilahti juuri ennen loppuvetoja tuohon, niin olkoon. Tuntui hyvältä.
Tiistaina olin luennolla, viimeinen peruskurssin luento. Enää pitää tehdä se onneton proosa-analyysi enkä ole edes aloittanut analysoitavaa kirjaa lukemaan. Ehtiihän tuota.. Huomenna alkaa seuraava ja samalla viimeinen kurssi.
Olen tavannut tällä viikolla yllättävän määrän vanhoja tuttuja. Siis sekä ihan vuosien vuosien takaisia että uudempia vanhoja. Oikein hauskaa. Eilen tapasin erään rouvan urani alkuvaiheilta ja lopulta hänkin sanoi minulle, että kyllä hänkin alkoi vähitellen muistaa minut. Hän nimittäin oli silloisen työpaikkani lähi-yläasteen äikänopettaja ja teimme aika paljonkin yhteistyötä.
Tänään kävin keskimmäisen kanssa kipsinpoistossa. Kyllä oli mukavaa! Nyt pitää vielä olla hiukan varovainen käden kanssa, minä ja lääkäri olimme hiukan sitä meiltä, että pyöräily ei ehkä ole ihan vielä hyvä ajatus.
Ennen keskimmäisen treffaamista ostin itselleni oikein teinix-korvakorut lauantain keikkaa varten, en erotu niin paljon muista teineistä :) Korvakorut ovat sellaiset höyhenpörhelöt, jotka ulottuvat suunnilleen solisluihini asti :D
Loppuun vielä se tärkein eli sain runo-analyysista arvosanaksi 3/5! Olen ällikällä lyöty. Olin ihan varma-varma, että saan korkeintaa ykkösen ja sitten tuo. Huhhuh. Color me surprised.
Minkähän piisin keksisin.. haa, laitankin tähän Jaredin Oscar-puheen :P Oscarhan tuli tästä roolista.
Minä täällä vain. Tänään olen neulonut aran-kuvioneulesukkia. Tulos oli huono, kunnes tajusin ohjeen kokonaa. Nyt alkaa hieman edistyäkin, sillä olen luultavasti purkanut enemmän kuin neulonut tänään.
Perjantaina kävin kaupungissa sillä aikaa, kun pienin oli koulussa. Kävin ensin parturissa ja sieltä jatkoin Taidehalliin Esko Männikön näyttelyyn, joka oli hieno. Tykkäsin kovasti. Se oli tänään viimeistä päivää auki, joten oli viime hetket nähdä se. Sitten menin lankakauppaan... Hain varaamani langat ja löysin Rowanin Tweed-lankaa alekorista, merensinistä, otin kaikki viisi kerää. Saa nähdä, mitä niistä tulee ja koska :) Kävin vielä ostamassa kuluneet mustat farkut ensi lauantain keikkaa varten ja sitten tulin kotiin, jossa pienin jo odottelikin. Perjantai-ilta menikin sitten ihan hauskasti.
Lauantain vietimmekin rattoisasti muuttaen äitiäni takaisin asuntoonsa putkiremontin jälkeen. Onneksi veljeni oli siellä myös, joten saimme mukavasti harhautettua muoria ja hommat hoidettua. Mies ja veljeni veivät kuusi jätesäkillistä muovikasseja roskikseen. Siis ihan äitini varastoimia muovikasseja. Mieheni sanoin: 'Tämä on asunto eikä varasto'. Selvisimme pakollisine ruokailuineen hommasta neljän ja puolen tunnin ajalla, aika hyvä saavutus. Illalla kotona katselin isompien kanssa 'Grand Torino'-leffan, joka on erinomaisen hieno useammankin katselun jälkeen. Clint Eastwoodin esittämä jäyhä äijänkäppänä on ihana.
Että sellaista tänne. Koitan vielä hetken kirjoitella, sitten ripustan viimeiset pyykit ja kasaan eväät ja uimakamat huomista varten. Tappoviikko edessä, ma iltavuoro, ti ja to luento ja keskiviikkona keskimmäisen kipsin poisto. Perjantaina pitäisi varmaan alkaa pohdiskella analyysia tai edes lukaista se kirja ja sitten tuleekin lauantai!!! Lauantai, jota olen odottanut syyskuun alusta :) Ihanaa ihanaa ihanaa :D
Aamu alkoi hauskasti. Kävellessäni metrolle ihmettelin, miksi yksi setä viheltää ja huutelee koiralleen, kunnes näin kissan menevän varovasti matalana hiipien suojatien yli sedän luo. Tunnistin sedän läheiseksi eläinlääkäriksi ja kissan siksi varovaiseksi otukseksi, josta kerroin Kissakuiskaaja-päivityksessäni. Kissa siis kipitteli eläinlääkärimme perässä ihan nätisti, niin teki meidänkin. Se tosin jäi aina omalle kadulle, eikä tullut esim. leikkipuistoon saakka perässämme.
Töissäkin oli ihan hauskaa muovitin hiki päässä Wiljamin näytelmiä ja liimasin kirjoja kasaan. Lisäksi tapasimme mm. uuden talouspäällikkömme eli hänet, joka tulee sijaistamaan kahvikaveriani Tarjaa noin vuodeksi, kun Tarja on opintovapaalla. Tästä lähtien keitän kahvit vain itselleni, kun tulin taloon niin meitä oli viisi kahvikerhossa. Vähiin käy ennen kuin loppuu.
Juuri ennen kuin lähdin töistä yksi meidän opettajistamme tuli etsimään kirjaa ja katselin sattumalta juuri käsityökirjaa, jossa oli pienistä nukeista tehtyjä taidetekstiilejä. Nukeilla oli vain pää ja käsivarret ja pohdimme yhdessä sitä, miten kamalia sellaiset olisivat esim. tyynynä kotona. Hämärissä alkaisit katsella, kuinka ne liikkuvat. Olisi kamalaa.
Jotenkin päädyimme näistä karmivista nukeista tonttuihin ja siihen, kuinka ne huolehtivat meidän omaisuudestamme täällä. Esimerkiksi saunatonttu huolehtii siitä, ettei sauna pala ja kotitonttu siitä, että koti on tallessa, kun palaat sinne. Tulimme siihen tulokseen, että kun näitä kotihaltioita lahjotaan erilaisialla asioilla (ruoalla june) niin niitä voikin hyvällä syyllä pitää eräänlaisena mafiana. Tonttumafia. Ei kannata yhtään vähätellä tonttuja kuulkaas.
Piti kirjoittaa, mutten taida jaksaa mitään kovin syvällistä. Kävin elokuvissa tyttöystävän kanssa katsomassa 'Talvisen tarinan'. Se oli hyvä, kaunis elokuva, mutta silti kirjasta muutettu aika paljon ja siksi se ei ehkä ollut ihan sitä, mitä odotin. Mutta kaunis se oli, ehdottomasti kaunis. Lisäksi Russell Crowe, josta en pidä, oli jopa hyvä ja Will Smith itse pääpiru Luciferina oli hupaisa. Silti paras kaikista hahmoista oli hevonen, joka on kirjassakin tärkeä hahmo. Toki Beverlyn isää esittävä William Hurt oli myös hieno, hän on yksi ikisuosikeistani aina sen jälkeen, kun näin 'Hämähäkkinaisen suudelman' joskus 80-luvun loppupuolella.
Elokuvan jälkeen tulin kotiin ja luin pienimmälle Katto-Kassista. Aloin itkeä kohdassa, jossa Pikkuveli vihdoin saa oman koiran ja pienin tietysti huolestui kysyen, mikä mulle tuli. Yritin selittäää, että muistin vain kun itse sain pitkän vonkumisen jälkeen (siis vuosien) lukioaikaan kissan ja sitten se raukka jäi auton alle puolen vuoden päästä. Seuraava kissa olikin sitten tuo nykyinen dementikko, jonka haimme miehen kanssa. Pian taitaa siitäkin aika jättää ja se siirtyy paremmille hiirestysmaille.
Tämä tiistai on ollut kiltti tähän asti. Oletan sen pysyvän sellaisena vielä hetken, noin viisi varttia.
Oikeasti halusin sanoa, että olen uskovainen. Silti puolustan tasa-arvoista avioliittolakia, sillä minusta ihminen saa rakastaa ketä haluaa. Ilmeisesti kuitenkin useimpien ihmisten mielestä ei saa, mikä on sääli. Toisaalta tiedän olevani outo uskomusteni kanssa, en millään sovi luterilaisen kirkon katsomuksiin siitä, millainen kunnon uskiksen pitäisi olla. Uskonhan edellisiin elämiin ja muuhun roskaan, kuten enkeleihin. (Tämä on provo jos joku ei tajunnut.) Minua ihan oikeasti hieman ihmetyttää kansaa edustamaan valittujen henkilöiden älynlahjat. Kuulostavat yhtä älykkäiltä kuin erään tuttavani mies, joka käyttäessään vaaleanpunaista kauluspaitaa kulkee selkä seinää vasten. (Tämän olen kuullut hänen vaimonsa suusta ja uskon sen olevan suurimmaksi osaksi totta.) Säälittävää. Vertautuu minusta suoraan muslimien kaapuihin ja niiden käytön perusteluihin (=mies on niin himojensa orja, että naisen tulee pukeutua kaapuun).
Halusin ottaa kuvakaappauksen tästä, koska se on aika ajatuksia herättävä.
Nyt kuitenkin kurkussa on kuppa tai jokin. En ollut saada syötyä, koska aina joskus käy niin, että suun sisäpuoli tulee yliherkäksi ja kutiaa ihan sairaasti kun yritän syödä. Siis muulloinkin, kuin kuppa-aikaan. Ajattelin kirjoittaa hetken, jos onnistun ja siksi luen keskiajan kansainvaelluksista. Nähdään taas.
Loppuhuomautuksena sanottakoon, että en usko puhuvani enempää uskonnosta tai uskomuksistani tässä blogissa ja vielä korostan, että minulla on myös homoseksuaaleja ystäviä ja sukulaisia, jotka ovat ihania ihmisiä.
