Torstai on toivoa täynnä

Aamu alkoi hauskasti. Kävellessäni metrolle ihmettelin, miksi yksi setä viheltää ja huutelee koiralleen, kunnes näin kissan menevän varovasti matalana hiipien suojatien yli sedän luo. Tunnistin sedän läheiseksi eläinlääkäriksi ja kissan siksi varovaiseksi otukseksi, josta kerroin Kissakuiskaaja-päivityksessäni. Kissa siis kipitteli eläinlääkärimme perässä ihan nätisti, niin teki meidänkin. Se tosin jäi aina omalle kadulle, eikä tullut esim. leikkipuistoon saakka perässämme.

Töissäkin oli ihan hauskaa muovitin hiki päässä Wiljamin näytelmiä ja liimasin kirjoja kasaan. Lisäksi tapasimme mm. uuden talouspäällikkömme eli hänet, joka tulee sijaistamaan kahvikaveriani Tarjaa noin vuodeksi, kun Tarja on opintovapaalla. Tästä lähtien keitän kahvit vain itselleni, kun tulin taloon niin meitä oli viisi kahvikerhossa. Vähiin käy ennen kuin loppuu.

Juuri ennen kuin lähdin töistä yksi meidän opettajistamme tuli etsimään kirjaa ja katselin sattumalta juuri käsityökirjaa, jossa oli pienistä nukeista tehtyjä taidetekstiilejä. Nukeilla oli vain pää ja käsivarret ja pohdimme yhdessä sitä, miten kamalia sellaiset olisivat esim. tyynynä kotona. Hämärissä alkaisit katsella, kuinka ne liikkuvat. Olisi kamalaa.

Jotenkin päädyimme näistä karmivista nukeista tonttuihin ja siihen, kuinka ne huolehtivat meidän omaisuudestamme täällä.  Esimerkiksi saunatonttu huolehtii siitä, ettei sauna pala ja kotitonttu siitä, että koti on tallessa, kun palaat sinne. Tulimme siihen tulokseen, että  kun  näitä kotihaltioita lahjotaan erilaisialla asioilla (ruoalla june) niin niitä voikin hyvällä syyllä pitää eräänlaisena mafiana. Tonttumafia. Ei kannata yhtään vähätellä tonttuja kuulkaas.

Nämä pojat näen toukokuussa Nosturissa, jei!

Huuhaa

Piti kirjoittaa, mutten taida jaksaa mitään kovin syvällistä. Kävin elokuvissa tyttöystävän kanssa katsomassa 'Talvisen tarinan'. Se oli hyvä, kaunis elokuva, mutta silti kirjasta muutettu aika paljon ja siksi se ei ehkä ollut ihan sitä, mitä odotin. Mutta kaunis se oli, ehdottomasti kaunis. Lisäksi Russell Crowe, josta en pidä, oli jopa hyvä ja Will Smith itse pääpiru Luciferina oli hupaisa. Silti paras kaikista hahmoista oli hevonen, joka on kirjassakin tärkeä hahmo. Toki Beverlyn isää esittävä William Hurt oli myös hieno, hän on yksi ikisuosikeistani aina sen jälkeen, kun näin 'Hämähäkkinaisen suudelman' joskus 80-luvun loppupuolella.

Elokuvan jälkeen tulin kotiin ja luin pienimmälle Katto-Kassista. Aloin itkeä kohdassa, jossa Pikkuveli vihdoin saa oman koiran ja pienin tietysti huolestui kysyen, mikä mulle tuli.  Yritin selittäää, että muistin vain kun itse sain pitkän vonkumisen jälkeen (siis vuosien) lukioaikaan kissan ja sitten se raukka jäi auton alle puolen vuoden päästä. Seuraava kissa olikin sitten tuo nykyinen dementikko, jonka haimme miehen kanssa. Pian taitaa siitäkin aika jättää ja se siirtyy paremmille hiirestysmaille.

Iltaa

Tämä tiistai on ollut kiltti tähän asti. Oletan sen pysyvän sellaisena vielä hetken, noin viisi varttia.

Oikeasti halusin sanoa, että olen uskovainen. Silti puolustan tasa-arvoista avioliittolakia, sillä minusta ihminen saa rakastaa ketä haluaa. Ilmeisesti kuitenkin useimpien ihmisten mielestä ei saa, mikä on sääli. Toisaalta tiedän olevani outo uskomusteni kanssa, en millään sovi luterilaisen kirkon katsomuksiin siitä, millainen kunnon uskiksen pitäisi olla. Uskonhan edellisiin elämiin ja muuhun roskaan, kuten enkeleihin. (Tämä on provo jos joku ei tajunnut.) Minua ihan oikeasti hieman ihmetyttää kansaa edustamaan valittujen henkilöiden älynlahjat. Kuulostavat yhtä älykkäiltä kuin erään tuttavani mies, joka käyttäessään vaaleanpunaista kauluspaitaa kulkee selkä seinää vasten. (Tämän olen kuullut hänen vaimonsa suusta ja uskon sen olevan suurimmaksi osaksi totta.) Säälittävää. Vertautuu minusta suoraan muslimien kaapuihin ja niiden käytön perusteluihin (=mies on niin himojensa orja, että naisen tulee pukeutua kaapuun).

Halusin ottaa kuvakaappauksen tästä, koska se on aika ajatuksia herättävä.

Nyt kuitenkin kurkussa on kuppa tai jokin. En ollut saada syötyä, koska aina joskus käy niin, että suun sisäpuoli tulee yliherkäksi ja kutiaa ihan sairaasti kun yritän syödä. Siis muulloinkin, kuin kuppa-aikaan. Ajattelin kirjoittaa hetken, jos onnistun ja siksi luen keskiajan kansainvaelluksista. Nähdään taas.

Loppuhuomautuksena sanottakoon, että en usko puhuvani enempää uskonnosta tai uskomuksistani tässä blogissa ja  vielä korostan, että minulla on myös homoseksuaaleja ystäviä ja sukulaisia, jotka ovat ihania ihmisiä.

Arki

Arki alkoi taas jälleen. Kävin uimassa ja onnistuin voittamaan itseni eli uin kilometrin 31ssä minuutissa. Aika hyvin meikäläiseltä, jolla ei ole edes minkäänlaista tekniikkaa. Eikä ole koskaan ollutkaan.

Töissä oli ihan tavallista, kuin ei olisi poissa ollutkaan. Ei mitään ihmeellistä. Ostin työmatkalla langat yksiin sukkiin. Vaikken paljonkaan tykkää Novitan langoista, niin sukkiin ne kyllä sopivat erinomaisesti. Huomenna, jos käsi olisi parempi, voisin aloitella taas sukantekoa. Töissä hauskuutinkin itseäni Ravelryn keskustelupalstoilla.

Pitäisi kai lähteä kohta petiin, huomenna on taas luentokin. Pitäisi valita kolmesta kirjasta, minkä analysoi ensi kuun puolivälissä. Pohdin, että lukisin ne kaikki ja sitten päättäisin. Oli neljäskin kirja, mutta sen tuomitsin jo ensivilkaisulla epäkelvoksi.

Alla tämänpäiväinen korvamato. Kärsikää.

Kulttuuria

On tulossa kulttuurikevät. Menen pienimmän kanssa jossain vaiheessa ensi kuuta katsomaan balettiin 'Kaunottaren ja Hirviön' ja huhtikuun alussa vien kaksi nuorempaa Kaupunginteatteriin katsomaan 'Tarzan'ia. Ihan mukavaa. Näitä ennen kahden viikon päästä on Marsin poikien keikka ja toukokuussa Alkaline trio. Jee!

Eilen illalla katsoimem isompien kanssa elokuvan 'V kuin verikosto', joka on hieno. Voisin melkein sanoa, että se kuuluu niihin, jotka kaikkien tulisi katsoa ainakin kerran elämässä. Tänään kävimme katsomassa 'Robocop'in isompien kanssa ja se vertautui aika metkasti tuohon V:hen.

Minulle Robocop edustaa myös tusinaelokuvaa, jolla on syvempi sanoma. Minulle sen sanoma on se, onko ihmisarvon mukaista liittää jonkun aivot osaksi konetta, tai se kuinka pitkälle ihmistä hoidetaan. Asioita, joita voisi pohtia kauankin tulematta hullua hurskaammaksi.

Mutta nyt kaivaudun ihanan lämpimään petiini. Nähdään taas.

Hiihtoloma

Pojat ovat hiihtolomalla, samoin minä. Tänään tosin kävin luennolla, oli ihan kiva päästä välillä ulos talosta vaikka yleensä kyllä viihdyn lomalla kotonakin.

Aloitimme eilen jälleen 'Taru sormusten herrasta'-elokuvien katsomisen. Katsomme siis yhden kolmetuntisen pätkän per päivä, huomenna on viimeinen. Yleensä olemme katsoneet ne joululomalla, mutta nyt olimme matkalla, joten siirsimme ne tähän ajankohtaan.

Vuosi sitten onnistuin säikyttämään miehen, kun huokaisin, että parin vuoden päästä voimmekin sitten katsoa joululomalla ensin Hobitti-trilogian ja sen jälkeen 'Tarut'. Jostain syystä mies ei ollut yhtään niin innostunut kuin minä ja pojat. Kummallinen.

Huhtikuussa tuleekin jo Hobitin kakkososan EE:t myyntiin. Pitää olla tarkkana kuin porkkana!

Valmis

Analyysi nimittäin. Se valmistui joskus illansuussa enkä jaksanut enää katsella sitä, joten laitoin sen samantien opettajalle. Toivottavasti pääsen läpi. Muutaman viikon kuluttua pitää vääntää vielä proosa-analyysi, jotenkin arvelen sen olevan helpompi. Vaikka mistäpä sen tietää.

Istuskelen tässä, lueskelen ficcejä ja neuloin yhdet lapaset peukkuja vaille valmiiksi ja katselen välillä Bafta-palkintojen sivuja tietääkseni, mitkä elokuvat menestyvät nyt.

Esikoinen katsoo Arpinaamaa ja huomenna katsomme jälleen Tarun, koska emme pystyneet katsomaan sitä joululomalla. Viikolla olen ajatellut viedä isommat pojat katsomaan Robocopin remakea, muistan tykänneeni alkuperäisestä Stallone-versiosta mutta saa nähdä kuinka ovat tuon tuhonneet.

Ei irtoa

Ei sitten millään tunnu irtoavan analyyttista ajatusta. Vaikka onhan mulla jo melkein yhdeksän sivua koossa, kymmenkunta pitäisi olla. Jotenkin vain tällainen puolitieteellinen diipadaapa on liian kaukana mun ajatusmaailmasta, varsinkin kun eräs tuntemani runoilija sanoo aina innolla kuulevansa, mitä hänen runoistaan löytyykään. Hän itse kun vain kirjoittaa, eikä ajattele niitä mitenkään sen kummemmin.

Kävimme perheen kera katsomassa Lego-elokuva. Herranjestas, että se oli hauska! Onneksi sentään ehdin käydä vessassa ennen näytöstä, muuten olisi penkki kastunut. Lopputekstien lävähtäessä kankaalle osa aikuisista taputti, se on harvinaista ja hauskaa.

Tässä teillekin vähän legoja :D