Joskus on tosi hankalaa keksiä otsakkeita näihin pölinöihin.
Tänään oli suht normaali torstai. Päivystin tiskillä ja Avoimen yliopiston puhelimessa, muovitin sen seitsemän kirjaa, söin viimeisen lounaan kummipoajan ja hänen äitinsä kanssa, nautin mansikkakakkua ja hämmensin it-tuen printteriongelmalla.
Kadehduin aavistuksen, kun italiainen nettikaveri ilmoitti näkevänsä erään henkilön Lontoossa, mutta sehän on oikeasti ihanaa. Olen iloinen hänen puolestaan :)
Kävin luennolla ja kaupassa ja mies haki metrolta. Innostin esikoisen kiusaamaan kissaa tyhjällä karkkiputkilolla. Kehoitin kokeilemaan saako esikoinen kissan hännän tungettua siihen, kissa ei tykännyt. Sanoin sille, että hassut pojat kuin kiusaavt noin. Kissa ei uskonut... ehkä siksi, että nauroin sille :D
Nyt voisin joko kaatua sänkyyn tai kirjoittaa vielä hetken. Huomenna menen katsomaan 'Vihan liekkejä' nuorison kanssa. Loppuun koko viikon päässä soinut korvamato. Mahdoton piisi.
Taas yksi päivä lähempänä joulua ja Hobittia. Tuskin maltan odottaa!
Maanantai-ilta tein oikealle ranteelle jotain. Tarkoitus oli siis hieroa sitä, mutta se jotenkin 'sävähti' ja siitä lähtien sitä on särkenyt. Nyt kipu on sen verran jatkuva, että otan huomenna mukaan tukirannekkeen, jonka hankin jännetupentulehduksen aikoihin monta vuotta sitten. Jos tämä jatkuu vielä ensi viikolla, menen työpaikkalääkäriin. Naapuritaloon. Liian pitkä matka :P
Nyt illalla tein Rocky Road-suklaata, yhtäkkiä päivällä ajattelin ilahduttaa kotiväkeä sillä. Ihan hyväähän se on, mutta järjettömän makeaa. Meinasi iskeä paha olo, kun sokerit nousi niin nopsaan. Oli pakko syödä pari juusto-metwursti-ruikkaria. Vähän helpotti.
Väkersin myös eläkkeellejäävälle työkaverille kortin, kahvitilaisuus on huomenna. Vaikein osuus on keksiä sopiva aforismi. Lopulta löysin tämän vanhan Minna Canthin sanonnan:
Hullu työtä tekee, viisas elää vähemmälläkin. Mutta työ se sentään on hauskinta elämässä – ei siitä mihinkään pääse.
Loppuun piisi, joka soi erään kuppilan tupakkaterassin kajareista ravatessani metrolle. Tiesittekö muuten, että yhtyeen nimi tulee soittajapoikien liikkaopettajan nimestä? Tämän kertoi veljeni joskus, hän näitä enemmän kuunteli :)
Opin moniakin asioita... tai no monia, mutta ainakin muutamia. Olen oppinut erilaisia asioita esim. taistelukaasuista ja bioaseista, sekä niiden hajoamisesta erilaisissa ympäristöissä, ihan omasta mielenkiinnosta. Ei käy elämä tylsäksi ;)
Toinen asia, minkä opin ihan tässä hetki sitten, on henkinen suojautuminen muiden tunteilta. Olen koko päivän ollut hyvin herkillä ja se on aika rasittavaa. Kysyin siis henkisesti valistuneelta ystävältä, miten voin suojautua ja hän neuvoi. Heti helpotti. Ihan kuin kaukainen radio olisi sammutettu jossain. Ihana rauha!
Nyt lähden nukkumaan, mutta sitä ennen tarjoilen vielä linkin NY-Timesin lyhytfilmeihin, jotka olivat kauniisti tehtyjä.
Nähdään taas. Loppuun vielä enkeli Islingtonin laulu Neil Gaimanin Neverwhere-kuunnelmasta.
Eilen olimme auttamassa äitiäni neljä-viisi tuntia. Onneksi olimme, muuten olisi mummu vieläkin alkutekijöissään remonttipakkaamistensa kanssa. Yhdessä vaiheessa hermostuin jo aika pahasti, mutta onneksi sentään äitini tuntee minut... jokseenkin pitkältä ajalta. Mutta oikeasti niinkuin pitkä huokaus pääsi, kun vihdoin olimme kotona. Ehdin kyllä lukea yhden tenttiin tulevan runokirjankin vielä iltapuhteiksi.
Tänään kaksi kolmesta pojasta meni kouluun kymmeneksi, joten minäkin yritin nukkua vähän pitempään kuin muina maanantai-aamuina. Ensin lähti esikoinen, sitten huusi kissa, sitten lähti mies, sitten huusi kissa.. no loikoilins itten jonkin aikaa ja haaveilin, ennen kuin kello soi. Sekin on muuten yllättävän rentouttavaa, ihan vain haaveilla.
Kävin ennen töihin rientämistä hakemassa elokuvaliput Hobittiin! Meinasin ottaa kuvat mainoksista, mutten sitten kehdannut. Voi minua!
Työpäivä meni, Wilmaa katsellessa... pienimmällä on koulussa muutama kaveri, jotka saavat sen yllytettyä tunnilla elämöimiseen ja siitäpä sitten keskustelimme. Rattoisaa.
Loppuun laitan herätyskellomusiikkini. Kyllä vain on ihana herätä, kun Tillin samettinen ääni hyväilee tärykalvoja. Sanat saatte aivan itse tsekata linkistä, enkunkielinen käännös ei ihan tavoita kaikkia nyansseja :P
Sitä odotellessa ehtii sanoa pari sanaa jälleen joistain asioista. Ja 'se' lienee esimerkiksi Tohtori Who-pätkä, joka ilmiintyy telkkariin tänään klo 21.50 tjsp. Kymmenettä tohtoria voisin katsella kauankin, samoin kahdeksatta.. jaa niin.
Aamusella heräsin anivarhain ennen kymmentä saadakseni liput elokuviin! Niin kuulkaa! Hobitin kakksoosan 'Smaugin autioittaman maan' liput tulivat verkkomyyntiin tänä aamuna klo 10. En todellakaan mennyt telttailemaan Tennispalatsin ulkopuolelle, niin hullu en ole. Nyt menemme perheen neljän vanhimman voimin katsomaan Bilbon ja kääpiöiden seikkailuja heti 11s päivä iltakuuden näytökseen. Tuskin maltan odottaa!
Leffoista puheenollen kävin eilen katsomassa pienimmän kanssa elokuvan 'Turbo', jossa siis rallihaaveileva kotilo onnistuu voittamaan Indianapolisin rata-ajot. Kovin perinteinen tarina, ihan kiva ja muutama hauska vitsi, eniten näin aikuisnäkökulmasta huvittivat musiikkivalinnat. Itsessään ajatus ralli-kotiloista hieman karmii, en haluaisi sellaisia ainakaan omaan pihaani *eww*.
Mitä muuta olen tehnyt tänään? Lukaisin neljä tenttiin tulevaa kirjaa ja selasin viidennen (koska olen sen joskus lukenut suurella tuskalla), purkasin sen onnettoman kaarrokeosuuden kummpipojan villahaalarista ja olen melkein saanut takakappaleen valmiiksi. Aloitin myös neulomaan huivia Frilla-langasta, saa nähdä mitä siitä tulee.
Niin, että nyt ajattelin hetken aikaa ihan vain kirjoitella ja surffailla ja sen sellaista. Huomenna menemme auttamaan äitiäni pakkaamaan keittiötään putkiremontin alta. Hyvää illan jatkoa.
Valitsin allaolevan videopätkän ihan siksi, että Thorinia näyttelevä Richard Armitage (oi) sanoi tuota repliikkiään koko elokuvan intensiivisimmäksi/seksikkäimmäiksi. Tosin hänen äänellään mikä tahansa on seksikästä (ei myönnä kuunnelleensa kaikenmaailman puhelin-yms. mainoksia). Nih.
Koska en keksi mitään järkevää sanottavaa tästä päivästä, niin laitan tähän linkin hienoihin lego-Tähtien sota-kuviin, jotka on kuvannut suomalainen kuvaaja. Itse pidin niistä hurjasti enkä voi kuin ihailla, kuinka joku jaksaa paneutua. Upeaa työtä.
Tähän tulisi vielä joku iloinen video, kunhan keksin sen. Hetkonen vain.. Marsin poikien Hurricane sensuroimattomana sopinee tähän päivään. Tuo sensuurikin on minusta jotenkin hassu juttu, mutta ehkä avaudun siitä joku toinen kerta. Nyt ei jaksa. JA huom, piisi alkaa noin 1.20 kohdasta.
Päivä meni suht kivuttomasti, vaikka olinkin aamulla äänetön ja oli kokous. Onneksi ei pahemmin haitannut. Onnistuin auttamaan työkaveria PhotoShopin kera, uskomatonta kun ajattelee, että kävin pikakurssin joskus pari vuotta sitten enkä juuri ole sen jälkeen käyttänyt.
Meillä oli treffit miehen kanssa esikoisen koululla, vanhempainilta 9-luokkalaisten vanhemmille. Ikävä vain, että hermostuin parin takanamme istuvan äidin tapoihin. Tai tavattomuuteen siis. Ensinnäkin ne muijat koko ajan kuiskuttelivat, arvostelivat opoa (teki mieleni sanoa niille, että menkää itse pitämään tuo esitys) ja kiroilivat. Tosi kiva kuunnella. Pari äitiä olisi kaivannut paksuinta rautalankaa.. mutta selvisimme siitä.
Juttelimme tapahtuman jälkeen rehtorin kanssa keskimmäisestä, joka kovasti haluaisi samaan kouluun. Saa nähdä pääseekö, sillä Helsinki on kiristänyt muunkuntalaisten pääsyä Hgin kouluihin. Varaudumme siis plan B:llä, mutta silti kyllä kiukutti niin, että itketti. Ja keskimmäinen itse on ihan maassa, viimeiset kolme vuotta treenannut matikkaa ja fykeä että varmasti pääsee tuonne. Voi kettu.
Noh, menen tästä hetkeksi rinnakkaistodellisuuteen. Tapaamme jälleen. Mutta ei Ikeassa, varsinkaan Oslossa.
Tämä tiistai on käyttäytynyt hyvin. Suorastaan erinomaisesti. Todella kummallista.
Tänään olimme koko perheen voimin partiolippukunnan juhlassa. Pienin antoi sudenpentulupauksensa ja keskimmäinen seikkailija-lupauksen. En koskaan muista näitä uusia ikäkausia, sillä totuin vanhoihin aikoinaan. Joka tapauksessa kivaa oli ja partiopaitoja on ostettava jälleen.
Voin myös kertoa, että täytin ja tulostin yhden lomakkeen keskimmäistä varten... Minulla on jonkinasteinen lomakelukutaidottomuus, mutta nyt voisin syyttää ihan väsymystä. Vasta neljäs kerta meni oikein! Ensin kirjoitin keskimmäisen nimeksi oikean etunimen mutta pikkuveljen toiset nimet, toisella kertaa onnistuin väärinkirjoittamaan yhden nimistä mutta vieläkin viimeinen nimi oli pikkuveljen, kolmannella kerralla nimet olivat jo oikein mutta yhden kirjoitusvirheen kera. Ei olekaan hetkeen ollut lomakkeiden täyttäminen yhtä hauskaa. Nauroimme miehen kanssa vedet silmissä.
Huomenna on yläasteen vanhempainilta. Lapsen jatko-opinnoista olisi kyse. Joko se on noin iso?
Loppuun aion hävyttömästi laittaa Uuden-Seelannin lentoyhtiön mainosvideon, jo pelkästään Deanon takia :P
