Vanhenin tänään, taas kerran. Onneksi ikä on vain numeroita, ainakin meikäläisen kohdalla. S , mikä yllätti, oli onnittelujen määrä sekä naamakirjassa että kasvotusten. Jotenkin hämmentävää. Nykyinen puljun pääpomokin halasi, tuli ihan erikseen halaamaan minua kirjastoon. Siis jösses.
Eräästä sattuneesta syystä läksin töistä vähän normaalia aiemmin ja ehdin tehdä mutakakun iltakahville. Se oli oikein makoisaa. Nyt voin jälleen jatkaa viljatonta ruokavaliotani kaikessa rauhassa.
Loppuun vielä vanha ihana Wigwam, kunnollista suomalaista progea.
Olen luultavasti sanonut, että työpaikalla on Lumiat käytössä ja että vihaan niitä kirottuja vehkeitä.
Olemme työparin kanssa nyt muutaman päivän ihmetelleet kovin hiljaista luuria. Olemme tarkastaneet N kertaa äänien olevan päällä ja luuri jopa väriseekin hiukan. Tänään kuitenkin päätimme loppujen lopuksi pyytää apua, blondit aivomme eivät kerta kaikkiaan tajunneet miksi luuri ei soi.
Palatessani kahvin hakureissulta it-päällikkömme kysyi minut nähdessään, miksi näytän kysymysmerkiltä ja kerroin hänelle oudosta tilanteesta luurin kanssa. Hän tuli kanssani luurin luo, otti sen käteensä ja sanoi: 'Nämä tässä sivussa ovat äänenvoimakkuussäätimet. Nyt kun painaa tuosta alemmasta, ääni menee nollille ja kun painaa ylemmästä ääni kovenee.' (Joo, siis olen blondi.. nolotti hiukan.)
Onneksi hän jatkoi: 'Tiedän tämän, koska tein itse saman.'
Sukat ovat valmiit, ne olivat suht helpot loppujen lopuksi. Tein varsista pitemmät kuin ohjeessa, koska en itse inhoa mitään niin paljon kuin liian lyhyitä varsia villasukissa.
Kotimatkalla kävin Menitassa hakemassa lisää neulottavaa j akurvasin myös Stockan lankaosaston kautta. Sieltä löysin ihanaa Debbie Blissin silkkilankaa, saatan tehdä siitä huivin jollekulle.
Nyt kaadun petiin. Se asia, mikä on huolettanut, selkiääkin vasta maanantaina tiistaina erinäisistä syistä johtuen.
Tämä näkyy nyt kiertävän sinne ja tänne blogistaniassa, joten päänsäryn vuoksi aivojani rasittamatta voin tehdä tämän minäkin.
Laukku - Tällä hetkellä eniten käyttämäni on työlaukkuni, joka on minusta tämän alan ihmiselle juuri nappi. Muitakin laukkuja toki on, pari Marimekkoa ja muutama itsetekemäni kirjasta väännetty pikkulaukku.
Lompakko - Punainen (Fossilin outletista ostettu). Minun lompakkoni ovat usiemmiten punaisia.
Aurinkolasit - Ostin halvimmat löytämäni reissusta, parinkympin Skechersit (oli pakko saada jotkut, kun vanhoista Disney-laseista meni sanka vinksinvonksin).
Korut - Niitäkin on. Yleisimmin minulla on vihki- ja kihlasormus, kissasormus, nappikorvikset ja yksi kissakorvis. Töihin vaihdan jotkut roikkuvat korvikset ja laitan kaulakorun.
TV - En osaa enää katsoa tv-ohjelmia 'suorana', se on ihan tuskaa. Katson joitain sarjoja kauden/t putkeen.
Kännykkä - Tällä hetkellä känny on ZTE-merkkinen älypuhelin, joka lentää pian seinään sillä se ei toimi. (Vihaan tekniikkaa, joka ei toimi, kuten sen pitäisi.) Aiempi saman valmistajan luuri oli ihana, rakastin sitä.
Kengät - Kenkiä on erilaisia eri tilaisuuksiin, yleisväri niissäkin punainen.
Tennarit - MarimekkoConverset. Yleensäkin Conversen tennarit on parhaat, ja minähän siis en käytä tennareita vaan koristossuja, koska ne tukevat nilkkoja.
Farkut - Aina farkut. Yleensä bootlegit, nyt myös yhdet skinnyt ja huomaan, että tykkään näistä. En muista, milloin olisin viimeksi käyttänyt verkkareita (jotka on hankittu lukioaikana, partiolippukunnan logolla).
mp3 - En käytä, paitsi luurissa. Olen kotikoneelle kopioinut kyllä kaikki cd:mme, osa on ämpäreinä.
Tietokone - Kyllä joo. Kotona ja töissä. Toki läppäri ja tablettikin luontuvat.
Kampaaja - Yritän sopeutua uuteen, olen vasta kerran käynyt hänellä. Aiempi ihana kampaajani jäi keväällä sairaslomalle ja on sittemmin kadonnut kuin maan nielemänä.
Alusvaatteet - Mahdollisimman mukavat yllä. Sloggia ja Walmartista ostettuja vastaavia. Rintaliivit on pakko aina koettaa (paitsi Triumphit).
Päivälehti - En lue, käytän Amppareita.
Lehti - Kodin kuivalehden pyrin lukemaan työlounailla.
Sänky - Vesisänky. Lämmin, pehmeä, ihana. Voisin viettää siinä vuorokausia.
T-paita - Käytän ainoastaan t-paitoja, joko lyhyt- tai pitkähihaisia pakkasasteista riippuen. Toki kesällä minut saattaa nähdä erilaisissa topeissa, mutta paitapuseroita en juurikaan enää käytä.
Näettekö te tai toimivatko nuo alemmat videopätkät? Mulla näkyy vain musta ruutu niiden kohdalla.
EDIT
Juuri kun kellistyin petiin mies informoi minua, että juutuupissa oli jokin häiriö. Ilmeisesti ei syytä huoleen, ainakin työkoneella näyttävät toimivan.
Tämä päivä on madellut eteenpäin hitaammin kuin etana, vaikka jossain välissä se jo hiukan kiihtyi.
Aamulla sain ajoissa ostettua pari lippua maaliskuun alkuun Marsin poikien konserttiin, joka ikävä kyllä pidetään tällä kertaa Hartwall areenalla. Se on ensinnäkin kaikkien fiksujen välineiden ulottumattomissa plus siellä on huono akustiikka. Tosin olin ennakoinut sen ja otin liput permannolta, ne olivat peräti kaksi euroa kalliimmat kuin katsomo. Haluan nähdä shown kunnolla tällä kertaa, kaksi kertaa olen tuijottanut Jaredia jäähallissa.
Töihin tullessa poikkesin ex-työpaikassa viemässä muutamat nuortenkirjat sinne lahjoituksina ja juttelin muutaman ex-työkaverin kanssa. Kurvasin myös kenkäkaupan kautta, tarkoitus oli lähinnä vilkaista talvikenkämarkkinoita, kun vanhat Sievini päättivät irtisanoa työsopimuksensa viime keväänä, mutta löysinkin umpi-ihanat Riekerin talvitennarit. Ne ovat punaiset, paitsi kärki on musta ja aivan ihanat jalassa. Lisäksi on lampaanvillavuori ja kunnon traktorikuvioitu pohja. Tuskin maltan odottaa lumikelejä.
Töissä olen nyt kökkinyt myös aikalailla riittävästi, kohta saan onneksi sulkea oven ja juosta kotiin. Onneksi ystäväni Laiskis viihdytti minua lähettämällä luettavaa. Jotenkin en pystynyt nyt olemaan tumpissakaan, eilen oli ihan liikaa ihania kuvia. Sain muuten herra pääkääpiön sukat valmiiksi, vielä pitäisi prässätä ne ja laittaa kuoreen. Ja taas hirvittää.
No mutta se siitä. Vielä vartti. Huvitukseksi hupaisasti väännetty vanha trekkipätkä :)
Lähetimme kaksi lasta metsään päivällä, eivät ole vielä osaanneet takaisin. Tosin emme laittaneet leivänmurujakaan heille oppaaksi... Eikun huomennahan niiden pitikin vasta tulla kotiin :P Pienin on ensimmäistä kertaa yötä pois kotoa ilman minun läsnäoloa, oletan kaiken menevän kuitenkin hyvin. Keskimmäinenkin on turvana retkellä.
Kysyimme sitten esikoiselta lähteekö tuo leffaan kanssamme ja hän ilmotti ei-tulevansa, joten vietimme sitten iltaa kahdestaan pitkästä aikaa miehen kanssa. Kävimme syömässä Haraldissa, kun sellainenkin on tänne peräkylille ilmestynyt ja menimme leffaan katsomaan 'Pacific Rim'-elokuvan.
Herramunjee, että oli hauskaa :D Mies olisi antanut sille ainakin kolme kalkkunaa, mutta ei se minusta ehkä ihan niin huono ollut. Tosin ajattelin siitä samoin, kuin ensimmäisestä Thor-elokuvasta eli 'mitä muuta olisinkaan voinut tehdä näillä kahdella tunnilla elämässäni'. Itse elokuva oli metka sekoitus Iron maniä, Independence Dayta ja hiukan Man of steeliä. Odotin myös muutamia MIB-elokuvista tuttuja kohtauksia, mutta ne olivat ilemisesti joutuneet leikatuiksi. Aavistuksen häiritsevästi toinen elokuvassa olevista tiedemiehistä muistutti ohjaaja J.J. Abramsia ja toinen puolestaan Walter Königiä. Hieman enemmän huvitti myös pääkomentajan palopuhe, joka siteerasi mielestäni Churchillin pitämää puhetta Toisen Maailmansodan loppuvaiheessa (saatan toki olla väärässäkin). Jos haluatte ripustaa aivonne narikkaan pariksi tunniksi, tämä on erinomainen siihen tarkoitukseen.
Olen hieman paremmalla mielellä, ehkä tämäkin tästä taas vähitellen iloksi muuttuu.
Harvemmin ahistaa, kun olen melkoinen mestari tunkemaan ikävät tunteet jonnekin syvälle sisimpään, mutta tänään on ahdistanut ihan kunnolla. En halua sitä tässä selittää sen enempää. Katsotaan joskus, ehkä kerron ehkä en. Lähinnä oksettaa ja vituttaa kuin pientä oravaa, jonka käpy on jäässä.
Esikoinen tuli metsästä iloisena kuin peipponen. Kaikki oli mennyt hyvin, mitä nyt luokan toinen tyttö oli telonut jalkansa ja häntä piti vuoron perään kantaa reppuselässä ja tietysti sitten oli pari ylimääräistä rinkaka kannettavana toisilla. Esikoisellakin oli ollut parhaimmillaan kolme rinkkaa yhtäaikaa, mutta silti kuulemma oli ollut kivaa. Tällaista se on näillä nykyajan lapsilla, joille on kaikki tehty valmiiksi eteen. (vai mitä?)
Tässä ahdistuksessani olen saanut luettua puolet Seitsemästä veljeksestä, eli noin kolme ja puoli enää jäljellä... heh joo ja olen saanut myös neulottua, sukasta puuttuu enää kärkikavennukset ja sitten on pari valmis.
Taidan lähteä petiin. Olen niin väsynyt, että luulen unen tulevan vaikka ahdistaisi kuinka helkkaristi.
