perjantai 20. syyskuuta 2013

Ahistaa

Harvemmin ahistaa, kun olen melkoinen mestari tunkemaan ikävät tunteet jonnekin syvälle sisimpään, mutta tänään on ahdistanut ihan kunnolla. En halua sitä tässä selittää sen enempää. Katsotaan joskus, ehkä kerron ehkä en. Lähinnä oksettaa ja vituttaa kuin pientä oravaa, jonka käpy on jäässä.

Esikoinen tuli metsästä iloisena kuin peipponen. Kaikki oli mennyt hyvin, mitä nyt luokan toinen tyttö oli telonut jalkansa ja häntä piti vuoron perään kantaa reppuselässä ja tietysti sitten oli pari ylimääräistä rinkaka kannettavana toisilla. Esikoisellakin oli ollut parhaimmillaan kolme rinkkaa yhtäaikaa, mutta silti kuulemma oli ollut kivaa. Tällaista se on näillä nykyajan lapsilla, joille on kaikki tehty valmiiksi eteen. (vai mitä?)

Tässä ahdistuksessani olen saanut luettua puolet Seitsemästä veljeksestä, eli noin kolme ja puoli enää jäljellä... heh joo ja olen saanut myös neulottua, sukasta puuttuu enää kärkikavennukset ja sitten on pari valmis.

Taidan lähteä petiin. Olen niin väsynyt, että luulen unen tulevan vaikka ahdistaisi kuinka helkkaristi.


4 kommenttia:

  1. Täältä vuorostaan voimaannuttava halaus!

    VastaaPoista
  2. Sori kun tulen taas näin myöhässä mutta aika on mennyt Luostarin "remontissa" ja näissä arkielämän säädöissä. Nyt on kuitenkin aikaa ja päätin tulla hetimiten poikkeamaan, tällä kertaa kysyäkseni että onko sen ahdistuksen syy opinnot, elämä itse vai jokin syvällisempi juttu?
    Ahdistus on paskamainen olotila koska ainakin meikäläinen menee osittaiseen "kipsiin" eikä tässä tilassa saa tehtyä kaikkea mitä pitäisi.

    Muuta en voi kuin antaa pusuja joiden toivon piristävän ja tietysti kunnon rutistuksen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanotaan, että asia liittyy pienimpään. Ensi torstaina saattaa selvitä enemmän.

      Ahdistus on persiistä, jos saan sanoa suoraan ja miksen saisi oamssa blogissani. Eilen ahdisti niin, että oksetti, nyt on jo vähän helpompaa.

      Kiitos :)

      Poista

Jätähän puumerkkisi, kun tänne asti luit :)