Matkaan!

Kamat meni jo kentälle ja nyt minä siirryn tyhjentämään jääkaappia.

Nähdään joskus :)

Paniikissa

Olen paniikisssa. Frankfurtissa on lentäjien lakko. Meidän pitäisi aamulla lähteä sitä kautta Aasiaan.

Vituttaa niin, et itkettää.

Hyvää hiihtolomaa kaikille.

Voi Till

Tänään olisi Rammsteinin konsertti. En taaskaan pääse sinne. Kolme kertaa olen ollut aikeissa, mutta aina on tullut jotakin muuta ja on pitänyt jättää Rammstein tulevaisuuteen.

Minun mielestäni Till on yksi seksikkäimmistä uroksista, joita maa päällään kantaa. Erään entisen työkaverin kanssa tulimmekin siihen tulokseen, että Till saisi tehdä meille ihan mitä haluaisi emmekä pistäisi vastaan.

Onneksi sentään näin heinäkuussa Princen. Se korvaa aika paljon. Minulle.

Kokouspuutumus ja sen esto

Eilen istuin pari tuntia kokoontumassa työkaverien kera. Hallinnollisia juttuja, taloutta jne tosi mielenkiintoista. Siinä huonostinukkuneena alkoi hieman ajatus harhailla ja keksinkin uuden keinon pysyä hereillä. Aiemmin olen harrastanut korvien heiluttelua. Korvien heiluttelu vaatii sen verran sopivasti toimintaa päänahalta, että pysyy suht kivasti hereillä, mutta nyt keksinkin ruveta pohtimaan työkavereitteni ammatteja ja puvustusta ajoitettuna 1700-luvulle!

Se oli mielenkiintoista, melkein unohdin koko kokouksen siinä innoissani. Se oli kuulkaa myös aika vaikeata. Tietysti kotitalouden opettaja olisi emäntä, mutta entäpä kieltenopettaja tai tietotekniikka!

Kokeilkaapa tekin seuraavassa mahdollisessa tapahtumassa. Minä lähden nyt päiväkodin laskiaisriehaan! Paistettua makkaraa! Nam!

Tukeva

Olen tukeva ihminen, tuen siis muita. Erityisesti tuen heitä heidän tutustuessaan tietotekniikan ihmeelliseen maailmaan. Varsinkin liitteiden suorastaan pelottavaan olemassaoloon.

Muutama asiakas ei kertakaikkiaan uskalla avata sähköpostin liitettä, ellen minä seiso hiirikäden vieressä varmistamassa, ettei kone räjähdä jos painaa nappulaa. Vielä pelottavampaa on oikeastaan vain tulostaminen.

Eräs heistä kehui jollekulle, että minä olen kuulemma hyvä ja rauhallinen opettaja. Ei ollut vissiin kuullut hampaitteni kirskunaa.

Kylmä kuin ryssän helvetissä

Jostain syystä töipaikan siivoja (tai joku muu ystävällinen ekohenkinen sielu) vääntää patterit nollille. Eipä se muuten haittaisi, mutta kun istun neljä tuntia ilmastoinnin suorassa vedossa ja patterien suoma lisälämpö puuttuu kokonaan, niin sormet sinisinä naputtelen tätäkin.

Muutenkin kärsin nykyään viluisuudesta. Kotona aiemmin selvisin pelkillä villasukilla, nykyään minulla on jo villatakkikin yllä melkein jatkuvasti. Muu perhe selviytyy mukavasti shortseissa paljainjaloin, joten kontrasti on melkoinen.

Taidan huomenna kysyä yhdeltä päähenkilöltä, kuka noita pattereita runkkaa. En kuulemma ole ainoa, joka tästä kärsii.

Glamuuria

Pitää nyt vielä tännekin elvistellä, kun eilen metrossa Johanna Tukiainen istui käytävän toisella puolen meikäläisestä. Tosin täytyy tunnustaa, etten välttämättä olisi ihan heti tunnistanut, mutta neiti Tuksu kailotti luuriin juuri sen verran kovaa, että oli pakko kääntyä katsomaan kuka kehtasi häiritä lukurauhaani. Niin, enkä siis tunnistanut äänestä häntä vaan niistä hiirenhännistä, joita ilmestyksellä oli pää täynnään. Pikkulettejä lienevät oikealta nimeltään.

Salainen paheeni on lukea Tukiaisen numerolehti-blogia. Joskus saattaa olla jopa niin tylsää tämä oma auvoinen elo, että eksyn lukemaan myös Dollsien sivuilta neidin päiväkirjaa.

Joskus sitä miettii, missä kohtaa jonkun ihmisen pää on nitkahtanut ja mistä syystä.

Vihanneskammo

Keskimmäisellä pojalla on vihanneskammo.

Pienempänä hän jäi kiinni vihannesten sylkemisestä vessanpönttöön kesken ruokailun. Hänellä on tapana käydä asioilla kesken ruokailun, mutta sillä kertaa kävikin hassusti sillä joku muu oli jonossa vessaan hänen jälkeensä, ehkä se oli esikoinen. No, nakki narahti ja poika jäi kiinni.

Eilen ruoaksi oli pelkästään rotatouillea ja jauhelihapihvejä sekä salaattia. Keskimmäinen koetti taktikoida ja söi aluksi pelkkää salaattia pihvilöiden kera, mutta mies hermostui ja lykkäsi kauhallisen kasviksia. Ensin keskimmäinen söi suurten kyyneleiden maustamina kasviksensa, mutta loppujen lopuksi sai ne kaikki alas.

Alkaisiko vähitellen monen vuoden mantra lämpimien kasvisten paremmuudesta mennä perille? Toivottavasti. DramaKing saisi mennä jo pois. Eikä se nyt muuten olisi niin kamalaa, mutta on ikävä laittaa ruokaa kun yksi nyrpistelee ja tarttuttaa sen vielä pikkuveljeensä.