Kaikki loppuu aikanaan

Loppui se tämäkin viikko jo eilen töiden osalta. Oli oikeasti jotenkin raskasta taas.

Esikoinen lähti keskiviikkona sinne jonnekin ja tuli paluupostissa takaisin torstaina ip, kuulemma kuntotesti meni puihin koska ei ollut nukkunut eikä syönyt. Oli aika harmissaan, mutta illalla sanoi jo ettei oikeastaan enää harmittanut. Ehkä oli tullut siihen tulokseen, ettei se ehkä ollut hänelle Se Juttu sitten kuitenkaan. Ainahan voi hakea myöhemmin muihin hommiin peruskoulutuksen jälkeen.

Itse kävin torstaina esittelemässä korvaa työterveydessä, hoitaja ei löytänyt sieltä mitään. Yhtään mitään, ei vaikkua eikä hilseilevää ihoa tms. Hän kysyi ilmastoinnista ja tajusin siinä selittäessäni, että istun aina oikea korva lähempänä ilmastointia. (Blondi kun olen.) Sain ohjeeksi laittaa öljypohjaista suihketta ja on se nyt auttanut jo jonkin verran, mutta tänäänkin oli pakko laittaa jo aamullakin kutinan vuoksi lisää sitä. Kaipa se tästä.

Torstaina olisi ollut myös pilates, mutta päivän mittaan iski niin järisyttävä migreeni, etten pystynyt menemään sinne. Hyvä, kun kotiin selviydyin. Menin nukkumaan ennen yhdeksää ja aamulla loikoilin vielä tunnin, kun olin lähettänyt pienimmän kouluun ja ennenkuin piti itse nousta.

Olin perjantaina töissä viisi tuntia ja olikin ihan kiva juttu, kun ei ollut 'pakko'. Pääsin lähtemään neljän jälkeen ja suuntasin elokuviin kahden ystävän kanssa, joista toisella oli syntymäpäivä, ja katselimme Lalaland-elokuvan. Se oli minusta oikein hyvä ja tykkäsin näyttelijöistä (taisin hiukan ihastua Ryan Goslingiin..). Tarina oli tavallaan kevyt rakkaustarina, mutta myös syvempi teema erilaisista valinnoista löytyi. Musikaaliksikin sitä on sanottu, mutta musiikkia on minusta jopa vähemmän kuin monessa muussa elokuvassa (esim. Sing).

Söin eilen hiukan testimielessä ensi kertaa viikkoon vehnäjauhoihin leivottua mustikkapiirakkaa ja voi, kun tuli vatsa kipeäksi. Nukuin aika huonosti ja vielä aamulla oli kumma olo vatsassa.

Tänään olen katsonut pienimmän kanssa parikin leffaa (mm. Karate kid'in..) ja neulonut. Sitä ennen imuroin kämpän ja pesin koneellisen pyykkiä. Nyt voisin mennä takaisin sohvalle neulomaan ja katsomaan jotain.

 

ETA vaihdoin videon, koska se aiempi oli poistettu juutuupista..

Kolmas ilta putkeen

Alkaa olla liikaa jaksamisen kannalta. Huomenna on aamuvuoro, mutta sitten onkin illalla pilates töiden päälle, joten olen taas kotona samaan aikaan kuin iltavuoron jälkeen. Olen luvannut tulla perjantaina muutamaksi tunniksi töihin, koska puljussa järjestetään alan talviseminaari ja työparin pitää osallistua siihen. Onneksi pe-iltana pääsen elokuviin ystävien kanssa katsomaan LalaLand-leffaa, toivon sen olevan oikein pumpulinpehmeä haavekuva.

Esikoinen lähti muutama tunti sitten suoraan koulun jälkeen junalla kohti Kouvolaa ja siitä jatkaa bussilla Uttiin. Laskuvarjojääkärien pääsykokeet alkavat huomenna kuntotesteillä ja perjantaina on psykologiset testit. Voi vain kuvitella, kumpaa meistä jännittää enemmän.. Pelkään sekä sitä, että esikoinen pääsee haluaamansa paikkaan sekä sitä, ettei pääse. Maaliskuussa kuulemme tulokset.

Sysikki on toistaiseksi vielä elävien kirjoissa. Hengittää todella raskaasti, mutta kyllä koipi vielä nousee ihan hyvin. Eilen illalla ravasi portaissa kuin puolta nuorempi katti. Ehkä herkkuruoka auttoi, kun pari päivää oli Hänen Armonsa mielestä huonoa sapuskaa ja ostin sitten sellaista, josta tiesin kissan oikein tykkäävän.

Kävimme nuorimmaisen kanssa ystävän luona sunnuntaina kiusaamassa leikittämässä pikkukissoja samalla, kun nautimme ystävän synttärikakkukahvit :) Pikkukisujen isä kävi ensivierailulla sitten poikasten syntymän, ja pikkukisut yrittivät hurjasti pörhöttää turkkia mutta eipä se isäkissaa haitannut, tervehti vain molempia sekä emoa lämpimästi. Myöhemmin kotona satuin sanomaan pienimmälle jotakin siitä, että Sysikin aika alkaa olla lähellä ja siitä iski sitten suuri suru. No, sitä samaa olen itse itkenyt muutamana iltana.

Asiasta pannukakkuun: huomenna menen vihdoin näyttämään korvaa työterveyshoitajalle. Oikea korva kutiaa ihan sairaasti sisältä eikä auta perusrasvalla rasvaaminenkaan. Laitan siis illalla apteekin perusvoidetta korvaan pumpulipuikolla, että pystyisin nukkumaan. Silti herään useasti siihen, että korvakäytävä kutiaa ja olen tulla hulluksi siitä.

Eilen kävin ostamassa sukkalankaa satavuotissukkiin, koska Nallelanka nyt vain on niin tönkköä. Löysin samalla kivat napit serkun vauvan villatakkiin, joka alkaa uhkaavasti valmistua viimein. Serkun vauva voi hyvin olosuhteisiin nähden, sydänvika on parempi kuin odotettiin mutta maksavika on vielä selvittämättä ja vauva on edelleen kolmekuisena keltainen. Nimikin vauvalla on, mutta se on sen verran harvinainen etten sitä mielelläni täällä sano :) Kaunis se on kyllä.

Loppuun vielä kuva, joka erinomaisesti kiteyttää viime päivien uutistarjonnan.

Sitä sun tätä

Tai ehkei sittenkään. Tai en tiedä. Ei oikein ole mitään kirjoitettavaa. Aina välillä tuntuu, että jokin päivän aikana tapahtunut olisi kiva jakaa täällä ja sitten kun alan kirjoittaa, en muistakaan mitään.

Eilen oli kokous kokoushuoneessa, josta saan oireet. Nyt sentään tajusin ottaa avaavan lääkkeen jo ennen kokousta, mutta silmät tuntuivat pahalta. Eilen illalla kotona nousi lämmöt taas melkein 37:ään. Kauhea väsytys myös, kuten tänäänkin.

Kävin tänään karvurissa ja nyt on uusi pää, sekä väri että lyhyt. Oikein kiva. Kävin eräällä kivalla kampaajalla, jonka löysin muutama vuosi sitten, hänen serkkunsa asuivat lapsuudenkotini naapurissa (samassa taloyhtiössä). Sekin selvisi vasta muutaman käynnin jälkeen. Kerroin kampaajalle, että äitini kuoli keväällä ja hän kertoi oman äitinsä kuolleen lokakuussa. Puhuimme hautajaisista ja testamenteista ja sen sellaista. Totesimme vain, että outoa on.

Olen kahtena aamuna herännyt tuntia ennen herätystä siihen, että jalat kramppaa. Ei ole kylmä, mikä taas häiritsee nukahtamista. Taidan laittaa tänäiltana sukat jalkaan, niin nukahdan nopeammin.

Tänä aamuna suihkun jälkeen löin varpaan penkkiin sillä seurauksella, että nyt illalla huomasin kynnen menneen halki lyhyeltä matkalta pitkittäin. Pitää laittaa siihen laastari, koska se takertuu koko ajan sukan sisäosaan.

Mutta nyt tarvitsen unta palloon. Nähdään taas.

Sunnuntaita

Tai oikeammin jo sunnuntai-iltaa.

Entistä enemmän huomaan, että olen melkein netitön viikonloppuisin, kun en vain jaksa. Tabletilla on hankala kirjoittaa (pitempiä) tekstejä, mutta FBn kuvaryhmän vuoksi pitää avata 'iso kone'. Usein käy niin, että huomaan vain päivittäneeni kuvan ryhmään ja illalla suljen koneen lähtiessäni nukkumaan.

Perjantaina kissa kävi pedikyyrissä miehen viemänä, en itse jaksanut enkä halunnut lähteä sinne. Eläinlääkärin terveisinä kuulemma meillä on parisen viikkoa jäljellä yhteistä aikaa kissan kanssa. Sen nivelrikko on niin kivulias jo, että oli puraissut miestä käteen kunnolla kun koipea oli pitänyt nostaa vähän hankalampaan asentoon. Olemme kertoneet viestin pojille, mutta eihän se vielä ole 'todellista' kun kissa on vielä tuossa.

Eilen luin kirjan. Eräs amerikkalaiskirjailija kirjoittaa oikein mukavia tarinoita paranormaalista kaupunkiympäristöstä ja häneltä tuli uusi sarja pari vuotta sitten. Aloitin keäsllä sen lukemisen ykkösosalla ja nyt luin viikolla kakkososan ja lauantaina kolmannen. Neljäs osa odottelee tuossa vieressä ja viides ilmestyy ensi kuussa :P Lisäksi pesin eilen yhden koneellisen pyykkiä.

Tänään tein eväitä ensi viikolle. Punaisista linsseistä ja porkkanoista sosekeiton ja lisäksi punajuuri-aurajuustovuokaa. Koko talo haisi homejuustolle ja kissa ihmetteli keittiössä. Vuoan lisukkeena on jääkaapissa härkiskastike mukaanotettavaksi.

Leivoin päärynämuffinsseja ihan testimielessä, sillä nuorin sai raa'asta päärynästä hurjat reaktiot joku ilta. Kurkku kutisi ja alahuuli turposi kaksinkertaiseksi. Pitää nyt keväällä sitten seurata puiden, erityisesti koivun, kukintaa. Muutenhan meillä on kaikilla jonkinverran atooppinen iho, se on suomalaisten yleisin ongelma.

Tänään olen pessyt myös pari koneellista pyykkiä ja leikannut nuorimmaisen hiukset. Neulonutkin olen ja katsonut töllöä. Siinäpä se tämä viikonloppu vilahtikin. Mitään tekemättä.

Vastakarvaan

Tuntuu menevän kampaajan sopiminen. Viime viikolla sovin luottokampaajani kanssa hiustenleikkuusta siten, että hän tulisi meille töihin leikkaamaan mun tukan, kun hänelle ei juuri nyt ole tuolia missään. Sovimme silloin tästä keskiviikkoaamusta, silloin olisi sopivasti vapaata tilaa meillä firmassa tällaiseen touhuun. Tänä aamuna hän laittoi viestiä, ettei pääsekään koska kissalle oli sattunut onnettomuus ja siirsimme tapaamisen huomiselle aamulle samaan aikaan samaan paikkaan.

Nyt sain häneltä viestin, jollaisen joudun piakkoin luultavasti itsekin lähettämään eli kissaparka on lähetetty viimeiselle matkalleen eikä hän huomenna pysty mitään tekemään. Surettaa ihan hurjasti :/ Hän on niin kiltti ihminen, mutta aina tuntuu menevän asiat jotenkin ristiin juuri työmarkkinoilla ja tämä kissa on viimeinen kolmesta, kaikki ovat menneet muutaman vuoden kuluessa paremmille hiirestysmaille. Toivoisin voivani tehdä jotain ilahduttaakseni, mutta en keksi mitään.

(Jos joku nyt luulee, että olen hänelle vihainen siitä, että minun karvani ovat kissaa arvottomammaksi katsottu, niin erehtyy pahasti. Kissanomistajana ja kissan menettäneenä (ja pian menettävänä) voin kertoa, etten todellakaan ajattele siten. Ihan vain toim.huom. )

Muihin asioihin: Esikoinen sai ajokorttinsa eilen ja oli niin polleana. Kävi illalla ajelemassa miehen kanssa, meidän 20v vanha farmariVolvo on hiukan erilainen kuin autokoulun auto, ja ostivat kakun iltakahville :) Tänään minut haettiin metrolta ja mies istui ensi kertaa ikinä auton takapenkillä, minä sain aitiopaikan nuoren kuskin vieressä. Hyvin sujui. Mies valitti, ettei kuullut takapenkille meidän puhettamme, johon esikoinen sanoi 'Sinä et vain kuuntele' isäänsä lainaten :D

Huomenna tapaan ystävän, jonka kanssa olisi tarkoitus matkustaa Göteborgiin helmikuussa. Pitääkin tarkistaa paikalliset lankakaupat.. *vilks*

Eka

Työmaanantai tänä vuonna onnellisesti ohi.

Yllättäen nukuin viime yönä suht hyvin. Ainoastaan se, että heräsin puoli neljältä tarkistamaan pienimmän koulun alkamisajankohtaa, häiritsi. Onneksi tarkistin, koulu nimittäin alkoi vasta klo 9 eikä klo 8, joten sain loikoa hiukan pitempään sängyssä.

Olen kohta katsonut kahdeksan osaa uudesta englantilaisesta "Victoria"-sarjasta.  Samalla olen neulonut vauvasukkia ja vauvan villatakkia. Villatakin aion lähettää serkun vauvalle, joka sai nimen Otava viime viikonloppuna.

Huomenna aamulla esikoisella on inssiajo. Oletan sen sujuvan hyvin, ainakin ajotunnit ovat olleet ilmeisen mieluisia.

Johdon kiitokset

Eilen osuin yhtäaikaa työpaikan keittiöön viestinnän ihmisten kanssa ja he alkoivat katsoa saamiamme joulukortteja. Hiukan pyrskähdimme Sivistystoimen apulaiskaupunginjohtajan (eli naapurimme) lähettämää korttia. Toki se on hieno HAMin kokoelmaan kuuluvan taulun kuvatus.. En tiedä oliko sen viestiä edes katsottu, mutta tässä teillekin kuva. Alla tosiaan taideteoksen nimi.

Europe's greatest shame I

Toinen 'kiitos' tuli väsyttämällä. Nimittäin me kaksi (minä ja työpari) saamme pitää iltalisämme. Henkilö, joka huolehtii yksikön tuntilistoista, oli kysynyt osastopäälliköltä mitä tehdään meidän marras- ja joulukuun iltalisille, niitä kun väännettiin loppusyksy. Päällikkö sanoi, että tottakai ne kuuluvat meille.

Niinkuin että siis häh. Hirveä kitinä ja meilipommitus ja nyt sitten jatketaan, kuten ennenkin. Voi herranen aika. En tiedä, mikä tai mistä johtuu (ehkä pääluottamusmies on sanonut jotain), mutta toki hyväksyn päätöksen :P

Nyt menen vielä hetkeksi takaisin neulomaan.

P.S. Se tapahtui taas, nimittäin olin juuri päässyt kotimatkalle eli olin ostarin ulkonurkalla, kun siinä seisoskeleva eksyneen näköinen vanhempi herra kysyi minulta, missä mahtaa sijaita rollaattorilainaamo (!?). Koska en todellakaan tiennyt, ehdotin että hän menisi läheiseen kirjastoon tiedustelemaan asiaa ja hän tallusti osoittamaani suuntaan.

MUTTA missä minulla on se leima otsassa? Itse en sitä näe, mutta ilmeisesti otsassani lukee isoin kirjaimin 'KYSY MITÄ VAIN' (ja vastaan mitä vain). huokaus.

Oodi

Oodi. Voiko olla enemmän harhaanjohtavaa nimeä kirjastolle? No, minut se ainakin taitaa vieraannuttaa lopullisesti Keskustakirjastosta. En ole pitänyt koko projektista ja tämä 'hieno' nimi on lopullinen piste. Kuulin ystävältäni, että henkilökunta ei saanut edes ehdottaa nimiä koko laitokselle. Aika kummallista mielestäni, mutta mikäli olen oikein ymmärtänyt ei uusi johto ole oikein ruohonjuuritason suosiossa.

Olin tänään töissä ensimmäistä päivää tälle vuodelle. Turha varmaan mainita, että ääni lähti ja silmät tuntuivat santapaperilla hiotuilta ennen kotiinpääsemistä. Puhuin lounaalla erään työkaverin kanssa ja totesimme molemmat työpaikan olevan erinomaisen hyvässä kunnossa, jos haluaa sairastua. Tässä odottelenkin, milloin influenssa iskee. Pienin valitteli jo päänsärkyä ja kävi oksentamassakin illan ratoksi. Tällä viikolla ehtisi sairastaakin, ensi viikolla töiden puolesta ei oikein.

Kuva kotiintullessa, ehkä käytän tätä ensi jouluna korttina. Yritin laittaa pari muutakin kuvaa, mutta näköjään blogger haluaa välttämättä kääntää ne sivulleen, joten antaa olla.

Anelma-sukkia varten kävin ostoksilla Tokmannilla. Kivoja värejä löytyi :)  Älkää katsoko taustaa, sillä tiedän, että pöytä pitäisi siivota. Onneksi ette näe koko pöytää.

Esikoinen oli leikellyt kissan pöksyistä pahiten huovuttuneet kohdat pois. Nyt pitäisi vain jotenkin saada jäljelläolevat kammattua auki. Ja tilata kynsienleikkuu-aika.

 Katselin eilen ja tänään tv-sarjan The OA, jossa on mm. Jason Isaacs (suuri suosikkini) ja pidin kovasti. Alkuun sarja vaikutti suht yksinkertaiselta dekkarintapaiselta, sitten siihen tuli mukaan hiukan yliluonnollista ja viimeinen osa oli niin hieno. Itkin loppukohtaukselle, sitä ei usein tapahdu. Kaunista kerrontaa.

Alkavan vuoden ratoksi

Sananen siis Kattilasta ennen kuin kellahdan pehkuihin jaksaakseni huomenna pirteänä aloittaa uuden työvuoden.

Vuoden vaihde meni, uusi alkoi vanhan kadotessa savuna ilmaan. Kissa epäonnistui sohvallenousussa ja jäi kynnestään kiinni, nyt ontuu. Pahoin pelkään, ettei Sysikki enää ensi vuodenvaihdetta näe eikä koe meidän kanssamme. Kunto alkaa olla oikeasti huono ja päätös on tehtävä suht pian, luulen. Kissa myös hengittää todella raskaasti. (Kuinka olenkaan alkanut vihata aikuisuutta tällaisten asioiden suhteen.)

Olen viettänyt viikon sohvaperunan elämää tv-sarjoja katsellen ja neuloen ja se on ollut paitsi rattoisaa myös vyötäröä kasvattavaa. Siksipä aloitin tänään terveellisemmän elämän ja tein yleisön pyynnöstä bataattisosekeittoa sekä itselleni evääksi punainen linssi-porkkanasosekeittoa. Molempia riitti pakastamiseenkin. Keittojen lisäksi tein kattilaleivän, jonka muistin eilen illalla klo 00.30 ja kävin laittamassa taikinan alkuun.

Nyt siis menen, jotta jaksan painaa huomenna sorvin ääressä. Nähdään.