tiistai 15. joulukuuta 2015

Kaikki loppuu aikanaan

Noniin, sairasloman viimeisiä päiviä vietän. Äkkiä on mennyt neljä viikkoa kotona maatessa. Mitään en oikeastaan ole tehnyt, paitsi neulonut ja katsellut tv-sarjoja.

Eilen kävin kirurgin tarkastuksessa Jorvissa eli tällä haavaa (heh) viimeinen tähän asiaan liittyvä tsekkaus. Harmillista kyllä suloinen minut leikannut kirurgi oli vapaapäivällä, mutta hänen opiskelijansa eli minut viimeistellyt (kursinut) naiskirurgi tarkasti haavat. Totesimme yhdessä, että hyvältä näyttää eikä ole koirankorvia näkyvissä ja sain jatkoa varten vielä hoito-ohjeet. Nyt saan nukkua ilman liivejä (jes!), iltaisin pitää suihkuttaa ihoöljyä ja aamuisin teipata vielä 6 viikon - parin kuukauden ajan. Kiitos ja näkemiin, ehdin olla sisällä ehkä viisi minuuttia maksimissaan.

Hyppäsin Selloon menevään bussiin ja siellä kahvittelin ystävän kanssa. Juttelimme lapsista, koulusta ja sen sellaisesta, joulustakin. Oli mukavaa, mutta sitten oli pakko jatkaa matkaa jälleen. Menin junalla Pasilaan ja siitä ratikalla työpaikalle, halusin varmistaa loppuviikon aikatauluja ja myös muistuttaa työparille olevani hengissä. Hän melkein pökertyikin nähdessään minut :) No ei, mutta oli hyvä että kävin. Itselle tuli parempi mieli ja luulen, että hänellekin.

Työpaikalta jatkoin matkaa keskustaan ja Stockalle. Harvoin (eli en koskaan) olen itkenyt ilosta uusia liivejä sovittaessani, mutta nyt tuli sekin kokeiltua. Löysin ihan kivoja liivejä, ostin kolmet erilaiset (ilman kaaritukia), joista yhdet on urheiluliivit. Äitini lupasi kustantaa osan joululahjana.

Vihdoin kaiken tämän jälkeen pääsin kotisohvalle, jossa vietinkin loppuillan katsellen sekä Winchesterin poikia että Spooksia.

Tänään katselin elokuvan "End of the affair", joka olikin ihan mukava. Katsoin sen ihan siksi, että siinä on Jason, mutta pääosissa oli Julianne Moore ja Ralph Fiennes. Julianne on mielestäni yksi maailman kauneimmista naisista, joten leffa oli ihan kelvollinen sikälikin vaikka olikin aika ällöromanttinen. Yksi lause jäi mieleen kummittelemaan: "God is n the details", arvelen törmänneeni siihen jossain muuallakin, mutten millään muista missä.

Leivontamuotia eli suosikki-essu

Nyt illan ratoksi tein piparitaikinan ja pienimmän avustaessa leivoin myös hänen opettajalleen "Dark devil's cake"-nimisen suklaakuivakakun. Tykkään siitä, se on taas yksi sellainen superhelppo resepti, joita rakastan.


Nyt menen nukkumaan, laitan ehkä vielä tissikuvan loppuun. Ettäs tiedätte varoa.


Peili on törkeän likainen ja käsivarsista tulee varjo, mutta nou kän duu. Aamulla kellotin teippausajan, viisi minuuttia eli ei paha. Pelkäsin, että kestää kauemminkin.

4 kommenttia:

  1. Voidaanko siis todeta että loppu hyvin, kaikki hyvin?
    Oikeesti hieno homma että kaikki on mennyt ilman mitään isompia ongelmia koska onhan tuo operaatio siinä missä muutkin leikkaukset ja aika usein saa lukea kaiken maailman sairaalabakteereista joista on seurannut sitten kaikkea ikävää.

    Nuroin hillittömästi sun essun tekstille koska siinä on sellainen sanoma joka ei jätä mitään kyselyjen varaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on marjat, kissaseni :) Olen enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen, koska olihan se iso leikkaus kaikkineen.

      Se on <3

      Poista
  2. Sullakohan mä näin ton essun ekan kerran vai missä, mutta se kolahti ihan heti. Surffailin jo nettikaupassakin mutta tulin siihen tulokseen, että käytän niin vähän esiliinaa... Mutta on toi hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luultavasti, se on esiintynyt täällä ennenkin :) Mä voisin hankkia samanlaisen sulle, jos haluat. Mulla on myös taskupeili, jossa on tuo kuva :P

      Poista

Jätähän puumerkkisi, kun tänne asti luit :)