Munalla töihin

Kuulemma syksyn tullen pääsen munalla töihin, jos työpaikan naiset saavat asian hoitaa :D Kävin nimittäin Palolla lounastamassa, koska pinaattikeittoa ja suklaamoussea oli luvassa. Ainut vain, että munat olivat loppuneet minun päästessäni linjastossa siihen kohtaan. Munaton pinaattikeitto on vähän laihaa, mutta menihän se silti.. työpaikan naiset olivat pahoillaan puolestani ja uhkasivat hakea minulle munan Jorgelta. (Naapuripöydän palomiehet taisivat kuulla naurumme syyn...)

Lounaalla puhuimme mm. säätilan kylmyydestä ja totesimme, että jos veneilee pilkkihaalarit päällä ja tippuu veteen, niin hukkuu luultavasti nopeammin kuin ilman haalareita. Ellei sitten käräytä itseään siinä bensalla viritetyssä kokossa, jolloin pilkkihaalarit sulavat ihoon kiinni. Varsin mielenkiintoinen juhannus siis tiedossa. Onneksi sitä ei tarvitse juhlia.

Selvitin töissä jo-valmiit-kässänkirjat hyllyyn ja siirsin samalla kaikki kässnkirjat uuteen paikkaan. Olen siis tänään nostellut, kantanut ja järjestänyt noin 10 hyllymetriä kirjoja. Eikä mennyt edes koko päivää. Nyt tosin oikea käsi (se jännetupentulehduksesta kärsinyt) on hiukan arka... pitänee ottaa särkylääkettä.

Juodessani iltakahvia pienimmän seurassa alkoi nukuttaa ihan suunnattomasti ja pistin pääni pöydälle sillä seurauksella, että pienimmältä tuli kahvit nenästä. Eihän siinä metelissä mitään nukkua voinut :P

Neuleryhmän keskustelupalstalla olen iloinnut siitä, että eräs ryhmän naisista on tänään saanut pienen poikavauvan! Asian tekee surulliseksi se, että tämän äidin puoliso (nainen) kuoli muutama kuukausi sitten. En ole ihan varma mihin, mutta ymmärsin, että oli yllättävä ja äkillinen poismeno. Mikä asiassa taas puolestaan on ihanaa, on se että anoppi on ollut kovasti tukena raskauden loppuvaiheessa ja on nyt huolehtimassa miniästään ja tämän pojasta. 

Näihin tunnelmiin lopetan nyt (koska en näe ruutua).