Elikoita

Koska en jaksa kertoa taas yksistä koulun juhlista, niin laitan vain linkin eräisiin tämän perheen suosikki-animaatioihin. Kannattaa katsoa ne kaikki :D

Mä mistä alkaisin?

Nimittäin mitään ei liiku päässä. Ihan tyhjää ja rattaat humisee pään sisällä.

Ai samperi ja siitähän pitikin kertoa. Viime keskiviikkona juttelin pk:n pihalla kaatosateessa erään tutun äidin kanssa. (Hänen keskimmäiset poikansa ovat meidän kahden vanhimman luokkakavereita, joten olemme tunteneet yli 10 vuotta toisemme.)  M on minusta oikein fiksu ihminen, kuten miehensäkin.

Enivei, kysyin mitä heidän esikoiselleen (tytölle) kuuluu, kun hänkin nyt kirjoitti ylioppilaaksi ja M sanoi, että tytär lähtee Norjaan kesätöihin. Eräs suomalainen meribiologi pitää nykyään terapiahevosia ja tytär oli netissä tutustunut tämän naisen poikaan, jota kautta sitten kalasti itselleen kesätyöpaikan Pohjois-Norjasta. Sanoin, että sepä näppärää, sillä tämä meribiologi on luultavasti minun siskoni parhaita ystäviä, olimme lapsina naapureita Helsingin keskustassa ja tämän ihmisen luona tapasin elämäni ensimmäisen kerran elävän kilpikonnan. Muistan sen vieläkin, olin ehkä neljän tai viiden vanha. M sanoi, että nimi on kyllä sama ja meistä oli todella huvittavaa, kuinka suomalaiset levittäytyvät mitä yllättävimpiin paikkoihin. 

Elämä on jokseenkin hämmentävää välillä.

Loppuun vähän tanssirytmejä. Turha kai sanoa, että tykkään tästä aivan hassuna, Teemu Brunilan ääni on ihana. (Videosta en tykkää :P)

Ystävät ja sukulaiset

Eilen vietimme mukavan parituntisen kummipojan 2v-synttäreillä. Mukava se oli siksi, että meno oli rentoa ja kaikki tunsivat toisensa, joten juttua riitti. Nuorisokin käyttäytyi hyvin ja leikki keskenään sekä erään kummin koiran kanssa.

Ensi lauantaina menemme veljentyttäreni ylioppilasjuhliin. Veljeni ex-vaimon suku on ns. bättre folk kirjaimellisesti ja se on lievästi sanottuna tuskallista. He saattavat puhua meidän ohitsemme meistä, vaikka tietävät, että me ymmärrämme kaiken hyvin. Minusta se on hyvin epäkohteliasta.

Onneksi seuraavat yo-juhlat ovat luultavasti meillä.

Iltaa

Päiväkodin viimeinen kevätjuhla tämän perheen osalta sujui varsin kosteissa merkeissä. Vettä tuli sen verran, että meni takista läpi. Onneksi olimme autolla liikkeellä ja saatoin ottaa märät pois heti.  Paluumatkan teimme ruokakaupan (=tukun) kautta ja kotona sain vihdoin villasukat jalkaan.

Eipä sen kummempaa tästä päivästä. Loppuun kääpiöt hassuttelemassa videolla, josta minulle tulee aina hyvä mieli.

Alkuviikkoa

Olen ehkä maininnut organisaatiomuutoksesta, joka Puljussa tapahtui. Eilen kokoonnuimme pienellä porukalla uuden pomon kanssa ja oli ihan mukavaa. Siihen asti, kunnes hän kertoi huhuista kirjaston lopettamiseksi.

Työpari tietysti oli saada kohtauksen heti ja välittömästi eikä minustakaan asia kovin mukavalta kuulostanut.

Tänään sitten mainitsin asiasta kahvikaverilleni, joka sanoi ettei asia ollut mennyt ollenkaan niin kuin uusi pomo oli sanonut. Oli puhuttu kirjaston määrärahoista ja esimerkiksi aikakauslehtien määristä jne. Säästää pitää.

Kerroin tämän työparille, joka huokaisi syvään helpotuksesta. Hän oli jo herännyt aamuyöstä murehtimaan asioita.

Jotta näin meillä.

Sunnuntaita

Mukavan aurinkoinen ja lämmin sunnuntai. Vietin sen keräämällä kotiloita, eilisen ukkossateen jäljiltä niitä oli runsain mitoin pihalla joten kylvetin raukat kuumassa vedessä. Sanoin miehelle, että sopii levitellä kiukaan tuhkat marjapuskien (2) juurelle, johon kotilot mielellään parkkeeraavat. Niiden suosikkipuska on karviainen, oletettavasti piikien vuoksi.

Lueskelin auringossa yhden kirjan loppuun ja harmillisesti en ihan onnistunut polttamaan itseäni. Siinä lueskelun välissä autoin miestä tikkaiden kanssa ja ripustelin pyykkejä. Silittelin viime viikon pyykit kuunnellen samalla Cabin Pressurea. Iltapuolella olin aikeissa leipoa jotakin, mutta onneksi voi oli loppu.Kävimme saunassa ja tuntuu aivan kesäillalta, mökkisaunan jälkeen.

Vielä runo lopuksi, muistuma perjantailta tämäkin.

Laulu etanoista, jotka ovat matkalla syyslehden hautajaisiin

Syyslehden hautajaisiin
käy kaksi etanaa
ja suruharson kierukka
sarvet ympäröi
on kaunis syys, kun menevät
he illan pimeään
mutta voi! kun tullaan perille
niin kevät onkin jo
ja ylösnousseet ovat kaikki
lehtivainajat
ja kovin pettyneitä
ovat etanat
mutta aurinko on siinä
ja se heille sanoo näin
kas olkaa hyvät olkaa
ja istuutukaa
ja juokaa lasi olutta
jos suinkin haluttaa
ja jos tahdotte on bussi
joka lähtee Pariisiin
tänä iltana se lähtee
te maata katselkaa
mutta suruasu pois
minun neuvoni se on
se silmät tekee himmeiksi
ja kovin rumentaa
nuo hautajutut ilotonta
ovat asiaa
värit yllenne te pankaa
värit elämän
ja silloin kaikki eläimet
ja kasvit ja puut
äkisti laulun aloittavat
täysiäänisen
elävän toden laulun
laulun suvisen
jokainen alkaa juoda
ja maljaa kilistää
on hyvin kaunis ilta
on ilta suvinen
kotia kohti kääntyvät
nuo kaksi etanaa
he ovat liikutettuja
he ovat iloissaan
he ovat paljon juoneet
ja jalka hoippuroi
mutta ylhäällä on kuu
ja se heitä vartioi

Jacques Prévert
(suom. Aale Tynni)

Tyhy

Tänään vietimme Firman viimeistä tyhypäivää. Viimeistä siinä mielessä, että nyt uudistetun organisaation myötä tyhy-ryhmä loppuu tässä muodossaan emmekä vielä tiedä, millainen kokoonpano on syksyllä.

Olimme ensin keskenämme jossain ja meillä oli hupaisaa ohjelmaa ja lounaan jälkeen menimme Tapanilan Erälle harjoittelemaan eri lajeja. Olin valinnut kahvakuulan ja kyllähän siinä hiki irtosi. Hauskaakin se oli eikä mukavan näköinen ohjaaja mitenkään haitannut. Mikä haittasi minua aivan järjettömästi, oli se, että meitä oli ilmoittautunut 12 tähän lajiin, mutta vain minä ja kaksi kolleegaa ilmestyimme saliin. Minun mielestäni aivan törkeää käytöstä ja piittaamattomuutta toisen ihmisen työtä kohtaan. En pysty ymmärtämään tällaisia aikuisia ihmisiä. 

Se siitä. Loppuun hupaisa runo, joka jäi tänään mieleeni.

Ylistys pyllylle

Nyt kun kellut pyllysi pikku kellukkeilla
kaikkeutemme karikkoista merta
ja tunnet kuinka pylly pitää sinut pinnalla
ja estää vajoamasta läpi tuolin
pimeyteen joka allamme longottelee valtavaa kitaansa
ja lipoo keltaisia hampaitaan
nyt kun istut, ja tuo kaksoisturvatyyny
pehmentää törmäyksen terävimpiin mietteisiin
ja lauseista kaikkein karkeimpiin
pyllylläsi tunnet kuinka Luojan suunnittelu,
testit ja toteutus ovat tulleet täydeksi,
pyllyn täyteydeksi, pettämättömäksi toveriksi
joka seuraa minne menetkin
ja vaikka puhuisit ihmisten ja enkelten kielillä
mutta sinulla ei olisi pyllyä
olisit vain pikku pilleri planeettojen pallomeressä
sillä pitkämielinen ja lempeä on pylly,
ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei sopimattomasti käyttäydy
vaan kaikki se peittää, kaiken uskoo,
kaikki se toivoo ja kaiken kärsii,
ja niin kulkevat maailmanlopun horisonttiin
ne onnelliset, ihminen edellä
ja pylly perässä

 Ilpo Tiihonen Jumalan sumu (Wsoy 2009)

PS Meikäläisen reidet ja hartiat huutaa hoosiannaa. Ensikerran vuosikausiin fillaroin noin kauas kotoa ja lisäksi se Reiska siellä erällä.. huhhuh.

Kevättä kaupungissa

Aurinko ja kevät ovat saaneet ihmiset kaivautumaan koloistaan myös kaupungissa. Työmatkani viimesellä etapilla oli jos jonkinlaista viheltäjää tänään. Erään pariskunnan kohdalla hengitin epähuomiossa sisäänpäin, ei olisi pitänyt. Huhhuh.

Viime viikolla eräänä aamuna kuulin takaani kaameata huutoa 'Väistykää tyyt tyyt' ja etsin toki turvaa talon seinän vierestä. Nuori mies longboardin päällä siinä karjahteli  varoituksiaan, kaksi isoa koiraa veti häntä melkoista vauhtia Hesaria pitkin. Näytti aika metkalta kulkutavalta.

Kevääseen kuuluu myös tämänpäiväinen viimeinen kouluuntutustuminen. Nuorimmaisen kera vietimme rattoisan aamuhetken tulevalla ala-asteella, jossa isoveljetkin ovat viihtyneet (keskimmäinen vielä ensi talven).
Lapsi meni muiden lasten kera jonnekin ja minä jäin kuuntelemaan rehtoria toisten vanhempien kera. Löysin muutaman tutun äidinkin, joiden kera vaihdoimme kuulumisia.

Loppuun hieman jo melkein unohtamani yhtye.

Tosiväsy tiistai

Aamulla meinasin nukahtaa metroon. Sitä ei usein tapahdu, joten olen aika poikki ilmeisesti.

Naapurin setä kävi ottamassa esikoisesta passikuvan ammattivehkeillään, vaikkei olekaan ammattivalokuvaaja vaan vahtimestari eräässä tämän maan tunnetuimmista poliittisista laitoksista. Hyvin onnistui vaikka teini vähän nikotteli alkuun. Meillä on naapurin kanssa palvelus palveluksesta-suhde, joten mies kävi tsekkaamassa heidän kylpyhuoneremonttinsa sähkölaitteet.

Siinäpä ne tämän päivän kuumimmat uutiset. Jei. Kesää odotellessa.

Lapset

Joskus pohdin, ovatko nuo mukulat oikeasti puoliksi minun perimästäni aikaansaatuja.

Pienin oppi eilen kävelemään puujaloilla. Asia, mitä minä en ole koskaan hallinnut. Liian blondi olen.

Keskimmäinen saa helposti ystäviä ja menestyy koulussa, varsinkin englannissa. Minä olin ujo ja syrjäänvetäytyvä, mieluummin yritin sulautua seiniin.

Esikoinen veti fysiikan ja matematiikan kokeista kympit lukematta yhtään niihin, kuten yleensäkään. Minäkään en lukenut kokeisiin, muuten meni hyvin mutta kemiasta meinasi tulla nelonen. En vain oikeasti tajunnut sitä ollenkaan.

Ehkä pojasta polvi paranee :P Loppuun hieno cover-versio, komentaja Hatfield taisi palata Maahan tänään.

Äitienpäivä

Viimeinen päiväkoti-äitienpäivälahja saatu, melkein voisin sanoa onneksi. Vaikka ovathan ne hauskoja, lasten itsetekemät kapistukset mutta usein ne valitettavasti vain täyttävät laatikoita ja kaappeja. Nykyään kun tavaraa tulee joka tuutista, niin en oikein ole ihastunut näihin 'pakko'-lahjoihin. Pelkkä kortti riittäisi eikä sekään ole välttämätön, sydämestä sanottu onnittelu tai suukko on aina paras vaihtoehto.

Kävimme puutarhakaupassa hakemassa kesäkukat parvekelaatikoihin ja yhden syreenin sekä multaa. Istutimme kaikki  samantien, kerrankin ja laitoin pinaatin siemenet maahan. Saa nähdä mitä niistä tulee.
Äidiltäni sain raparperin taimen, veljeni toi sen ohikulkiessaan ja sai palkaksi mutakakkua.

Sellainen oli äitienpäivä täällä. Loppuun vielä yksi koko perhen suosikeista.

Tapaus

Hiljaisen elämäni tapauksiin kuuluu myös silloin tällöin ystävien ja kavereiden tapaamiset. Tänään tapasin viisi opiskeluaikaista luokkakaveriani. Meillä oli oikein hauskaa.

Kävimme Amos Andersonin taidemuseossa katsomassa Art Deco-näyttelyn, voin suositella. Se oli hyvä ja samaan hintaan sai katsoa myös Metsäretki-näyttelyn. Sen kiertoreitiltä saimme poimia nallet mukaan ja harjoitella moottorisahan käynnistämistä ja meillä oli erinomaisen hauskaa. Olemme kaikki jo siinä iässä, ettemme osaa enää hävetä käytöstämme. Museon oppaatkin nauroivat meille.

 Sitten menimme syömään Virgin Oiliin, jossa olen viimeksi käynyt sen ollessa BioBio. (Elokuva, jonka siellä näin, saattoi olla jopa Staying alive. En ole varma.) Mutta ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Seura oli mitä mainiointa ja naurumme saattoi olla hieman kovaäänistä. Ilo ilman viinaa on hauskempaa :)

Seuraavaksi ohjelmassa on nappien ompelua ja töllön tuijotusta. En aio kylläkään katsoa allaolevaa sarjaa, vaan jotain aivan muuta.

Perjantai

Nyt on kaikki ikkunat pesty. Siis sellaiset ns. näkyvät ikkunat, esmes autotallin ikkunoita en jaksa.

Sain myös yhden pipon neulottua. Alkoi olla jo viime hetket ennen neulomisen kesätaukoa. En nimittäin pysty neulomaan kesäisin, koska käpälät hikoaa niin helkkaristi. Siinä ei silmukka liiku mihinkään suuntaan, kun lanka on märkänä puikolla. Huomenna laitan pipon postiin (eräälle kääpiölle).

Huomenna tapaan opiskeluaikaisia luokkakavereita. Siihen liittyen allaoleva piisi.

Ikkunoista

Aloitin tänään alakerran ikkunoiden pesu-urakan. Makkarin ikkunat on nyt pesty. Ehkä haasteellisimmat siinä mielessä, että ikkunaa ei pysty avaamaan kokonaan elllei halua sängyn kastuvan. Mutta homma hoitui.

Kuuntelen nykyään kuunnelmia siivotessani ja silittäessäni. Mies väittää, että äkilliset naurunpurskahdukset välillä säikäyttävät. Pysyypähän varpaillaan :D

Hyvän päivän ilta

Tänään oli hyvä päivä. Oli kaunis ilma ja mukava työrupeama.

Istuessani metrossa se sitten tapahtui. Mies soitti. Sitä ei usein tapahdu, sillä inhoan puhua puhelimessa metrossa. Tai varsinaisesti maksimaalinen vitutus alkoi vasta kotona. Joka tapauksessa mies siis ilmoitti, että esikoisen pyörä oli varastettu koulun pihalta yhdessä joidenkin muiden pyörien kanssa. Mies oli tehnyt rikosilmoituksen, sillä pyörän runkonumero on tiedossa.

Mutta siis oikeasti. Vituttaa niin, ettei veri kierrä. Millainen ihminen menee koulun pihalle pihtien kanssa ja napsii lasten pyörät pakettiautoon? Joo, tiedän. Valitettavasti en ole kovin iloinen ollut aiemminkaan EUn rajojen avonaisuudesta ja nyt vielä vähemmän.

Esikoisen koulumatka on viiden kilometrin mittainen. Onneksi rehtori oli antanut pari euroa bussia varten.

Menen neulomaan. Ehkä se tästä.

Sivubisnes

Hoitelin tänään tavallisten hommien lisäksi, joita oli luvattoman vähän postin lakosta johtuen, yhden pikku sivubisneksen. Nimittäin Kadonneitten henkilöiden paikannusta.

Nykyiset työkaverit huolestuivat eräästä, johon ei saatu yhteyttä ja muistivat, että olin kadonneen henkilön veljen kanssa tuttu aiemmasta työpaikastani. Lupasin metsästää veljen luurin päähän ja onnistuinkin, pienten hankaluuksien jälkeen. Veli oli hieman hämmästynyt soitostani, mutta lupasi välittää viestin kadonneelle. Toivottavasti kadonnut nyt soittaa sitten asianosaisille.

Voisin melkein sanoa, että kirjastotyö on suhteellisen mielenkiintoista ja vaihtelee päivästä toiseen yllättävästikin. Jotta jos joskus harkitsette alan vaihtoa.


Loppuun hieman kunnollista diskoa.

Iltoja

Kävin aamusella vanhalla työpaikalla aamukahvilla. Ihan siksi, että nykyisen työpaikan eräs kokous oli samassa talossa ja oli tunti aikaa tapettavana ennen sitä. Ennen aamukahvitapaamista ehdin käydä myös lankakaupoilla.

Työpaikkakokouksesta sen verran, että varmasti taas saivat huhut minun ja työkaverin suhteesta roimasti ilmaa siipien alle. Hän nimittäin saapui hieman myöhässä, bongasi minut ja istui viereeni. Kokouksen jälkeen lähdimme kustannuspaikalle yhdessä, hän jopa odotti minua ettei minun tarvinnut mennä yksin. Voin vain kuvitella, kuinka ovat kielet laulaneet. Minua se lähinnä huvittaa suuresti ja tiedän, että niin myös häntä.

Menen tästä jatkamaan neuleprojektia töllön ääreen. Kättä kyllä särkee ihan törkeästi, mutta pitäähän erään kääpiön saada pipo... uuh. Siellä kun alkaa olla jo talvi. Siis Keski-Maassa.

Jospa olisin nyt ihan hiljaa. Ja kuuntelisin, mitä Vickyllä on asiaa.

Klik

Piti jo aiemmin tällä viikolla kirjoittaa siitä, kun kuuluu 'klik'. Siis kun tapaa jonkun ihmiset, jota ei juuri edes tunne ja alkaa jutella ja kuuluu 'klik'. Sellainen sukulaissielu-klik.

Maanantaina juttelin erään ihmisen kanssa lounaalla elokuvista (juu, Hobitistakin) ja totesimme olevamme samanlaisia. Seuraavaksi pienen sattumuksen kautta puheeksi tuli matkapahoinvointi. Olimme niiin onnellisia löytäessämme toisistamme tämänkin sukulaissieluuden. Aivan uskomattoman hupaisaa!

Joskus löytää ihmisen, jonka kanssa voi puhua ummet ja lammet helposti. Useimpien kanssa ei voi.

Lauantai

Tämän viikon urakka on hoidettu. Suunnitelmissa nimittäin oli, että pesen kaikki yläkerran ikkunat ja se on nyt tehty. Kamalin homma oli siirtää tämä kirjoituspöytä pois ikkunan alta, sillä ensinhän pöytä piti tyhjentää. Ensi viikolla aion hoidella alakerran ikkunat. Sitten ei tarvitsekaan kuin pestä verhot ja mankeloida ne ja sitten on kaunista.

Muuten eilinen ja tämä päivä ovat kuluneet lähinnä seuratessa Star Trek Into darkness-elokuvan Lontoon ensi-iltasäpinöitä. Karl oli jälleen oma hurmaava itsensä, kuten toki muutkin. Tuskin maltan odottaa näkeväni Karlin jälleen Bonesina, varsinkin kun hän on varsinaine trekkie itse. Ystävälleni sanoin Benedict Cumberbatchista, että mahtavat amerikkalaiset kolleegat olla hieman ihmeissään hänen suosiostaan rapakon tällä puolen. 

Niin, eipä tässä muuta kuin

Särki päässä

Mokoman särjen vuoksi en jaksakaan kirjoittaa sitä mitä piti.

Olen tänään aloittanut ikkunanpesu-urakan, joka jäi syksyllä aloittamatta saatanallisen sateen takia. Aloitin keittiön ikkunoista, koska ne ovat helpoimmat. Lisäksi imuroitsin koko haussin ja nyt on näiden aktiviteettien vuoksi särki päässä.

Nähdään taas.