torstai 7. helmikuuta 2013

Pulina

Tietyssä väsymysasteessa alan pulista. Voin kertoa ihan mitä tahansa kenelle tahansa. En tarvitse siihen alkoholia, vain sopivan väsyneen flow-tilan. Kaikkein vaarallisinta on, jos ihminen vain kuuntelee vastaamatta mutta tarkkaavaisena. Pahinta on, etten useinkaan tiedä milloin lopettaa. Onneksi sitä ei tapahdu usein (vaikka olenkin nykyään usein todella väsynyt).

Se päivän aiheesta ja sitten Kikin viiden piisin haasteeseen, johon lupauduin osallistumaan. Kyseessä on siis julkisesti esitellä viisi suosikkipiisiä. Nämä minun ovat satunnaisessa järjestyksessä enkä takaa laatua mihinkään suuntaan.


Rammstein on Rammstein ja Till.. huh. (Ei mennä tähän, eihän?)



Pink Floyd: Comfortably numb. Yksi maailmankaikkeuden parhaita piisejä ikinä.


Yksi Princen parhaista. Teininä tapasin kuunnella Princeä perheen olohuoneessa, enkä oikein jaksanut aina käsittää miksi äitini huokaili lyriikoille. Ihan kaikkea en silloin vielä käsittänytkään :)


Progen kuningas. Yes ja Jon Anderson, aikoinaan yksi maailman korkeimpia tenoreita.



Queen ja David Bowie. Tarvinneeko sanoa enempää?


Ja bonusraitana kevätpiisi In Extremolta. Omnia sol temperat iskee vanhaan latinistiin ja roomalaishitorian rakastajaan :) Lisäksi säkkipillit. Oi.

Aika raskaita taitavat olla enkä saanut yhtään suomalaista mahdutettua mukaan.

4 kommenttia:

  1. Kiki täällä eläytyi Rammsteinin tahtiin niin, että mies nauraa ja jälkikasvun mielestä "tähän sellainen pöyristynyt lopeta välittömästi ilme" Tämäpäs onkin mielenkiintoista tutkia muiden bloggareiden biisivalintoja :) Viimeinen oli ihan uusi tuttavuus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikoinaan työpaikan nuoret miehet jäivät suu auki kretoessani kuuntelevani In Extremoa. 'Sellaista kamalaa goottiheviä!' oli kommentti :D

      Rammstein on <3

      Poista
  2. Tuo, että mikä biisi nappaa, on täysin kiinni fiilareista. Mikä lienee yleistä tietoutta :) Mullon menossa yliherkkiskausi, haluan että kaikki on kaunista ja lempeää ja luonnonvalkoista...

    Pulinajuttuun pystyn niin samaistumaan. Se on ihan kamalaa kun se iskee, etenkin kun sitä ei huomaa tilanteen ollessa päällä, vaan vasta jälkeenpäin. Nolottaa ihan sikana, jos ei kuulijat ole lähipiiriä jotka taasen ei korvaansa lotkauta. Voi meitä.

    Muuten, se että toinen on ihan hiljaa, johtuu vaan siitä ettei sillä ole mitään mahdollisuutta päästä inahtamaan mitään siihen väliin! Argh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina välillä kuuntelen melkein pelkkää poppista, mutta kyllä raskaampi musa on enempi mun makuun. Kolmen veljen kasvatti :P

      Pulina on ..huuh. Hih viimeiselle :D

      Poista

Jätähän puumerkkisi, kun tänne asti luit :)