Viikkoahistus

Tämä viikko alkaa olla kestokyvyn äärirajoilla.

Luulin tehneeni riittävästi tunteja sisään ensi viikon kahta plussavapaata varten, mutta en ollutkaan. Kuten tavallista, olin laskenut väärin. Siitä johtuen istuin eilen puoli yhdeksästä seitsemään töissä. Eikä edes ollut mitään järkevää tekemistä vaan ensin kirjoitin omat joulukortit valmiiksi ja sitten surffailin ympäriinsä saadakseni tunnit täyteen. No, eipä se vielä loppunut, vaan jotta ei tulisi aika pitkäksi tai muita vapaa-ajankäytön ongelmia, on tänään viimeinen vesijumppakerta. Sinne on melkolailla pakko mennä, sillä edelliskerralla olimme partion lupauksenannossa ja viime tiistaina tuijottelin Haloskaa töllöstä.

Huomenna olen menossa kahden nuoremman pojan kera katsomaan Pähkinänsärkijää (juu, ajattelin sivistää lapsiani) ja torstaina on vihdoin Ismo... eikun Siekkarit Tavalla. Jos perjantaiaamun näen, niin hyvä on. Siitäkin päivästä pitäisi varmaan selvitä jokseenkin kuosissa jos töihin raahaudun.

Jotenkin mulle käy yleensä näin; ensin kalenteri on aivan typöyhjä ja sitten se yhtäkkiä täyttyy kaikenlaisesta menosta yms. Eihän tässäkään varsinaisesti olisi mitään ongelmaa, jos tuo halvatun joulu ei olisi tulossa jo ensi viikolla, mistä syystä pitää saada joulukortit vielä kuoriin ja postiinkin. Voi elämä.

Onneksi kohta on lauantai ja sunnuntaikin. Voisin saada viimeiset lahjat valmiiksi. Tip Tap.
Suurin lahja olisi ystävän miehen tervehtyminen.