Vastauksia Pöllölle ja Kepposkalle

Tervehdys taas! Edellisen päivittelyn vastauksia tässä eli

Pöllö: viime vuoden luettujen kirjojen lista löytyy tuosta oikean puolen sivupalkista. Se on aina vähän aikaavievää puuhaa, koska sen tekee vain kerran vuodessa :P

Rouva Kepponen: parhain viime vuonna lukemistani kirjoista oli Emily St.John Mandelin Sea of Tranquility, joka liittyy hänen aiempiin teoksiinsa Asema 11 ja Lasihotelli. Asema 11 on yksi niitä kirjoja, joiden jälkeen harmittelee, että kirjan voi lukea vain yhden kerran ensimmäistä kertaa. Toki tämän ja Lasihotellin voi lukea myös erillisinä, mutta eniten saa varmaankin irti, jos lukee myös Asema 11:n alkuun. 

Toinen erittäin hyvä oli Kate Atkinsonin God of ruins eli suomeksi Hävityksen jumala. Se on jatko-osa kirjalle Life after life (Elämä elämältä), joka oli myös hyvä ja joka on myös tv-sarja. Tässä kirjassa on päähenkilönä aiemman kirjan päähenkilön veli ja hänen elämänsä. Hienosti kirjoitettu teos aika monestakin asiasta. Tämänkin varmaan voi lukea ilman, että lukee aiempaa teosta, mutta se helpottaa ymmärtämään asiayhteyksiä. 

Myös Tove Ditlevsenin Kööpenhamina-trilogia kannattaa lukea, hieno kasvutarina ja samalla niin surullinen kuvaus lahjakkaan ihmisen sortumisesta. 

Mikael Bergstrandin Delhin kauneimpien käsien jatko-osat olivat hyvät, mutta ensimmäinen osa oli todella hauska. Näissä ei ihan päästy samalle tasolle. 

Joonatan Tolan Punainen planeetta on niin hurja kuvaus täydellisen rikkinäisistä ihmisistä, että on pakko nauraa ettei itkisi.

Jos etsii hyvän mielen romaania, niin Jojo Moyesin Giver of stars oli hyvä historiallinen romaani ja pidin siitä kovasti. Parempaa Moyesia, hänellä on ollut aivan todella huonojakin kirjoja.  

Erityismainintana voisin vielä lisätä Louise Pennyn Chief Inspector Armand Gamache-dekkarisarjan. Jäin niiiin pahasti koukkuun näihin, ettei ole todellista! Olen ostanut ekat kymmenen (!) osaa, mutta ajattelin osin hyllytilaa säästääkseni loput kuunnella äänikirjoina. Saattaa olla, että silti ostan ne, ovat hyviä metrokirjoja myös.  

Ajattelin muuten vain kertoa, mitkä olivat huonoimmat lukukokemukset viime vuodelta. Ne olivat (rummunpärinää) Marutei Tsurusen muistelmat ja Jenny Jacksonin Pineapple street. Todellakin hukkaan heitettyä aikaa ja vaivaa enkä voi niitä suositella kenellekään.  

Molemmat Helmet-haasteeseen luetut Ukraina-aiheiset teokset olivat mielestäni vähän mitäänsanomattomia. Kysykää Mialta oli heppoinen ja Punaiset seireenit hieman parempi, mutta teoksen nimen olisi voinut kääntää toisinkin. 

Vielä mainitsen Magdalena Hain Sarvijumalan ja Briitta Hepo-ojan Suomea lohikäärmeille, joista ensimmäinen sai Finlandia junior-palkinnon. Sarvijumala käsittelee kuolemaa, itsemurhaa, itsetuhoista käyttäytymistä sekä erilaisia rakkauden lajeja teinirakkaudesta vanhemman rakkauteen. Se on hyvä kirja ja hyvin kirjoitettu, mutta aika raskas. Hepo-ojan Suomea lohikäärmeille on kiva rinnakkaistodellisuusfantasia hieman erilaisesta Suomesta, sekin hyvä. Pidin molemmista, mutta annoin jälkimmäisen jouluahjaksi 12-vuotiaalle kummipojalle.

Aloitin lukuvuoden 2024 eilen vetäisemällä Kati Outisen muistelmat Niin lähelle kuin muistan ja pidin siitä kovasti, vaikka se olisi kaivannut hieman kustannustoimittajaa.

Hyvää 2024 alkua

Olkoon alkava vuosi hyvä ellei parempi kuin edellinen :) 

Jostain syystä en pääse nykyään kommentoimaan edes omaan blogiin tulleita vastauksia, joten kiitos RH ja Marjaana hyvän joulun toivotuksista! Toivottavasti myös teillä oli mukava joulu. 

Meillä oli aattona keskimmäisen tyttöystävä ja he koristelivat kuusen ja illallisen jälkeen katselimme Die hard'in ykkösosan, koska tyttöystävä ei ollut sitä koskaan nähnyt. Muuten olemme nähneet keskimmäistä suht vähän ja tyttöystävää vielä vähemmän, hänen vanhempansa asuvat noin kymmenen minuutin ajomatkan päässä, joten keskimmäinen on oleillut siellä. Niin ja pitäisi kai sanoa, että keskimmäisen avovaimo nyt, kun ovat jo elokuun alusta asuneet yhdessä.

Esikoinen saapui Japanista eilen ja kävi täällä tankkaamassa ennen kuin mies vei hänet Espoon puolelle. Lapsi sai ruokakassin mukaansa. 

Näyttää siltä, että vaivalla olkkariin saatu kuusi pitää ehkä jo tänään tai huomenna heittää ulos, sillä sähkön korkean hinnan vuoksi pitäisi saada takkaan tulet eikä se onnistu, jos kuusi on siinä luukussa kiinni. 

Sain viime vuonna luettua 111 kirjaa, laitan niistä taas listan omalle sivulleen huomenna, koska en jaksa tänään askarrella tässä enää yhtään kauemmin. 

  

 

Hyvää joulua

Lämmin joulun toivotus täältä  Kattilasta kaikille lukijoilleni. 

Lauantai-illan ratoksi

Kuulumisia Kattilasta viikon varrelta. Ollutkin outo viikko kaksine maanantaineen ja perjantaineen. Mies on aivan hurjassa flunssassa, kuumetta ollut neljänä päivänä melkein 38 tai enemmän ja yskii kuin hevonen.

Viimeksi mainitsin, että odotimme työkoneisiimme kirjastojärjestelmä-asennusta ja voinkin kertoa heti, että se onnistui puolivahingossa heti maanantaina. It-hemmo otti etäyhteyden koneisiin ja sanoi, että hän nyt huvikseen kokeilee, jos vaikka onnistuisi ja onnistuikin ihan hupsista. Olimme niin iloisia, ettei ollut tosikaan. Saimme kaikki hirmuiset palautuspinot (n 50 kpl) ja kirjalainalaput hoidettua ihan naps vain. 

Tiistaina oli tämän syksyn viimeinen pilateskerta, seuraava on tammikuun puolivälissä. Pitänee ehkä välissä käydä jossain muussa jumpassa tai uimassa. 

Keskiviikko oli Itsenäisyyspäivä. Rikoin perinteen enkä jaksanut leipoa pipareita, sen sijaan otin ihan levon kannalta. Pesin vähän pyykkiä ja lämmitettiin sauna, sekin on meidän perinne. Pitkästä aikaa katsoin Linnan juhlat, ihan kivalta näytti sielläkin. Tosin yksi suru-uutinenkin ehti tavoittaa eli Pedro Hietanen menehtyi. En yleensä kovin välitä julkimoiden kuolista tms., mutta Pedro oli aiemmassa työpaikassa asiakkaana ja erittäin hyvä sellainen, todellinen sydämensivistys näkyi. Hän kohteli aina meitä ystävällisesti ja oli positiivinen. 

Torstaina meillä oli töissä joulutapahtuma asiakkaille, oli kaikenlaista touhua alkuiltapäivästä iltaan saakka ja itsekin tein n 10h työpäivän. Meillä kirjastossa oli Lavarunoesityksiä ja ne olivatkin yllättävän suosittuja, paljon ihmisiä tuli seuraamaan esityksiä. Ilmeisesti muutama vuosi sitten aloitettu 'perinne'  on nyt saavuttanut pisteen, jossa ihmiset tietävät jo odottaa tapahtumaa, mikä on tosi kivaa. 

Eilen perjantaina meillä oli ensin henkilöstökokous, jossa pohdittiin ryhmissä ensi vuoden teemaa ja saimmekin kaikenlaista hauskaa ideoitua. Miltä kuulostaisi cosplay-tapahtuma tai paperinukkien spa? Kokouksen jälkeen olisi ollut riisipuuroa tarjolla, mutta minun piti lähteä Kalasatamaan kokoustamaan, joten söin lounaan siellä. Kokous olikin 'suljetulla puolella' ja ensin piti soittaa tutulle ihmiselle, että tulee hakemaan ja lähtiessä sanoa toiselle, että tulee päästämään ulos. En ihan ymmärrä, miten tuo voi toimia hätätilanteessa. 

Illalla olikin vielä henkilökunnan pikkujoulut. En ole muutamaan vuoteen taaskaan ollut niissä, joten ihan oli kivaa. Ensi oli kaikenlaista askaretta, esim enkelien väritystä, mutta suosituin taisi olla polaroid-kuvaus rekvisiitan kera. Ruoka oli hieman erilainen joulupöytä eli kinkku ja laatikot puuttuivat kokonaan, mutta kaikki oli todella hyvää ja tulikin taas syötyä. Ruoan jälkeen alkoi musiikkiesitys, joten silloin liukenin paikalta muutaman muun kanssa.  

Kukkahattutädit

 

Tänään ajattelin vielä vääntää piparitaikinan ja käydä saunassa, siinä ne kiireet. Vanhin lapsikin on päässyt Kiotoon asti.

Mitäs sitten?

Viimeksi olin lievässä flunssassa, joka meni vissiin jo ohitsekin. Tein silloin koronatestin, mutta se oli negatiivinen. Lähinnä lievää nenän valumista on ollut havaittavissa ja ääni on välillä jossain omilla teillään, mutta flunssasta ei sen kummempaa. 

Sen sijaan lokakuussa käytyäni työterveydessä valittamassa kipeitä niveliä lääkäri soitteli ja sanoi röntgenkuvista, että sormet on suht hyvät vielä, mutta isovarpaan nivel alkaa olla siinä mallissa, että jos nivelrikkolääkekuuri (jestas mikä sana) ei pure, niin pitää ehkä alkaa miettiä nivelen jäykistysleikkausta. Ihan sivumennen sanottuna en vielä ehkä siihen haluaisi, mutta välillä tuo tyvinivel on niin kipeä, että joka askel tuntuu kuin kuumalla naulalla lyötäisiin eli sattuu aivan saatanallisesti. Nivelen jäykistysleikkaus tarkoittaa sitä, että askellus muuttuu aj siitä sitten tulee taas omia ongelmiaan. Osteopaatillekin tästä jo mainitsin ja hän sanoi, että onhan niitäkin nähty. 

Senkin sanon vielä, että viitisen vuotta sitten kun ekan kerran työlääkärille mainitsin tuosta isovarpaan tyvinivelestä hän oli sitä mieltä, että se on kihti.No ei ollut, kuten nyt sanoin tälle toiselle lääkärille. Ja peukaloakin särkee edelleen. 

No joka tapauksessa nyt ollaan jo siis joulukuussa ja ensimmäinen adventti alkaa olla taputeltu. Olen lukenut pari kirjaa loppuun ja katsonut töllöä kissan kanssa nyt viikonloppuna. Huomenna ajattelin laittaa joulukortit postin kuljetettavaksi. 

Alkuviikosta meillä oli jännittävä kokemus Postnordin kanssa. Mies oli tilannut Hollanista jonkin hilavitkuttimen pikapakettina ja kotiinkannettuna viime viikon perjantaina ja paketti lähti tännepäin jo lauantaina. Maanantaina olimme ajatelleet jotain muuta illanviettoa, mutta mies sai tiedon, että paketti olisi tulossa klo 16-22 välisenä aikana, joten kököktimme kotona. Noin klo 21 mies näki sovelluksesta, että pakettia kuljettanut auto oli jo meidän lähellä ja kuulimme auton pysähtyvän talon kohdalla, sitten se jatkoi matkaa ja mies sai myöhemmin ilmoituksen, että paketti toimitetaan keskiviikkona. Mies lähetti palautetta huomioistamme. Tiistaina mies oli lähdössä hakemaan minua metrolta, kun puhelin soi ja siellä oli Postnordin kuski, joka ilmoitti olevansa talomme edessä ja että tuleeko mies hakemaan paketin autolta. Saimme siis paketin, mutta varsin mielenkiintoinen käsitys on Postnordilla kotiinkuljetuksesta. 

Itse ihmettelen, minne olen tunkenut kaksi kirjaa, jotka sain postitse lokakuun puolivälissä. Olisin nimittäin halunnut lukea ne, mutta en löydä niitä mistään. Ehkä olen lainannut ne jollekin epähuomiossa. 

Töissä saimme uudet koneet, siis ne pöydän alla olevat julman kokoiset myllyt korvattiin pienemmillä mylyillä, jotka mahtuvat pöydälle, n 20x20cm. Tosin nyt emme ole viikkon päässeet lainausohjelmaan, koska sen serveristä ei ole mitään tietoa kenelläkään, että missä mahtaa sijaita. Alkuviikosta pitäisi selvitä enemmän. Katsotaan kuinka käy. 

Kävin ystäväni kanssa perjantaina katsomassa Kaurismäen Kuolleet lehdet. En ole ihan varma, mitä pidin siitä. Toki se oli hyvä, mutta.. niin, en tiedä.  

Enää kaksitoista työpäivää joululomaan. Voi veljet, tuskin maltan odottaa. 

Elonmerkki

Pikainen päivitys näin keskiviikon kunniaksi. Olin lauantaista maanantaihin kuumeessa ja tiistaina (eli eilen) oli eka kuumeeton päivä.Mieluiten jäisin kyllä kotio ihan vaikka koko viikoksi, mutta minläs teet kun sorvin ääreen on mentävä.

Täytyy myöntää, että viime viikko oli aika hektinen, joka päivä oli jotain ylimääräistä toimintaa, joten sikäli en ihmettele, että kuume nousi. 

Viime keskiviikkona olin ystävien kanssa kahvilla illalla, torstaina aamulla kävin osteopaatilla ennen töihinmenoa (melkein jäin jo siinä vaiheessa pois töistä, koska rentouduin niin hyvin) ja perjantaina kävin leffassa nuorimmaisen kanssa katsomassa sen muka-kauhuleffan.  

Tein kuitenkin maanantaina joulukorttiaskartelut, kun nyt siinä joutilaana kotona oleksin. Samalla kuuntelin äänikirjaa ja 36+ tunnin äänikirjasta on nyt enää kuutisen tuntiä jäljellä.

Olen tapellut yhden tulliasian kanssa nyt lokakuun lopusta. Eilen sain  Postista selvityksen, että ongelma ei ole heillä vaan Tullissa ja tänään sitten vihdoin sain Tullihenkilön langan päähän (luurin päähän?) ja selvisi, että täytyy tehdä 'paperi'lomake, koska nettisivuissa on joku glitch. Ilmeisesti pääsen ilokseni tutustumaan myös turvapostin tekoon (voi kiesus) ellen halua lähettää henkilötietojani postitse (näinä aikoina!)

Että sellaista. Nyt menen katsomaan The Boys-sarjan kakkoskauden päätösosan loppuun. See you later alligator. 

Märän viikonlopun kielikylpy ja muita juttuja

Harvoin olen ollut yhtä tylsällä säällä viikonloppureissussa, mutta mentävä oli. Mutta ensin muita juttuja viime viikolta. 

Keskiviikkona kävin esittelemässä nivelrikkoni kehittymistä työterveydessä sillä seurauksella, että oikea käpälä ja jalkaterä kuvattiin ja sain lääkekuurin, jolla nyt ensin katsotaan auttaako se nivelkipuihin. Koska oikea käsi on ollut törkeän kipeä oikeastaan syyskuusta asti, sain myös tukevat tulehduskipulääkkeet, lääkäri arveli siinä olevan lievä jännetupentulehdus myös. 

Osteopaatin vastaanotto on lähellä Hietalahden telakkaa, kuva onnistui aika hyvin.

Kävin keskiviikkona myös osteopaatillani ja se oli taas aivan ihanaa. Torstaina sain influenssapiikin ja perjantaina sitten tosiaan ajelimme ystävän kanssa Tammisaareen.  

Sumukuvia torstai-illalta

Tammisaaressa oli suomenruotsalaisen kirjallisuuden kirjamessut (Ekenäs Bokkalaset) ja yksi vierailevista kirjailijoista oli ruotsalainen Alexandra Pascalidou, jota olen ystäväni M:n kanssa tavannut sekä Göteborgissa että Tukholmassa muutaman kerran. Perjantaina osallistuimme kreikkalaiseen iltaan, jossa Alexandra oli erikoisvieraana ja sitä ennen hän piti lyhyen alustuksen. Juttelimme alustuksen jälkeen hänen kanssaan ja hän sanoi tulevansa juttelemaan myöhemmin meidän kanssamme. Istuessamme pöydässä odottamassa ruokaa Alexandra sitten tuli pöytäämme ja muut vieraat katselivat vähän ihmeissään, että mitä VIP-vieraita me oltiin. M on ollut pitkään sähköpostiyhteyksissä Alexandran kanssa ja juttelimme sitten hetkisen kaikenlaista. Oli oikein kivaa, ihan muutenkin.  

Lauantaina Alexandra esitteli uutta kirjaansa vähän isommalle yleisölle ja sen jälkeen signeerasi kirjoja ja vaihtoi kaikkien kanssa muutaman sanan. Juttelimme taas hetkisen ja sitten hänen piti lähteä ja mekin päätimme lähteä kotia kohti. Sää oli harmaa, yksinkertaisesti. 

Kävimme myös Tammisaaren kirjastossa

Yövyimme Tammisaaren kaupunginhotellissa, se oli varsin jännä paluu menneisyyteen.

Isänpäivänä emme tehneet mitään kummempaa, miehen mielestä koko päivä on ihan turha ja olen aika samaa mieltä (myös äitienpäivä on meille aika yhdentekevä). Miehen kanssa pesimme jääkaapin ja hän imuroi jääkaapin takaa ja päältä arviolta puoli kissaa. Aloitin uuden neuletyön ja silitin pyykit, siinäpä se. 

Minä ja isä kauan sitten Hietsussa

Kuukausiaukeama kalenteriin valmistui vihdoin

Nyt on taas uusi viikko alkamassa, väsyttää jo valmiiksi. Täällä on tänään tullut ehkä kaksi lumihiutaletta, saisi tulla enemmänkin minusta. 

Siriuksen iltapuuhat

Teinin mielestä meidän pitäisi mennä leffaan, joku huono kauhuelokuva oli mielessä. Paha vain, kun olen jo ysärillä katsonut kaikki kauhut, joita aion katsoa enkä tiedä, haluanko mennä. Edes kapteeni Marvel ei ihan hirveästi kiinnosta.

Mitä tein viikonloppuna?

Sitä kai usein kysytään maanantaisin ihmisiltä ja toki jonkin verran täällä meilläkin, mutta kun ei ole sellaista vakkarikahviporukkaa enkä ole maanantaisin aamukahviaikaan täällä, niin sitä ei kysytä minulta useinkaan. 

No, minäpä kerron mitä tein. Perjantai-iltana raahauduttani kotiin (olikin melkoinen meno keskustassa, kun kävin hakemassa pari osaa Armand Gamachea Akateemisesta) lakosin sohvalle, josta siirryin illempana makuasentoon sänkyyn. 

Työkaveri toi mustikkakakkua

Lauantaina heräsin suht aikaisin, joskus ysin pintaan ja päästin kissan ulos. Tosin se ei mennyt, koska satoi ihan maahan asti (koko päivän). Mies heräsi siihen kissan päättämättömyyteen, kun millään ovella ei ollut kesä ja laittoi kunnon aamiaisen pekonin yms kera. Heitin kissan pihalle, josta se tuli sisälle noin puolen tunnin päästä hakattuaan ovea molemmin nyrkein (tai päällä, en tiedä). 

Aamiaisen jälkeen siirryin sohvalle jatkamaan aamukahvia Armand Gamachen seurassa ja siinä menikin aika pitkälle iltapäivään. Teinin noustua sain pyykkikoneen käynnistettyä ja join mukillisen teinin keittämää kahvia jälleen Armandin seurassa. Viihdyin Armandin seurassa iltaan asti, kunnes sain kirjan loppuun ja sauna kutsui. Meillä on sellainen it-ohjelma, joka lähettää viestin telkkarin ruutuun 'Sauna on valmis', mies sen askarteli joskus. 

Varmaan yksi syy, miksi pidän näistä dekkareista, on se, että Armand Gamachen vaimo on kirjastonhoitaja

Sauna jälkeen katsoin kissan kera telkkaria ja neuloin kynsikkäät valmiiksi, elämäni ensimmäiset itse tehdyt sellaiset. Nukkumaan pääsin joskus puolenyön maissa. 

Sunnuntaina heräsimme miehen kanssa jo joskus ennen yhdeksää, ennenkuulumatonta! Kissakin meni ulos, koska enää ei satanut. Aamiaisen jälkeen luin hetken Axel Schulmanin isovanhempien elämästä kertovaa 'Polta nämä kirjeet'-teosta ja puolen päivän maissa mies kuskasi mut Sipoonkorpeen suppismetsälle. 

Syysmetsää

Puolukoitakin löytyi, mutta ei kerättäväksi asti

Löysinkin suppiksia jonkin verran ja kuuntelin metsän ääniä. Myös läheisen tien ääniä kuului paljon, ihan kuin olisi ollut jossain Manskulla suunnilleen, niin paljon oli liikennettä. Kun olin saanut riittävästi happea, laitoin miehelle Mapsista paikkajaon päälle ja hän tuli noutamaan. Käytiin kotimatkalla hakemassa kermaa, että sain tehtyä suklaamoussea jälkkäriksi. 

Suppissaalis

Suklaamousse

Siivosin ja paistoin saaliin, mies laittoi ruokaa ja sitten silitin pyykit. Kissakin ilmiintyi kotiin ja sitten istuin kissan kanssa sohvalla loppuillan. 

Oikein mukava viikonloppu oli, kiitos kysymästä.