Oodi

Oodi. Voiko olla enemmän harhaanjohtavaa nimeä kirjastolle? No, minut se ainakin taitaa vieraannuttaa lopullisesti Keskustakirjastosta. En ole pitänyt koko projektista ja tämä 'hieno' nimi on lopullinen piste. Kuulin ystävältäni, että henkilökunta ei saanut edes ehdottaa nimiä koko laitokselle. Aika kummallista mielestäni, mutta mikäli olen oikein ymmärtänyt ei uusi johto ole oikein ruohonjuuritason suosiossa.

Olin tänään töissä ensimmäistä päivää tälle vuodelle. Turha varmaan mainita, että ääni lähti ja silmät tuntuivat santapaperilla hiotuilta ennen kotiinpääsemistä. Puhuin lounaalla erään työkaverin kanssa ja totesimme molemmat työpaikan olevan erinomaisen hyvässä kunnossa, jos haluaa sairastua. Tässä odottelenkin, milloin influenssa iskee. Pienin valitteli jo päänsärkyä ja kävi oksentamassakin illan ratoksi. Tällä viikolla ehtisi sairastaakin, ensi viikolla töiden puolesta ei oikein.

Kuva kotiintullessa, ehkä käytän tätä ensi jouluna korttina. Yritin laittaa pari muutakin kuvaa, mutta näköjään blogger haluaa välttämättä kääntää ne sivulleen, joten antaa olla.

Anelma-sukkia varten kävin ostoksilla Tokmannilla. Kivoja värejä löytyi :)  Älkää katsoko taustaa, sillä tiedän, että pöytä pitäisi siivota. Onneksi ette näe koko pöytää.

Esikoinen oli leikellyt kissan pöksyistä pahiten huovuttuneet kohdat pois. Nyt pitäisi vain jotenkin saada jäljelläolevat kammattua auki. Ja tilata kynsienleikkuu-aika.

 Katselin eilen ja tänään tv-sarjan The OA, jossa on mm. Jason Isaacs (suuri suosikkini) ja pidin kovasti. Alkuun sarja vaikutti suht yksinkertaiselta dekkarintapaiselta, sitten siihen tuli mukaan hiukan yliluonnollista ja viimeinen osa oli niin hieno. Itkin loppukohtaukselle, sitä ei usein tapahdu. Kaunista kerrontaa.

Alkavan vuoden ratoksi

Sananen siis Kattilasta ennen kuin kellahdan pehkuihin jaksaakseni huomenna pirteänä aloittaa uuden työvuoden.

Vuoden vaihde meni, uusi alkoi vanhan kadotessa savuna ilmaan. Kissa epäonnistui sohvallenousussa ja jäi kynnestään kiinni, nyt ontuu. Pahoin pelkään, ettei Sysikki enää ensi vuodenvaihdetta näe eikä koe meidän kanssamme. Kunto alkaa olla oikeasti huono ja päätös on tehtävä suht pian, luulen. Kissa myös hengittää todella raskaasti. (Kuinka olenkaan alkanut vihata aikuisuutta tällaisten asioiden suhteen.)

Olen viettänyt viikon sohvaperunan elämää tv-sarjoja katsellen ja neuloen ja se on ollut paitsi rattoisaa myös vyötäröä kasvattavaa. Siksipä aloitin tänään terveellisemmän elämän ja tein yleisön pyynnöstä bataattisosekeittoa sekä itselleni evääksi punainen linssi-porkkanasosekeittoa. Molempia riitti pakastamiseenkin. Keittojen lisäksi tein kattilaleivän, jonka muistin eilen illalla klo 00.30 ja kävin laittamassa taikinan alkuun.

Nyt siis menen, jotta jaksan painaa huomenna sorvin ääressä. Nähdään.

Vuoden vaihteessa

Kiitän teitä näillä ruusuilla, jotka salakuvasin eilen kauppareissulla.

Kävin nimittäin pienimmän ja parin ystäväni kanssa katsomassa Rogue One'n uudestaan ja edelleen pidin siitä. Paluumatkaan teimme mutkan eli menin pienimmän kera toisen ystävän luo katsomaan kissanpoikia ja pienin leikitti pikkukissat aivan uuvuksiin asti :D

Loppujen lopuksi äitikissa oli sitä mieltä, että nyt on poikasten nukkumaanmenoaika ja istui keskellä lattiaa tuijottamassa pienintä tuimasti. Onneksi tässä vaiheessa olimme jo pukemassa takkeja yllemme, sillä mies tuli meidät hakemaan.

Yarny

 Lupasin jossain vaiheessa kuvan Yarnysta, tässä hän nyt on. Aika hauska tyyppi.

Esikoinen ilmoitti äsken lähtevänsä ystävän luo porukalla ottamaan vuotta vastaan. Tämä ystäväporukka on pitänyt yhtä aina viime maaliskuun Cernin reissun ajoista, mikä on ihan hyvä sillä esikoinen on vähän sellainen yksinäinen susi (kuten mekin). Että hyvä kun menee jonnekin :) Samalla voin totutella ensi jouluun, kun emme tiedä onko hän kiinni jouluna vai vuodenvaihteessa.

Nyt aion siirtyä lankatarkastuksen jälkeen sohvalle neulomisasentoon, sillä tämä on ehkä yksi tämän vuoden hankalimmista päivistä. Enää ei äitini soita ja toivota hyvää uutta vuotta ja muistan sen jatkuvasti.

Anelmaiset puikoille ja kenties New Hope pyörimään. Tai sitten jokin muu..

Taitaakin olla vuorossa Vauvasukkahaaste, sillä lankavarastostani ei löydy tarpeeksi lankoja Anelmaisten aloittamiseksi. Wau.

 

Välipäiväretki

Teimme tänään hautausmaa-turneen eli kävimme ensin Malmilla isäni ja hänen ensimmäisen vaimonsa haudalla sytyttämässä kynttilät.

Malmilla

 Jatkoimme Honkanummelle miehen isovanhempien ja vanhempien haudalle. Siellä ei ole vissiin käynyt kukaan sitten appiukon hautajaisten. En enää muista kävimmekö me keväällä.

Honkanummi

Sitten Porvoon hautausmaa. Onneksi äidin ystävät asuvat lähellä ja käyvät hoitamassa hautaa. Tosin havut ja kanervat ovat serkkuni nyt syksyllä laittamat. Joku pojista kysyi, keitä kaikkia haudassa on ja muistin serkkuni pienen tyttärenkin, jota ei ole kiveen merkitty. Hän syntyi ehkä vuotta ennen meidän keskimmäistä, mutta sairastui aivokalvontulehdukseen parikuisena. Useasta syystä hoito aloitettiin liian myöhään ja niinpä hän oli lyhyen elämänsä letkuissa sokeana ja kuurona ja kuoli muistaakseni alle kolmevuotiaana. Surullista. 

Porvoon hauta

Porvoon Vanhaa kaupunkia. Kävimme ensin Brunbergin tehtaanmyymälässä vain todetaksemme sen olevan kiinni ja tulimme takaisin keskustaan suorittamaan ostokset. Kävimme myös syömässä, koska ketään ei kiinnostanut kotiinmeno ja ruoanlaitto ja niinpä päädyimme Gabriel 1763-nimiseen pieneen ravintolaan, jossa kävimme keväällä äidin uurnanlaskun jälkeen. Siellä oli oikein hyvä ruoka edelleen.

Velocipedin kehitys

Ennen kotiutumista piti vielä hakea esikoisen paketti Posti-kaupasta, jossa tein pienet muutkin ostokset. Äkillisestä ruuhkasta johtuen avasivat sitten myös toisen kassan, jolla ei tarvitse odottaa postipakettien noutajia. Siirryin siihen, vaikka olin jo laittanut kolme tavaraani hihnalle, mutta eteeni kurvasikin vanhempi mies kaljatölkkeineen. Kysyin, olisiko mahdollista päästä ennen häntä (=pienemmät ostokset) ja hän tokaisi, että pitää olla nopea ja nyt on hänen vuoronsa. Sanoin sitten kohteliaasti, että yleensä on tapana antaa kauemmin jonottaneille tilaisuus mennä ensin. Kassapoika hymyili sievästi ja miekkonen puhisi jotakin itsekseen. Tunsin kerrankin itseni fiksuksi, kun keksin sanoa takaisin jotain enkä vain jäänyt äimistelemään ihmisten törppöyttä itsekseni :P

Ystävä kyseli kattilaleivän ohjetta ja kävin kaivamassa sen päivityksen. Se osui pääsiäislauantaille (en ollut linkannut ohjetta) ja suru iski lukiessani kommentteja pääsiäissunnuntain päivitykseen. Kiitos teille vielä kerran tuesta sekä täällä että muualla <3

Hiljaiseloa

Olen ollut aika paljon offlinessa tämän joulunajan. En oikein ole jaksanut, lähinnä vilkaissut kavereiden kuulumiset fasessa ja uutisotsikot, jotka nekin ovat olleet masentavia sekä tylsiä. Ensin meni Puna-armeijan mieskuoro, sitten George Michael ja nyt vielä Prinsessa Leia sekä Ruohometsän kansan kirjoittanut Richard Adams.

Kuten eiliset uutiset

On ollut sekä huojentavaa että surullista, ettei ole tarvinnut lähteä ajelemaan minnekäänpäin viettämään puolipakollista jouluvierailua. Samalla olen tietysti saanut siitäkin väännettyä jonkinlaisen huonon omantunnon, että olen ollut helpottunut ja voinut vain istua kotona nauttimassa joulusta ihan oman perheen kesken. Jep.

Kissan kiusausta joulun ratoksi

Joka tapauksessa olen nyt neulomisen ohella katsellut Downton Abbeyn kaudet 4-6, koska en oikein jaksanut niitä aiemmin katsoa. Lisäksi katsoimme nuorimmaisen kanssa elokuvan Alien, jota olen vältellyt ihan siksi etten niin välitä kauhuleffoista. Nyt siis rohkaisin mieleni ja nauroimme elokuvan kliseille katketaksemme nuorimmaisen kanssa. Paha avaruusolento oli mielestämme lähinnä surullisehko ja paras elokuvan henkilöistä oli tietysti kissa.

Olen myös lukenut muutaman kirjan.  Ei saa mennä ulos saunaiholla-kirja oli ehkä hienoinen pettymys, koska pidän kovasti samannimisestä blogista. Sen sijaan Kinnusen Lopotti vei mukanaan paremmin kuin ensimmäinen osa, joka oli vain ahdistavan surullinen mielestäni, ja nyt odotankin sarjaan kolmatta osaa, tämä jäi sen verran kesken. Oli varsin veretseisauttava juonenkäänne loppupuolella juuri, kun odotti asioiden alkavan mennä kohti parempaa.

Tänään kävimme elokuvissa asti katsomassa uuden Sing-leffan. Se olikin varsin hauska, tosin tuntuu että minä ja nuorin olimme ainoat ääneennaurajat teatterissa. Olimme alkukielisessä esityksessä, ehkä se oli osittain syynä, sillä pienimmät katsojat eivät osanneet vielä lukea tekstejä. Tosin edessämme istui englanninkielinen perhe, mutta en kuullut heistäkään pihaustakaan.

Taidamme huomenna tehdä päiväajelun Porvoon, Honkanummen ja Malmin hautuumaille. Näiden lisäksi pitäisi lyhentää uusien farkkujen lahkeet.. Järjestyksestä en vielä tiedä.

Rauhallista Joulua

Ihanaa ja rauhallista Joulua kaikille <3 

Valoa kohti

Tänään nimittäin näin auringon ja heti alkoi tuntua helpommalta :P

Olen imuroinut ja pessyt lattiat ja koneellisen pyykkiä sekä leiponut yhden luumu-kuivakakun. Siinä olivat viimeiset jouluvalmistelut. Huomenna on kuusen kanto sisälle ja koristelu sekä kinkun nauttiminen rakkaiden ihmisten seurassa.

Mutta sitä ennen menen vielä töllön ääreen neulomaan.

Joulun sanomaa

Joulun sanomaa on toki monenlaista, mutta hiukan tuntuu se olevan hukassa tällä englantilaisnaisella. Luin artikkelin aamutuimaan ja mietin, että sillä rahasummalla olisi saanut muutaman oikein hyvän (ellei erinomaisen) lahjan per ipana. Esimerkiksi jonkin kunnollisen talvitakin tai vaikka pleikan, jos sellaisia halua apelata, tai vaikka matkan koko poppoolle. Mutta ei, he kituuttavat koko vuoden, jotta äiti voi toteuttaa itseään jouluna ja antaa lapsille mahdollisimman paljon tavaraa. No, valintansa kullakin.

Olimme tosiaan tänään Maunula-talon (kamala kieliopillinen virhe nimessä) avajaisissa. Olikin varsin mukavaa ja talo näytti kivalta, mutta kaikkein parasta oli tavata Nollis!! ilmielävänä! Kiitos vielä kerran, että tulit moikkaamaan :) Lisäksi näin entisen pomon uudessa kirjastossa samoin kuin erään toisen tutun kirjastolaisen, joka iloitsi uudesta työpaikasta. Eikö olekin kummallista, kuinka kirjastolaisia tapaa aina kirjastossa?

Veljeni nappasi minut kyytiin talon ulkopuolelta ja ajelimme Porvooseen. Laitoimme Äidin haudalle kynttilät ja siivosimme sitä vähän, serkkuni oli käynyt aiemmin laittamassa havut ja kanervat (callunat) perheensä kanssa ja ne olivat edelleen hyvät.

Otin kuvan myös Runebergin haudasta kävellessämme takaisin autolle.

Kävimme myös Porvoon vanhassa kaupungissa karkkiostoksilla Brunbergilla. Vanhat talot ja kujat ovat kuvaukselliset, mutta kyllä pohdimme veljen kanssa pakkaskauden lämmityskustannuksia.

Punainen talo on Remulius-sedän koti, jonka hän onnistui polttamaan muutama vuosi sitten.

Kuvatekstiin liittyen, jos joku ei tiedä Remulius-setää niin hänet löytää Mauri Kunnaksen Koiramäen joulu-kirjasta :P (Hän on entinen rumpali..)

Kotimatkalla juttelimme mm. Alepposta ja Palmyran historiallisista patsaista, jotka eräs terroristijärjestö on pistänyt sileäksi. Sattumalta Hesarissa oli tänään juuri kuva-artikkeli Aleppon kaupungin tuhosta, onhan se melkoinen menetys myös kulttuurihistoriallisesti.

Otin pienet nokoset alkuillasta enkä meinannut saada itseäni hereille niiden jälkeen ollenkaan. Askartelimme pienimmän kanssa Yarnyn, jota hän on kärttänyt varmaan puoli vuotta (mies tosin teki rautalankarungon). Huomenna siitä saa ehkä kuvan, nyt se on vielä viimeistelyä vailla.