Loppukevennys

Laitan vielä loppukevennyksen, kun se ei oikein sopinut edelliseen.

Aivastin tässä istuessani jokin aika sitten ja satutin kyynärpääni :D Niin, nimittäin tuolin käsinojaan löin kyynärpään heilahtaessani aivastuksen voimasta :P

Jei. Nyt nukkumaan, silmät tipahtaa kohta näppikselle.

Pienet asiat

Huomasin aloittaessani tämän kirjoittamisen, että se liittyykin mukavasti Marjaanan aiemmin tällä viikolla asiakaspalvelua koskevaan kirjoitelmaan. Ajattelin nimittäin kertoa ihan pienesti siitä, miten minulle pienellä hommalla saa tyytyväisiä asiakkaita.

Eilen kävin läpi meille töihin unohtuneita muistitikkuja ja löysinkin kaikista paitsi yhdestä, henkilötiedot joiden avulla sain omistajan selville. Ilmoitin sitten näille ihmisille sekä puhelimitse että s-postitse, mistä tikun voi hakea. Ensimmäinen rouva oli unohtanut meidän hoiviimme kuusi tikkua kamerapussissa ja oli erinomaisen onnellinen niiden löytymisestä ja kiitteli vuolaasti. Samoin seuraava asiakas hihkui riemusta jo puhelimessa ja kolmas haki tikkunsa tänään. Häntä olin ensin koettanut saada kiinni puhelimitse ja sitten laitoin s-postin, kun hän ei vastannut. Myöhemmin hän soitti ja kerroin mitä asia koski ja todellakin tänään hän vielä kertoi, miten oli hetken ehtinyt harmitella ettei tiennyt miten olemme auki, kunnes oli avannut s-postinsa jaa nähnyt sieltä meidän aukioloaikamme.

Puhuin näistä tänään lounaalla työ-ystävän kanssa ja totesimme, että tällaisilla meille pienillä asioilla saa niin helposti asiakkaan tyytyväiseksi, mutta kaikilta se ei vain luonnistu. Arvelin, että se on tavallaan myös ammatillista osaamista, jonka oppii työn myötä jos on sellainen ihminen.

Toisaalta taas on sellaisiakin asiakaspalvelijoita, jotka vähättelevät asiakasta ja moittivat tätä avun kysymisestä. Meillä on yksi tällainenkin henkilö töissä (oppisopimuskoulutuksessa), joka itkettää mummoja ihan silkkaa ilkeyttään.

 Kirjastoalan opinnoissa eräs professori sanoi, ettei ymmärrä niitä ihmisiä, jotka hakeutuvat alalle siinä luulossa, että voivat hautautua jonnekin hyllyjen väliin hiljaa eivätkä halua osallistua asiakaspalveluun. Se ei vain enää onnistu missään ja sellaisen ihmisen oikea paikka ei ole kirjasto. Olen samaa mieltä asiasta.

Unetus

Väsyttää ihan törkeästi. Olen tämän viikon aikana tehnyt noin neljä tuntia plussaa ja ensi viikolla pitäisi tehdä vielä saman verran, että voin pyytää hiihtolomaviikon kolmen lomapäivän kaveriksi kaksi plussapäivää. En ole ihan varma, miten jaksan vielä ensi viikon pusertaa, mutta toisaalta sitten on viikon loma. Sillä palkkiolla jaksaa kyllä paahtaa aika paljon, varsinkin kun pääsen hetkeksi pois ja lepuuttamaan elimistöä talon pöpöiltä.

Kävin tänään ensimmäistä kertaa tänä vuonna pilateksessa, uudessa paikassa. Se olikin aika tehokas 45-minuuttinen, teimme liikkeet kuminauhan kanssa ja sehän olikin makea. Huomenna menen saman ohjaajan joogatunnille, jos vain millään jaksan. Sitten onkin taas parin viikon tauko, tosin voisin lomalla tehdä kotonakin jumppaa. Saa nähdä.

Onnistuimme tänään työpaikan sosiaalitilassa käräyttämään sulakkeen. Kaikki vekottimet ovat kiinni samalla seinällä ja niinpä kun yhtäaikaa oli päällä kahvinkeitin, vedenkeitin ja mikro ne yhtäkkiä sammuivat. Kävin sanomassa vakseille ja yksi heistä käväisi naisten vessan eteisessä sulakekaapilla (mikä oivallinen paikka!) ja taas vekottimet toimivat! Talo vain on niin vanha, että välillä käy tällaisia yllätyksiä :)

Kylähullu

Minä.  Ensin herätin pahennusta Postissa, kun meidän oikeassa lähiPostissa on tapana jonottaa yhdessä jonossa, josta sitten mennään vapautuneelle kassalle. Tänään yksi täti yritti mennä suoraan kassalle, josta oli joku kohta lähdössä ja sanoin sitten, että täällä on vain yksi jono ja virkailijakin myönsi. Täti tuli sitten jonon päähän, mutta mitkä katseet sain muilta jonottajilta! Ihan muistui mieleeni se kerta, kun alle parikymppisenä odotin bussia Sörkassa ja eräs kännikala oli tulossa juttelemaan häirittyään ensin muut naispuoliset ja sanoin, että älä tule nyt, kun mä en nyt jaksa ja hän meni ihan siivosti pois, mutta ne katseet muilta naisilta. Voi hyvän kerran.

Ihan fanityttöasialla olin Postissa.. Yleisön pyynnöstä  yllytyksestä neuloin Richardille pipon ja pistin sen pakettiin pienen kortin kanssa. Korttiin kirjoitin, että kiitoksena kovasta työtahdistaan tässä pieni lahja ja että se ei nyt ehdi Valentineksi, mutta kun täällä Suomessa vietämme Ystävänpäivää, niin sitähän voi viettää milloin tahansa.

Harmaa meni postitse ja punainen on nuorimmaisen uudelleenneulottu Costeau-pipo

Mä olen hullu. Lisätodisteena tästä aion kuunnella yli 30 tuntia äänikirjaa, josta olen sanonut etten ikinä enää koske siihen tekeleeseen pitkällä tikullakaan. Mutta pakkohan se on, kun R lukee sen.

Allaoleva adjektiivitarina oli meistä hurjan hyvä, mutta kuulemma pienin oli lisännyt adjektiivit eri järjestyksessä kuin ne olisi pitänyt laittaa. Minusta tarina on paljon parempi tällaisena. (Minäkö puolueellinen?)

Nuorimmaisen adjektiivitarina

 Ja koska nyt oli puhetta, niin tässä lyhyt haastattelu ja pari näytettä Kuparikentän Taavetista.

 

Ainiin, sain aivan ihanan virkatun kirjanmerkin Laiskalta vaimolta. En taida uskaltaa käyttää sitä :)

Viikon alkua

Viikko alkoi soitolla frakkiliikkeeseen. Mies muisti eilen illalla, että esikoisen frakki olisi pitänyt hakea lauantaina. Voitte luultavasti kuvitella, millaisen stressin sain aikaiseksi siitäkin jo yhdessä yössä. Ei siis mikään ihme, jos taas oli särki päässä.

Frakki oli vielä odottamassa ja esikoinen haki sen kotimatkalla tentistä. Nyt se (frakki) roikkuu tuossa vieressä, ihan kuin mustakaapu olisi samassa huoneessa kun silmänurkasta koko ajan näen sen. Niin ja se kaulaliinakin löytyi, se oli melkein siellä missä olin sen viimeksi nähnyt.

Lähdin ajoissa töihin, koska vihdoin viimein kolmisen kuukautta odottamani lanka oli tullut lankaliikkeeseen, jossa se kurppa  omistajarouva myi liian vähän lankaa mulle. Nytkin se vinkui jotain työajoista, kun kysyin joko ovat katsoneet ja poimineet viikonlopun tilaukset (koska olin varmuuden vuoksi varannut langan). Ei ollenkaan hyvää asiakaspalvelua, ne liikkeen tytötkin tuntuvat huokailevan omistajalle.

Pääsin töihin ja eräs työkaveri manaili nettilomaketta kovaäänisesti. En ihmettele. Yleensä tällaiselle lomakelukutaidottomalle ihmiselle kuin minä kaikki lomakkeet ovat pahoja, mutta sähköiset kaikkein vaarallisimpia. Länttäsin viime  viikolla Allergiasairaalassakin rastin ihan väärään paikkaan ja sain sitten selitellä sitä.

Muuten työpäivä sujui aika kivuttomasti. Hiukan ihmettelen uutta työllistettyä it-tukeamme, sain näyttää hänelle mistä koneessa löytää outlookin.. En tiedä, jotenkin outo. Ei ihan vakuuta.

Söin iltakahvin kanssa Mars-minipatukoita, pienin vei niitä kouluun ja niitä oli jäänyt. Aika makeaa :P

Pienimmän 10-vuotissynttäripäivän johdosta saatte hupaisan kuvan. Keskimmäinen aina huolehtivaisena.

Neuloosi

Aloitin eilen uuden tv-sarjan samalla kun neuloin pipoa. Ymmärtääkseni tuo tv-sarja on tullut Suomessa Yleltä jo jonkin aikaa, mutta missasin sen ja nyt olen katsonut koko ekan kauden kaikki 13 jaksoa.

Sain siis eilen neulottua yhden pipon valmiiksi ja tänään olen purkanut pienimmän pipon ja neulonut sen kohta uudelleen. Olen myös pessyt pari koneellista pyykkiä. Nyt menenkin tästä aloittamaan kakkoskautta.. Huomisiin, lähden takaisin Ausseihin!

Lauantai

Päässä on särki, se ui sinne aamiaisen jälkeen. Nousin ylös jo suht aikaisin, koska ajattelin että pitkään nukkumisesta tulee päänsärky. Nyt istun kaurakissa pään päällä. Menen kyllä kohta sohvalle, en jaksa lukea ruutua nyt.

Luin yhden kirjan loppuun eli Markku Pääskysen 'Sielut', jonka aloitin eilen. Tykkäsin kovasti kirjan kauniista kielestä ja pienen paikkakunnan ihmissuhteiden kuvauksesta, itse päätarina jäi vähän niiden sivuun. Eniten pidin kahden pojan kesäpäivän kuvauksesta ja osallistumisesta päivän tapahtumiin. 

Pitäisi etsiä vaatehuoneesta parikin asiaa, mutta nyt ei kykene. Toinen on äitini isän silkkinen kaulahuivi, joka sopisi esikoiselle Vanhojen päivän frakin kanssa pidettäväksi. Ehkä huomenna..

Nyt esikoinen haluaisi koneelle, jolla pienempi on Minecraftissä. Esikoisen oman läppärin kovalevyssä on jotain vikaa ja pitäisi päästä tekemään koulutehtäviä. Kunhan pääsisivät sopuun huutamatta, mun pää ei kestä sitä nyt (saati muutenkaan).

Saturaatiopiste

Siitä puhuin tänään ystävän kanssa. Kerroin, kuinka olen vasta nyt tässä viime aikoina havahtunut siihen, kuinka hitaasti olen sairastunut. Ensin syksyllä 2010 meni hajuaisti ja oli silmätulehduksia sekä nuhaisuutta ja nyt olen tässä pisteessä.

Olen myöskin aivan hirvittävän väsynyt juuri nyt ja niinpä aionkin mennä nukkumaan tästä samoin tein.

Leivoin sentään Ruunareita.