Kylähullu

Minä.  Ensin herätin pahennusta Postissa, kun meidän oikeassa lähiPostissa on tapana jonottaa yhdessä jonossa, josta sitten mennään vapautuneelle kassalle. Tänään yksi täti yritti mennä suoraan kassalle, josta oli joku kohta lähdössä ja sanoin sitten, että täällä on vain yksi jono ja virkailijakin myönsi. Täti tuli sitten jonon päähän, mutta mitkä katseet sain muilta jonottajilta! Ihan muistui mieleeni se kerta, kun alle parikymppisenä odotin bussia Sörkassa ja eräs kännikala oli tulossa juttelemaan häirittyään ensin muut naispuoliset ja sanoin, että älä tule nyt, kun mä en nyt jaksa ja hän meni ihan siivosti pois, mutta ne katseet muilta naisilta. Voi hyvän kerran.

Ihan fanityttöasialla olin Postissa.. Yleisön pyynnöstä  yllytyksestä neuloin Richardille pipon ja pistin sen pakettiin pienen kortin kanssa. Korttiin kirjoitin, että kiitoksena kovasta työtahdistaan tässä pieni lahja ja että se ei nyt ehdi Valentineksi, mutta kun täällä Suomessa vietämme Ystävänpäivää, niin sitähän voi viettää milloin tahansa.

Harmaa meni postitse ja punainen on nuorimmaisen uudelleenneulottu Costeau-pipo

Mä olen hullu. Lisätodisteena tästä aion kuunnella yli 30 tuntia äänikirjaa, josta olen sanonut etten ikinä enää koske siihen tekeleeseen pitkällä tikullakaan. Mutta pakkohan se on, kun R lukee sen.

Allaoleva adjektiivitarina oli meistä hurjan hyvä, mutta kuulemma pienin oli lisännyt adjektiivit eri järjestyksessä kuin ne olisi pitänyt laittaa. Minusta tarina on paljon parempi tällaisena. (Minäkö puolueellinen?)

Nuorimmaisen adjektiivitarina

 Ja koska nyt oli puhetta, niin tässä lyhyt haastattelu ja pari näytettä Kuparikentän Taavetista.

 

Ainiin, sain aivan ihanan virkatun kirjanmerkin Laiskalta vaimolta. En taida uskaltaa käyttää sitä :)

Viikon alkua

Viikko alkoi soitolla frakkiliikkeeseen. Mies muisti eilen illalla, että esikoisen frakki olisi pitänyt hakea lauantaina. Voitte luultavasti kuvitella, millaisen stressin sain aikaiseksi siitäkin jo yhdessä yössä. Ei siis mikään ihme, jos taas oli särki päässä.

Frakki oli vielä odottamassa ja esikoinen haki sen kotimatkalla tentistä. Nyt se (frakki) roikkuu tuossa vieressä, ihan kuin mustakaapu olisi samassa huoneessa kun silmänurkasta koko ajan näen sen. Niin ja se kaulaliinakin löytyi, se oli melkein siellä missä olin sen viimeksi nähnyt.

Lähdin ajoissa töihin, koska vihdoin viimein kolmisen kuukautta odottamani lanka oli tullut lankaliikkeeseen, jossa se kurppa  omistajarouva myi liian vähän lankaa mulle. Nytkin se vinkui jotain työajoista, kun kysyin joko ovat katsoneet ja poimineet viikonlopun tilaukset (koska olin varmuuden vuoksi varannut langan). Ei ollenkaan hyvää asiakaspalvelua, ne liikkeen tytötkin tuntuvat huokailevan omistajalle.

Pääsin töihin ja eräs työkaveri manaili nettilomaketta kovaäänisesti. En ihmettele. Yleensä tällaiselle lomakelukutaidottomalle ihmiselle kuin minä kaikki lomakkeet ovat pahoja, mutta sähköiset kaikkein vaarallisimpia. Länttäsin viime  viikolla Allergiasairaalassakin rastin ihan väärään paikkaan ja sain sitten selitellä sitä.

Muuten työpäivä sujui aika kivuttomasti. Hiukan ihmettelen uutta työllistettyä it-tukeamme, sain näyttää hänelle mistä koneessa löytää outlookin.. En tiedä, jotenkin outo. Ei ihan vakuuta.

Söin iltakahvin kanssa Mars-minipatukoita, pienin vei niitä kouluun ja niitä oli jäänyt. Aika makeaa :P

Pienimmän 10-vuotissynttäripäivän johdosta saatte hupaisan kuvan. Keskimmäinen aina huolehtivaisena.

Neuloosi

Aloitin eilen uuden tv-sarjan samalla kun neuloin pipoa. Ymmärtääkseni tuo tv-sarja on tullut Suomessa Yleltä jo jonkin aikaa, mutta missasin sen ja nyt olen katsonut koko ekan kauden kaikki 13 jaksoa.

Sain siis eilen neulottua yhden pipon valmiiksi ja tänään olen purkanut pienimmän pipon ja neulonut sen kohta uudelleen. Olen myös pessyt pari koneellista pyykkiä. Nyt menenkin tästä aloittamaan kakkoskautta.. Huomisiin, lähden takaisin Ausseihin!

Lauantai

Päässä on särki, se ui sinne aamiaisen jälkeen. Nousin ylös jo suht aikaisin, koska ajattelin että pitkään nukkumisesta tulee päänsärky. Nyt istun kaurakissa pään päällä. Menen kyllä kohta sohvalle, en jaksa lukea ruutua nyt.

Luin yhden kirjan loppuun eli Markku Pääskysen 'Sielut', jonka aloitin eilen. Tykkäsin kovasti kirjan kauniista kielestä ja pienen paikkakunnan ihmissuhteiden kuvauksesta, itse päätarina jäi vähän niiden sivuun. Eniten pidin kahden pojan kesäpäivän kuvauksesta ja osallistumisesta päivän tapahtumiin. 

Pitäisi etsiä vaatehuoneesta parikin asiaa, mutta nyt ei kykene. Toinen on äitini isän silkkinen kaulahuivi, joka sopisi esikoiselle Vanhojen päivän frakin kanssa pidettäväksi. Ehkä huomenna..

Nyt esikoinen haluaisi koneelle, jolla pienempi on Minecraftissä. Esikoisen oman läppärin kovalevyssä on jotain vikaa ja pitäisi päästä tekemään koulutehtäviä. Kunhan pääsisivät sopuun huutamatta, mun pää ei kestä sitä nyt (saati muutenkaan).

Saturaatiopiste

Siitä puhuin tänään ystävän kanssa. Kerroin, kuinka olen vasta nyt tässä viime aikoina havahtunut siihen, kuinka hitaasti olen sairastunut. Ensin syksyllä 2010 meni hajuaisti ja oli silmätulehduksia sekä nuhaisuutta ja nyt olen tässä pisteessä.

Olen myöskin aivan hirvittävän väsynyt juuri nyt ja niinpä aionkin mennä nukkumaan tästä samoin tein.

Leivoin sentään Ruunareita.

Poikkinainen

Eilen olin aikeissa lähteä töihin eli lääkäriin suoraan kotoa, mutta sain kyydin metrolle ja olinkin töissä jo kahdeksalta reippaana valmiiksi uupuneena.

Allergiasairaalassa meni tovi jos toinenkin. Ensin juttelin keuhkolääkärin kanssa aika kauan kaikesta ja hän kirjasi kaikki ylös ja koetteli pohkeetkin. Kerroin koko historiikin keväästä asti (kohta vuosi mennyt) ja tein typpimittaukset j akävin verikokeessa sekä iltapäivällä vielä röntgenissä Laakson sairaalassa. Huomenissa aloittelen kaksiviikkoisen aamu- ja ilta-peffin ja sen jälkeen on kahden kuukauden jakso, jolloin käytän avaavaa lääkettä joka päivä. Huhtikuun lopussa katsomme uudelleen asioita.

Kävin töihin palatessani Kuntatalolla syömässä ja lähtiessäni pitelin ovea auki juuri sisään pyrkivälle pukumiehelle. Lähempää tarkasteltuna tajusin, että sehän olikin Mauri "Peruukki" Pekkarinen eli olen melkein sukua julkkikselle :P

Iltapäivällä röntgenin jälkeen kävin ostamassa itselleni uuden uimapuvun Stockalta ja osallistuin samalla asiakaskyselyyn. Kerrankin sain mielipiteeni esim. brändäyksestä kerrottua suoraan juuri sinne, minne pitikin ja kyselijäkin sanoi, että oli hyvin kommentoitu. Päädyin myös ostamaan uimapuvun, jota hän suositteli. Sain ostaa kaksi numero pienemmän kuin ennen leikkausta, aika hieno tunne sekin.

Ostin pienimmälle uutta hammastahnaa, tämä on Rocs-merkkistä ja lasten tahna maistuu kola-sitruunalle. Aikuisempaan makuun olisi ollut tarjolla esim. kahvi-tupakka. Yyh.

Jatkoin matkaani Kirjasto 10:iin palauttamaan yhden kirjan ja moikkaamaan ystävääni Teroa, joka olikin kiireinen poistolehtien parissa. Sain napattua talteen yhden elokuvalehden, jossa oli sekä Terry Pratchettistä että Leonard Nimoysta artikkelit.

Loppuillan olen vain istuksinut, sillä vasen nilkka on kipeä. Pehmeä lumi on kaikkein pahin sille ja tänään olen kävellyt aika paljon. Katselin pienimmän kanssa loppuun sunnuntaina keskenjääneen Ant-Manin ja se oli edelleen hauska.

Sitä sun tätä

Metrossa oli aamulla iäkkäämpi isokokoinen herra, jonka kanssa satuin samaa loosiin istumaan. Onneksi minulla oli (enkunkielinen) kirja mukana, sillä hän yritti kovasti jutella. Koska en halunnut mitään kontaktia hänen kanssaan johtuen siitä, että hän oli vähän outo, keskityin kirjaan ja esitin ei-ymmärtäväni suomea. Olin ilkeä ja nautin siitä.

Ennen töihinmenoa kävin läheisessä kuntoiluhallissa ostamassa kymmenen kerran ryhmäliikuntakortin. Olin varautunut maksamaan siitä enemmän, mutta tämän kuun alusta se onkin tarjouksessa vain 70 euroa. Hyvä, etten ostanut sitä viime viikolla, olisiko hiukan ottanut pattiin!

Päästyäni töihin katselin hetken ikkunasta ulos ja näin retkueen pikkuisia ihmisenalkuja, jotka olivat olleet luistelemassa. Jonossa kävelivät ohjaajiensa kanssa tien yli ja jostain syystä koin heidät kovin liikuttavina, varsinkin kun autoilijatkin ihan kiltisti odottivat sitä viimeistäkin mukulaa. Ehkä vielä on toivoa ihmiskunnalla.

Soittivat Allergiasairaalasta minut tutkimuksiin ja niinpä olinkin sitten jo puoli kolmen aikoihin puhkumassa spirometriin. Huomenna menen lääkärille aamupuolella, kuulemma lääkäri haluaa minun tekevän taas yhden parinviikon pef-seurannan. Olen aika yllättynyt ja tyytyväinen, että näin nopeasti pääsin tutkimuksiin.

Lähi-esimieheni ja pari muuta kävi tänään kirjastonhoitajamme kanssa katsomassa kirjavarastoa. Kaikki muut menivät tukkoon ja heitä alkoi ahdistaa, paitsi kirjastonhoitajaamme. Ihan hyvä niin. Tuntuu, että ottavat minut todesta nyt paremmin.

Töistä tullessa osuin puolestaan nuoren naisen kanssa samaan loosiin. Ei siinä mitään muuten, mutta hän söi katkarapu(!)salaattia, sellaista K-kaupan salaattibaarista ostettua. Olen kerran ostanut salaatin sellaisesta ja vatsa meni sekaisin. En uskaltaisi edes unelmoida katkarapujen syömistä sellaisesta, menee vatsa kuralle jo ajatuksesta. JA se salaatti haisi, yök. (>.<)

Huomenna ajattelin käydä töiden jälkeen hankkimassa uuden uimapuvun. Enhän voi mennä uimaan, kun vanha ei enää sovi! Jotenkin outoa. Ehkä selviän siitä kuitenkin.

Oikomisseula

Aloitimme päivän pienimmän kanssa kahlaamalla loskan lävitse hammaslääkäriin oikomisseulaan vain kuullaksemme, että hammaslääkäri oli sairastunut ja saimme uuden ajan kuukauden päähän. Olivat yrittäneet kyllä soittaa, mutta puhelin oli laturissa virrattomana. No, tulipahan käytyä. Saattelin pienimmän lähiAlepan pihaan, josta on helpompi hänen kävellä koululle ja lähdin itse kohti kustannuspaikkaa.

Tuntuu, että olen tänään puhunut sadan ihmisen kanssa kirjavarastosta. Kuulin myös, että aulassa on maali kivasti irtoillut näyttelyvitriinien yläpuolelta ja takaa. Menin katsomaan tätä ihmettä ja otinpa siitä kuvankin. (Sori huono valaistus.) Pitää varmaankin sitten sanoa tuostakin, ellei sitä ole jo ilmoitettu eteenpäin. Vähän sellainen olo, että toiset arvelevat vainoharhaiseksi, mutta toisaalta omahan on terveyteni ja loppuelämäni.
  
"Pitkän iän salaisuus on se, ettei potkaise tyhjää", sanoo Ylen uutisten haastattelema 105-vuotias Väinökin.

Maali irtoilee tällä tavoin muuallakin talossa

Olin töissä hammaslääkärikeikan takia iltaan asti, puoli seitsemän sanoin että nyt riitti ja lähdin. Huomenna on myös iltavuoro. Olen varmasti aika raato tämän viikon jälkeen. Yritän saada tunteja sisään, että voin olla koko hiihtolomaviikon kotona lepäämässä. Kesälomasta on vielä jäljellä kolme lomapäivää, joten kaksi pitäisi saada tunteina eli lisää pitkiä päiviä edessä.


On myös jännää, että vuoronperään kirjastossa käy erään toisen työpisteen työntekijät valittamassa erityisesti yhdestä kollegasta. Tämä on meillä oppisopimuskoulutettavana, mutta ei tule kenenkään kanssa toimeen, vittuilee sekä asiakkaille että talon väelle. Sanoinkin tänään eräälle ihmiselle, että tuo henkilö on kuin koulukiusaaja: kukaan ei uskalla jutella sille mistään erityisemmästä ettei se vain käytä sitä asiaa myöhemmin aseenaan. Aivan täyttä kiusaamistahan tuokin on.

Olen ihmetellyt ehkä viikon verran oudon kuivaa kohtaa huulessa, kunnes eilen tajusin, että siihen on tulossa yskänrokko/herpes. Edellinen ja ainoa kun iskeytyi sen jälkeen, kun Death Valleyssa aurinko poltti huulet huolimattomuuttani ja lukiessani taas kerran home/sisäilmaoireita huomasin, että listassa oli myös huuliherpes. Jee. Alan olla aika kypsä tähän sairasteluun.

Sentään jotain iloistakin asiaa eli pienimmälle tilaamani yllätyslahja tuli. Hän toivoi joululahjaksi dominopaloja, joista voisi rakentaa ratoja ja kaataa niitä. Jouluksi ne eivät ehtineet, mutta nyt muistin ne, viime viikolla tilasin ja nyt jo ne tulivat! Olisittepa kuulleet sitä iloa :) Keskimmäinenkin testasi dominot ja yhdessä rakentelivat ratoja ja kaatelivat niitä. Onnistunut lahja :)

Dominoita