Neuloosi

Aloitin eilen uuden tv-sarjan samalla kun neuloin pipoa. Ymmärtääkseni tuo tv-sarja on tullut Suomessa Yleltä jo jonkin aikaa, mutta missasin sen ja nyt olen katsonut koko ekan kauden kaikki 13 jaksoa.

Sain siis eilen neulottua yhden pipon valmiiksi ja tänään olen purkanut pienimmän pipon ja neulonut sen kohta uudelleen. Olen myös pessyt pari koneellista pyykkiä. Nyt menenkin tästä aloittamaan kakkoskautta.. Huomisiin, lähden takaisin Ausseihin!

Lauantai

Päässä on särki, se ui sinne aamiaisen jälkeen. Nousin ylös jo suht aikaisin, koska ajattelin että pitkään nukkumisesta tulee päänsärky. Nyt istun kaurakissa pään päällä. Menen kyllä kohta sohvalle, en jaksa lukea ruutua nyt.

Luin yhden kirjan loppuun eli Markku Pääskysen 'Sielut', jonka aloitin eilen. Tykkäsin kovasti kirjan kauniista kielestä ja pienen paikkakunnan ihmissuhteiden kuvauksesta, itse päätarina jäi vähän niiden sivuun. Eniten pidin kahden pojan kesäpäivän kuvauksesta ja osallistumisesta päivän tapahtumiin. 

Pitäisi etsiä vaatehuoneesta parikin asiaa, mutta nyt ei kykene. Toinen on äitini isän silkkinen kaulahuivi, joka sopisi esikoiselle Vanhojen päivän frakin kanssa pidettäväksi. Ehkä huomenna..

Nyt esikoinen haluaisi koneelle, jolla pienempi on Minecraftissä. Esikoisen oman läppärin kovalevyssä on jotain vikaa ja pitäisi päästä tekemään koulutehtäviä. Kunhan pääsisivät sopuun huutamatta, mun pää ei kestä sitä nyt (saati muutenkaan).

Saturaatiopiste

Siitä puhuin tänään ystävän kanssa. Kerroin, kuinka olen vasta nyt tässä viime aikoina havahtunut siihen, kuinka hitaasti olen sairastunut. Ensin syksyllä 2010 meni hajuaisti ja oli silmätulehduksia sekä nuhaisuutta ja nyt olen tässä pisteessä.

Olen myöskin aivan hirvittävän väsynyt juuri nyt ja niinpä aionkin mennä nukkumaan tästä samoin tein.

Leivoin sentään Ruunareita.

Poikkinainen

Eilen olin aikeissa lähteä töihin eli lääkäriin suoraan kotoa, mutta sain kyydin metrolle ja olinkin töissä jo kahdeksalta reippaana valmiiksi uupuneena.

Allergiasairaalassa meni tovi jos toinenkin. Ensin juttelin keuhkolääkärin kanssa aika kauan kaikesta ja hän kirjasi kaikki ylös ja koetteli pohkeetkin. Kerroin koko historiikin keväästä asti (kohta vuosi mennyt) ja tein typpimittaukset j akävin verikokeessa sekä iltapäivällä vielä röntgenissä Laakson sairaalassa. Huomenissa aloittelen kaksiviikkoisen aamu- ja ilta-peffin ja sen jälkeen on kahden kuukauden jakso, jolloin käytän avaavaa lääkettä joka päivä. Huhtikuun lopussa katsomme uudelleen asioita.

Kävin töihin palatessani Kuntatalolla syömässä ja lähtiessäni pitelin ovea auki juuri sisään pyrkivälle pukumiehelle. Lähempää tarkasteltuna tajusin, että sehän olikin Mauri "Peruukki" Pekkarinen eli olen melkein sukua julkkikselle :P

Iltapäivällä röntgenin jälkeen kävin ostamassa itselleni uuden uimapuvun Stockalta ja osallistuin samalla asiakaskyselyyn. Kerrankin sain mielipiteeni esim. brändäyksestä kerrottua suoraan juuri sinne, minne pitikin ja kyselijäkin sanoi, että oli hyvin kommentoitu. Päädyin myös ostamaan uimapuvun, jota hän suositteli. Sain ostaa kaksi numero pienemmän kuin ennen leikkausta, aika hieno tunne sekin.

Ostin pienimmälle uutta hammastahnaa, tämä on Rocs-merkkistä ja lasten tahna maistuu kola-sitruunalle. Aikuisempaan makuun olisi ollut tarjolla esim. kahvi-tupakka. Yyh.

Jatkoin matkaani Kirjasto 10:iin palauttamaan yhden kirjan ja moikkaamaan ystävääni Teroa, joka olikin kiireinen poistolehtien parissa. Sain napattua talteen yhden elokuvalehden, jossa oli sekä Terry Pratchettistä että Leonard Nimoysta artikkelit.

Loppuillan olen vain istuksinut, sillä vasen nilkka on kipeä. Pehmeä lumi on kaikkein pahin sille ja tänään olen kävellyt aika paljon. Katselin pienimmän kanssa loppuun sunnuntaina keskenjääneen Ant-Manin ja se oli edelleen hauska.

Sitä sun tätä

Metrossa oli aamulla iäkkäämpi isokokoinen herra, jonka kanssa satuin samaa loosiin istumaan. Onneksi minulla oli (enkunkielinen) kirja mukana, sillä hän yritti kovasti jutella. Koska en halunnut mitään kontaktia hänen kanssaan johtuen siitä, että hän oli vähän outo, keskityin kirjaan ja esitin ei-ymmärtäväni suomea. Olin ilkeä ja nautin siitä.

Ennen töihinmenoa kävin läheisessä kuntoiluhallissa ostamassa kymmenen kerran ryhmäliikuntakortin. Olin varautunut maksamaan siitä enemmän, mutta tämän kuun alusta se onkin tarjouksessa vain 70 euroa. Hyvä, etten ostanut sitä viime viikolla, olisiko hiukan ottanut pattiin!

Päästyäni töihin katselin hetken ikkunasta ulos ja näin retkueen pikkuisia ihmisenalkuja, jotka olivat olleet luistelemassa. Jonossa kävelivät ohjaajiensa kanssa tien yli ja jostain syystä koin heidät kovin liikuttavina, varsinkin kun autoilijatkin ihan kiltisti odottivat sitä viimeistäkin mukulaa. Ehkä vielä on toivoa ihmiskunnalla.

Soittivat Allergiasairaalasta minut tutkimuksiin ja niinpä olinkin sitten jo puoli kolmen aikoihin puhkumassa spirometriin. Huomenna menen lääkärille aamupuolella, kuulemma lääkäri haluaa minun tekevän taas yhden parinviikon pef-seurannan. Olen aika yllättynyt ja tyytyväinen, että näin nopeasti pääsin tutkimuksiin.

Lähi-esimieheni ja pari muuta kävi tänään kirjastonhoitajamme kanssa katsomassa kirjavarastoa. Kaikki muut menivät tukkoon ja heitä alkoi ahdistaa, paitsi kirjastonhoitajaamme. Ihan hyvä niin. Tuntuu, että ottavat minut todesta nyt paremmin.

Töistä tullessa osuin puolestaan nuoren naisen kanssa samaan loosiin. Ei siinä mitään muuten, mutta hän söi katkarapu(!)salaattia, sellaista K-kaupan salaattibaarista ostettua. Olen kerran ostanut salaatin sellaisesta ja vatsa meni sekaisin. En uskaltaisi edes unelmoida katkarapujen syömistä sellaisesta, menee vatsa kuralle jo ajatuksesta. JA se salaatti haisi, yök. (>.<)

Huomenna ajattelin käydä töiden jälkeen hankkimassa uuden uimapuvun. Enhän voi mennä uimaan, kun vanha ei enää sovi! Jotenkin outoa. Ehkä selviän siitä kuitenkin.

Oikomisseula

Aloitimme päivän pienimmän kanssa kahlaamalla loskan lävitse hammaslääkäriin oikomisseulaan vain kuullaksemme, että hammaslääkäri oli sairastunut ja saimme uuden ajan kuukauden päähän. Olivat yrittäneet kyllä soittaa, mutta puhelin oli laturissa virrattomana. No, tulipahan käytyä. Saattelin pienimmän lähiAlepan pihaan, josta on helpompi hänen kävellä koululle ja lähdin itse kohti kustannuspaikkaa.

Tuntuu, että olen tänään puhunut sadan ihmisen kanssa kirjavarastosta. Kuulin myös, että aulassa on maali kivasti irtoillut näyttelyvitriinien yläpuolelta ja takaa. Menin katsomaan tätä ihmettä ja otinpa siitä kuvankin. (Sori huono valaistus.) Pitää varmaankin sitten sanoa tuostakin, ellei sitä ole jo ilmoitettu eteenpäin. Vähän sellainen olo, että toiset arvelevat vainoharhaiseksi, mutta toisaalta omahan on terveyteni ja loppuelämäni.
  
"Pitkän iän salaisuus on se, ettei potkaise tyhjää", sanoo Ylen uutisten haastattelema 105-vuotias Väinökin.

Maali irtoilee tällä tavoin muuallakin talossa

Olin töissä hammaslääkärikeikan takia iltaan asti, puoli seitsemän sanoin että nyt riitti ja lähdin. Huomenna on myös iltavuoro. Olen varmasti aika raato tämän viikon jälkeen. Yritän saada tunteja sisään, että voin olla koko hiihtolomaviikon kotona lepäämässä. Kesälomasta on vielä jäljellä kolme lomapäivää, joten kaksi pitäisi saada tunteina eli lisää pitkiä päiviä edessä.


On myös jännää, että vuoronperään kirjastossa käy erään toisen työpisteen työntekijät valittamassa erityisesti yhdestä kollegasta. Tämä on meillä oppisopimuskoulutettavana, mutta ei tule kenenkään kanssa toimeen, vittuilee sekä asiakkaille että talon väelle. Sanoinkin tänään eräälle ihmiselle, että tuo henkilö on kuin koulukiusaaja: kukaan ei uskalla jutella sille mistään erityisemmästä ettei se vain käytä sitä asiaa myöhemmin aseenaan. Aivan täyttä kiusaamistahan tuokin on.

Olen ihmetellyt ehkä viikon verran oudon kuivaa kohtaa huulessa, kunnes eilen tajusin, että siihen on tulossa yskänrokko/herpes. Edellinen ja ainoa kun iskeytyi sen jälkeen, kun Death Valleyssa aurinko poltti huulet huolimattomuuttani ja lukiessani taas kerran home/sisäilmaoireita huomasin, että listassa oli myös huuliherpes. Jee. Alan olla aika kypsä tähän sairasteluun.

Sentään jotain iloistakin asiaa eli pienimmälle tilaamani yllätyslahja tuli. Hän toivoi joululahjaksi dominopaloja, joista voisi rakentaa ratoja ja kaataa niitä. Jouluksi ne eivät ehtineet, mutta nyt muistin ne, viime viikolla tilasin ja nyt jo ne tulivat! Olisittepa kuulleet sitä iloa :) Keskimmäinenkin testasi dominot ja yhdessä rakentelivat ratoja ja kaatelivat niitä. Onnistunut lahja :)

Dominoita

On iltoja pidellyt

Juu, en keksinyt parempaakaan.

Voisin sanoa, että maanantai oli kerrankin nimensä veroinen ja olen jotakuinkin kuitti. Myös siksi, että jouduin opastamaan Tilakeskuksen tutkijasedän kirjavarastoon tutkailemaan sitä valkoista jotain, minkä bongasin perjantaina. Onneksi setä huomasi, että minulla alkoi olla hengitysvaikeuksia noin  parinkymmenen sekunnin varasto-oleilun jälkeen ja käski minut ulos sieltä. Jatkoa odotellessa..

Olin töissä kasiin, kuten olin luvannut, vaikka olo ei ollut hääppöinen ja vietettyäni nelisen tuntia kolmannessa kerroksessa tuntui siltä, että silmät haluavat kuoriutua itsestään, pääsin vihdoin ulos talosta. Hyvä onni iski sikäli, että olin ennen päivystysvuoroa saanut käydä happihyppelyllä naapurikirjastossa.

Väsyttää sen verran, etten ole varma jaksanko mennä neulomaan töllön ääreen.

Minecraft-kakku ja ebolasukat

Tänään on sitten juhlittu nuorimman pojan 10-vuotissynttäreitä. Virallinen päivä on vasta helmikuun 8s, mutta vuorotyötä tekevän kummitädin vuoksi aikaistimme hiukan, kun se ei ketään haittaa.

Ihan ensimmäistä kertaa lupauduin jouduin tekemään Minecraft-kakun, sillä menin hölmöyttäni esittelemään erään tuttavani tekemää kakkua lapselle joskus ennen joulua. Onneksi kakku nyt ei ollut ihan yhtä hankala kuin pari vuotta sitten tekemäni Paavo Pesusieni, jossa oli yllättävän monta väriä väännettävä sokerimassoihin. Tämänkertainen oli itseasiassa valmis hyvissä ajoin ennen vieraiden saapumista.

Lahjat olivat mieluisia. Jopa niin mieluisia, että Kylo Ren oli tipalla päätyä nukkumaan päivänsankarin sänkyyn.

Vieraatkin onneksi lähtivät suht ajoissa ja ehdin pestä pyykkiäkin ihan riittävästi. Ensimmäisiä ripustaessa seassa olivat miehen Ebola-sukat, jotka aina aiheuttavat hillittömiä naurunpyrskähdyksiä. En voi käsittää, mistä sukkafirmassa on keksitty, että Ebola olisi ihan mielettömän mahtava nimi sukille. 'Ebolat jalkaan niin loppuelämäsi joutuu nopeasti'. tyrsk

Ainiin.. elinen sujui rattoisasti eli leivoin hela dagen. Aloitin kookoskekseillä, sitten tein appelsiini-sitruunakuivakakun sekä kakkupohjan ja lopuksi vielä keskimmäisen kanssa korvapuusteja. Olin aika tööt illalla. Kahvitauolla nuorimmainen esitteli uusia taitojaan.

Sisareni kyseli, miksi en ollut kutsunut veljistäni keskimmäistä, he kun asuvat täällä myös ja vastasin, että olin alkuviikosta niin sairas, etten ollut muistanut (vaikka oikeasti puolitahallani unohdin, koska he eivät koskaan tule). Sisareni sanoi, että toisaalta he olivat olleet hurjan flunssaisia kun hän oli käynyt torstaina heillä ovenraossa. Eli se siitä, eivät olisi siis kuitenkaan tulleet (taaskaan).

Nyt alkaa pyykkikone valmistua, joten kohta pääsee nukkumaan. Nähdään taas!