Minecraft-kakku ja ebolasukat

Tänään on sitten juhlittu nuorimman pojan 10-vuotissynttäreitä. Virallinen päivä on vasta helmikuun 8s, mutta vuorotyötä tekevän kummitädin vuoksi aikaistimme hiukan, kun se ei ketään haittaa.

Ihan ensimmäistä kertaa lupauduin jouduin tekemään Minecraft-kakun, sillä menin hölmöyttäni esittelemään erään tuttavani tekemää kakkua lapselle joskus ennen joulua. Onneksi kakku nyt ei ollut ihan yhtä hankala kuin pari vuotta sitten tekemäni Paavo Pesusieni, jossa oli yllättävän monta väriä väännettävä sokerimassoihin. Tämänkertainen oli itseasiassa valmis hyvissä ajoin ennen vieraiden saapumista.

Lahjat olivat mieluisia. Jopa niin mieluisia, että Kylo Ren oli tipalla päätyä nukkumaan päivänsankarin sänkyyn.

Vieraatkin onneksi lähtivät suht ajoissa ja ehdin pestä pyykkiäkin ihan riittävästi. Ensimmäisiä ripustaessa seassa olivat miehen Ebola-sukat, jotka aina aiheuttavat hillittömiä naurunpyrskähdyksiä. En voi käsittää, mistä sukkafirmassa on keksitty, että Ebola olisi ihan mielettömän mahtava nimi sukille. 'Ebolat jalkaan niin loppuelämäsi joutuu nopeasti'. tyrsk

Ainiin.. elinen sujui rattoisasti eli leivoin hela dagen. Aloitin kookoskekseillä, sitten tein appelsiini-sitruunakuivakakun sekä kakkupohjan ja lopuksi vielä keskimmäisen kanssa korvapuusteja. Olin aika tööt illalla. Kahvitauolla nuorimmainen esitteli uusia taitojaan.

Sisareni kyseli, miksi en ollut kutsunut veljistäni keskimmäistä, he kun asuvat täällä myös ja vastasin, että olin alkuviikosta niin sairas, etten ollut muistanut (vaikka oikeasti puolitahallani unohdin, koska he eivät koskaan tule). Sisareni sanoi, että toisaalta he olivat olleet hurjan flunssaisia kun hän oli käynyt torstaina heillä ovenraossa. Eli se siitä, eivät olisi siis kuitenkaan tulleet (taaskaan).

Nyt alkaa pyykkikone valmistua, joten kohta pääsee nukkumaan. Nähdään taas!

Elämää elämää on tämäkin

Olen vihdoin saanut työpöydältäni pari viime kesänä syntynyttä kirjakasaa pois ja jatkaakseni siivousoperaatiota vein kellarin kirjavarastoon muutamia palautettuja varastokirjoja. Koska niitä ei ollut monta, päätin heittää ne suoraan hyllyyn ja yksi oli lähempänä kadunpuoleista seinää. Saatuani sen hyllyyn katselin hetken ympärilleni sekä hyllyjä, kirjoja että seiniä ja koska vanhat kirjat tuoksuvat hyvältä niin hengittelin hetken ihan rauhassa (eli meditoin). Kuinka ollakaan hengityselimet alkoivat mennä tukkoon aika ikävästi ja tutkin seiniä. Kohta huomasinkin, että välipohjan läpi kulkevien vesiputkien läpivientikohdassa oli jotain valkoista. Muutama kartiomainen valkoinen 'paakku', en uskaltanut mennä lähemmäs vaan pakenin pois tilasta. Menin samantien kertomaan asiasta päävahtimestarille, joka lupasi laittaa viestin eteenpäin.  Päästyäni takaisin yläkertaan otin avaavan astmalääkkeen, jota en ole kovin usein tarvinnut. Siinä tehdessäni muita hommia koneen ääressä huomasin myös eräänlaista vapinaa koko kehossa ja mietin, liittyikö se homeeseen vai säikähdykseen. Jätin soittopyynnön työpaikkalääkärille, joka soittikin myöhemmin ja lupasi laittaa asiaa eteenpäin.

Jonkin ajan kuluttua päävahtimestarimme tuli käymään kirjastossa ja kertoi käyneensä katsomassa seinää. Hän oli myös saanut oireita (silmät alkoivat kutista välittömästi) vaikkei ole ennen saanut oireita mistään. Hän ehdotti, että laitan asian myös ns. työsuojelupakkiin, joka kaupungilla on käytössä kaikkia työsuojelua vaativia asioita varten ja teinkin sen.

Olin menossa poliisilaitokselle kesken työpäivän antamaan sormenjälkinäytteitä uutta passia varten ja olin aikonut sen jälkeen mennä takaisin töihin, sillä tänään olisi ollut lyhyempi päivä kuin eilen. Puolikas ihmisemme oli sanonut viime viikolla, että voin kyllä lähteä suoraan kotiinkin jos siltä tuntuu ja tässä tilanteessa päätinkin sitten leimata itseni sairaaksi lähtiessäni töistä enkä mennyt enää takaisin. Ajattelin, että ehkä alkaa olla aika ajatella omaakin terveyttä.

Koko asiassa tällä hetkellä pelkään eniten kirjojen puolesta, että ne joudutaan hävittämään. Joukossa on nimittäin teoksia jopa 1800-luvun lopulta ja lisäksi aineistoa, jota ei muualla ole. Meillä on sen kaltainen erityiskirjasto, joita ei muita ole enää tässä maassa jäljellä. 

Koko illan on väsyttänyt ihan hirveästi. Mietinkin nyt, johtuuko oireiden paheneminen varastokäynnistä vai siitä, että olen siivonnut työpöytää, joka on juuri ilmastointikanavan alla. Ilmastointikanavien putsaus saatiin loppuun marraskuussa, mutta minkäänlaista huonetilojen siivousta sen jäljiltä ei ole tehty (mikä on minusta aika kummallista, koska eihän se p*ska sieltä huonetilasta itsekseen minnekään häviä).

Juuri kun ajattelin, että ehkä oireet oli jo saatu pois.. tai jotain. Saa nähdä, miten tämä vuosi vielä etenee kun jo tammikuu on ollut näinkin mielenkiintoinen. Loppuun vanha hitti hupaisalla videolla uudistettuna :P

Toivo

Otsikko tuli vanhasta sanonnasta, keksitte varmaan itsekin mikä se mahtoi olla.

Olin tänään kustannuspaikalla 11 tuntia. Ihan siksi, että työparini eli kirjastonhoitajamme ja erittäin-lähi-esimies on muiden pomojen keralla eräässä seminaarissa. Ihan jopa ensimmäinen kerta hänelle tällainen, joten se suotakoon. Sainpahan tehtyä miinuksia saldosta pois, joten voin huomenna tehdä niitä lisää. On nimittäin mentävä poliisitalolle antamaan sormenjälkinäytteet uutta passia varten. Jos jaksan ja on ajallisesti järkevää, niin palaan siitä vielä sorvin ääreen.

En oikein tiedä enää tämän vuoden suru-uutissaldosta. Ollaan vasta tammikuussa ja julkimoiden lisäksi tänään tuli viesti, että eräs työllistettymme, 60-vuotias herrahenkilö, oli saanut sunnuntaina kotonaan sairaskohtauksen ja menehtynyt. En ehtinyt edes kunnolla tutustua tähän ihmiseen, sillä hän tuli meille vasta joulukuussa töihin ja olin itse aika vähän töissä silloin. Jotenkin surullinen olo silti, luultavasti siksi, että se nostaa mieleeni isäni kuoleman pian 21 vuotta sitten.

 Muuten päivä sujahti yllättävän kivuttomasti ja sain tehtyä kaikenlaisia rästihommeleitakin pois. Yritin hetken aikaa hyllyttää käsityökirjoja, mutta alkoi ottaa niin helkkaristi pattiin ihmisten viitsimättömyys, että annoin olla. Ilmeisesti se osa asiakkaista, joka juuri niitä kirjoja tarvitsee, ei osaa aakkosia eikä numeroita. Minusta se on hieman huolestuttavaa, sillä niitä yleensä käsityön tekemisessä tarvitaan aika paljonkin.

Aamulla, odotellessani kellon soimista, pohdiskelin taas kerran sitä, millainen äiti olen ollut esikoiselle ja muille ihan silloin, kun he olivat pieniä. Itse muistan kaikki ne asiat, jotka tein väärin mutta ehkä sittenkin olen tehnyt jotain oikeinkin. Esikoinen kyseli illalla lupaa lähteä Vanhojen risteilylle, johon mies sanoi, että haluaa tietää vähän enemmän asiasta. Minä taas sanoin, että luotan siihen ettei tuo osallistu mihinkään juomakilpailuihin ja esikoinen vain pyöritteli silmiään. Streittari-luonne kun on, niin sitä pelkoa tuskin on. Ajattelin sanoa miehelle, että lykkää pojalle kuitenkin kumit varalta mukaan. En ihan vielä haluaisi isoäidiksi.

Nyt loppuu jorinat, nähdään taas.

Iltaa

Mies vei metrolle enkä ehtinyt kaatua missään välissä. Kovasti oli lumenpudottajia liikkeellä, raskas lumi painaa paljon ja tuntuu, että nyt halutaan ennaltaehkäistä vaaratilanteita. Ihan hyvähän se on.

Työpäivä sujahti ohi melkoisen sutjakkaasti. Eräs asia, jota olen yrittänyt nyt pari viikkoa tehdä, myöhästyy lisää erään toisen henkilön toimesta. Tai toimettomuudesta. No, ei ole meikäläisen päänsärky.

Illan kuluessa ihmettelin hiukan ääntä, joka kuului aina kun asetin käteni hiirelle ja ranne laskeutui rannetuelle. Ääni johtui siitä, että rannetuesta tuli ns. ilmat pihalle ja se vinkaisi. Huvittavaa :)

Aloitin aamulla sarjan Black sails katsomisen, mutta en oikein tiedä jaksanko sitä. Siinä on vähän samaa, kuin aika monessa jenkkisarjassa eli seksin kautta 'myydään' tarinaa. En jaksa katsella muiden petihommia, joten usein moiset sarjat jäävät väliin. Se on osasyy myös GoT:n välttelylle, ei vain kiinnosta. Onneksi on paljon sellaistakin katsottavaa, jossa seksiä ei ole juuri ollenkaan tai jopa kokonaan ilman. Olen kai jotenkin outo, kun en vain jaksa katsella paljaita kehoja toistensa kimpussa.

Joka tapauksessa nyt katoan jälleen neuleen ja ruudun pariin. Nähdään.

Parempaa kohti

Tänään on ollut jo suht inhimillinen olo ja aionkin huomenissa mennä iltavuoroon kustannuspaikalle. Räkä virtaa, mutta pystyn jo hengittämään sentään.

Tänään olen neulonut ja katsonut loppuun Mr. Robotin ekan kauden. Se oli ihan mielenkiintoinen, vaikka loppu jotenkin kosahti. Olisin toivonut toisenlaista ratkaisua Elliottin isän suhteen, tästä tuli vähän köpöinen tunne ja sama koskee ison it-alan yrityksen (ruotsalaista) ex-johtajaa. 

Saatuani sukat valmiiksi ja pääteltyäni ne imuroin kämpän ja kuuntelin yhden äänikirjan loppuun. Se oli Dickensin 'Chimes', lukija Richard ja täytyy sanoa, että ilman häntä olisi jäänyt kesken. En vain yksinkertaisesti jaksa Dickensiä. Olen tähän ikään mennessä saanut selattua läpi 'David Copperfield'in ja se oli silkkaa tuskaa. Mutta en jättänyt kesken!

Pienin tuli koulusta ja märkä villapipo oli jotenkin aika venähtänyt. Höyrystin sen samalla, kun prässäsin valmiit neuleet ja se auttoi jonkin verran. Pitää seurata sitä nyt, en vain haluaisi neuloa sitä kokonaan uudelleen. Toisaalta se voisi olla hyväkin ajatus, tekisin vähän pienemmillä puikoilla.

Katsoin illalla pienimmän kanssa Lego-elokuvan taas jälleen. Se on niin hauska! Plus että meillä oli TacoTiistai kuten leffassakin :) Aloittelin samalla yhtä pipontekelettä, olin neulonut sitä noin kolme senttiä kun huomasin virheen ihan alussa ja oli purettava kaikki.. No, ei voi mitään. Nyt on uusi alku jo puikoilla. Kai se siitä etenee.

Päivällä viestittelin myös Amazonin rannoille, sillä eräs tilaukseni oli jäänyt matkalle. Hirveä homma oli löytää oikea kohta, minne lähettää valitus. Melkein jo pääsi itku silkasta turhautumisesta. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin!  Ensin minulle vastasi Deepak, joka oli kovasti pahoillaan tapahtuneesta ja lupasi lähettää tilaukseni uudestaan maksutta ja nopeammassa toimituksessa jahka varmistaisin olevani oikea henkilö ja vahvistuksen jälkeen sain lähetysvahvistuksen Sonu-nimiseltä henkilöltä. Kovasti olivat pahoillaan aiheuttamastaan mielipahasta. No, kunhan saan lähetyksen pikku kätöseeni, olen täysin onnellinen.

Ennätys

Jonkinlainen ennätys tuli rikottua tänään. Yleensähän olen alilämpöinen flunssassa, muta nyt olen saanut lämmöt nousemaan jopa 37.6:een. Voinen sanoa, että onneksi en lähtenyt aamulla töihin, silloin nimittäin oli vielä aika hyvä olo. Loppuviikosta olen jo luultavasti työkuntoinen, mutta huomenna aion vielä olla kotona.

Isompien poikien lähtiessä kouluun kymmenen maissa mies tuli kotiin. Olivat kuulemma töissä käskeneet kotiin. Myöhemmin mies kävi lääkärissä, joka oli sitä meiltä, että jos kuume jatkuu vielä torstaina on kyseessä influenssa.

Olen istunut tämän päivän töllön ääressä neulomassa ja katsellut True detective-sarjan loppuun (6 jaksoa). Tykkäsin kovasti ja taisin hiukan kyynelehtiäkin lopussa. Nyt menen jatkamaan sohvaelämää, nähdään.

Sairasta sunnuntaita

Eilen oli aika huono olo jo illalla ja se sitten jatkui tähän päivään. Aamulla kurkku tuntui siltä, kuin olisin syönyt pari laattaa santapaperia iltapalaksi. Mies on samassa taudissa. En tiedä, onko tämä sikaa koska kuume ei nouse, kaikki muut oireet on.

Aamiaista syödessämme kerroin unestani ja mies sanoi, että hän oli nähnyt samaa unta. Sanoin heränneeni siihen, että  yritin huutaa pienimmälle. Mies arveli, että olen puhunut unissani ja siten sotkenut hänenkin unensa :P

Koska olimme huonokuntoisia  miehen kanssa, käytimme lapsityövoimaa pihan lumihommissa. Esikoinen ja keskimmäinen kolasivat kulkuväylät ihan hyvin ilman työnjohdon ohjausta :)

Tässä sairastaessa olen pessyt pari koneellista pyykkiä, neulonut yhden villasukan valmiiksi ja aloittanut toisen ja lisäksi tehnyt itselleni ensi viikolle evääksi sekä porkkana-punainen linssi sosekeittoa että parsakaalivuokaa (se on niin hyvää!). Niin ja katsonut kolme jaksoa sarjasta Mr. Robot, joka vaikuttaa aika hyvältä.

Aion vielä hetken katsoa töllöä ja neuloa ja aamulla katson, mikä on olo. Onneksi on iltavuoro, mutta pienin valitteli myös oloaan nyt iltasella. Saa nähdä, kuinka meitin käy.

Toinenkin

Kävelin aamulla metrolle naapurin Rouva Kaupunginjohtajan kanssa, juttelimme lapsista ja ihan yleisesti kaikenlaista, myös Keskustakirjastosta. Onneksi vasta töissä luin Hesarista Kukkeli-museosta, joka saa minun puolestani jäädä rakentamati, mutta jota naapurinrouva kovasti ajaa läpi. Olisin varmasti maininnut mielipiteeni siitä, miten museo, joka ei kannata Berliinissä, voisi lyödä leiville täällä Jumalanseläntakana, mutta onneksi en siis tiennyt tästä aiheesta.

Keskustakirjaston rakennustontti on naapurinrouvan mielestä tuskallisen pieni (NO ÄLÄ!) ja rakennuskustannuksia lisää se onneton suojeltu tiiliseinä, joka on ainoana nurkkana jäljellä vanhoista makasiineista, jotka jotkut idiootit käräyttivät toukokuussa 2006 (se palo näkyi meille asti). Kuulemma seinän purkaminenkin maksaisi aika paljon, koska tiilissä on syöpääaiheuttavaa kreosoottia. Toisaalta kaupunki maksaa 30t € per vuosi tämän yhden seinän säilyttämisestä. Niin.. ehkä se olisi parempi purkaa jo, surullinen se lähinnä on.

 No se siitä. Työpäivä meni ja, lähdin aiemmin pois, koska aamulla oli kurkku kamalan kipeä ja ääni lähti ja lisäksi päivän mittaan aloin aivastella ja nenä tukkeutui ja oli vaikea olla. Huomenna pitäisi mennä kääntymään työ-ystävän viisikymppisillä. Kävin kotimatkalla ostamassa hänelle lahjakortin ja nyt illalla tein kortin.

Kortti, onnistui ihan kivasti

Töissä juttelin myös erään työkaverin kanssa, hän on ollut pitkähköllä sairaslomalla olkapäässä olevan synnynnäisen vian ja sen aiheuttaman pitemmän vaivan johdosta. Hän sanoi minun hoikistuneen ja kerroin, etten ole laihtunut vaan tissit on hävinneet, josta hän riemastui niin, että tilasi samantien ajan itselleen konsultoivaan lääkärikäyntiin. Hänellä nimittäin on isompi rintavarustus kuin minulla oli ja se osaltaan vaikeuttaa olkapäävamman paranemista.

Olen tässä illan mittaan tehnyt kerrankin ihan oikeaa ruokaa (riisiä ja kanaa kookos-currykastikkeessa) ja leivoin kahdenlaisia keksejäkin. Nyt vähän väsyttäisi.

Maapähkinävoi-kaurakeksit

Kookoskakut