Kello löi jo viisi..

Aamulla hiukan viiden jälkeen kuulin nuorimmaisen kikattelevan olkkarissa ja menin sitä ihmettä katsomaan. Nimittäin INHOAN heräämistä kesken unien aamuyöstä, sain sitä lajia ihan tarpeeksi mukuloiden vauva-aikoina. No.. siellähän tabletin valo loisti ja yhdellä oli kuulottimet korvilla. Hermostuin hiukan ja sanoin, että jos aikoo nauttia lämpimästä sisäoleilusta, niin kannattaa laittaa vekottimet pois. Menin sitten takaisin petiin, mutta enpä enää nukahtanut. Kuulemma ei lapsikaan ollut enää nukkunut ja myöhemmin päivällä soittaessani kotiin sanoi, että oli valvonut koko aamun. Toivottavasti kuitenkin nyt jo nukuttaisi, minua ainakin jo houkuttelevat Höyhensaaret kovasti.

Olin töissäkin jo ajoissa, heti kasin pintaan ja joo.. olipa pitkä päivä. Yhdessä vaiheessa vasenta silmää alkoi viillellä ja arvasin, että se alkoi taas tulehtumaan. Nyt se on taas kauniisti punertava. Onneksi on se toinen satsi silmätippoja vielä jäljellä, mutta kun ei se oikein auta tähän hommaan. Toki oireet lievenevät ja osin poistuvat, mutta sitten taas heti palaavat kun olen töissä. Nytkin olin viisi päivää kotona ja heti kustannuspaikalle palattua alkoi sekä tämä että jatkuva yskä, sellainen 'köhiminen'. Ei sitäkään ole kotona.

Kauheata, kun valitan koko ajan.. No, oli ihan kiva päivä. Töiden jälkeen tulin kotiin, mies oli aloittanut ruoanlaiton ja minä sitten lopettelin, kun hän lähti uimaan. Syönnin jälkeen imuroin koko talon (myöhemmin mies kertoi imuroineensa jo alakerran eli onpahan puhdasta sielläkin), keskimmäinen hoiteli tiskikoneen ja pesin vihanneslaatikon, koska kaikkein alimmaiseksi oli jäänyt kurkku.. Siitä olisi ehkä saanut jonkinlaisen stressilelun, tosin märänpuoleisen. Aika ällö se oli kyllä oikeasti :P

Kaikki tämä siis siksi, kun esikoisen toisen kummitädin piti tulla perheineen huomenna visiitille. Hän ilmoitteli hetki sitten, että eivät tule koska angiina ja kuume. Tulipa kuitenkin siivottua kämppä varmaankin viimeistä kertaa tänä vuonna ja eilen leivoin pekaani-taatelikakun, jonka voinen sitten itse huomenna korkata. ellen sitten säästä sitä viikonloppuun, jolloin tulee toinen esikoisen kummitädeistä meidän kummipoikamme keralla. Mutta tuskin jaksan odottaa niin pitkään.

Tässä illan kuluessa olen koomannut sohvalla ja sain ensimmäisen polveenasti-villasukan itselleni valmiiksi, huomenna voin aloittaa sen kaverin.

Tässä teille vielä rattoisa korvamato.

Joulua

Ihanaa ja rauhaisaa joulua! 

t. Kattilan porukat

 

Aatonaattoa

Joulu lähestyy uhkaavasti. Onneksi se ei minua haittaa, sillä hommat on hanskassa ja hanskakin on ihan just siinä, missä pitää.

Tänään olen ollut lomapäivällä, mitä ei ehkä ihan heti uskoisi. Aamulla luin pari tuntia odotellessani teinien ylösnousua ja sitten aloitin kahvinkeittimen etikoimisella, pyykki- ja tiskikoneen käynnistämisellä ja lattianpesulla päiväohjelman. Lattianpesukin sujui rattoisasti Richardin lukemaa äänikirjaa kuunnellessa.

Mies tuli kotiin ja hämäsi lapsukaisia sen verran, että ehdin/sain joululahjat paketoitua. Olin nimittäin varautunut jo suorittamaan  paketoinnin yömyöhällä. Myöhemmin kävimme hakemassa yhden varaamani kirjan kirjastosta, kukkakaupasta haimme naapurien joulukukat ja kurvasimme keskimmäisen kummeille viemään oman kummipoikamme lahjan sinne. Kotona teimme ruoan, jonka jälkeen esikoisen kummitäti käväisi ovella.

Kasasimme piparitalon ja koristelimme kuusipiparit, tein lakritsimantelit ja (minä onneton) lupasin katsoa pienimmän kanssa Matrix-elokuvan. Voi elämä. Ensimmäistä kertaa vuosia sitten yrittäessäni katsoa sitä se jäi kesken ja nyt jaksoin vain siksi, että aloitin samalla uutta sukkaa itselleni. Leffa oli niin surkea, että se oli huvittava. Tietysti yleensäkin ennemmin nauran kuin itken, mutta.. Jotain iloa tuotti Hugo Weaving (Keski-Maan Elrond) sentään pahiksena. Huhhuh.

Mutta. Kinkku on uunissa ja kaikki tosiaan ihan kuten pitääkin. Meillä ei joulusta stressata ja onneksi ei tarvitse edes raahautua minnekään sen viettoon, vaan saamme olla kotona aivan keskenämme.

Loppuun videopätkä, jonka lupasin Paimenelle, mutta unohdin. Ihan vinkkinä vain, että samalla porukalla on muitakin hulvattomia videoita :)

Kaamea väsy

Aamulla herätessäni tunsin sen jo. Huimauksen. Se jatkui ja taas olin pyörtyä pari-kolme kertaa ennen kuin sain itseni lähtökuntoon. Istuin sitten jonkin hetken kauemmin kotona aamupalapöydän ääressä, koska ajatus kävelystä metrolle oli hiukan uhkaava. Loppujen lopuksi kuitenkin pääsin töihinkin ja olo parani jonkin verran.

Kuitenkin koko päivän olo oli pöljä ja toistaitoinen. Palolla lounasta maksaessani huomasin ensin henkilökortin olevan pukukaapissa, onneksi työpari oli vieressä ja saattoi vilauttaa korttiaan, ja sitten rahat menivät ties minne piiloon, melkein lautasen allekin yksi. Onneksi ei ollut jonoa ja kassasetä on mukava.

lähdin kotiin aikaisemmin, olin luvannut käydä ostamassa kummipoikien joululahjat ja kävinkin sutjakkaasti hakemassa ne. Sitten sain päähäni hakea samalla poikien lahjat, mutta sepä olikin mutkikkaampi juttu. Kolme kirjakaupan jälkeen, joista toivelistalla ollut lahja oli tietysti keskimmäisessä, aloin olla aika hyytynyt. Lisätään tähän vielä kävely kotiin kirjaston kautta, niin saadaan hyvin väsynyt äitihenkilö.

Onneksi kotona pojat olivat parhaillaan imuroimassa yläkertaa ja sen hoidettuaan aloittivat Monopoli-pelin pienimmän toiveesta, joten olen saanut istuksia aivan rauhassa (selvittämässä lankakerää).

Nyt kellistyn petiin. Mies sanoi, että yöllä olin ainakin viisi-kuusi kertaa hypännyt istumaan sängyssä niin, että hänkin heräsi. Voinemme miettiä, mistä pojat ovat perineet unikävely- ja unissapuhumis-taipumuksensa.. Jep. Loppuun pieni fantasia-filmi-parodia.

Sinne meni

Viikonloppu siis.

Eilen kävin ensin viettämässä miehen kanssa laatuaikaa kahden kesken eli tukussa joulun ruokaostoksilla. Kyllä vain olikin rattoisaa. Suklaalaatikotkin olivat jo -50% alennuksessa :P

Sen jälkeen ehdin jopa kotiin kääntymään ennen kuin lähdin (työ)ystäväni Heidin luo eräänlaisiin pikkujoulu-tupareihin, taidettiin siinä viettää toisen tyttären syntymäpäiviäkin. Oli oikein mukavaa ja lopuksi tutkailin vielä rauhassa kirjahyllyt läpi. Paljon fantasiakirjoja ;)

Tänään kävimme koko perheen voimin katsomassa uuden Tähtien sodan ja kylläpä se olikin hyvä. Ihan noin oikeasti hyvä. Juoni toimii ja uudet henkilöt (sekä vanhat) olivat mielenkiintoisia. Jäin odottamaan seuraavaa osaa, joka tulee ikävä kyllä vasta parin vuoden päästä. Noh, onhan tässä välissä tulossa Star trek'kin..

Kotona olen pessyt pyykkiä. Sitä riittää, ehtymätön luonnonvara.

Nyt vielä hetki Spooksia ja sitten petiin. Päässä on särki, ehkä se lähtee unien myötä.

Perjantaiperjantaaaai

Tänään oli ihan turha työpäivä. Aamulla olin puuronsyönnissä ja sieltä kävin sitten lounastamassa työ-ystävän kanssa. Ehdin töihin pariksi tunniksi, laitoin tulleet lehdet rekisteriin ja seurustelin ihmisten kanssa, kunnes lähdin tapaamaan toista ystävää. Siinä odotellessani häntä ehdin moikkaamaan parit ex-työkaverit.

Ystävän kanssa juttelimme parisen tuntia ja ihmettelimme maailman menoa. Sitten tulin kotiin, mies haki metrolta.

Päätin vihdoin purkaa melkein valmiin sukkaparin. Sen kuuluisan kirjoneuleen. En vain kehtaa niin huonoa jälkeä antaa kenellekään saati pitää itse, joten purettava on. Neulottavaa olisi tässä vaiheessa jäljellä puolet toisesta jalkaterästä, muuten valmista. Ei voi mitään. Joskus on vaan pakko.

Nähdään taas.

Huhhahhei ja rommia pullo

Melkein tekisi mieleni. Oli nimittäin melko rankka eka työpäivä. Oikeastaan koko päivä meni seurustellessa ihmisten kanssa. Oli meillä kokouskin heti aamusta ja iltapäivällä kävin työparin kera some-luennolla talon sisällä.

Illalla oli vielä pienimmän koulun joulujuhla. Juhlassa rehtori ilmoitti siirtyvänsä elokuussa muihin tehtäviin (ellei eläkkeelle) ja sai hurjat aplodit. Oli hiukan rock-konserttivihellyksiäkin. Hän on kovin pidetty sekä lasten että vanhempien keskuudessa. Kevätjuhlasta tuleekin haikea.

Opettajien cowboy-tonttuesitys

Huomenna on työpaikan puurojuhlat. Aika on hiukan hassu, juuri lounasaikaan klo 11. mutta kaipa sinne olisi raahauduttava.

Eilen väänsimme piparit pienimmän kera. Oli aika väsyttävä homma sekin, mutta tulipahan tehtyä. Piparitalon osat puuttuvat kuvasta, ne ovat kyllä olemassa.

Nyt kutsuu peti. HY.

Kaikki loppuu aikanaan

Noniin, sairasloman viimeisiä päiviä vietän. Äkkiä on mennyt neljä viikkoa kotona maatessa. Mitään en oikeastaan ole tehnyt, paitsi neulonut ja katsellut tv-sarjoja.

Eilen kävin kirurgin tarkastuksessa Jorvissa eli tällä haavaa (heh) viimeinen tähän asiaan liittyvä tsekkaus. Harmillista kyllä suloinen minut leikannut kirurgi oli vapaapäivällä, mutta hänen opiskelijansa eli minut viimeistellyt (kursinut) naiskirurgi tarkasti haavat. Totesimme yhdessä, että hyvältä näyttää eikä ole koirankorvia näkyvissä ja sain jatkoa varten vielä hoito-ohjeet. Nyt saan nukkua ilman liivejä (jes!), iltaisin pitää suihkuttaa ihoöljyä ja aamuisin teipata vielä 6 viikon - parin kuukauden ajan. Kiitos ja näkemiin, ehdin olla sisällä ehkä viisi minuuttia maksimissaan.

Hyppäsin Selloon menevään bussiin ja siellä kahvittelin ystävän kanssa. Juttelimme lapsista, koulusta ja sen sellaisesta, joulustakin. Oli mukavaa, mutta sitten oli pakko jatkaa matkaa jälleen. Menin junalla Pasilaan ja siitä ratikalla työpaikalle, halusin varmistaa loppuviikon aikatauluja ja myös muistuttaa työparille olevani hengissä. Hän melkein pökertyikin nähdessään minut :) No ei, mutta oli hyvä että kävin. Itselle tuli parempi mieli ja luulen, että hänellekin.

Työpaikalta jatkoin matkaa keskustaan ja Stockalle. Harvoin (eli en koskaan) olen itkenyt ilosta uusia liivejä sovittaessani, mutta nyt tuli sekin kokeiltua. Löysin ihan kivoja liivejä, ostin kolmet erilaiset (ilman kaaritukia), joista yhdet on urheiluliivit. Äitini lupasi kustantaa osan joululahjana.

Vihdoin kaiken tämän jälkeen pääsin kotisohvalle, jossa vietinkin loppuillan katsellen sekä Winchesterin poikia että Spooksia.

Tänään katselin elokuvan "End of the affair", joka olikin ihan mukava. Katsoin sen ihan siksi, että siinä on Jason, mutta pääosissa oli Julianne Moore ja Ralph Fiennes. Julianne on mielestäni yksi maailman kauneimmista naisista, joten leffa oli ihan kelvollinen sikälikin vaikka olikin aika ällöromanttinen. Yksi lause jäi mieleen kummittelemaan: "God is n the details", arvelen törmänneeni siihen jossain muuallakin, mutten millään muista missä.

Leivontamuotia eli suosikki-essu

Nyt illan ratoksi tein piparitaikinan ja pienimmän avustaessa leivoin myös hänen opettajalleen "Dark devil's cake"-nimisen suklaakuivakakun. Tykkään siitä, se on taas yksi sellainen superhelppo resepti, joita rakastan.

Nyt menen nukkumaan, laitan ehkä vielä tissikuvan loppuun. Ettäs tiedätte varoa.