En ole tänään tehnyt yhtään mitään järkevää. Päivän tärkein tuotos lienee tässä:
In The Murky Woods art deco
Saanen decon postiin ensi viikon alussa. Sen lisäksi tein ruokaa, makaroonia ja jauhelihakastiketta. Piti alunperin tehdä makaroonilaatikkoa, mutta joku oli syönyt kaikki laatikkomakaroonit.. Kyllä tuokin upposi. Mies kävi taistelemassa raadollisesti kaupoissa, jotta saamme viikonloppunakin ruokaa. Sunnuntaina nimittäin esikoinen täyttää huimat 16 vuotta ja hänen toivomuksestaan piti hakea Sans Rival-kakku.
Nyt illalla katsoin kahden pojan eli vanhimman ja nuorimman kanssa 'Hot fuzz'-elokuvan (siinä on 15v ikäraja kielenkäytön vuoksi) ja nauroimme vatsamme kipeiksi. En muistanutkaan, että se on niin hervoton. Vedet valuivat silmistä. Samalla sain neulottua boleron takakappaleen valmiiksi ja aloitettua ensimmäisen hihan.
Olen tänään myös päivitellyt äärimmäisen typerää uutista, nimittäin Warner Bros ei kuulemma aio kustannussyistä maksaa uusseelantilaisten Hobitti-elokuvan näyttelijöiden matkaa Lontoon ensi-iltaan! Jopa on, sanon minä. Todella maittava kiitos tärkeimmille työn tekijöille, varsinkin kun kaikki tietävät kyseisen elokuvan tuottavan miljoonia ja miljoonia tuotantoyhtiölle. Uskomatonta pölkkypäisyyttä.
Pää tuntuu tyhjältä näin tentin jälkeen. Arvelen sen menneen suht hyvin, vaikka varmahan siitä ei voi olla. Esseekysymys oli hankala ja luettelointitehtävä sisälsi melkoisen määrän sössimismahdollisuuksia, saa nähdä kuinka kävi.
Töissä oli taas yllättävän kiva päivä. Yksi viime talven parhaista työkavereista (=ystävä-tasoa) tuli käymään vapaapäivällään, hän istuu nykyään Oulunkylässä, joten näemme harvoin. Kävimem yhdessä lounaalla talon kuppilassa ja saimme seuraa muistakin ihmisistä. Löysimme taas yhden yhteisen tuttavan! Uskomatonta.. ja jaoimme parhaat imurointivinkit huvittaen samalla muita :) On oikeasti haikeata, etten näe häntä enää joka päivä/viikko, mutta kaikkeen tottuu sanoi irlantilainen hirsipuussa.
Nyt menen, nähdään huomenna :) Älkää välittäkö piisistä, oli eka joka osui silmään juutuupista. Vähän outo sanoma ehkä..
Aamulla heräsin ajoissa ja ehdin käydä suihkussa ja pukeakin ennen nuohoojan saapumista. Onneksi mieskin oli kotona, niin hän sai avata pellit. Minä en (eikä nuohoojat) saa niitä ikinä auki.
Ehdin töihin mukavasti ja sain hommatkin hoidettua oikein näppärästi, mm. luetteloitua ne satamiljoonaa kässänkirjaa loppuun vihdoin viimein.Jouduin myös yllättäen poseeraamaan työpaikan virallisia (mainos- yms.) kuvia varten, koska asiakkaita ei ollut.
Menin ratikalla eiskoisen lukioon vanhempainilttaan, jossa mies jo odotteli ja tapasimme heti aulaan astuttuamme erään vanhan partiokaverini, joka on tuossa lukiossa opona. Oli hauskaa, kun hänkin heti tunnisti minut vaikka siitä on varmaan kaksikymmentä vuotta, kun olemme viimeksi tavanneet. Joka tapauksessa itse asiatkin olivat ihan mielenkiintoisia, esikoisen ryhmänohjaaja on oikein kiva ja lopuksi vaihdoimme vielä muutaman sanan tuttuni kanssa.
Tulimme kotiin, söin, luin Harry Potteria pienimmälle ja nyt kohta kellistyn petiin. Itse asiassa kirjoitin tämän koko jutun vain siksi, että voin jakaa hupaisan videon teidän kanssanne. Ihana Sir Ian (=Gandalf) :)
Niin ja koska olen inhottava ihminen, olen aikalailla samaa mieltä Ulla Appelsinin kanssa. Tosin ihan oikeasti ajattelen vain, että se joka voisi kertoa ratkaisunsa taustoista, on nyt kuollut. Ihan turhaa spekulointia on kaikki muu.
Iltaa taas. Töissä on oltu ja saatu monta hommaa tehtyä ja ihmeteltyä eräiden kanssaolijoiden asiakaspalvelutaitoja. Miksi olla töissä asiakaspalvelussa, jos ei siihen kykene? Ikuisia kysymyksiä.
Kotona tein pitkästä aikaa ruoaksi porkkana-linssisosekeittoa ja leivoin kokeilumielessä tattarisämpylöitä. Ihan ookoo onnistuivat.
Nyt kellistyn petiin, aamuvarhain on odotettavissa nokikolarin vierailu.
Ja viikonloppu vilahti. Lauantaina sentään olin hetken pihalla haravoimassa kesken lukemisen ja löysimme peräti kaksi omenaa, mutta sunnuntai meni sisällä kököttäessä. Siihen ilmaan en olisi päästänyt edes sitä kuuluisaa koiraa. Onnistuin sentään lukemaan jotain tentteihin ja katsomaan luentovideot purkaessani neuletta. Lisäksi sain eilen kuunneltua erään äänikirjan puoliväliin asti samalla, kun ripustin pyykit ja silitin kuivat. Ihan hyvä saavutus.
Pienin pihahommissa
Tänään aloitimme aamun koululla. Kävimme pienimmän luokanvalvojan kanssa vartin ajan juttelemassa siitä, miten lapsella menee ja hyvinhän sillä menee. Ihan eri poika kuin vuosi sitten (vaikka edelleen kavahdan jokaista Wilma-viestiä).
Kävin uimassa, sain uitua kilometrin tasan puoleen tuntiin vaikka painankin nyt enemmän kuin kertaakaan aiemmin tänä syksynä. Jotain on pakko tehdä.
Tulin töihin, ihmettelin uutisia, luin Kodin kuivalehteä syödessäni (onneksi olin yksin, sillä aloin itkeä lukiessani eräästä ex-alkoholistista) ja sain hommat hoidettua. Kohta voin lähteä kotia kohti. Olen lueskelleut polyamoriaa käsitteleviä artikkeleita ja pohdiskellut kaikenlaista. Asia ei siis liity omaan liittoni mitenkään, sen voin kertoa.
Ai niin, tämä artikkeli oli minusta jotenkin surullinen eikä ollenkaan kaamea, kuten ilmeisesti oli tarkoitus.
Joo, kai se olisi sitten loppupiisin vuoro. Minusta minulla oli jotakin vielä sanottavana, mutta koska en muista niin anti olla. Loppupiisi on yksi iki-suosikeistani.
Aamutuimaan lähetin pienimmän kouluun poikkeuksellisen aikaisin ja sain otettua kuvan auringonnoususta.
Näkymä keittiönikkunasta
Luin yhden tenttikirjan niinkin jännittävästä aiheesta kuin viestintäoikeudesta. Mahtavaa. Käväisin entisessä ja nykyisessä työpaikassa juhlimassa sen pyöreitä vuosia ja tapasin hurjan määrän ihmisiä. Oli kivaa. Ja haikeaa.
Paljon ajatuksia päässä. Pitäisi mennä nukkumaan.
P.S. Kuulemma olen ihan kamalan ahkera, teen kaikenlaista koko ajan. Näin väitti eräs entinen työkaveri. Tiedä sitten.
Kuten ehkä olette huomanneet (monikko, huom) olen läntännyt Hobitti-trilogian viimeisen osan laskurin tuohon sivuun. Se on julman kokoinen, mutta minkäs teet. En aio nimittäin ostaa moista vekotinta ja tuo oli suht ainoa versio, joka suostui toimimaan tässä bloggerin pohjassa. Joka tapauksessa kohta (muutaman viikon päästä) saa ruveta varaamaan lippuja.. IIH!
Oli olevinaan kaikenlaista asiaa kerrottavana, mutta nyt en tiedä muistanko ensimmäistäkään. Ensinnäkin oli metka aamu, kun tennarit jalassa liukastelin töihin. Täällä koti-periferiassa kun lunta ei ollut juurikaan vielä tullut, mutta Kalliossa sitä sitten olikin. Onneksi lumen alla oleva katu oli melko kuiva, joten en onnistunut kaatumaan (toisin kuin virastopomo, jota käskin heti tekemään ilmoituksen läheltäpiti-tilanteesta).
Töissä oli melko rattoisaa ja aika vilahti mm. kehityskeskutelussa lähipomon kanssa ja sen jälkeen lähdin Kirjamessuille vilkaisemaan sitäkin tarjontaa.
Kirjamessuilla oli aika rauhallista ja sain ihan rauhassa katsella monella osastolla kirjoja. Nyt on kuvattuna erilaisia opuksia sekä joulupukkia varten että itselle muistiin kirjastosta etsittäväksi. Yhden kirjan ostin ja tapasin kolme entistä työkaveria ja yhden kolleegan naapurivirastosta. Sen jälkeen menin ruokamessujen puolelle ja ostin ihania goudajuustoja englantilaissyntyiseltä nuorelta mieheltä, joka puhui suomea melko hyvin. (Ilmeisesti olen aiemmilla messuilla asioinut hänen isänsä kanssa, joka on varsinainen supliikkimies ;) )
Mitäs vielä.. Olen koko illan ihmetellyt sitä, että tänään moneen otteeseen olen saanut iloisesti jonkun kanssakulkijan mukaan jutteluun. Aamulla metrossa oli lipuntarkastus ja koska olen osunut viime aikoina todella moneen tarkastukseen, utelin onko joku kampanja menossa ja vastapäätä istuva nuori nainen yhtyi ihmettelyyn. (Ei kuulemma ole, ihan normimenoa.) Ratikassa juttelin vanhan rouvan kanssa kirjamessuista ja lähiAlepassa eräs kanssajonottaja alkoi jutella minun ja mieheni kera kassalla. Ihan kummallista. Mies totesi, että sen täytyy johtua säätilasta. Niin se varmaan on, kaikki ovat helpottuneita lumentulosta. Ei tarvitse pelätä helteitä enää.
Ah niin.. huomenna menen entisen työpaikkani (monitoimitalon) 30-vuotiskemuihin. En tiedä, milloin tulen sieltä ja miten. :P
Olen ollut päivän koulutuksessa ja kylläpä oli raskasta istua kahdeksan (no seitsemän) tuntia aloillaan ja kuunnella. Lounaalla kävin työkaverin kanssa tutustumassa Kuntatalon antimiin, jotka olivatkin varsin runsaat ja makoisat.
Ilta on kulunut tämän parissa. Ihan sanonko minkälainen purettava. Kettu vieköön.
Kohta voisin kellistyä petiin. Ainiin, lunta satoi Hakaniemessä!
