Naisenergiaa

Tänään kävin muutaman opiskelukaverini kanssa Tennispalatsissa katsomassa Chaplin-näyttelyn, joak oli erittäin hyvä läpileikkaus hänen urastaan. Olen ehkä joskus maininnut olevani jonkinasteinen Chaplin-fani, jo 7:llä luokalla pidin esitelmänkin herrasta luettuani hänen elämäkertansa kolmeen (+) kertaan. Minusta Chaplin on edelleen hieno mies. Niin.

Näyttelyn ja erityisesti museokaupan jälkeen kävelimme Tennarista lyhyen matkan Annankadun MaiThai-ravintolaan. En ole ennen syönyt thaimaalasita ruokaa, joten en ole ihan varma pitikö sen olla sellaista. Minusta se oli varsin suomalaistettua, mutta pidänkin enemmän naapurikuppilan nepalilaisesta. Ikävä kyllä sain kamalan päänsäryn jostakin ja se hieman ankeutti muuten mukavaa tapaamista.

Lopulta erosimme ja kolme meistä ehti vielä Akateemiseen ostamaan leffalippuja halvennuksesta. Ostin lisäksi pari kirjaa, vihdoinkin löysin hyllystä erään trilogian pari viimeistä osaa. Varsinkin kakkososa on ollut aina loppu, kun olen käynyt sitä etsimässä.

Erosimme Akateemisen ulkopuolella ja jatkoin leffakaverini kera kohti City-käytävää, hän jäi odottamaan ratikkaa Stockan katiskaovia vastapäätä. Siinä seistessämme juttelemassa viimeisiä juttujamme toinen meistä sanoi: "Katso tuota pyöräilijää ajamassa jalkakäytävällä!" ja samaan aikaan toinen sanoi: "Katso noita merisotilaita!".

Kumpi meistä sanoi viimeisen?

Loppuun piisi, jonka vihdoin vihdoin löysin jälleen!! Ainiin, ja Paimen saanee tänään uutta luettavaa.

Plaah

Tänään olen viettänyt sairaspäivää. Eilispäiväinen migreeni kääntyi illalla kuumeeksi. Minä olen sen verran viileä tyyppi, niin jo 37 astetta on ihan riittävästi kuumetta minulle ja sen yli menevät osaset saavat ihan veteläksi.

Vietin eilisillan sohvalla tuijottaen tabletista 'Golden hour'-sarjaa, joka löytyy juutuupista kymmenen minuutin pätkissä. Harvinaisen hyvä lääkärisarja (tietysti, kun RA on pääosassa), jota yllättäen tehtiin vain neljä osaa. Todella omituista. Varsinkin, kun samaan aikaan jotain tosi-tv-juttuja jatketaan vuodesta toiseen.

Huomenna on taas perjantai. Ehkä olen parempivointinen huomenna, tänään on ollut outo olo päässä.

Haastemies

Paimen lätkäisi haasteella, joka on nyt ollut monessa blogissa ihan lähiaikoina. 

 Säännöt:
 

1. Kerro keneltä sait haasteen 

No tuolta Oudolta

2. Ensimmäinen kuva on tärkein tai pieni kollaasi blogistasi 

Ensimmäinen kuva on työpaikan vanhasta printteristä, edelleen koen sen huvittavaksi

3. Haasta ne, jotka mainitset haasteessa  

Mun mielestä tosi kummallisesti sanottu, mutta en mä jaksa haastaa enää ketään kun kaikki on tän jo tehneet. Tai voisin mä haastaa Kosmiskan ja Laiskiksen.

Yleistä:

Milloin perustit blogisi? 

Syyskuun 2011 alussa

Mistä blogisi nimi tulee? 

No kunhan nyt ajattelin jotain rutista. 

Mikä on nimimerkin tarina? 

Kissamaista sen olla pitää ;) 

Arkisto:

Näytä joku vanhoista bannereistasi 

Ei mulla ole koskaan ollut banneria tässä blogissa. Taustakuva on San Franciscosta, mielestäni sumu meni kauniisti sillan ali (on siis ihan itse otettu paikan päällä).

Viimeisin kommentti joka sai sinut hymyilemään

Varmaan juuri se viimeisin kommentti. Kaikkihan ne ilahduttavat aina.

Muutama kuva sinusta vuosien varrelta 

noin 5-vuotiaana Temppeliaukion kirkon katolla isäni ja vanhimman veljen kanssa

Eka kertaa Havaijilla pari vuotta sitten

Epcotissa kesällä 2013

  

Postaus, mistä olet erityisen ylpeä 

Kyllä mä olen ihan joka postista ylpeä.

Postaus, joka oli kuukauden suosituin

Viime viikolta tämä.

Postaus, minkä haluat kaikkien näkevän 

Varmaankin aina se viimeisin.

Sekalaiset:

Oletko tehnyt teemaviikkoa?

En. Joskus viime vuoden alussa osallistuin jonkin aikaa Neon tarina päivässä-haasteeseen.

Onko sinulla yhteistyökumppaneita?

Mä olen vissiin tosi blondi, kun en ihan ymmärrä kysymystä. Jos tarkoitetaan sellaista ihmistä, jonka kanssa mulla olisi yhteinen blogi niin ei.

Oletko ikinä ollut blogitapahtumassa?

En, ellei yhtä kurssia lasketa. Siellä nimittäin käytimme ns. koulutusblogeja, joka on edelleen jossain esillä.

Tilastot:

Sivunkatselumääräsi tällä hetkellä? 

20 709

    

Päivän sivunkatselumääräsi tällä hetkellä? 

Tänään 31

Lukuluettelo:

Blogi, jonka postauksia odotat eniten?

Kaikki?

Blogi, joka on luettelon ensimmäinen ja viimeinen

Luen päivitysjärjestyksessä

Blogi, johon liityit lukijaksi viimeiseksi?

Ässää aloin lukea viimeksi 

Kuvia:

Näytä kolme tärkeää kuvaa blogistasi 

Tärkeää kuvaa?

Lapset. Tässä pienin edellissyksynä kipsin kera.

Helsinki. Minun kaupunkini. (Vaikka nyt asunkin Vantaalla.)

Kirjat.

Kissat. Kaikkialla.

Oho, tuli neljä. 

Siinäpä se. Haasteeseen tuli vastattua ihan työajalla. Ja migreenissä. Kunhan työkaveri ilmiintyy paikalle, kysyn jos voisin lähteä. Tuntuu vain pahenevan.

Päivän piisi vielä. Mitähän keksisi..

     

EDIT
Perinteiseen tapaan blogger tekee ihan mitä haluaa tekstin asettelulle. Pitäkööt tunkkinsa. 
 

   

Huh

Piti sanoa jotakin, mutten yhtään enää muista mitä se mahtoi olla.

Tänään aamulla pienimmällä oli koulussa lääkärintarkastus ja kerrankin sekä minä että mies menimme seuraksi. Kaikki oli hyvin ja tyyppi kasvaa kuin rikkaruoho, joten ei siinä sen ihmeempää. Hiukan lääkäri ihasteli pienimmän vesirokkoarpia, joista osa on varsin kunnioitettavan kokoisia. Kyllä niitä silloin olikin, muttei niin paljon kuin keskimmäisellä (jolla oli rokkorakkoja jopa nenän sisäpuolella).

Siinä koululla ollessamme kävimme myös vaihtamass amuutaman sanan pienimmän luokanvalvojan kanssa. Pidän hänestä kovasti, hän ei ole ollenkaan sellainen kuin syksyinen ope oli ja selkeästi pitää pienimmästä. Tuntuu kivalta, että pienin pääsi vaihtamaan luokkaa.

Työpäivästä tuli tavallista lyhyempi, sillä illalla oli vielä luento ja sekin oli oikein rattoisa. Juttelimme paljon, vihdoin kaikki alkavat viihtyä porukassa ja uskaltavat esittää mielipiteitään.

Jos jaksan, aion mennä huomenna aamusta uimaan. Toivon, että altaassa olisi väljempää jos ihmiset menisivät Keltaisten kassien lähteille. Saa nähdä.

Loppuun piisi, joka on soinut päässä koko alkuviikon. Esittäjänä yksi niitä naisia, joita oikeasti arvostan, ei ole ollut helppo elämä tuolla naisella.

Ilta, vihdoinkin

Vihdoinkin kotona! Oi, ihanaaa.

Älkää käsittäkö väärin, pidän työstäni kyllä ja pidän useimmista ihmisistäkin siellä. En vain aina jaksaisi työmatkaa. Vaikka se ei olekaan paha, näin pääkaupunkiseudulla.

Aamulla kävin uimassa. Kolmannen kierroksen alussa luulin hetken, että jalat kuoli, mutta onneksi vertyivät. Lihakset eivät siis krampanneet vaan jotenkin kuumottivat. Onneksi nyt päivän ajan kuitenkin ovat olleet ihan kunnolla. Hieroin pohkeita saunassa ja sekin varmaan auttoi.

Huomenna on pitkä päivä. Ensin aamulla on pienimmän lääkärintarkastus koululla, sieltä ravaan töihin ja illalla vielä luennolle. Saatan olla illalla hiukan väsy. Niin ja eilen luin siis ensin Saarikosken, sitten Märta Tikkasen ja vielä puolet Sonja O:sta (joka oli tylsä kuin mikä).

Meinasin vielä kirjoittaa kaksi lausetta Saleihin, mutta en tiedä jaksanko. Ehkä kaadun petiin vähän aiemmin kuin yleensä. Loppuu kaikille kissaihmisille tuttu kuvaus kakkaravista. Siltä se ainakin minusta vaikuttaa :D

Lavvantai

Eilen meni tuskassa. Joku pöpö iski, luultavasti sama joka on kiusaanut keskimmäistä koko viikon.

Torstai-iltana kävin keskimmäisen ja pienimmän kera katsomassa Kaupunginteatterin Tarzan-musikaalin ja täytyy sanoa, että se onnistui yllättämään iloisesti. Näyttelijät osasivat laulaa, äänet kestivät ja he olivat jopa erinomaisen uskottavia isoina apinoina. Erityisesti pidin isä-gorillasta ja Tarzanina meidän näytöksessä ollut Saska Pulkkinen oli syötävän söpö (surffarinvartaloineen). Hupaisaa oli, että kaikilla apinoilla + Tarzanilla oli samanlaiset Vibramin 5-finger-tossut, kuin miehellä ja isommilla pojilla ja jotka on erinomaisen mukavat jalassa (varsinkin jos niittää kaisloja järvestä).

Eilen tosiaan oli heikko olo, imuroidessa taloa mietin hetken pökertymistä mutta se meni ohitse. Illalla mittasin kuumeen, mutta olikin vain alilämpöä. Se on mulla ihan normaali ilmiö varsinkin jos yritän sairastua. Siinä kun muille nousee kuume, mulla laskee alle 36:n asteen. Oireet on samat.

Tänään olo on ollut parempi. Luin Tuntemattoman loppuun ja olen saanut toisesta sukasta kantapään valmiiksi. Luultavasti saan huomenna sukan valmiiksi ja pääsen lähettämään tuon parin jonnekin.

Huomenna aion selättää Saarikosken, siis kirjan. Luultavasti pitäisi lukea vielä tiistain luentoa varten Märta Tikkasen 'Vuosisadan rakkaustarina'kin. Jos vain jaksan.

Laitankin tähän Saarikosken kauneimman runon, siis minun mielestäni kauneimman. Tämä on se, johon aina palaan. Yllättäen se on juurikin tuossa tenttikirjassa :P

minä rakastan sinua
niinkuin vierasta maata
kallioita ja siltaa
niinkuin yksinäistä iltaa joka tuoksuu kirjoilta
minä kävelen sinua kohti maailmassa
ilmakehien alla
kahden valon välistä
minun ajatukseni joka on veistetty ja sinua

(Pentti Saarikosken kokoelmasta Mitä tapahtuu todella?)

 

 

Allaoleva piisi Tarzanista on soinut nyt pari päivää päässä.

 

 

Ärsy

Tämä aamu on ollut täynnä pieniä ärsytyksiä, vaikka muuten onkin ollut ihan kiva aamu.

Ensinnäkin puhelin ei taaskaan suostunut soittamaan pienimmän luuriin, kun piti soittaa kouluunlähtöhälytys. Onneksi pienin jo itsekin huomaa kellonajan, mutta tykkää kun soitan. Tänä aamuna sentään molemmat isoveljet olivat vielä kotona, keskimmäinen lievästi sairaana ja esikoinen menee 10:ksi, joten soitin sitten potilaalle, joka oli jo itse yrittänyt soittaa minulle. Hän oli koettanut laittaa viestiä pienimmän pyynnöstä, mutta sormi oli lipsahtanut luurin kohdalle. Alan olla samaa mieltä, kuin mies siitä, että nykyään saa huomattavasti huonommin ihmisiä puhelimen päähän kuin lankapuhelimen aikaan.

Toinen ärsytys ja se on melkein joka-aamuinen. Tupakoitsijat. Olen elämäni ensimmäiset 20 vuotta asunut ketjupolttajan kanssa, joka poltti joka paikassa, siis ihan joka paikassa. Meistä viidestä ketjupolttajan lapsesta ei yksikään polta, esimerkki kolmen vihreän norttiaskin aiheuttamasta tupakkayskästä yms. oli vahva. Mutta siis tähän aamuun (tai jokaiseen kertaan, kun seison esim ratikkapysäkillä), miksi sitä syöpäkäärylettä ei voi mennä polttamaan tuulen alapuolelle? Miksi?

Kolmas asia lävähti silmille avatessani keskustelupalstan. Joku elvisteli sillä, että oli aamuviideltä käynyt lenkillä. Herranen aika. Miksi? Minua ei saa aamuviideltä ylös, ellei kyseessä ole lentokoneesta myöhästyminen. Muuten niillä tunneilla nukutaan ja sikeästi. Mutta kaikin mokomin menkööt ne, jotka jaksavat.

Ja neljäs asia liittyy töihin. Joka aamu hakiessani postin joudun jakamaan meidän lehdet uudestaan. Järjestään kirjaston laatikossa on kaikki mahdolliset taloon tulevat lehdet. Olen tullut siihen tulokseen, että vahtimestarimme (tai ainakin se yksi aamuvuorolainen, joak usiemmin jakaa postin) eivät osaa lukea. Valitettavasti. Surku häntä maassa, jossa lukutaito on oleellinen osa yhteiskunnassa pärjäämistä toisin kuin esim Amerikassa.

Mutta ilonaiheitakin on: menen tänään teatteriin kahden nuorimmaisen kanssa katsomaan Tarzania :)

Ilon ja onnen päivä

Ihan silkkaa ilkeyttäni päivitän tänään toisenkin kerran. Ei uskoisi, että tänään on tiistai.

Kotimatkalla kävin tervehtimässä ex-kolleegoja, sillä yksi hyvä kaveri oli jo pitemmän aikaa kärttänyt. Vaikka käynkin suht usein ex-töissä, olemme menneet usein ristiin enkä ole nähnyt häntä aikoihin. Nyt hänellä oli houkuttimena yllätys. Minulle :)

Näette sen täällä. Ehkä ymmärrätte tekstinkin ;) Oikeasti en ole kehdannut vielä esitellä sitä miehelle. Pelkään, että tulee pissi housuun En tiedä, miten pystyn pitämään naaman peruslukemilla.

Alla oleva video on mielestäni yksi parhaita kys. henkilölle tehtyjä synttärivideoita :D

P.S. Olen ehkä lievästi väsynyt, hihitän kaikelle mahdolliselle koko ajan.