En ole kovin jaksanut kirjoitella, kun ei ole mitään sen kummallisempaa sanottavaa. En tiedä, onko lukijoideni mielestä kovin kiinnostaa saada tietää, että kävin parina päivänä Stockan Keltaisten kassien invaasiossa (ostin kengät ja lankaa), purin yhden puolivalmiin neuleen ja aloitin saman mallin, mutta eri langasta (siitä juuri ostamastani), siivosin keittiötä eilen puolitoista tuntia.. ja katsoin illalla Hobittia ja nyt äsken kaikki videoblogit samasta leffasta.
Eilen illalla katsoimme Chaplinin 'Diktaattorin' koko perheen voimin ja se oli edelleen hauska ja ihana. En ehkä ole kertonut, mutta teini-ikäisenä olin kova Chaplinfani. Olen lukenut herran elämäkerran varmaan viidesti, pidin esitelmän hänestä yläasteella ja olen nähnyt kaikki elokuvat plus lyhytfilmit. Meillä on ne myös kotona, osa VHS-kasetteina, osa DVDllä ja osa serverillä. Niin, että puhutaanko vielä jotain pakkomielteistä. Meikä kun fanittaa, niin se on sitten täysillä tai ei mitään.
Voi, mite haluaisinkaan olla nyt Melbournessa, mutta enpä ole. Ja se siitä. Loppuun pari päivää kiusannut korvamato. En edes ollut DD-fani.
Tänään katsellessani lounaalla rytkymainoksia jonkin kauppaketjun läpyskästä aloin pohtia ensi kesänä koettavia rippijuhlia. En usko, että esikoinen haluaa änkeytyä pukuun ja se olisi oikeastaan aika turhakin, kun lapsi kasvaa vielä. Ellei sitten ostaisi vain puvun housut.
Nyt en jaksa enempää kirjailla, joten laitan illan piisiksi Devendraa.
Elämä tapahtui taas tänään. Kaikki meni ihan hyvin aamulla, sain Hobitti-DVDn kaupasta varmaan ensimmäisenä ja sitten hurautin ratikalla sorvin ääreen.
Siellä sorvin ääressä onnistuin sohaisemaan Hesarin (sanomalehden) kulmalla vasempaan silmään ja se tuntuikin ikävältä. Hetken pohdiskelin ja lähdin sitten silmälääkäriin.Silmälääkäri oli sitä mieltä, että silmä kaipaa lepoa vaikkei siinä ollut kunnollista haavaumaa ja passitti meikäläisen kotio.Sain myös rasvaa silmään laitettavaksi.
Kotona lepuutin silmiä katsomalla ensin North and south-sarjan loppuun ja sitten perheen kotiuduttua katsoin pienimmän kera Hobitti-elokuvan. Sen loputtua kolmen tunnin kuluttua pienin kysyi, missä se toinen osa on ja sai lievän huutokohtauksen, kun selitin että se tulee vasta syksyllä ulos. Onkohan se tullut äitiinsä?
Aloitin tänään myös North and south-romaanin. En koskaan lue kirjojen loppuja etukäteen, mutta nyt oli pakko tarkastaa, ettei Margaret päästänyt Mr. Thorntonia karkuun. Joskus tekisi mieli kuristaa fiktiivisiä hahmoja heidän idioottimaisissa ratkaisuissaan. Onneksi Margaret oli järkevä nainen. Täytyy myöntää, että pienet onnenkyynelet pääsivät karkuun katsoessani tv-sarjan loppua. Tv-sarjassa oli myös eräs Higgins eli Downton Abbeyn Bates, joka on myös ihana.
Mies mainitsi jotain paperiviilloista silmässä. En suosittele :P
Peppone heitti tällä 11-kohdan haasteella, joten koitan haastella. En kyllä haasta ketään, koska en jaksa etsiä 11 bloggajaa, jotka eivät olisi tätä tehneet. Voin keksiä kysymykset ja niihin saa sitten vastata se joka tykkää.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.
*******************
Kysymykset:
1. Uskotko omaan itseesi?
2. Elämäsi ehdottomasti paras päivä?
3. Vihaatko jotain sukulaistasi erityisesti?
4. Kumpi ohjaa päätöksenteossasi, järki vai rakkaus?
5. Kuinka pitkälle olet valmis menemään saadaksesi haluamasi?
6. Kaunisteletko asioita blogissasi?
7. Kuinka usein sana rakkaus tulee mieleesi?
8. Paljonko olisit valmis tunnustamaan asioita blogissasi jos sinun ei tarvitsisi miettiä mitä muut ajattelevat?
9. Miksi sinä olet unohtanut sotaveteraanit?
10. Mikä on pahin (rehellisyys maan perii) pakkomielteesi?
11. Kuinka paljon uskot minun puhuvan paskaa?
(Keksi 11 uutta kysymystä)
*****************
11 Asiaa meikäläisestä
1. En astu kaivonkansien päälle, jos on mahdollista välttää se. Ihan siksi, että kansi voi aueta ja sitten tipahdan jonnekin Kiinaan asti.
2. Matala verenpaineeni aiheuttaa ihmetystä kanssakulkijoissa. Alimmillaan paineeni ovat olleet noin 75/54 ja olen toimintakykyinen.
3. Paineista johtuen syön paljon salmiakkia.
4. Myös paineista johtuen minut on ollut vaikea saada hereille leikkausten jälkeen.
5. En syö kovin paljon suklaata. Se maistuu rasvalta.
6. En pelkää lentämistä. Kone tulee joka tapauksessa alas.
7. Olen kätevä käsistäni.
8. Haaveilen piirtämisestä. Haluaisin joskus mennä piirustuskurssille, mutta en oikein tiedä. Ehkä jatkan posliininmaalausta joskus.
9. En juurikaan osta vaatteita itselleni, ainakaan täältä. Ostan suurimman osan matkoilta, esim. kaikki farkut ovat ameriikoista sillä sovin juuri sopivasti yhden sikäläisen ketjun malleihin. Tällä hetkellä kaikki juhlamekkoni ovat itsetekemiäni.
10. Kirjahyllyni ei ole aakkosissa, saan niistä tarpeekseni töissä. Sen sijaan olen järjestänyt kirjani aiheen tms mukaan kotona. Tiedän itse, missä ne ovat.
11. Olen aloittanut cd-levyjen kopioimisen kotiserverille, huonolla menestyksellä. Vasta viidesosa on kopioitu. Niitä kun on muutama ja ostan lisää sellaisia, jotka haluan omaksi. Näihin lukeutuvat Prince, Ismo ja Thirty seconds to Mars.
*****
Pepposen kysymyksiin vastaukset:
1. Joo, useimmiten.
2. Hääpäivä. Luulisin.
3. eeh.. Yhtä miehen tädeistä.
4. Molemmat, sopivasti
5. Riippuu asiasta ja miten se vaikuttaa muihin
6. En kovin paljon :)
7. Jatkuvasti, sillä elämä on rakkautta
8. Tuskin nykyistä enempää
9. Enkä ole!
10. Eräs kääpiö (tästä ei sen enempää)
11. Fifty-sixty
Ja 11 uutta kysymystä. Saa vastata ken haluaa.
1. Ken söi kesävoin?
2. Kissa vai koira?
3. Villasukilla vai ilman?
4. Minkä elokuvan näit viimeksi?
5. Ketä filmitähteä panisit?
6. Minkä kirjan luit viimeksi?
7. Kenen fiktiivisen henkilön kanssa voisit kuvitella asuvasi?
8. Kuinka monta suklaapääsiäismunaa söit?
9. Mistä näit unta viimeksi?
10. Kuinka paljon jäätelöä syöt vuodessa?
11. Mikä on ollut sinulle vaikeinta elämässä?
Loppuun Ismon piisi Vanha nuori uudelta levyltä. Tykkään :)
Käväisin tänään ennen afrotanssikurssille menoa Stockan musaosastolla nappaamassa mukaani Ismon uusimman levyn. Aion ottaa sen haltuun huomenna eli kuunnella sitä koko päivän.
Siinä maksaessani varmistin kassatytöltä (no oli se varmaan mun ikäinen), että Hobitti on varmasti saatavilla maanantaina ja hän myönsi iloisena asian. Sanoin nähneeni leffan viisi kertaa ja hän oli kovin positiivisesti yllättynyt. Tunnen itseni friikiksi.. mutta eipä se haittaa kyllä mitenkään. Olen ohittanut jonkin huomaamattoman merkin enkä enää ajattele yhtään sitä, mitä muut mahtavat minusta ajatella. (Se on jotenkin kummallista, kun suurimman osan lapsuuttani ja teini-ikää muistutettiin siitä, että pitää ajatella mitä muut ajattelevat sinusta. Miksi ihmeessä pitäisi?)
Kuva meikäläisen tämänhetkisestä mielentilasta
Ja illan piisi on koko perheen suosikki :P Mahtava korvamato!
Kuten Nollis jo sanoi, Mozartin Requiem lienee tunnetuin. Minuun teki aikoinaan suuren vaikutuksen Amadues-elokuva ja tuohon sielunmessuun liittyvät tapahtumat. Tom Hulce oli ihana Amadeuksena.
Äsken aloittaessani tätä päivitystä mielessä muljahti jokin, mutta sekin katosi jo ajatusten sameisiin vesiin (=lue Keski-Maahan). Aamulla vietin tovin Hobitin videoblogien parissa jälleen kerran, onneksi dvd tulee ensi viikolla kauppoihin. Ja nyt en uskallakaan sanoa sen enempää tässä...
Mitähän laittaisin loppupiisiksi.. ehkä Kolkyt sekkaa Marsin uuden sinkun? Joo. Se on kiva :) ja kuvat on otettu avaruusasemalta. Kaunista.
